Kirjoittaja Aihe: True Detective: Valkoista kohinaa, Marty/Rust, ficletsarja (K-11), osa 6/9 2.8.2020  (Luettu 623 kertaa)

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
Ficin nimi: Valkoista kohinaa
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Waulish
Fandom: True Detective (1. tuotantokausi)
Tyylilaji: slice of life, romance, slow burn
Ikäraja: K-11
Paritus: Marty Hart/Rust Cohle
Yhteenveto: Marty unohtuu katselemaan, kuinka tupakka savuaa tuhkaksi Rustin sormien välissä.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.

A/N: Tämän tyyppisiä ficcejä löytyy varmasti englanniksi jonkin verran, mutta totta kai minun on työnnettävä lusikkani jokaiseen mahdolliseen slice of life -soppaan ja käytettävä hyödyksi innostus tästä parituksesta. Tässä siis vähän lisää Martya ja Rustia ♥ Ja toyhtolle kiitos ja anteeksi kaikista mahdollisista vaikutteista, joita olen varmasti ihanista ficeistäsi poiminut. :’) Apuna kirjoittamisessa on käytetty kesämuusaltani Waulishilta saatuja inspissanoja. Lisäksi ficci osallistuu Sana/Kuva/Lause10 #2 -haasteeseen sanalla valkokulta.

Wallelta saadut inspissanat:
Spoiler: näytä
1. pamahdus
2. suloinen
3. ottaa
4. aina
5. askel
6. pirunmoinen




Valkoista kohinaa

1.

Marty on kompastua kirjapinoon heti eteisessä. Kirjat johtavat jonona peremmälle asuntoon, kuin pienenä siellä täällä sortuilevana muurina seinänvierustaa myöten.

Paljoa muuta Rustin asunnossa ei sitten olekaan. Valkoisin lakanoin pedattu patja lattialla, keittiönurkkauksen kiinteällä pöytätasolla puolityhjä vesilasi. Vaatekaappi, jonka ovenraosta pilkottaa pesulan muovinen pukupussi. Martyn melkein tekee mieli kurkistaa kylpyhuoneeseen. Hän lyö vaikka vetoa, ettei peilihyllyllä ole mitään muuta kuin hammasharja ja tahna. Tai ehkä partahöylä sentään. Rust pitää leukansa huolellisesti sileänä, kyllähän Marty sen on huomannut.

Rust kaataa vanhan veden pois ja valuttaa hanasta uutta tilalle. Marty odottaa ovensuussa, katsellen yhä vaivihkaa ympärilleen. Karun sisustuksen täytyy jotenkin liittyä siihen, mitä Rust on selittänyt autossa. Mietiskelystä, valkoisesta kohinasta, yrityksestä tyhjentää pää universumin surinasta tai jotakin sen suuntaista.

Lasi kolahtaa tiskipöydän teräskanteen ja Rust pyyhkäisee hihalla pisaran leualtaan.

"Lähdetään", Rust sanoo. Hänellä on jo piirustuslehtiö kainalossaan, salkussa muistikirja ja kamera. Marty nyökkää ja seuraa Rustia ovelle.

Illalla Marty miettii, miltä Rust näyttää mietiskellessään valkoisella patjalla. Ehkä hän istuu jalat ristissä kauluspaidassaan ja suorissa housuissaan, silmät suljettuina ja suu mietteliään vakavana, niin kuin aina. Tai ehkä hän mietiskelee pelkissä alusvaatteissa: hihattomassa valkoisessa paidassa ja tummansinisissä boksereissa. Marty on nähnyt Rustilla sellaiset, kun tämä on vaihtanut vaatteita aseman pukuhuoneessa.

Niin sen täytyy olla, Marty ajattelee, kääntää kylkeä ja nukahtaa.


***


Rustilla on jo aamun toinen tai kolmas kahvikuppi edessään, kun Marty saapuu asemalle.

"Huomenta", hän tervehtii, mutta Rust tuskin vastaa. Vilkaisee vain ja hymyilee vähän, niin että väsyneillä kasvoilla käväisee jonkinlainen pehmeä välähdys. Marty hymyilee takaisin leveämmin.

Hän hakee kahvia, kaivaa laatikosta eiliset paperityöt ja istuu paikalleen Rustia vastapäätä. Marty siemaisee kupistaan ja unohtuu katselemaan, kuinka tupakka savuaa tuhkaksi Rustin sormien välissä. Niin keskittyneesti mies on uppoutunut edessään lojuvaan tapauskansioon. 

Äkkiä Rust nostaa katseensa, tuijottaa hetken suoraan Martyyn ja sysää kansion pöydän yli tämän puolelle.

"Löysin jotakin. Voi olla tutkimisen arvoista." 

Rust rusentaa tumpin tyhjään tuhkakuppiin ja pukee jo takkia päälleen. Kahvi jää kylmenemään pöytään, kun Marty kerää kiireesti tavaransa ja tarkistaa, että auton avaimet ovat tallella taskussa.

"Minä ajan", hän sanoo ja seuraa Rustia ulos.


***


Rustia ei tunnu haittaavan se, että Marty haluaa ajaa. Rust ei katsele vastaantulevia autoja, vaan raapustaa merkintöjä vihkoonsa tai tuijottaa ulos sivuikkunasta, sytyttäen aina aika ajoin uuden tupakan. Sen kitkerä haju leijuu autossa vielä kauan työpäivän jälkeenkin.

Marty pysähtyy huoltoasemalle tankkaamaan ja hakemaan kesken jääneen kupillisen tilalle take away -kahvia, jota hänen tekee mieli siitäkin huolimatta, että se on aina liian mustaa ja pannun pohjaan painunutta. Rust kieltäytyy tulemasta mukaan. Sen sijaan hän kiertää ikkunan auki, nojaa siihen kyynärpäällään ja sytyttää vielä yhden tupakan, puhaltaen savua ulos parkkipaikalle.

Marty palaa muutaman minuutin kuluttua kahden kahvin kanssa. Rust vilkaisee häntä melkein huvittuneena.

"Näytänkö siltä, että tarvitsen tuota?" hän kysyy, mutta ottaa kupin kuitenkin vastaan. Marty antaa hänelle omansakin siksi aikaa, että saa noustua kyytiin ja käynnistettyä auton.

"No, sinähän et juuri nuku", hän toteaa. Senkin asian hän on Rustista jo oppinut.

Rust ei vastaa. Marty kiertää avainta virtalukossa ja kaartaa takaisin tielle. Päästyään tasaiseen vauhtiin hän ojentaa kätensä ja hipaisee Rustin sormia ottaessaan kahvimukin vastaan. Muovikannessa on pieni halkeama, mutta se on kuitenkin ehjä, ja kahvi aivan yhtä pahaa kuin aina ennenkin.

Silti se maistuu jollain tavalla tavallista paremmalta.

« Viimeksi muokattu: 02.08.2020 20:24:35 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 182
    • H.E.R. – Things In Focus
Oi oi, tästä olet puhunut! Hauskaa ja jännittävää saada lukea lisää True Detectiveä sinulta, tykkäsin niin paljon Tuulesta! Ja vielä yhdeksän osan verran! :)

Tämä ensimmäinen osa on ihanan pehmeä lasku kaksikon väliseen suhteeseen, joka on kuitenkin melko karu luonteeltaan. Tykkään siitä, miten ihastuneelta Marty tässä vaikuttaa ja kuinka se ihastus tulee esiin sitä kautta, miten hyvin Marty Rustin tuntee. Ja niinhän se on! Rustiin harva ihastuu ensitapaamisella, mutta jos miehen oppii tuntemaan, voi alkaa ajatella, kuten Marty ;) Tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäistä kohtauksesta, jossa Marty tutkii uteliaana (mutta realistisesti arvaillen) Rustin asuntoa ja miettii vielä illalla, miltä Rust näyttää sängyllä maatessaan. Se tuo tuohon suhteeseen paljon lempeyttä!

Sama toisen tunteminen tulee vahvasti ilmi kahdessa muussakin kohtauksessa ja tuo take-away -kahvikohtaus hymyilytti. Ei vain se, että Marty ostaa kaksi kahvia, vaan myös se, että Rust todella ottaa kahvin vastaan! Olen todella utelias tämän nimestä, joka viittaa tuohon Rustin mainitsemaan ajatusten selvittelyyn ja mielen selkeyttämiseen, mutta miten se liittyy tarinaan, jää nähtäväksi :) Kivaa, että sinulta tulee tällainen jatkis! Odotan innolla seuraavaa osaa!

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Grenade

  • Call me Grenu
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 077
  • Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä
Terveisiä Kommenttikampanjasta! Siitä on mooonta vuotta, kun olen viimeksi katsonut True Detectiveä, silloin aikoinaan katsoin, kun sitä Yleltä näki. Muita kausia en kuitenkaan katsonut, mutta tämän ensimmäisen katsoin. Piti vähän silti luntata Googlen kautta, että kumpi oli kumpi, mutta kyllä se sarjan teemat ja estetiikka tulvi mieleen, kun vain kuvan näki.

Joten sen kautta olikin mukavaa hypätä takaisin sinne parin vuoden takaisiin ajatuksiin ja tähän fandomiin! Tulipa oiva paluu takaisin kaikkeen siihen rajun ankeaan estetiikkaan, joka sarjassa oli. Jo näissä kolmessa raapaleessa näiden kahden välinen kemia ja dynamiikka tuli hyvin esiin, Marty ostaa Rustille kahvia ja tuntee tämän tavat, vaikkei koko elämää tiedäkään. He ovat luontevia keskenään ja dialogi oli myös luontevasti kirjoitettu, tykkäsin siitä ja saatoin kyllä kuvitella tapahtumat mielessäni.

Lainaus
Vilkaisee vain ja hymyilee vähän, niin että väsyneillä kasvoilla käväisee jonkinlainen pehmeä välähdys
Tässä lauseessa oli jotenkin todella kiva tunnelma ja tää hymyily, joka ei ihan ole hymy, mutta on kuitenkin, sopii hyvin Rustille.

Lainaus
Silti se maistuu jollain tavalla tavallista paremmalta.
Awwww, mikä ihana lopetus!

Tällä ficletsarjalla on mielenkiintoinen nimi ja onkin kiehtovaa, miten se mainittiin jo heti ensimmäisessä ficletissä, vaikkei sitä vielä välttämättä auki kirjoitettukaan sen enempää. Ehkä sillä tulee olemaan vielä lisää merkitystä myöhemmissä osissa? Kiitos tästä hyppäyksestä vanhaan fandomiin, joka taas toi mieleen tämän sarjan! ^^

Ei tehä tästä ny numeroo

Ava ja banneri by Sokerisiipi

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
hiddenben: Ihanaa, että olet siellä ♥ Tämä lähti pitenemään alkuperäisistä arkikohtauksista sen verran paljon, että jaoin kokonaisuuden ficletteihin. Tosin nekin sisältävät kyllä vielä pienempiä kohtauksia, mutta en jaksanut tehdä niistä raapaleita sanamäärien takia. Ja tämä taitaa olla kautta tarinan aika lempeää lähestymistä näihin hahmoihin, koska tässä keskitytään pieniin arkisiin kohtauksiin murhajuttujen sijaan :D Martysta ja Rustista on ihanaa kirjoittaa vähän tällaista idiots in love -tyyppistä tekstiä, koska varsinkaan Marty ei vielä taida tajutakaan, miten paljon hän Rustista tykkää ;) Kiva kuulla, että pidit, kiitos kommentista!

Grenade: Ilahduin kovasti, että otit kommenttikampanjasta juuri tämän, sillä True Detective on kuitenkin aika harvinainen fandom ja itsekin löysin sen vasta ihan vähän aikaa sitten näin ficcimielessä. Sarjan katsomisesta oli tosiaan vierähtänyt paljon aikaa, mutta katsoin hiljattain sen uudelleen. Mahtavaa, että ficci heitti sinutkin takaisin sarjan tunnelmaan ja hahmojen vuorovaikutus tuntui toimivalta :) Kiitos paljon kommentista!

A/N: Tässä toinen osa! Ihanaa sunnuntaita kaikille ♥



2.

Marty ei ole soittanut Lisalle viikkoihin. Hän tuntee iltaisin olonsa levottomaksi, mutta nuoren naisen seura ei ole sitä, mitä hän kaipaa. Niinpä hän istuu kotona television ääressä, vaihtaa minuutin välein kanavaa ja antaa lopulta jonkin arki-illan kuivan ajankohtaisohjelman jäädä pyörimään ajatustensa taustalle.

Maggie on lähtenyt lenkille, kai yhdelle niistä pitkistä iltakävelyistään, joilla hän parantaa maailmaa tyttökavereidensa kanssa, viipyen monta tuntia poissa. Lapset leikkivät vielä huoneessaan, vaikka alkaa olla jo liian myöhä. Marty antaa heidän kuitenkin jatkaa vielä hetken ennen kuin on aika pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Tytöt valvoisivat kuitenkin sängyissään siihen asti, kunnes äiti kävisi sanomassa hyvää yötä.

Marty kuuntelee televisio-ohjelmaa puolella korvalla. Hän ajattelee Rustia, joka viettää kaikki illat yksin tyhjässä asunnossaan. Tai töissä: Rust on usein toimistolla aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Rust pitäisi tästä ohjelmasta, Marty ajattelee, tai ainakin Rust esittäisi siitä joitakin käsittämättömiä huomioita, puhuisi avaruudesta, projektioista ja sen sellaisesta. Rustin asunto on täynnä murhaoppaita ja jonkinlaista korkeampaa filosofiaa käsitteleviä monimutkaisia opuksia, eikä Martyn ole lainkaan vaikea kuvitella Rustia lukemassa niitä patjallaan 40 watin hehkulampun kelmeässä valossa. Rust näkee niissä kirjoissa jotakin sellaista, mitä muut eivät näe.

Ulko-ovi käy ja Maggie astuu sisään, kevyt puna poskillaan.

"Ovatko tytöt jo nukkumassa?" hän kysyy ja ripustaa verryttelytakkinsa naulaan.

"Eivät. Tytöt, hammaspesulle!" Marty huutaa olkansa yli käytävään.

Maggie pyöräyttää hänelle silmiään ja menee katsomaan, että Audrey ja Maisie hoitavat iltapesunsa kunnolla. Marty sammuttaa television ja menee perässä.

"Lähden käymään Rustin luona", hän sanoo Maggielle, kun tytöt on peitelty sänkyihin ja lastenhuoneen ovi jätetty hieman raolleen niin, että sisään kajastaa hieman käytävän valoa. "Ihan vain yhdellä", Marty jatkaa. Vaikka eihän Rust varmaan kuitenkaan juo.

Maggie ei sano mitään, nyökkää vain. Marty suukottaa häntä hajamielisesti poskelle, vetäen sisäänsä minttuista suihkusaippuan tuoksua. Sitten hän ottaa takkinsa eteisestä ja lähtee.


***


Rust avaa oven eikä edes näytä kovin hämmästyneeltä nähdessään, kuka sen takana on.

"Rust", Marty sanoo. "Ajattelin, jos haluaisit seuraa. Vaikka vain hetkeksi. Kun olet kuitenkin yksin täällä kaiket illat."

"Ei minua haittaa olla yksin", Rust sanoo, mutta väistää kuitenkin, kun Marty astuu kutsumatta sisään ja asettaa pöydälle kaksi pulloa kivennäisvettä.

"Toin nämä", hän sanoo, viittoen kädellään kohti pulloja. Martyn olisi oikeastaan tehnyt mieli olutta, mutta hän ei halua olla se, joka sysää ensimmäisen tölkin Rustin käteen.

Rust vilkaisee ensin vesipulloja, sitten Martya.

"Onko sinulla avaajaa?" Marty kysyy nopeasti, välittämättä Rustin oudosta ilmeestä. Ehkä Rust olisi sittenkin ottanut mieluummin olutta. Tai viskiä. Sitä Martylla olisi ollut kotona, hän olisi voinut tuoda pullonlopun mukanaan. Sitten Rustilla ei olisi ollut kiusausta juoda liikaa, kun viski olisi loppunut jo ensimmäisen lasillisen jälkeen.

Rust kaivaa keittiön laatikosta puukon ja vääntää pullonkorkit auki. Martyn silmät laajenevat, mutta vain hetkeksi. Hän hymähtää hymyillen.

"No, käy kai se noinkin."

Rust nojaa keittiötasoon ja antaa Martyn istua keskellä lattiaa seisovaan värikkääseen punostuoliin. Sitä Marty ei ole aikaisemmin nähnytkään.

"Uusi tuoli?" Marty kysyy, kokeillen käsinojaa kädellään. Se heiluu vähän, niin kuin jokin ruuvi tai muu kiinnike puuttuisi tai olisi löysällä.

"Ei. Toin sen yläkerrasta", Rust sanoo ja nyökkää kohti portaita.

"Ai. Luulin, ettet käytä yläkertaa kuin korkeintaan varastona", Marty sanoo, siemaillen juomaansa.

"En käytäkään."

Marty koettaa keksiä puhuttavaa. Se on yllättävän vaikeaa, kun Rust ei aluksi puhu edes työstä tai säästä, eikä kaikista niistä omituisista asioista, jotka saavat Martyn aina väittämään vastaan, vaikkei hän edes kunnolla tietäisi, mistä puhutaan. Mutta työhön keskustelu kuitenkin lopulta kääntyy, sillä Rust on kantanut toimistolta kotiin pinon tutkimuskansioita. Rust kuulemma etsii niistä yhtäläisyyksiä ja mahdollisia yhteyksiä selvityksen alla olevaan tapaukseen. Pieninkin vihje saattaa olla tässä vaiheessa ratkaiseva.

Lopulta kello alkaa lähennellä puolta yötä, ja Marty lähtee kotiin.

"Huomiseen sitten", hän sanoo.

Rustin kasvoilla käväisee jokin hymyntapainen.

"Huomiseen, Marty", hän vastaa.

Autossa Marty huomaa hyräilevänsä hiljaa, vaikka radio on ollut rikki jo monta päivää.
« Viimeksi muokattu: 13.07.2020 09:05:45 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 182
    • H.E.R. – Things In Focus
Jee, uusi osa sunnuntain kunniaksi! Jotenkin hauskaa, että saan tämän sunnuntaisin luettavaksi ja tarjoan vastapainona Susan/Deaniä sinulle :D Olipa mukavaa uppoutua tähän jälleen, varsinkin, kun Marty lähti rohkeasti käymään Rustin luona. Määritelmäsi idiots in love kuvaa tätä kyllä täydellisesti, koska eihän näillä kahdella ole selkeää selitystä tunteilleen, kunhan vain tietävät nauttivansa toistensa seurasta :D

Pidin tämän osan ajatus-flowsta: miten Marty miettii sohvalla istuen ensin tv-ohjelmaa, sitten Rustia työpaikalla, Rustia katsomassa tv-ohjelmaa ja jälleen Rustia lukemassa patjallaan maaten. Tuollainen ajatusketju on polveileva ja saattaisi toisenlaisessa tekstissä tuntua hajanaiselta, mutta tähän kohtaukseen se sopi, koska se korostaa sitä, kuinka paljon Rust Martyn ajatuksissa liikkuu ja miten pienetkin asiat saavat hänet miettimään Rustia. Rohkea veto kyllä lähteä käymään Martyn luona – tässä osassa tulee hyvin esiin tuo perhe-elämän ja työn ja Rustin välillä tasapainottelu. Toistaiseksi ainakin kaikki on vielä hyvin.

Tuo kivennäisvesi vai sittenkin olut vai olisiko pitänyt tuoda viskiä hermoilu oli jotenkin todella sympaattista :D Uskon kyllä, että kivennäisvesi oli hyvä vaihtoehto, vaikka tämä kohta saikin naurahtamaan:

Lainaus
Sitten Rustilla ei olisi ollut kiusausta juoda liikaa, kun viski olisi loppunut jo ensimmäisen lasillisen jälkeen.

Tämän osan kruunasi tuo viimeinen lause. Se oli aivan ihana ja jotenkin niin fandomiin sopiva! Olet kyllä taitava viimeisten lauseiden kirjoittaja ♥ Kiitos tästä!

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
hiddenben: Sunnuntai valikoitui ihan vahingossa julkaisupäiväksi, koska silloin oli aikaa laittaa tarina julkaisukuntoon ja päätin sitten jatkaa osa per viikko tahdilla :D Kivaa, että pidät tätä vähän niin kuin vastalahjana Susan/Deanista ♥ Martyn ajatus harhautuu Rustiin tämän tästäkin ja tässä tarinassa on aika paljon tuollaista Martyn pohdintaa ja vähän hermoiluakin :D Ja onpa ihanaa kuulla, että viimeinen lause oli onnistunut, jahkailen niiden kanssa aina ikuisuuden ennen kuin olen tyytyväinen, joten tämä lämmittää mieltä erityisen paljon ♥ Kiitos taas kommentista!

A/N: Tähän osaan tarvittiin Martylle ja Rustille työkaveri, joten siksi alussa on pienesti mukana OC herra Collins ;)



3.


"Cohlelle pitäisi hankkia nainen, niin lopettaisi nuo älyttömät juttunsa edes hetkeksi", Ben Collins jupisee kaataessaan kahvia pinttyneeseen valkoiseen mukiin, jota koristaa mäyräkoiran kuva.

"Miten niin?" Marty kysyy nopeasti, kulmiaan kurtistaen. Ajatus tuntuu hänestä kerta kaikkiaan naurettavalta.

"No kyllähän sinä tiedät… Ihan kaikkea ei voi laittaa edes texasilaisuuden piikkiin", Collins sanoo.

"Sinä et vain ole tottunut häneen", Marty sanoo topakasti, nappaa kuppinsa ja lähtee työpisteelleen, jota vastapäätä Rust jo istuu pino papereita edessään. Rust vilkaisee häntä, muttei sano mitään. Marty siemaisee kahvia, vain huomatakseen, että unohti maidon. Hemmetin Collins.

Marty tarkkailee Rustia ääneti. Oikeastaan Marty ei tiedä, onko itsekään vielä tottunut partnerinsa kaikkiin puoliin. Rustilla ei tunnu olevan samanlaisia rajoja kuin muilla ihmisillä. Hän kumartuu usein aivan Martyn lähelle näyttäessään jotakin kohtaa muistiinpanoissaan ja panee joskus kätensä hänen olalleen, hetkeksi vain, mutta ei se ihan pelkkä taputuskaan ole. Rust ei kiusaannu kustessaan tienpientareella vain muutaman metrin päässä Martysta ja harvakseltaan ohi ajavista autoista. Martyn taas on pakko tuijottaa horisonttiin ja kuvitella päässään veden lorinaa, jottei virtaus lakkaisi.

Onkohan hänellä koskaan edes yhden illan juttuja, Marty miettii pohtiessaan Collinsin sanoja Rustin naistilanteesta. Marty ei oikein tiedä, miksi ajatus Rustista iskemässä naisia ei tunnu hänestä hyvältä. Hän ei osaa kuvitella Rustia kenenkään kanssa, vaikka kuka tahansa voi nähdä Rustin olevan karulla ja hieman surumielisellä tavalla komea mies, kauniskin. Sellainen, jonka salaperäisyys varmasti viehättää monia naisia, ehkä miehiäkin? Marty tukahduttaa väristyksen, jonka alkuperä on hänelle itselleenkin mysteeri.

"Marty, kuunteletko sinä?" Rust kysyy ja heiluttaa paperipinkkaa hänen silmiensä edessä.

"Hmm, tietenkin", Marty väittää.

Rust ei usko, eikä Martya oikeastaan haittaa kuunnella häntä uudestaan. Sihahtavat s-kirjaimet ja palavalla varmuudella selostettu tulkinta uhrin vaiheista sujahtavat hänen tajuntaansa toisella kerralla ainakin vähän paremmin.


***


"Olet saanut radion korjattua", Rust huomauttaa, kun he taas istuvat Martyn autossa, kumpikin tutuksi käyneillä paikoillaan. Rust on kirjoittanut muistikirjaansa osoitteen, jossa erään vuosia sitten kadonneen tytön äiti toivottavasti yhä asuu. Marty toivoo, että nainen osaisi valaista heidän tapaustaan hieman ja osoittaa heille jonkin uuden yhteyden, vaikka hauraankin.

"Jep", Marty sanoo ja aikoo hieman kasvattaa äänenvoimakkuutta, mutta muuttaa mieltään Rustin ilmeen nähdessään.

"Mitä?" Marty kysyy. "Etkö tykkää tästä?"

"Nykypäivänä ei osata tehdä kunnollista musiikkia", Rust sanoo. "Siitä puuttuu kaikki syvyys. Ei muuntuvien sävelkulkujen hienovaraista älykkyyttä, ei yllätyksellisyyttä. Joka ainoa kappale toistaa samaa kaavaa: perussoinnusta neljännen ja viidennen asteen kautta takaisin perussointuun, paketoituna hittitehtaan suoltamaan kolmen minuutin vakiojumputukseen. Sellaisesta jää vain paha maku suuhun."

"Vaihda sitten kanavaa, ihan vapaasti", Marty kehottaa, pitäen kätensä ratissa ja katseensa tiessä.

Rust sytyttää tupakan ja kiertää ikkunaa hieman auki. Sitten hän ojentaa kätensä ja sammuttaa radion.


***


Illalla Marty kysyy, haluaako Rust hakea autonsa asemalta. On jo aika myöhä, ja vaikka Martya väsyttää, hän tekisi mielellään ylimääräisen kierroksen Rustin vuoksi. Ei siitä olisi ollenkaan vaivaa.

"Anna olla, Marty. Sinulla on ollut pitkä päivä. Heitä minut vain suoraan kotiin", Rust sanoo, katsellen pimenevää maisemaa, joka heidän ajaessaan alkaa pikkuhiljaa muuttua kaupungin keskuksesta lähiöksi.

"Yhtä pitkä se on ollut sinullakin", Marty huomauttaa.

Rust on hiljainen.

"Minulle pitkiä ovat vain yöt", hän sanoo lopulta.

Marty kääntyy Rustin kotikadulle ja pysähtyy numeron kahdeksantoista kohdalle.

"Haenko sinut aamulla?" hän kysyy, kun Rust nousee autosta ja ottaa salkkunsa takapenkiltä.

"Ei tarvitse. Juoksen aamulla asemalle. Se auttaa hiljentämään pään."

Martyn tekisi mieli sanoa vielä jotakin, ehkä sammuttaa auto ja seurata Rustia sisälle, mutta Rust vilkaisee häntä merkitsevästi etuoven raosta.

"Mene kotiin, Marty. Vaimosi odottaa."

Ovi pamahtaa kiinni ja Marty jää katselemaan Rustin loittonevaa selkää, kunnes näkee tämän heilauttavan kättään ja katoavan sisään. Marty laittaa vaihteen päälle, tekee u-käännöksen kapealla kadulla ja ajaa kotiin.

Talo on pimeä ja hiljainen. Makuuhuoneessa Maggie hymyilee unissaan ja tuoksuu jälleen etäisesti minttusaippualta. Ehkä hänellä on uusi hajuvesi, Marty ajattelee, sillä hän on nähnyt kylpyhuoneen saippuahyllyllä vain pullollisen pehmeänhajuista Palmolivea. Marty kääntää kylkeä, poispäin Maggiesta. Hänen hiuksistaan tarttuu tyynyyn häivähdys tupakan tuoksua, joka tuo Rustin yhä lähelle, vaikka tämä onkin kaukana omassa kodissaan. Tai ei edes niin kaukana. Muutaman mailin päässä vain.

Marty hengittää syvään, eikä kestä kauaa ennen kuin hän nukahtaa.
 
« Viimeksi muokattu: 13.07.2020 09:08:53 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 182
    • H.E.R. – Things In Focus
Oi oi, ihana uusi osa! Juuri sopiva sunnuntainen lukupala, jälleen kerran :) Herra Collins oli hauska lisä kaikkeen mäyräkoiramukineen kaikkineen, päästessään hieman sekoittamaan Martyn ajatuksia – hänen ärsyyntymistään oli hauska seurata ja kuinka tässä taas oli tällainen idiots in love -hetki :D Pidin siitä, miten Marty käy mielessään Rustin outoja tapoja ja kuinka tuo rajattomuus kuitenkin on täydellisessä vastakohdassa siinä, miten vähän Rust oikeastaan antaa itsestään.

Suosikkini tässä osassa oli kuitenkin tuo autokohta! Rakastin sitä, miten Rust ärsyyntyy nykymusiikista ja osaa selittää ärsyyntymisensä syyt niin täydellisesti. En kyllä tiedä, tajusiko Marty siitä mitään, mutta itse nautin tuosta pienestä musiikin teoria -pätkästä :D Huikea päätös kohtaukselle oli myös se, että Rust itselleen tyypillisesti sammuttaa koko radion. Martylle se ei ilmeisesti edes tullut mieleen. Voi näitä kahta!

Samalla tämä osa jättää minut vähän miettimään, että missä tunnelmissa tuo kolmas kohtaus päättyy. Rust on aivan omanlaisessaan mielentilassa ja tuntuu jopa välttelevän Martya, joka puolestaan olisi enemmän kuin mielellään hakemassa ja viemässä Rustia sinne tänne. Tulee vähän sellainen olo, että Rustia alkaa melkein ahdistaa Martyn koiranpentumaisuus :D Marty kuitenkin vain nukahtaa tyytyväisenä tupakan hajun häivähdykseen eikä tunnu itse miettivän asiaa sen enempää. Ehkä olen yksin epäilyni kanssa! Tämä lausekokonaisuus oli joka tapauksessa ihana:

Lainaus
Hänen hiuksistaan tarttuu tyynyyn häivähdys tupakan tuoksua, joka tuo Rustin yhä lähelle, vaikka tämä onkin kaukana omassa kodissaan. Tai ei edes niin kaukana. Muutaman mailin päässä vain.

Kiitos jälleen uudesta osasta, tässä oli paljon kaikkea ihanaa!

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
hiddenben: Rustin mahdollinen musiikkitietämys ei taida tulla sarjassa ilmi, mutta mielestäni se sopii hänelle hyvin. Tuo autokohtaus on kyllä yksi omistakin suosikeistani tässä ficissä ♥  Saatat saada vastauksia pohdintoihisi myöhemmin, mutta ei ihan vielä ;) Kiitos taas kommentista, et uskokaan, kuinka arvossa niitä pidän ♥




4.


Marty näkee Rustin seuraavana aamuna pukuhuoneessa. Rust on juuri tullut suihkusta, hiukset vielä vettä valuvina ja paljon tavallista suorempina. Ehkä ne kihartuisivat kunnolla päältä vasta kuivuessaan.

"Huomenta", Marty sanoo ja ottaa kaapista puhtaan, tummansinisen poliisintakin. "Oliko hyvä lenkki?"

"Kaikkihan ne ovat samanlaisia", Rust sanoo, sormeillen kaappinsa numerolukkoa. Se naksahtaa kevyesti ja aukeava ovi paljastaa säntillisen sisällön: puhtaat housut ja kauluspaita henkarissa, hyllyllä viikattu valkoinen aluspaita ja sen päällä sukat ja bokserit. "Minä juoksen, kehoni liikkuu, enkä hetkeen ajattele muuta kuin seuraavaa askelta, ja taas seuraavaa", Rust jatkaa. 

Marty nyökkää. Hän ei oikeastaan edes pidä juoksemisesta, mutta saa joskus pakotettua itsensä lenkille, ihan vain työkunnon ylläpitämiseksi. Hänen pitäisi kyllä lisätä hiukan lihaskuntoharjoittelua. Ei sillä, että se häntä kovin paljon haittaisi, mutta hänen vatsansa on kyllä taatusti aika paljon pehmeämpi kuin Rustin. Samoin käsivarret. Rustin jalatkin ovat varmasti lihaksikkaat, vaikka kuitenkin melko hoikat. On vaikea nähdä kunnolla, kun pyyhe peittää niistä suurimman osan.

"Aiotko seistä siinä tuijottamassa, kun minä pukeudun?" Rust kysyy.

"Mitä? En!" Marty sanoo ja kääntää Rustille selkänsä. Hän kävelee ripeästi kohti pukuhuoneen ovea kuunnellen, kuinka Rustin pyyhe putoaa lattialle ja boksereiden kuminauha napsahtaa paikalleen kosteaa ihoa vasten.

Kestää monta minuuttia, että poskien kuumotus haihtuu. Marty pyyhkii hikiset kämmenet housuihinsa ja suunnistaa keittiöön.

Hän taitaa vain olla kahvin tarpeessa. Niin sen täytyy olla.


***


Marty ehtii hädin tuskin hakea kahvinsa, kun Rust jo tulee työpisteelle täysissä pukeissa, takkia myöten.

"Lähdetään", Rust sanoo.

"Taasko?" Marty voihkaisee. "Rust, onko meillä enää ollenkaan sellaisia rauhallisia aamuja, että ehtisin kirjoittaa edellispäivän raportit ja juoda edes yhden kupin kahvia loppuun?"

"Se on sivuseikka", Rust sanoo. "Sain jotain selville viime yönä. Ei kannata tuhlata aikaa toimistolla, kun voimme heti selvittää asian haastattelemalla."

"Anna kun arvaan", Marty sanoo, kiskoen takkia päälleen. "Tässäkin reissussa menee ihan koko päivä. Sen on paras olla hyvä vihje, tai saamme satikutia. Tähän tapaukseen on jo nyt palanut aikaa enemmän kuin laki sallii."

Rust vain kohauttaa olkiaan. He molemmat tietävät, että Rustin löytämät johtolangat ovat tarkistamisen arvoisia, ja usein Marty pystyy täydentämään puuttuvat palaset huomioilla, joita kumpikaan ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Minkä lisäksi hän tietysti toimii autonkuljettajana. Ja joutuu kuuntelemaan Rustin monologeja frekvensseistä ja äärettömyydestä.

Pihalla Marty kuitenkin käynnistää auton hymyillen. Oikeasti hän pitää siitä, miten Rust polttelee savukkeita pelkääjän paikalla, pohtien ääneen tapauksen viimeisimpiä käänteitä. Vaikka sekaan ujuttautuukin silloin tällöin muitakin puheenaiheita.

"Marty… jos vielä hymyilet tuohon malliin, en pian uskalla edes arvata, mikä siihen on syynä", Rust sanoo, heittäen ensimmäisen tupakantumpin ulos ikkunasta. "Maggie mahtaa olla melkoinen nainen", hän jatkaa hiljaa.

"Ei se ole Maggie", Marty sanoo, ja pysäyttää liikennevaloihin. Rust tyrskähtää hieman.

"Kuka sitten? Tai älä kerro, en halua tietää."

Sinä, Martyn tekisi mieli vastata, mutta silloin valo vaihtuu vihreäksi, ja hänen pitää taas keskittyä ajamiseen.


***


Palatessaan myöhään illalla kotiin Marty yllättyy löytäessään Maggien keittiöstä.

"Hei, kulta", hän sanoo hajamielisesti ja kävelee suoraan jääkaapille. Muovirasiassa on vielä hieman eilistä spagettia, jota hän ei uskalla lämmittää mikrossa kuin pienen hetken, etteivät tytöt herää keittiöstä kantautuvaan hurinaan.

Vasta istahtaessaan pöydän ääreen haalean annoksensa kanssa Marty huomaa, että Maggien ilme on oudon vakava ja koko olemus jäykkä, aivan kuin hän olisi istunut liian kauan paikoillaan.

"Mikä hätänä?" Marty kysyy ja pyörittää spagettia haarukkaan.

"Missä olit näin myöhään?" Maggie kysyy hiljaa, nostaen katseensa Martyyn.

"Töissä?" Marty ehdottaa. Ilmeestä päätellen Maggie ei usko häntä, vaikka tällä kertaa hän ei valehtele. "Oli pitkä reissu, mutta Rust oli oikeassa – saimme uusia johtolankoja ja..."

"Marty", Maggie sanoo.

"Mmm", Marty vastaa, suu täynnä spagettia.

"Meidän pitäisi puhua."
« Viimeksi muokattu: 02.08.2020 20:29:18 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 182
    • H.E.R. – Things In Focus
Oi ja voi, tässähän alkaa tunnelma tiivistyä ja tapahtumat muuttua synkemmiksi! Marty alkaa vihdoin olla perillä tunteistaan, vaikka slow burn on edelleen vahvasti läsnä, mutta samalla... Olen osannut odottaa ongelmia Maggien kanssa, mutta tässä kohtaa tosiaan olen ihan kysymysmerkkinä vielä, että mikä saa Maggien puhumaan. Tähän mennessä tarinassa on viitattu vain etäisesti Martyn syrjähyppyihin, joten mietin, voiko Maggien asia todella liittyä tähän vai mihin. Kunnon cliffhanger siis, odotan innolla seuraavaa osaa ;)

Aivan loppua lukuun ottamatta tämä osa oli aivan todella ihana. Ehkä siksi, että Marty alkaa vihdoin myöntää itselleenkin ääneen (tai edes hiljaa mielessään), että Rust on se, joka saa hänet hymyilemään. Tykkäsin erityisesti siitä, miten Martyn mielestä jotkin Rustin piirteistä ovat ärsyttäviä, mutta kuinka hän silti pitää niistä. Siinä oli sellaista ihanaa juupas-eipäs ajattelua, joka on näiden kahdella kohdalla erityisen herkullista :D Mutta nyt on sanottavana, että tämä lause

Lainaus
Hän kävelee ripeästi kohti pukuhuoneen ovea kuunnellen, kuinka Rustin pyyhe putoaa lattialle ja boksereiden kuminauha napsahtaa paikalleen kosteaa ihoa vasten.

oli niin kuuma! Tämä oli niin hot, että olin itsekin punastua :D Uskon, että lauseesta tekee kuuman juurikin nuo äänet: pyyhkeen putoaminen lattialle ja boksereiden napsahdus, yhdistettynä ajatukseen Rustin alastomuudesta... Hot! Ja silti Marty uskoo haluavansa vain kupin kahvia ;D Olen ihan innoissani tästä osasta, vaikka loppu olikin synkempi. Kiitos jälleen tästä ja on suuri ilo saada kommentoida tekstejäsi ♥
« Viimeksi muokattu: 20.07.2020 16:23:49 kirjoittanut hiddenben »

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
hiddenben: Saat varmasti joitakin vastauksia pohdintoihisi tässä seuraavassa osassa ;) Ja voi kyllä, Rust on niin hot! Aluspaidalla tai ilman, jotenkin rakastan sitä valkoista aluspaitaa, ja kyllähän se vilahtelee tässä ficissäkin välillä ;D Kiitos taas kommentista, ne saavat minut joka kerta hymyilemään ♥

A/N: Tarina on jo yli puolessa välissä! Tässä taas uusi luku sunnuntain kunniaksi ♥



5.


Martyn haarukka pysähtyy ilmaan puoliväliin lautasen ja suun välille.

"Minulla on ollut pitkä päivä, Maggie", hän sanoo syötyään suunsa tyhjäksi. "Puhutaanko aamulla? Tai huomenna, kun palaan töistä? Voin yrittää lähteä aikaisemmin, jos Rust..."

"Ei", Maggie sanoo. "Marty, minä tiedän, että olet tapaillut häntä. Sitä tyttöä."

Marty jäätyy. Hän on lähestulkoon unohtanut Lisan. Eiväthän he ole tavanneet kuukausiin! Martyn päivät täyttyvät töistä ja usein illatkin. Ja jos hän viime aikoina on ollut jossain muualla kuin töissä, niin ainoastaan Rustin luona.

"Minä en oikeastaan ole vihainen… enää”, Maggie sanoo, katsellen pimeään ikkunaan. Hän kääntyy takaisin kohti Martya, vakavin silmin. “Marty, minä olen tavannut jonkun toisen."

Maggie riisuu valkokultaisen vihkisormuksensa, laskee sen pöydälle ja jatkaa:

"Kyllähän sinä tiedät, ettei mikään enää ole välillämme niin kuin ennen. On parempi jatkaa eri suuntiin."

Martyn haarukka putoaa lautasen reunalle.

"Maggie…"

Marty yrittää selittää. Hän puhuu nopeasti, selittää takeltelevin sanoin, miten koko juttu on ollut pelkää erehdystä, miten hän rakastaa Maggieta edelleen (rakastaako?) ja miten hän on ajatellut vähentää työntekoa, ollakseen tyttöjen kanssa nyt kun he vielä ovat pieniä. Että mitään ei ole tapahtunut viikkoihin, se ainakin on varmaa. Maggie voisi kysyä vaikka Rustilta.

Maggie kuitenkin pudistaa päätään, päätöksensä jo tehneenä.

"Laitoin sinulle lakanan sohvalle", hän sanoo ja nyökkää kohti olohuonetta. "Hyvää yötä, Marty."

Maggie ottaa askeleen kohti käytävää.

"Se on hänen tuoksunsa, eikö olekin?" Marty sanoo lohduttomana. "Minttusaippuan tuoksu."

Maggie pysähtyy, muttei käänny.

"Niin."

Marty painaa päänsä käsiinsä. Hän ei tiedä kuinka kauan on ollut siinä, kunnes lopulta nousee. Marty kaapii kylmenneen spagetin roskakoriin, etsii kaapista puolitäyden viskipullon ja hakee sitten kodinhoitohuoneen pyykkinarulta kasan puhtaita vaatteita. Hän tunkee ne häthätää ensimmäiseen löytämäänsä kassiin, ja lähtee.


***


Rust avaa hänelle oven boksereissaan ja aluspaidassaan, tupakka sormien välissä savuten.

"Marty", hän sanoo.

"Rust."

Rust ilmeisesti lukee kaiken hänen kasvoiltaan, vaikka Marty ei ymmärrä, miten joku voisi saada selvää siitä sekasotkusta, joka hänen päässään sillä hetkellä liikkuu. Rust päästää hänet sisälle, ja Marty pudottaa kassinsa kirjapinon viereen lattialle. Avara huone on keittiön puolelta melkein kokonaan tapetoitu tapaukseen liittyvillä papereilla ja lehtileikkeillä. Olohuoneen puoli taas hohtaa edelleen valkoisena sieltä, missä patja makaa säntillisesti pedattuna lattialla tyhjän seinän vieressä. Marty laskee viskipullon lopun keittiötasolle.

"Onko kotona sattunut jotakin?" Rust kysyy, vaikka tietää jo.

"Helvetti", Marty sanoo, kävellen levottomana edestakaisin. "Minä… hän… minä en ollut siellä, en ollut paikalla, oli muita, ja nyt hän on löytänyt toisen."

Marty juo viskiä suoraan pullosta. Hän ojentaa sen Rustille, joka epäröi ja sulkee hetkeksi silmänsä, mutta ottaa sitten kuitenkin kaapista lasin ja kaataa hieman sen pohjalle. Marty kävelee huoneen toiselle laidalle ja vajoaa istumaan patjan reunalle.

"Tiedätkö, silloin aikoinaan luulin, että tässä se nyt on. Että me olemme yhdessä aina. Mutta nyt en osaa enää edes kuvitella hänen kasvojaan kunnolla. Sinä olet varmaan ainoa ihminen, jonka osaisin kuvailla piirtäjälle täydellisesti vaikka unissani."

Rust vilkaisee häntä, kuin kysyen katseellaan, onko Marty ihan tosissaan. Marty tarkoittaa tietysti, että hehän viettävät nykyään niin paljon aikaa yhdessä, töissä ja muutenkin. Ettei se ole ihmekään, jos hän tietää täsmälleen miltä Rust näyttää, miten tämän hiuksista putoaa joskus kihara otsalle, miten pitkät sormet pitelevät kynää tai savuketta, miten Rust nojaa milloin mihinkin seinään tai aidanpätkään selkänsä takana, aivan niin kuin nyt pöytätasoon.

Rust tulee istumaan patjan toiselle laidalle ja kuuntelee Martya, kunnes sanottavaa ei enää ole.

"Se taitaa olla ohi nyt", Marty sanoo. Yö alkaa pian taittua aamuksi, Marty on vajonnut makaamaan patjalle ja Rust on piilottanut viskin, tai ehkä se on loppunut, mutta se ei oikeastaan haittaa. Hän voisi vain jäädä tähän. Sulkea silmänsä ja…

Herätessään Marty huomaa, että on aamu, ja että Rust on jo jalkeilla. Jos nyt on koskaan nukkunutkaan.

Silti patjalla Martyn vieressä on täsmälleen Rustin kokoinen painauma.
« Viimeksi muokattu: 02.08.2020 20:26:53 kirjoittanut Thelina »
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 182
    • H.E.R. – Things In Focus
Ah! Jokaisen osan ja jokaisen kirjoittamasi tekstin myötä uppoan vähän syvemmälle tähän Marty/Rust -shippiin. Haluaisin sanoa, että tämä osa oli suosikkini tässä tarinassa, mutta en kyllä tiedä. Näissä kaikissa on jotain hyvää, jotain, mistä tykkään erityisesti, että en osaa alkaa eritellä, mikä näistä olisi paras. Sillä tässäkin oli taas paljon sellaisia juttuja, mistä tykkäsin hurjasti!

Ja kävihän tässä nyt niin, että Maggie sai tietää tuosta vanhasta suhteesta! Varmasti tuollaisessa tilanteessa harmittaa erityisen paljon, koska suhde on jo mennyttä, mutta silti jokin jo mennyt pilaa yhteisen tulevaisuuden. Oli jotenkin melkein karua, miten Maggie otti sormuksen sormestaan pöydässä Martyn nähden – se on symbolisesti todella vahva ele, verrattuna esimerkiksi siihen, että Maggie olisi ottanut sormuksen esimerkiksi taskustaan ja laskenut sen pöydälle. Marty on syystäkin rikki. Varsinkin kun ei vielä tajua tunteitaan Rustia kohtaan.

Mistä päästäänkin seuraavaan asiaan, nimittäin pakko myöntää, että alkoi hymyilyttää, kun tajusin, millainen onni onnettomuudessa tässä oikeastaan olikaan ;) Olikin huikeaa, että tässä osassa harpattiin merkittävä askel eteenpäin juonessa! Vihdoin nämä kaksi ovat toistensa seurassa vuorokauden ympäri! Tämä rambling-osio Martyn ajatuksista oli todella toimiva ja tykkäsin siitä hurjasti:

Lainaus
Marty tarkoittaa tietysti, että hehän viettävät nykyään niin paljon aikaa yhdessä, töissä ja muutenkin. Ettei se ole ihmekään, jos hän tietää täsmälleen miltä Rust näyttää, miten tämän hiuksista putoaa joskus kihara otsalle, miten pitkät sormet pitelevät kynää tai savuketta, miten Rust nojaa milloin mihinkin seinään tai aidanpätkään selkänsä takana, aivan niin kuin nyt pöytätasoon.

Myönnettäköön, että tykkään Rustista enemmän kuin Martysta, mutta tällainen Marty on todella sympaattinen, joten hänestäkin on pakko tykätä :D Tämän osan loppu jätti jälleen jälkeensä mielihyvän värinät tuon viimeisen lauseen myötä. Ah! Ihanaa! Kiitos jälleen tästä osasta ♥

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 975
hiddenben: Kihertelen onnesta, että olen saanut sinut tykästymään Martyyn ja Rustiin ♥ Halusin, ettei Marty kuitenkaan yksin ole syyllinen hänen ja Maggien eroon, vaan että kummassakin olisi yhtä lailla syytä. Tietenkin Marty on rikki ja sekaisin, mutta hakee lohdutusta aivan oikeasta paikasta ;) Martyn höpsöjä ajatusketjuja on hauska kirjoittaa, ja vaikka minäkin tykkään ehkä Rustista enemmän, hän on huomattavasti hankalampi hahmo ja siksi olenkin päätynyt Martyn näkökulmaan :D Tällainen idiot in love -tyyppinen Marty on kyllä varmaan yksi niistä headcanoneista, joita olen saanut toyhtolta, sillä hän on mestari tuossa tyylilajissa ♥ Kiitos kommentista, olet ihana ♥

A/N: Vihdoinkin takaisin koneen äärellä! Tässä vielä uusi osa iltalukemiseksi :)



6.


Marty kömpii istumaan. Se on matalalla patjalla vähän hankalaa, varsinkin kun hänen selkäänsä särkee lähes yhtä paljon kuin päätä. Hän on jossain vaiheessa riisunut farkut ja kauluspaidan, niin että jäljellä on enää t-paita, bokserit ja likaiset sukat. Hän kiskoo ne inhoten jaloistaan ja viskaa myttynä huoneen nurkkaan. Suuhun on pesiytynyt kammottava maku.

Kaiken lisäksi tänään on työpäivä. Helvetti.

Kylpyhuoneesta kuuluu WC:n vetämisen ääni ja heti sen perään veden lorinaa. Ovi aukeaa ja Rust palaa huoneeseen.

"Huomenta", Rust sanoo ja menee keittiöön juomaan.

"Huomenta", Marty raakkuu. "Nukuitko sinä..?" hän kysyy, vilkaisten merkitsevästi painaumaa vieressään.

"Yläkerrassa on toinen patja", Rust sanoo ja laskee lasin käsistään.

"Mutta et nukkunut siinä?"

"Minä en oikeastaan nuku kovin paljoa."

"Rust."

Rust katsoo häntä. Martyn on vaikea kohdata hänen katsettaan. Päätä särkee ja hänen leukansa on kireä, eikä hän ymmärrä enää mistään mitään.

"Pidin sinulle seuraa", Rust lopulta sanoo.

"Ja katselit, kun minä nukun?"

"Niin."

"Miksi?"

Rust on hiljaa.

"Koska pidän sinusta, Marty."

Martyn kieli tuntuu yhtäkkiä tuplasti tavallista paksummalta, eikä hän saa vastattua mitään. Vaikka tietenkin hänkin pitää Rustista, pitää ihan helvetisti. Sen sanominen ääneen vain on… vaikeaa. Mahdotonta.

"Onko sinulla ylimääräistä pyyhettä? Pitäisi päästä suihkuun…" Marty lopulta puuskahtaa.

Marty nousee ylös ja odottaa, että Rust kaivaa eteisen kaapista hänelle pyyhkeen. Sekin on valkoinen, tietenkin. Rustin sormet hipaisevat hänen kättään ojentaessaan pyyhettä, ja Marty pakenee kylpyhuoneeseen. Tyhjennettyään rakkonsa hän seisoo viisi minuuttia suihkun alla pohtien, miksi hänestä tuntuu kuin Rust tarkoittaisi sanoillaan enemmän, kuin antaa vähäeleisyydessään ymmärtää. Mutta hehän ovat vain työtovereita, eikö niin?

Eikö niin?


***


He lähtevät töihin samaa matkaa Martyn autolla. Sillähän he kuitenkin aina ajavat, jos lähtevät tutkimaan jotakin johtolankaa. Vaikka tänään on kai pakko pitää toimistopäivä. Paperihommia on kasautunut liikaa, eikä Marty usko selviävänsä niistäkään, ellei saa vähintään kolmea kupillista vahvaa kahvia ja paria aspiriinia.

Hän ei oikein uskalla katsoa Rustiin päin. Marty ei ymmärrä ollenkaan, miksi niin on. Rustin sanat ovat tehneet hänet levottomaksi, vaikka hänenhän pitäisi ennemminkin olla murheissaan Maggien tähden. Se osuus hänestä tuntee kuitenkin olonsa oikeastaan helpottuneeksi, ei niinkään surulliseksi tai ahdistuneeksi. On kuin viski olisi liuottanut olemattomiin viimeisenkin murusen kerran kukoistaneesta avioliitosta. Hän ei murehdi edes tyttöjensä puolesta. Kyllä kaikki järjestyisi. He tapaisivat toisiaan aina kun vain mahdollista.

Marty kaartaa poliisiaseman pihaan ja sammuttaa moottorin.

"Hei", hän sanoo ennen kuin Rust ehtii nousta autosta. Marty pakottaa itsensä kohtaamaan Rustin katseen, jonka yllättävä lempeys vihlaisee hänen vatsanpohjaansa. "Voinko asua luonasi jonkin aikaa? Kunnes löydän jonkin paikan", hän kysyy.

"Totta kai", Rust vastaa. "Ihan niin kauan kuin haluat."

"Kiitos", Marty sanoo.

He kävelevät sisälle rinnakkain, ja Marty tuntee Rustin vartalon liikkeet vierellään, vaikka ei kosketakaan.


***


"Hartilla on tainnut olla pitkä ilta", Collins hekottelee huomatessaan Martyn nuutuneen olemuksen ja ryppyisen kauluspaidan.

"Turpa kiinni, Collins", Rust sanoo. "Se ei kuulu sinulle."

"Ja sinulleko kuuluu? Ainakin tunnut tietävän asiasta melkoisesti", Collins näpäyttää.

"Hart on työparini ja sattumalta tehnyt hommia tapauksen kimpussa yömyöhään. Joten pää kiinni."

Collins tuhahtelee mennessään ja läikyttää kahvia matolle. Marty mulkoilee väsyneenä tämän perään ja kaivaa samalla työpöytänsä laatikosta päänsärkylääkettä.

"Suloista puolustaa minua tuolla tavoin, Rust", Marty huokaisee.

"Ilo on kokonaan minun puolellani", Rust toteaa kuivasti, kumartuen kansionsa puoleen.

Aspiriinin päiväys on mennyt pari kuukautta sitten. Marty tuijottaa pakkausta hetken, mutta nielaisee silti kapselin kahvin mukana.

Päänsärky katoaa, mutta keskittymiskyky on nollassa. Rust hymyilee hänelle joka kerta, kun heidän katseensa kohtaavat, ja vaikka se saakin Martyn tuntemaan olonsa paremmaksi, hän joutuu pinnistelemään kerta kerralta kovemmin saadakseen naputeltua viikkoraporttiaan edes puolikkaan lauseen eteenpäin.
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥