Kirjoittaja Aihe: Unikeonpäivänä | S | Ron/Hermione | Hääfluff  (Luettu 184 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 936
  • ava by raitakarkki
Ficin nimi: Unikeonpäivänä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Hääfluff
Paritus: Ron/Hermione
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potterien hahmot ja maailman. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: FinFanFun1000 sana 53. unikeonpäivä, Sana/kuva/lause10 #2 Aurinko maalaa maansa

A/N: Unikeonpäivä taitaa olla lähinnä suomalainen perinne, mutta tässä sen tuntevat myös brittijästit. Olen jälleen etunimennyt Hermionen vanhemmat Lindaksi ja Evaniksi.

Tämä on kesätaikani Fiorellalle. Ihanaa kesää! Tässä on toivomiasi Weasleyn perhettä, Ron/Hermionea sekä rarehahmo kertojana. Toivottavasti tykkäät! :-*

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



”Evan, tule nyt”, Linda Granger hoputti miestään.

Hän itse oli jo pihalla laukkuineen ja pälyili näkyikö heitä noutamaan lähetettyä velhoa. Evan tuli ulos reppunsa kanssa kannatellen pukupusseja. Lindan mahassa kupli miellyttävästi. Hänen tyttärensä menisi huomenna naimisiin. Pikku-Hermione. Paitsi ettei hän enää ollut mikään tyttö vaan urhea nainen. Hermione oli tehnyt suuren päätöksen, kun oli poistanut heidän muistonsa ja lähettänyt heidät turvaan Australiaan. Kuinka monta kertaa Lindalle niin rakas kiharapää olikaan pyytänyt anteeksi, kun oli tuonut vanhempansa takaisin Lontooseen, vaikka yhtäkään ei olisi tarvittu.

Pihaportista asteli roteva tulitukkainen mies. Linda hymyili. Yksi Ronin veljistä, se lohikäärmeidenhoitaja varmaan, hän päätteli lihaksikkaissa käsivarsissa risteilivistä pienistä valkoisista arvista. Evan kiirehti kättelemään häntä vapaalla kädellään ja mies esittäytyi Charlieksi. Charliella oli mukanaan tyhjä Coca-Cola tölkki, joka toimisi porttiavaimena Kotikoloon. Hän selitti, että heidän kaikkien pitäisi koskettaa tölkkiä yhdeltä, jotta taika toimisi. Kello oli viittä minuuttia vailla. Kun se löi tasan, Lindasta tuntui kuin hänet olisi imaistu suureen vesipyörteeseen. Tunne oli aika tavalla epämiellyttävä, mutta se ei kestänyt kauan. Pian he saapuvat päät hieman huippaavina mäelle, josta kulmikkaan talon saattoi jo nähdä.

Lähellä kuistia vaelteli lauma punatukkaisia miehiä ja yksi mustatukkainen. Linda tunnisti Harry Potterin ja tyttärensä kihlatun Ronin. Arthur Weasley kiirehti tervehtimään heitä, kun he saapuivat joukon keskelle.

”Hauska nähdä! Meidät on ulkoistettu hetkeksi, koska Hermione sovittaa hääpukuaan. Rouva Granger, teidän on varmaan parasta mennä katsomaan. Ja herra... Evan?... Aivan, toki... Evan voisi kertoa minulle...”

Linda tunsi ilon kareen huulillaan, kun Arthurin ääni haipui hänen johdattaessaan Evanin sivummalle. Hermione oli pääsemässä osaksi ihanaa perhettä. Ron ja Harry tulivat myös ujosti sanomaan hei, mikä huvitti Lindaa, sillä hän tiesi, ettei kumpikaan pojista ollut ujo. Hän tiedusteli jännittikö huominen jo kovasti sulhasta ja bestmania. Ron muuttui ruusunväriseksi ja mutisi jotain vähästä ja Harry nyökkäsi vakavana.

Linda astui sisälle, jossa kaikki näytti siistiltä, mutta silti siltä, että siellä asusti väliaikaisesti viitisentoista ihmistä. Vaaleat suortuvat lehahtivat olohuoneeseen.

”Rouva Granger”, Fleur sanoi ärrät sorahtaen. ”`Ermione on melkein valmis. Tulkaa mukaan.”

Linda nousi nuoren naisen perässä kolmanteen kerrokseen. Huoneen ovi avautui pumpuliseen unelmaan. Kaikkialla oli koristeita, jokaisella paikalla olevalla naisella oli hiuksissaan tuoreita kukkia ja keskellä seisoi Hermione katsellen mekkoaan lattialla seisovasta peilistä.

”Voi kulta, oletpa sinä kaunis”, Linda huokasi kyynel silmäkulmassaan.

Hermione tuli halaamaan häntä. ”Äiti, ihanaa, että olet täällä.”

Kun he irtautuivat toisistaan, Hemione esitteli muut naiset hänelle. Mollyn Linda oli tietysti tavannut aiemmin, mutta Ginnyn, Fleurin, Angelinan ja Lunan hän tunsi vain tyttärensä kirjeiden perusteella. Hiljainen ja ystävällinen Audrey oli hänelle täysin uusi tuttavuus ja paljastui kolmenneksi vanhimman veljen Percyn vaimoksi.

Molly tarjosi hänelle pikkuleipiä ja Luna kaatoi teetä. Linda otti kupin käteensä muiden alkaessa jälleen liehua Hermionen ympärillä. Molly tuli hänen viereensä.

”Ronald katselee häntä aivan eriyisellä tavalla. Tuo mieleeni Arthurin, kun me silloin joskus tapasimme.”

Sanat huokuivat lempeää rakkautta Hermionea kohtaan. Tytöt keskustelivat innokkaasti siitä, miten perheen miehet reagoisivat pukuun.

”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”

Hermione tökkäsi tätä leikkisästi olkaan ja Linda ihaili sivusilmällä, miten puku suli tyttären liikkeisiin. Silloin hän muisti, asetti tyhjän teekuppinsa lähimmälle pöydälle ja työnsi kätensä taskuunsa.

”Kulta, toin sinulle jotain sinistä”, hän sanoi safiiririipus kämmenellään.

”Isoäidin koru”, Hermione äännähti liikuttuneena ja antoi äitinsä kiinnittää riipuksen kaulaansa.

Kaikki tulivat ihailemaan sydämenmuotoista sinistä kiveä. Luna liukui liki Lindaa ja laittoi hänen ohimolleen pari hennonturkoosia orvokkia.

”Saat jotain sinistä myös takaisin”, tyttö sanoi unenomaisella äänellä.

Linda huomasi kyyneleen Hermionen silmäkulmassa, kun tämä alkoi nauraen selittää Lunalle jästien ´jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä´-tapaa.
 
Aurinko väritti Kotikolon kukkeaksi laitettua pihamaata pilvien välistä. Linda muisti kuinka Hermione oli rakastanut unikeonpäivää lapsena. Ei ihme, että hän oli valinnut sen hääpäiväkseen. Tytär oli halunnut noudattaa perinnettä, jossa pisimpään nukkunut kasteltiin herättyään läpimäräksi. Linda epäili, että Arthur oli tahallaan jäänyt viimeiseksi sänkyyn, hän kun oli niin innostunut ei-taikovien jutuista.  Hänen ympärillään kävi jännittynyt supina. Ron ja Harry odottivat jo kauniin ruusukaaren alla vihkijän kanssa ja muut olivat muodostaneet pienen käytävän morsiamen kulkea, kun tämä kohta saapuisi. Vieraita ei ollut paljon: Neville Longbottom ja hänen tyttöystävänsä Hannah, Lunan isä Ksenofilius ja Minerva McGarmiva. Hermione ja Ron olivat halunneet juhlia niin perhekeskeisesti kuin mahdollista.

Säteet loistivat nyt aukealta taivaalta. Yhtäkkiä pikkulinnut alkoivat laulaa sievää sävelmää ja kaikki hiljenivät. Ginny tuli ensin hempeän roosanvärisessä mekossa ja asettui kaason paikalle. Hermione käveli  hetken kuluttua hitaasti esiin isänsä käsipuolessa hymy huulillaan ja ylpeät Victoire ja Dominique perässään huntua kannatellan. Lindan sydämen läpi pyyhkäisi lämmin aalto. Liikutus nousi pintaan. Silmäkulmastaan hän huomasi, että Ronin henkäys jäi puoli tiehen ja että Harryn ensimmäinen kyynel kiilteli jo tämän poskella. Bestmanin piti tökätä häikäistynyttä sulhasta selkään, jotta tämä älysi lähteä tulevaa vaimoaan vastaan. Luovutettuaan tyttärensä Evan tuli Lindan viereen ja puristi hänen kättään.
 
Seremonia oli varsin lyhyt ja ytimekäs. Ron katsoi kuitenkin koko sen ajan Hermionea sellaisen ihmetyksen vallassa, että Lindaa riipaisi. Aivan kuin maailmassa olisivat olleet vain nuo kaksi. Pian pari suuteli ensi kertaa avioparina. Vierasjoukko parveili heidän ympärilleen onnittelemaan. Juhlia syötiin ja tanssittiin pitkälle yli pimeän tulon.

Linda heräsi, kun aurinko oli nousemassa. Hän pyöri hetken aikaa ja päätti sitten nousta ottamaan muutaman askeleen. Ikkunasta hän näki kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa pihalla. Valo maalasi heidät uuden aamun kullanpunalla. Linda hipsi takaisin vuoteeseen ja jätti onnelisen parin nauttimaan yksityisestä hetkestä ilman kenenkään katsetta.



I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Larjus

  • Sir Candy
  • ***
  • Viestejä: 1 568
  • Sytytä kämppäs palaan, se on voimaa.
    • twitter
Vs: Unikeonpäivänä | S | Ron/Hermione | Hääfluff
« Vastaus #1 : 30.06.2020 18:06:59 »
Olipas tämä suloinen fici! En oo varmaan lukenut suunnilleen mitään hääaiheista tarinaa sitten itse Billin ja Fleurin häiden (ja siitäkin on jo tovi kun olen Pottereita lukenut), joten tää oli aihepiirinsäkin kannalta kivan freesi. Hääfluff genrenä kuulostaa todella suloiselta, ja sitä tää olikin ♥

Oli todella kiva lukea häistä ja niiden alku- ja jälkimainingeista morsiamen äidin näkökulmasta. Ei ehkä sitä, mitä ensimmäisenä odottaisi, mutta toimii. Tämä oli myös muistini mukaan ensimmäinen lukemani fici, jossa Hermionen vanhemmat ovat ylipäätään kunnolla mukana. Kiva saada vähän huomiota pienemmässä roolissa oleville hahmoille :3

Lainaus
”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”
Tää kohta pisti hymyilyttämään :D Ja sitten kun se Harryn ensimmäinen kyynel mainittiin oikein erikseen niin alkoi naurattaa. Voih, ihana Harry ♥

Lainaus
Linda epäili, että Arthur oli tahallaan jäänyt viimeiseksi sänkyyn, hän kun oli niin innostunut ei-taikovien jutuista.
Tässäkin kohdassa en voinut kuin virnuilla itsekseni, koska eikä, ihana Arthur! Hän varmaan toivoo, että muut nyt toteuttaisivat perinnettä käytännössä ja tulevat kastelemaan hänet :D

Tää oli kyl kaiken kaikkiaan niin ihana ja hyväntuulinen fici! Nautin tästä leppoisasta ja onnellisesta tunnelmasta, oikein kivaa luettavaa työpäivän jälkeen ♥
On the wild and misty hillside
Fear is nature's warning
Hunger here is never far away

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 506
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Unikeonpäivänä | S | Ron/Hermione | Hääfluff
« Vastaus #2 : 01.07.2020 00:08:40 »
Kiitos omistuksesta juhannustaikaan! Olipa ihana ja tunnelmallinen ficci, ja hääfluffy kuvaa hienosti kokonaisuutta. :)

Oli kiva idea kirjoittaa Hermionen vanhempien näkökulmasta, ja äidillä olikin siinä ihanasti miettimistä, kun ainoa tytär on tärkeän päivänsä pääosassa. <3 Linda-äidin suhtautuminen on niin hellää ja ymmärtäväistä, vaikka velhojen tapoihin totutellessa on varmasti mennyt oma aikansa heilläkin. Vaikuttaa siltä, että perheet tulevat hyvin toimeen keskenään!

Tykkäsin omaperäisestä ja hauskasta ideastasi, että Hermione tykkäsi unikeonpäivästä ja halusi juhlistaa sitä hääpäivänään. :D Tämän tavan myötä nuoripari oppinee kilpailemaan, kumpi nousee vuoteesta ensin aina hääpäivänsä aamuna. ;) Oli hupaisa oivallus, että Arthur on testimielessä viivytellyt tahallaan! Olisikin ollut lystiä tietää, mitä hän herätyksestään tykkäsi. ;)

Romantiikkaa höystivät kauniisti hellät pikku hetket ja Lindan havainnot muista häävieraista. Varsinkin Harryn herkistyminen oli huvittavan hellyttävää, se tuntuu itse asiassa oikein luonnolliselta. Ovathan Hermione ja Ron kuitenkin hänen parhaat ystävänsä lapsuudesta saakka! Tästä välittyi lämmin ja kaunis tunnelma. Kiitos suloisesta ficistä! <3

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 936
  • ava by raitakarkki
Vs: Unikeonpäivänä | S | Ron/Hermione | Hääfluff
« Vastaus #3 : 02.07.2020 18:32:42 »
Larjus: Kiitos ihanasta kommentista! :-* Arthur on varmaan ikionnellinen saatuaan jästisyntyisen miniäkseen. Luulen, että Linda ja Evan (+ tietysti Hermione) saavat vastata moneen kummalliseen kysymykseen tulevina vuosina. Ja jo vain Harry kyynelehtii Ronin ja Hermyn häissä, hän on sydämeltään pehmo :-*

Fiorella: Mahtavaa kuulla, että pidit tästä! Ajattelin ensin tehdä Ronista unikeon, mutta Arthur innostuksineen sopi siihen paremmin. Eikähön ainakin ensimmäisen hääpäivän aamuna jompi kumpi kastu. Kiitos kommentistasi! :-*
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)