Kirjoittaja Aihe: Vaiana: LW18: Tehtävä [S, drama]  (Luettu 784 kertaa)

rimpsessakerpeera

  • ***
  • Viestejä: 1 240
  • porngoddess since 2005
Vaiana: LW18: Tehtävä [S, drama]
« : 16.07.2020 20:49:53 »
Otsikko: Tehtävä
Kirjoittaja: rimps
Fandom: Vaiana
Ikäraja: S
Genre: drama
Vastuuvapautus: Elokuvan tekijät omistavat hahmot, minä vain vähän leikin.
K/H: LW18 kierrokselle Ultra Bran lyriikoilla Minä suojelen sinua kaikelta. Sanat löytyvät lopusta.



Tehtävä


”Sä et voi mennä mihinkään, mistä mä en sua löytäisi”, Tala lohdutti pojantytärtään voipuneena, tuntien viimeisten voimiensa katoavan. Tai ei, ei katoavan, vaan valmistautuvan muuttumaan.

Hän oli jo pitkään tiennyt kohtalonsa olevan sidottu Vaianaan. Hän oli kuullut sen meren laulussa etsiessään johdatusta polulleen vuosien varrella. Siitä hetkestä lähtien, kun hän oli nähnyt meren valitsevan pienen Vaianan Te Fitin sydänkiven palauttajaksi, Tala oli ottanut vastuulleen tytön tutustuttamisen mereen, Tuin estoista huolimatta. Tehtävä oli ollut vaikea saaren johtajan asettaessa tyttärelleen tiukkoja rajoitteita meren suhteen, mutta Tala oli tehnyt parhaansa. Vaiana oli rakastanut tanssia hänen kanssaan, kuullut laulun ymmärtämättä sitä, mutta Tala oli nähnyt sen hänen liikkeissään. Vaiana tunsi meren kutsun, vaikka ei sitä ollutkaan koskaan aavistanut.

Ei ennen sitä päivää. Tala oli kuullut meren huokaavan, ymmärtänyt nyt olleen oikean hetken kertoa Vaianalle vaiettu salaisuus heimon historiasta. Johdattaa tämä viimeinkin tehtävänsä pariin. Tala oli kantanut sydänkiveä vuosikaudet lapsenlapsensa puolesta, saanut siitä voimaa kohdatakseen vanhuuden mukanaan tuomat haasteet, mutta nyt, viimeinkin oli tullut hänen aikansa luopua korusta ja antaa sen taakka Vaianan kannettavaksi.

Luopuessaan Te Fitin sydänkivestä Tala oli tuntenut elämänvoimansa hiipuvan, aivan niin kuin hän oli tiennyt, että tulisi tapahtumaan. Kivi oli auttanut häntä jaksamaan, kasvattamaan Vaianaa tehtäväänsä yhdessä meren kanssa. Vanhuuden oikut olivat olleet vain pieniä kommervenkkejä, eivätkä rasittaneet häntä liikaa. Mutta nyt, kivi oli tehnyt tehtävänsä hänen kanssaan ja sen oli aika siirtyä eteenpäin matkallaan takaisin kotiin. Talan tehtävä ei ollut kuitenkaan vielä ohi, oli vain aika seuraavan vaiheen.

Hän kannusti Vaianan lähtemään, tunsi surun ja pelon kuristavan otteen, mutta myös toiveikkuuden, katsellessaan Vaianan pelokkaita, mutta määrätietoisia kasvoja. Tyttö oli vahva ja neuvokas ja uskoi asiaansa, mutta ei lainkaan tiennyt, kuinka vaikeaksi tehtävä muodostuisi.

Vaianan poistuessa Tala sulki silmänsä ja tunsi hengityksensä hidastuvan, elimistönsä luopuvan yliajalle kestäneestä toiminnastaan pikkuhiljaa. Viimeisillä voimillaan hän hyvästeli poikansa ja värisevän hengityksen saattelemana siirtyi uuteen hahmoonsa.

Vaianan ylittäessä riutan kirkkaana hohtava jättiläisrausku syöksyi rinnettä alas hänen luokseen. Mummin ennustus oli ollut oikeassa, hän oli syntynyt uudelleen rauskuna ja kulkisi Vaianan rinnalla koko vaarallisen ja haastavan matkan ajan, aivan niin kuin oli luvannut.




Ultra bra - Minä suojelen sinua kaikelta

Olen hiihtänyt jään yli Seurasaareen
Olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla kolme
Ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon

Olen kahlannut rantaveteen
Soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
Olen seissyt laiturilla hiljaa
Ja kuullut äänet kaukaisten laivojen

Olen eksynyt Latviassa
Kävellyt kaupungin reunan yli
Luulin katoavani
Mutta pääsin kuitenkin takaisin

Ensin vieraiden ihmisten juhliin
Ja lopultakin kaupunkiin
Jossa minut tunnetaan kahviloissa

Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi

"hämmentävä pinkki asia, josta paljastuu
lisää kun tuijottaa"

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 620
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Vaiana: LW18: Tehtävä [S, drama]
« Vastaus #1 : 05.09.2020 16:57:00 »
Tätä lukiessa tuli vähän surullinen ja haikea fiilis, vaikka kaunis pieni fici tämä kyllä oli. Mä oon aina se, joka nyyhkii ja itkee vähintäänkin henkisesti melkeinpä jokaisen kuolevan hahmon perään, joten mun sydämeen ottaa tämmöiset ficit, joissa joku joutuu hyvästelemään rakkaansa. Tai ei varsinaisesti hyvästelemään, koska tässä oli oma pieni valonsa ja uudelleensyntymisen "lahja". Myöskin se, kun puhutaan siitä, että on viimein Talan aika luopua sydänkivestä ja antaa sen taakka muille, lisää tunnetta siitä, että nyt vasta Tala on oikeasti vapaa, kuoleman myötä. Tälleen ulkopuolisen silmissä aika surullinen ajatus, mutta Talalle itselleen varmasti varsin lohduttava.

Olit kivasti tulkinnut saamiasi sanoja tämän toteuttamiseen. Eihän tämän fandomin hahmoista kukaan ole taatusti eksynyt Latviassa tai hiihdellyt Seurasaareen, mutta paljon muuta on ehditty kokea. Ja Tala suojelee ja vahtii Vaianaa aina, minne tämä ikinä menekään ♥
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中