Ei palautusoikeutta (hukkasin sen perkeleen kuitin) | K-11 | fluffy | Heikki/Kalevi | 4/6

[Sokerisiipi]

Ikäraja: K-11
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Heikki/Kalevi
Haaste: Vuosi raapalehtien VII ja Originaalikiipeily (89. rakkaus)

A/N: Luen parhaillani Adam Silveran History is all you left me -kirjaa (voin suositella), ja siitä tuli idea kirjoittaa tällaisia söpöjä faktajuttuja Heikistä ja Kalevista, ja mitä pikku juttuja ne rakastaa toisissaan ♥︎

Ei palautusoikeutta (hukkasin sen perkeleen kuitin)

Heikki

Kalevi on siisti ja järjestelmällinen – kontrollifriikki joku ääliö voisi sanoa, mutta en mä – eikä se juuri koskaan hukkaa mitään, mikä on aika raivostuttavaa. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa, ja kalenterissa päivän aktiviteetit on listattu tunneittain. Kalevilla on hommat kadehdittavan hyvin hallussa. Tarvitsisin itsekin osani miehen organisointitaidoista ja kurinalaisuudesta. On Kalevi yrittänyt mulle opettaa moniakin elämänhallintataitoja, mutta en suostu sisäistämään miehen sanoja, lähinnä siksi, koska kun Kalevi avaa suunsa tästä asiasta, se kuulostaa nalkutukselta.

Vaikka mulla on vaikeuksia omaksua fiksua järjestystä osaksi elämääni, Kalevi ei osaa jättää mua täysin oman sekasortoisuuteni armoille. Toisinaan, kun tuun kotiin pitkän päivän jälkeen, huomaan, että Kalevi on käynyt mun asunnossa, koska siellä on putipuhdasta ja kaappien ovet ovat kiinni – mulla on omituinen taipumus jättää ne selälleen – ja pöydällä olevassa lapussa lukee:

Get your shit together, Eloharju.

Se kuulostaa tylyltä, mutta mä näen Kalevin sanojen taakse, ja tiedän, mitä rivien välissä todellisuudessa lukee:

Pidä huolta itsestäsi.

[Sokerisiipi]

Kalevi

Pitkät, vaaleat jätkät farkkutakeissa muistuttavat mua Heikistä. Denim muutenkin kuosina ihan huutaa Heikkiä enkä ees tiiä minkä takia. Kai siksi, että denim vaan pukee Heikkiä niin saatanan hyvin ja korostaa ihanasti sen sinisiä silmiä. Jo nuorena Heikki teki farkkutakeista pirun kuumia, ainakin mun silmissä. Yksi mun parhaimpia muistoja teinivuosilta on se, kun heräsin humalassa jostain random huvimajasta Heikiltä tuoksuva farkkutakki päälläni, ja paleleva Heikki torkkui mun vieressä. En tiiä, farkkutakeista vaan tulee sellainen kepeä Heikin muotoinen fiilis, vaikka mun vatsassa nipistääkin pieni pettymys siitä, ettei kaupassa edellä kulkeva jäbä olekaan Heikki.

Heikkiin suunnittelematta törmääminen on yksi parhaita asioita, mitä voi tapahtua, kun oon menossa kaupungilla. Kattelen Heikkiä hetken, jotta varmistun siitä, että se tosiaan on Heikki – mä en aio vahingossakaan lahjoittaa Heikille tarkoitettuja hymyjä kenellekään toiselle – ja sitten mä meen sen luo, sanon jonkin idioottimaisen avausreplan ja käärin itseni Heikistä säteilevään iloisuuteen, joka on kuin kesäaurinko, yhtä lämmin ja kaivattu.

[Seila]

Pakko tulla heti, vaikka varmastikin vain ihkutan (jälleen kerran) :'D Keksit tälle kyllä oikein näppärän nimen, tykkään. Jotenkin toi nimi huutaa niin Kalevia, varsinkin toi suluissa oleva osa.

N'aww. Totta kai Heikki tykkää Kalevin järjestelmällisyydestä, vaikkei itse olekaan. Ihanaa kun Heikki vain toteaa, että joo jotkut voisi sanoa Kalea kontrollifriikiksi, muttei hän itse. Heikin rapsussa Heikki ei niinkään suoraan sano, että se tykkää ja arvostaa Kalen järjestelmällisyyttä, vaan se tulee enemmänkin esille tuolta rivien välistä. Ainakin mun mielestä. Tuo kun Heikki mainitsee, kuinka kadehdittavan hyvin Kalevilla on hommat hallussa ja kuinka välillä kun Heikki tulee kotiin ja huomaa Kalevin siivonneen. + Tietenkin tuo lopun lappujuttu! Kuinka Heikki tietää, että Kalen "vittuilun" taakse kätkeytyy kuitenkin huoli ja rakkaus. N'aww. Voin vaan kuvitella kuinka Kalevi menee sinne Heikin kämppään ja ei oo yhtään vakuuttunut siitä, mitä näkee :D

Ja sitten Kalevi! Wää, Kalevi on niin rakastunut ja se paistaa kilometrien päähän kyllä tuostakin pienestä rapsusta. Siis, totta kai Kalevi etsii miestään. Kuten sanoinkin jo sulle, niin voin niin kuvitella, että sen sydän hypähtää vähän rinnassa, kun se näkee farkkutakkisen vaalean miehen ja odottaa että se on Heikki. Mutta se ei ole ja Kalevi pettyy. Oww. Ja jotenkin niin ihana, että Kalevi varmistaa, että varmasti törmää Heikkiin ennen kuin jakaa hymyään. Pff, he's so in love.

On nää kyllä niin höpöjä että hymyilyttää. Kiitus paljon, loppuja rapsuja odotellessa ♥︎

[Arte]

Kattelen Heikkiä hetken, jotta varmistun siitä, että se tosiaan on Heikki – mä en aio vahingossakaan lahjoittaa Heikille tarkoitettuja hymyjä kenellekään toiselle – ja sitten mä meen sen luo, sanon jonkin idioottimaisen avausreplan ja käärin itseni Heikistä säteilevään iloisuuteen, joka on kuin kesäaurinko, yhtä lämmin ja kaivattu.

Siis miten ihana laini. Aaah. Heikin iloisuus <3 Heikki voisitko tulla minun elämääni iloisuutesi kanssa. Ja jotenkin niin söpöä että Kalevi on lääpällään Heikin farkkutakkiin. Aww. Samaistun kyllä Kaleviin.

Oon haaveillut että aloittaisin näistä tyypeistä kertovan saagan alusta enkä oo uskaltanut/halunnut lukea näitä uusia tekstejäsi, kun pelkään missaavani jotain, mutta tällaiset pikkupalat nyt kuitenkin uskalsin ottaa pieneksi piristykseksi itselleni. Tää on tosi kiva idea, pitääpä toi Silveran kirjakin lukea!

[Sokerisiipi]

Seila: Kalevi tosiaan pyörittelee silmiään Heikin sotkuisuudelle tämän tästä, ja totta kai Heikki ihailee ja rakastaa Kalevin järjestelmällisyyttä <3 Kalevi on kyllä niin rakastunut, I love it! Ja juuri noin hänen sydämensä hymähtää, kun hän luulee näkevänsä Heikin :3 Jee, kiitos kommentista!!

Arte: Oi, ilahduin valtavasti, kun näin nimimerkkisi pitkästä aikaa Heilevin yhteydessä, ihanaa, että päädyit tän pariin!! No, tyyliin kaikki mun uudet heilevi-tekstit on joko tällaista höpöilyä tai jotain täydennystä niiden teinivuosista ettei silleen tarvii huolehtia missaavansa jotain! Jee, toi on munkin lempparikohta tosta rapsusta <3 Heikin iloisuus on niin ihana ominaisuus siinä miehessä. Kiitos kommentista!!

Heikki

Kalevia kiehtoo äärettömän paljon aikamatkustus, aikasilmukat ja rinnakkaistodellisuudet. Niitä se teorisoi ja spekuloi tuntitolkulla enkä mä voi olla miettimättä, että liittyykö Kalevin aikamatkustusobsessio jotenkin miehen omaan elämään. Tahtoisiko Kalevi muuttaa mennyttä?

Kysyn siitä kerran, ihan ohimennen, että jos Kalevi saisi tilaisuuden, palaisiko se ajassa taaksepäin muuttamaan jotakin.

”En todellakaan”, Kalevi sanoo jyrkästi. ”Lopputulos ois väistämättä katastrofi. Koko aikajatkumo saattais luhistua. En ikinä ottais sitä riskiä, että menettäisin sen, mitä mulla on nyt.”

Se on sellainen hetki, joka saa mun posket lehahtamaan ja kadotan kaikki sanat. Hymyilen häkeltyneenä kämmeneeni ja lausun universumille äänettömän kiitoksen siitä, että saan elää juuri tässä todellisuudessa.

[Sokerisiipi]

Kalevi

Heikki lukee paljon, ja sillä on välillä rasittavakin tapa pommittaa mua kuvilla, sitaateilla ja ääniviesteillä, joissa se hehkuttaa ja lainaa viimeisintä löytöään. Jos olen miehen seurassa, se tulee keskeyttämään mun touhut intoilemalla jotakin hienoa tai hauskaa kohtaa lukemastaan kirjasta, vaikka yrittäisin hienovaraisesti viestittää, että pärjään ilmankin. En mä ikinä sano mitään, koska Heikki on niin hellyttävä ja ihana intoillessaan. Sen vilkasta pulputusta on kiva kuunnella.

Mut välillä mua huolettaa, kun Heikki lainaa jotakin superromanttista tai oivaltavaa, koska mä en ole hyvä sanojen kanssa. Mietin, että vittuileeko Heikki mulle rivien välistä. Ehkä mies haluaisi, että mä sanoisin sille edes joskus jotain yhtä kaunista.

Yritän tiedustella, mikä on Heikin lempikokoelma kauniita sanoja, jotta saisin vähän apua ja inspiraatiota oman ilmaisukykyni kehittämisessä.

”Sun muistilaput, tietysti”, Heikki vastaa yllättäen mut täysin.

”Miksi vitussa?” äimistelen, koska enhän mä ole kirjoittanut niihin mitään hienoa tai henkilökohtaista, vai oonko muka?

Tuttua haltioitumista puhkuva Heikki hakee albumin, jonka muovitaskuihin se on valokuvien sijaan sujauttanut kasan muistilappuja, sellaisetkin, joissa lukee kaikenlaisia älyttömyyksiä kuten:

Jääkaapissa on lasagnea.
Sun sauvasekoitin näyttää dildolta.
Osta patakintaat.
Voi jumalauta.
Vein sun paidan, arvaa minkä.
En kestä sua.
Maitoa, sokeria ja voita, sun naapuri on oikea noita.
Oo idiootti omalla ajallas.
34733101 Tampere 10.

”Miksi sä säilytät tällasta paskaa?” köhäisen hämilläni ja suljen albumin vauhdilla. Mua nolostuttaa lukea muistilappuja, joita en oo tarkoittanut säilytettäväksi.

”Tätä teosta sulla ei ole lupa arvostella”, Heikki puuskahtaa. Se vie albumin muiden rakastamiensa teosten keskelle. Huomaan hehkuvani ja hymykin on kuin vähäjärkisellä, koska Heikki vaalii mun sanoja, niitä kaikista typerimpiäkin.

[kaaos]

Puuuhhh voi ei mitä mä just luinkaan. Herttulei. Mulla aina katoaa vallan sanat kun luen heileviä, liian ihanaa. Jotenkin nyt en myöskään yhtään ollut angstituulella joten nää osuivat ja upposivat. En osaa sanoa suosikkiani, kaikissa oli paljon kaikkea kivaa. Hmm tai ehkä kuitenkin toistaiseksi lemppari oli vika tai tokavika. Eli hyvä suunta
Ja siis pffff kalevin post it laput on kyllä ihan liikaa. Kyllä mäkin sellaiset säilyttäisin jos moisia saisin.

Kiitos <3

[Seila]

Hei. Olin jälleen tonkimassa Heileviä, koska Heilevi ja hokasin etten ole kommentoinut näitä uusimpia osia. Korjataanpas asia :3

Heikin rapsu oli niin suloinen. Ihanaa kuinka Kalevia kiehtoo aikamatkustus ja muut siihen liittyvät jutut. Totta kai Heikki pohtii, että kiehtoisiko ne asiat myös henkilökohtaisella tasolla. Ehkä Kalevi tahtoisi mennä taaksepäin ajassa ja yrittää jo aiemmin saada Heikin, kun olisi fiksumpi! Mutta ei, Kalevin vastaus on niin ihana, että awww :3 Kalevi ei tahtoisi leikkiä aikamatkustuksen kanssa, jottei se vahingossakaan menettäisi nykyisyyttä. Niin fiksu mies! Ja Heikki on tietenkin aivan otettu ja kiitollinen ja hämillään. On Heikillä kyllä niin ihana ja ajattelevainen mies :3

Kalevin rapsu oli awws. Heikki on niin höpö, kun se siteeraa kohtia kirjoista ja muista. Totta kai Kalevi ottaa ne vastaan, vaikkei sitä kiinnostaisikaan. Kalevi rakastaa Heikkiä niin paljon, että se jaksaa kuitenkin kuunnella sen höpötystä ja intoilua ja se on niin hellyttävää. Ja tietenkin Kalevi luulee, että Heikki tahtoisi sen olevan ehkä vähän hienosanaisempi. Mutta ei. Heikki yllättääkin Kalevin ja läväyttää esiin kaikki muistilaput, jotka Kalevi on kirjoittanut ja aww. Sentimentaalinen hölmö. Ei mutta tosi söpöä etten kestä! Ja noi laput oli kyllä niin priceless etten kestä :'D Miksi Pikku Kakkosen osoite, Kale? Huh?

N'aww. Kiitos näistä söpöistä, suloisista ja hellyttävistä pätkistä ♥ Nää miehet niin rakastaa toisiaan etten ees kestä.

[Sokerisiipi]

kaaos: Tää on just sitä sokerisinta höttöfluffya, mitä näistä kahdesta voi olla. Ihanaa, että pidät! Kalevin post it -laput on kyllä ♥︎ Kiitos kommentista!!

Seila: Kalevi tietää, miten vaarallista aikamatkustus on, joten hän ei kyllä riskeeraisi mitään niin epävarman vuoksi. Heikki on liian tärkeä :3 Se on kyllä todellista rakkautta, kun jaksaa ja haluaa kuunnella toisen innostunutta höpötystä aiheesta, joka ei ole niin oma, mutta kun se on toiselle tärkeää. Kalevi on niin hyvä poikaystävä, ja niin on Heikkikin, kun säilöö noin tunnollisesti Kalevin muistilaput, vaikka niissä lukisi Pikku Kakkosen osoite :'D Ihanaa, että tykkäilit näistä ja kiitos kommentista!!