Kirjoittaja Aihe: Final Fantasy VII: Luvattu maa | S, ficlettejä  (Luettu 1075 kertaa)

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 515
Ikäraja: S
Fandom: Final Fantasy VII (Remake)
Hahmot/Paritus: Cloud, Tifa & Aerith todennäköisesti ainakin, ehkä myös muita; Cloud/Tifa for sure
Vastuuvapaus: Hahmot, maailma ym. kuuluvat Square Enixille; meitsi vain leikkii, eikä saa tästä rahaa.
Kirjoittajalta: Äärimmäisen optimistisesti päätin perustaa oman ficlet-ketjun FFVII-palasille, koska haluaisin saada niitä kirjoitettua enemmänkin kuin tämän yhden, lol. :--D Mä oon pelannut vaan FFVII Remaken, joskin oon tietoinen kyllä kaikista juonen twisteistä, ja vaikka oon jonkun verran ficcien kautta tutustunut myös originaalin ja Crisis Coren loreen, nää tekstit on kuitenkin mun tulkintaa asioista FFVIIR:n pohjalta. Don't shoot me! En aio spoilata mitään FFVIIR:n ykkösosan jälkeen juonessa tapahtuvaa, mutta nää on kuitenkin kirjotettu sen tiedon... öö lävitse, mitä jatkossa tapahtuu, joten joten. I dunno. Omalla vastuulla?

Tää ensimmäinen, toivottavasti ei ainoa, sai inspiraationsa siitä, miten Cloudin ja Tifan suhde välittyy Remakessa paljon kehonkielen ja muiden pienten juttujen läpi. I'm feeling that shit. Tästä tuli aika... kryptinen, heh, ja fragmentaarinen, mutta ajattelin, että se sopii Cloudin mielentilaan.



Melodia

Joka kerta, kun Tifa katsoi häneen. Joka kerta, kun hän ojensi kätensä, enemmän vaiston kuin päätöksen ohjaamana. Joka kerta, kun hän solmi yhteen nuo kaksi tavua, sanoi ääneen nimen: Tifa. Joka kerta jokin liikahti hänessä.

Hiljaa vuotava hana. Varjo silmäkulmassa. Rasahdus pimeässä. Jotakin häilyvää, joka pakenee tietoisuutta. Ei, mitkään Cloudin mieleen tulevat sanat eivät onnistuneet kuvaamaan sitä, mitä hän tunsi, kun Tifa oli hänen lähellään. Hän puristi kätensä nyrkkiin, mutta se valui sormien välistä nauraen kuin vesi.

Yritä uudestaan, jokin kuiskasi hänen korvansa juurelta.

Ja hän yritti. Tifa oli kuin… kuin melodia, johon hän ei löytänyt sanoja. Tuulen tuoma tuoksu, joka piirsi kasvot hänen mieleensä – kasvot, joista hän ei saanut otetta. Kuin väreilevä, muuntuva kuvajainen lähteen pinnalla.

Tifan tuoksu. Cloud sulki silmänsä ja yritti tuntea sen nenässään. Taistelun jälkeen, kun Tifa kääntyi ja hymyili hänelle. Syvänmustat, silkkiset hiukset heilahtivat taakse. Verta. Metallia. Petrolia. Tomua. Sen alla jotakin makeaa, joka muistutti Cloudia heidän syrjäisestä kotikylästään. Inkivääriä, jota hänen äitinsä lisäsi kakkutaikinaan. Aromaattista puuta, jota temppelissä poltettiin. Patsulia.

Jokin veti häntä kohti Tifaa, kiskoi ja nyki. Kuin heidät olisi yhdistänyt näkymätön lanka. Se venyi muttei katkennut, vahvaa kuin seitti, kohtalon kutoma.

Cloud haparoi hämärässä tietämättä mitä etsi. Ja kerta toisensa jälkeen, vastoin ymmärrystä, Tifa löysi hänet.


« Viimeksi muokattu: 19.07.2020 18:52:50 kirjoittanut Angelina »

her shaking shaking
glittering bones