Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Onhan meillä heinäkuu (S, Otabek/Yuri, oneshot)  (Luettu 917 kertaa)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 897
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Title: Onhan meillä heinäkuu
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: söpöily-teiniromanssi-liibalaaba-höttö
Rating: S
Disclaimer: Minulla ei ole oikeuksia hahmoihin tai muuhun lähdemateriaaliin, vain tähän itse tekstiin. En ole saanut rahallista korvausta tämän kirjoittamisesta
Summary: ”Olisipa aina näin”, Yuri sanoi hiljaa.
”Olkoot siis aina näin”, Otabek vastasi ja silitteli hellästi Yurin hiuksia.


A/N: Mukana haasteessa Kepeitä kesäromansseja, biisinä Hurriganesin I Will Stay. Mähän en todellakaan tartte mitään tekosyitä kirjoittaa lisää Otayuria, mutta toi haaste tarjos mahiksen siihen kuitenkin :D OTP-feelsit on kovat. + Siitä on yli kuukausi ku oon viimeks julkaissut Otayuri-ficin, ja se tuntuu ikuisuudelta! Vaikka oon kyllä tässä välissä kirjoitellut niistä kaikenlaista ja ylipäätään uhrannut niille hyvin paljon aivokapasiteetistani.

Vaihteeksi taas tämmöstä ällönlöllönlässynlää söpistelyä ilman mitään syvempää ja hienompaa merkitystä, koska mä todella tartten tätä. No better self-care than writing OTP fluff.

Ton I Will Stayn lisäksi kuuntelin tätä kirjoittaessa tooosi paljon Ellie Gouldingin Love Me Like You Dota. Siitä on tullut mulle joku Otayuri-biisi :D (itse asiassa aika monestakin biisistä on… ^^’’) Iskee niihin OTP-feelseihini kovaa.

Mielessäni kytken tämän samalle jatkumolle kuin Välimatka on vain fyysinen este (S) ja Kaipuuta kahdessa kaupungissa (K-11) (sekä yksi kolmas fici, joka mulla on keskeneräisenä koneella sadan muun WIP:n kanssa OTL ja pari muuta kirjoittamatonta ideaa). Tää nyt ei mitään suoraa jatkoa ole, vaikka jotain pientä viittausta sinne edeltävään onkin. Sijoittuu niitä ficejä seuraavaan kesään, joten Yurikin on ehtinyt jo täyttää 16.



Onhan meillä heinäkuu


Vaikea Yurin oli sitä uskoa, mutta totta se kuitenkin oli. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuhun, kun luistelukausi oli hiljaisimmillaan, Otabek oli päättänyt nauttia tyhjästä kisakalenteristaan parhaalla mahdollisella tavalla: hän oli lentänyt Pietariin Yurin luo ja ilmoittanut, ettei palaisi kotiin Almatyyn kuin vasta elokuussa. Yuri, joka oli ehtinyt jo pienen ikuisuuden ikävöidä Otabekia, ensimmäistä ystäväänsä ja rakkauttaan, saisi nyt tämän luokseen kokonaiseksi kuukaudeksi. Enää ei tarvinnut uneksia.

Kaikki se aika, jonka Yuri sai viettää yhdessä Otabekin kanssa, oli hänelle korvaamatonta. Hän ei välittänyt juurikaan siitä, mitä he tekivät, kunhan he vain todella olivat yhdessä, joskin ihokontaktin ylläpitäminen tuntui erityisen tärkeältä – liian pianhan taas tuhannet kilometrit erottaisivat heidät toistensa syleilystä. He viettivätkin paljon aikaa kiinni toisissaan: käsi kädessä kulkien, sylikkäin söpöstellen ja toisiaan suukotellen ja hyvänä pitäen, rakastellen. Heidän lempensä ja intohimonsa toisiaan kohtaan oli nuorta ja kiihkeää, ja monen kuukauden kaipuu oli saanut sen puhkeamaan vehreimpään, kauneimpaan kukoistukseensa.

Vaikka Yuri olisikin ollut valmis viettämään vaikka koko heinäkuun vuoteessa Otabekin syleilyssä, kunhan vain saisi pitää tämän lähellään, Pietarin kesä oli lämmin ja valoisa ja suorastaan kutsui kuluttamaan päivät ulkona. Niinpä he olivat alkaneet kuljeskella yhdessä pitkin Pietarin katuja toisiaan kädestä kiinni pitäen, pistäytyivät välillä erinäisissä liikkeissä ja kahviloissa kävelyjensä aikana. He saivat luistelu-uristaan huolimatta pysytellä hyvin pitkälti omissa oloissaan: keskiverto kansa ei tunnistanut heitä nimettöminä ihmispaljouden seassa, ja lehdistökin tuntui kisakauden ulkopuolella joko nukkuvan tyystin tai keskittyvän muihin lajeihin. Se sopi heille paremmin kuin hyvin, saivatpahan keskittyä toisiinsa ja onneensa sataprosenttisesti.

Aurinko paistoi pilvettömällä taivaalla ja paahtoi kaikkea alapuolellaan. Ilman pientä tuulenvirettä sää olisi voinut olla kovinkin epämukava. Korkeat talot tarjosivat jonkin verran varjoa, ja jäätelö ja limonadi virkistivät tehokkaasti – ja todellisuudessa Yuri ja Otabek olivat toistensa ajatuksissa niin kokonaisvaltaisesti, että he tuskin olisivat huomanneet, vaikka koko Pietari heidän ympärillään olisi syttynyt tuleen.

Heillä ei ollut mitään päämäärää kävelylleen, kunhan vain nauttivat toisistaan ja heinäkuun lämmöstä. Teoriassa oli paikkoja, jotka Yuri olisi halunnut näyttääkin Otabekille, mutta nyt, kun hänellä olisi ollut siihen mahdollisuuskin, hän ei jaksanut välittää. Oli oikeastaan ihan sama, minne he menisivät ja mitä he näkisivät. Ja olihan Otabek ennenkin Pietarissa käynyt, asunutkin siellä jonkin aikaa, joskin siitä oli jo vuosia.

Päämäärätön kiertely johdatti heidät pois korkeiden rakennusten välistä pieneen puistoon. Upeasta säästä huolimatta puistossa oli harvakseltaan ihmisiä, mikä oli Yurista vain hyvä. Olihan se mukavampi, kun ei ollut vaaraa siitä, että muut kävelisivät päälle.

Jalkoja pakotti jo pidemmänaikainen kävely, ja puiston tiheä nurmi ja suurien puiden tarjoama varjo alkoivat tosissaan vetää heitä puoleensa. Harvat vapaat penkit olivat suoraan auringon porotuksen kohteena – niille ei istuisi hullukaan. Kuin yhteisestä päätöksestä he suuntasivat askeleensa kohti vanhaa, suurta tammea ja perille päästyään rojahtivat sen juurelle. Otabek nojautui tammen paksua runkoa vasten etsien hyvää asentoa. Automaattisesti Yuri käpertyi lähemmäs – kuumuudesta huolimatta – ja painoi päänsä hänen olalleen. Sitten Yuri alkoi kuljettaa sormiaan Otabekin vatsalla ja näpertää tämän paidanhelmaa.

”Sinä todella olet siinä”, Yuri totesi hiljaa kuin ei olisi aistejaan uskonut.

”Niinhän me olemme jo todenneet”, Otabek vastasi. ”Ja tässä myös pysyn, kuun loppuun asti.”

”En haluaisi edes ajatella sitä”, Yuri sanoi. ”Kunpa olisit tässä aina.”

”Yura”, Otabek sanoi hellästi, ”vaikka joudunkin lopulta palaamaan Almatyyn, en minä oikeasti lähde luotasi mihinkään. Olen kanssasi aina, välimatkasta viis.”

”Varmasti?” Yuri kysyi.

”Tietysti. Olemmehan pitäneet koko ajan yhteyttä joulusta alkaen, eikä se siitä mihinkään muutu nytkään. Rakkaus kyllä katkoo kaikki välimatkat.”

”Rakkaus? Sinä todella siis-”

”Sanoin sen ensimmäisen kerran joulukuussa”, Otabek supisi Yurin vaaleiden hiussuortuvien sekaan, ”ja se pätee yhä. Tietenkin se pätee. Olin jo silloin rakastunut sinuun, ja rakastan sinua edelleen, Yura. Nyt ja aina.”

”Minäkin, Beka”, Yuri vastasi hiljaa. ”Minäkin ra... rakastan sinua. Aina.”

Hän painautui lujemmin Otabekia vasten ja kietoi kätensä tämän ympärille. Hänen kasvojaan kuumotti, ja sydän tuntui heittävän kärrynpyörää.

Otabek rakasti häntä. Sen kuuleminen omin korvin tuntui maailman kauneimmalta asialta etenkin, kun hän tunsi itsekin samoin Otabekia kohtaan. Hän oli onnellinen, kun sai jakaa Otabekin kanssa paitsi sen kauniin hetken (ja tietenkin koko heinäkuun), myös omat tunteensa ja toivottavasti myös koko loppuelämänsä.

”Sano se uudestaan”, Yuri pyysi hiljaa.

Otabek hymyili lempeästi ja suukotti Yurin päälakea.

”Minä rakastan sinua”, hän kuiskutti. ”Rakastan sinua niin kovin paljon.”

Yuri nosti päänsä Otabekin olalta ja katsoi suoraan tämän tummiin silmiin. Otabek vastasi katseeseen samalla intensiivisyydellä ja lämmöllä.

”Uudestaan”, Yuri sanoi. Hän halusi kuulla ne sanat toistamiseen ja samalla unohtaa itsensä Otabekin syvänruskeisiin silmiin, siihen rakkauteen, joka niistä heijastui.

”Rakastan sinua, Yura.”

”Voi Beka”, Yuri voihkaisi onnessaan. Oli ihme, että hänen sydämensä oli vielä paikoillaan. ”Minäkin. Minäkin rakastan sinua, voi miten paljon rakastankaan.”

Sen sanottuaan hän kurottautui lähemmäs Otabekin kasvoja. Tämä ymmärsi välittömästi, mitä Yuri oikein halusi, ja pian heidän huulensa olivatkin jo painuneet yhteen. Se suudelma oli pehmeä ja kevyt, ja vaikka Yuri olisikin mielellään kaatanut Otabekin alleen ja suudellut tätä intohimon vimmalla, se hetki oli täydellinen juuri sellaisenaankin.

Yuri kapusi Otabekin syliin ja hamusi tämän huulia takaisin omiaan vasten. Sitä seuraavat suudelmat olivat edeltäjäänsä intensiivisempiä mutta yhä pohjimmiltaan viattomia, täynnä hellää rakkautta. Lopulta Yuri hautasi kasvonsa Otabekin kaulaan, hengitti tämän tutun turvallista ja rakasta tuoksua ja antoi huuliensa hipoa kevyesti päivettynyttä ihoa.

”Olisipa aina näin”, Yuri sanoi hiljaa.

”Olkoot siis aina näin”, Otabek vastasi ja silitteli hellästi Yurin hiuksia.

”Pysy aina luonani.”

”Pysyn. Pysythän sinäkin minun luonani.”

”Tietenkin pysyn. Olet rakas.”

”Niin olet sinäkin.”

Yuri hymyili itsekseen Otabekin kaulaa vasten ja suukotti sitä kevyesti. Hänen teki yhä mieli kaataa Otabek alleen ja edetä asioissa pidemmälle, mutta tekisi sen vain ilman minkäänlaista potentiaalistakaan yleisöä. Taisi siis olla jo korkea aika palata takaisin sisälle.

”Beka”, Yuri sanoi hiljaa nostaen hieman päätään. ”Mennään.”

”Minne?”

”Minun luokseni. Minä haluan sinua, Beka. Haluan... rakastella, mutta en täällä.” Yuri silmäili puistoa siristetyin silmin kuin se olisi henkilökohtaisesti loukannut häntä.

Otabek hymähti. ”Luulenpa, että joku soittaisi poliisit paikalle, jos edes yrittäisimme”, hän tuumasi, ”enkä todellakaan kaipaa ylimääräisiä osapuolia mukaan. Haluan vain sinut, Yura. Mennään.”

Yuri hymyili ja painoi pienen suukon Otabekin leualle. Sitten hän kiepsahti pois tämän sylistä, ja he nousivat yhteistuumin ylös. Sen päivän aikana oli kävelty jo enemmän kuin tarpeeksi, joten he suuntasivat läheiselle bussipysäkille seuraavaa sopivaa linja-autoa odottamaan. Heidän kätensä olivat yhä kuin toisiinsa kiinni liimatut, ja Yuri lepuutti päätään Otabekin olkaa vasten.

”Sinä todella olet siinä”, Yuri sanoi, aivan niin kuin oli sanonut jo puistossa, kun he olivat nojailleet puuhun. ”Hyvä.”

”Ja hyvä, että sinä olet siinä, rinnallani”, Otabek vastasi ja puristi kevyesti Yurin kättä.

Yuri nyökkäsi hymyillen ja painoi silmänsä kiinni lepuuttaakseen niitä hieman. Hän halusi nauttia tästä hetkestä, näistä päivistä, jotka sai viettää Otabekin kanssa. Hän ei odottanut sitä aikaa, jolloin heidän täytyisi taas turvautua teknologiaan voidakseen edes puhua toisilleen, kun välimatka kasvaisi tuhansien kilometrien pituiseksi ja ylittäisi valtionrajatkin. Hän muisti kuitenkin Otabekin sanat, lupauksen siitä, että tämä kyllä pysyisi hänen luonaan aina, etäisyydestä viis.

Rakkaushan katkoisi kaikki välimatkat. Tunnetasolla he olisivat aina yhdessä, silloinkin, kun fyysinen kontakti ja koskettaminen olivat mahdottomia.

Mutta vielä nyt se kaikki oli onneksi mahdollista. Olihan heillä heinäkuu.
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Vuorna

  • tahdonalainen
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 877
Tervepä terve, hyvää iltaa ja onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Onnetar on selkeesti sun puolella kun voittoja vaan satelee sun laariin, mutta minuahan se ei haittaa – sen seurauksena saa lukea ja kommentoida sun ficcejä ihan syyn kanssa. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Otayuria, siitä on taas aikaa kun oon viimeksi heistä lukenut, ja ajattelin että näin lopputalvesta ois myös hyvä virittäytyä vähän kesäisempään tunnelmaan.

Ja siis olihan tämä aivan älyttömän söpö! Söpöily-teiniromanssi-liibalaaba-höttö on ehdottomasti mun uusi lempigenre ;D En oo muita ns. samaan sarjaan tämän kanssa kuuluvia tekstejä lukenut, mutta ihan hyvin pärjäsin ilman niidenkin lukemista. Olin nimittäin ihan heti alkumetreiltä asti uppoutunut Yurin iloon Otabekin läsnäolosta ja poikien rakkaudenosoitukset sulattivat ihan täysin mun sydämen. Yurin semmoinen kokonaisvaltainen... obsessio ei oo oikea sana, mutta se miten Yuri haluaa olla koko ajan lähellä Bekaa, se oli valtavan sympaattista. Melkein tekis mieli lainailla kaikki näiden rakkaudentunnustukset tästä, mutta sitten olisin lainannut koko tekstin vaan suoraan.

Tässä oli ihanasti semmoinen teinirakkauden ylitsevuotavuus esillä, ja oli myös hurjan söpöä miten todella rakastuneita nää kaksi ovat. Otabekin merkitys Yurille on sarjassakin aivan kiistaton, ja tämä sopisi minusta aivan luontevaksi jatkumoksi siihen. Tykkäsin paljon siitä, miten tässä nostettiin esille se näiden kahden luonnollisin ongelma eli välimatka – Kazakstan on tosiaan kaukana Pietarista. Yhtä lailla tykkäsin myös Otabekin ihailtavasta lähestymistavasta tähän ongelmaan. Beka, senkin romantikko!

Tykkään aina paljon siitä, kun ficin otsikko toimii myös loppusanoina, eikä tää teksti ollut mikään poikkeus. Heillä tosiaan on vielä heinäkuu, ja näyttääpi siltä että pojat ottavat siitä kaiken irti. Söpöä Otayuria ei maailmassa voi olla liikaa, ja minä mielelläni sitä luen, joten tästä tekstistä tykkäsin tosi paljon! Tää oli valtavan suloinen ja Yurin ja Otabekin rakkaudentunnustukset sulattivat mun sydämen aivan täysin. Kiitos paljon tänkin tekstin kirjoittamisesta, kaipasin just tämmöistä söpöä iltaani!
it's tough to have to tell you like this, but i'm in a sexual relationship with your mother.
she talks in her sleep.

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 897
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Kiitos, kiitos Vuorna 😊 Mulla on tosiaan ollut nyt ihan hämmentävän hyvä tuuri arpojen suhteen, mut en mä valitakaan :D On aina ilo kun joku eksyy ficieni pariin.

Lainaus
Söpöily-teiniromanssi-liibalaaba-höttö on ehdottomasti mun uusi lempigenre ;D
Heheh, mahtavaa ;D Sellasta on kyllä kiva kirjoittaa varsinkin itselle näin rakkaasta parista, kun voi vetää tunnelman jopa vähän ällönkin söpöksi. Tunteet on pinnassa ja niin suuria, kun ollaan vasta nuoria, ja mulla on se ajatus, että kyseessä on molemmille se Ensimmäinen Rakkaus, joten kaikki tunnetaan siksikin niin voimakkaasti. Siihen päälle vielä se, että pojat ovat olleet monta kuukautta toisistaan erossa, niin sitten kun on taas mahdollisuus olla yhdessä, niin se meinaa että sitten oikeesti ollaan sen about 24/7 yhdessä ;D
Lainaus
Yurin semmoinen kokonaisvaltainen... obsessio ei oo oikea sana, mutta se miten Yuri haluaa olla koko ajan lähellä Bekaa, se oli valtavan sympaattista.
Tiedän mitä meinaat, ja se on mustakin niin sympaattista. Otabek kun on Yurille lisäksi vielä ensimmäinen tärkeä ja merkityksellinen ikätoveri (vaikka muutaman vuoden ikäero onkin, he pitävät toisiaan vertaisinaan - vrt. esim. miten Yuri näkee Milan), rakkauden lisäksi myös ystävä, ja Yuri on muutenkin on niin vahva ja intensiivinen persoona, että sit ku jokin on tärkeää niin se on oikeestikin todella tärkeää.

Beka on aikas romantikko kun sille päälle sattuu :3c Ja on hänkin tässä niin rakastunut että kieli on höllä ja sanoittaa tunteita ahkerasti. Välimatkat ovat heillä tosiaan pitkät (varsinkin kun Almaty on vielä Kaakkois-Kazakstanissa eli about mahdollisimman kaukana Pietarista), mutta näen siinä myös yhden heidän suhdettaan lujittavan tekijän. Kun pitkä välimatkakaan ei saa heidän tunteitaan hiipumaan, niin siinä ollaan kyllä kestävällä pohjalla, vaikka toki sit kun tulee mahdollisuus vakiinnuttaa suhde ja jakaa koko elämäkin yhdessä, niin siinä on omat haasteensa, joilta ei voi välttyä. Mutta niistäkin aina selvitään (koska kyllä OTP:stä täytyy aina olla niin ruusuiset kuvat ;D Minulla ainakin). 

Lainaus
Söpöä Otayuria ei maailmassa voi olla liikaa, ja minä mielelläni sitä luen, joten tästä tekstistä tykkäsin tosi paljon!
Tässä olet niin oikeassa :D Siksihän mä näitä ficejä kirjoitankin (koska en saa tarpeekseni).

Kiva kans kun tykkäsit siitä, että tämä toimii jatkumona canonille (ja että nostit koko ajatuksen esiin), koska se on näiden ficien luoman kokonaisuuden tarkoituskin. Muutenkin tykkään yleisesti ottaen eniten tarinoista, jotka ottavat canonin huomioon ja mukailevat sitä (vaikka on AU:tkin ihan kivoja), joten niin on tässäkin.

Iso kiitos vielä kommentistasi! ♥ Mieltäni aina lämmittää, kun OTP-avautumisistani pidetään, kun ne on mulle henkilökohtaisesti niin tärkeitä.
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 656
Kuuma heinäkuun on täällä! Ja se tekee tämän fikin kovin eläväksi ja ajankohtaiseksi. Pietarin säätietojen mukaan siellä on kuumaa ja helteistä vielä pitkälle seuraaviin päiviin. Koko heinäkuu yhdessä - koko heinäkuu. He ehtivät tekemään vaikka mitä mukavaa ja tulee sadepäiviä, jolloin voi pysyä sisällä tai mennä seisomaan sateeseen.

Yuri on niin söpö kun se on niiiin rakastunut.  :)
Ja Otabek on ihana kun on varannut aikansa ja olemisensa vain Yurille. Sitä se rakkaus teettää.
Kyllä näistä kahdesta voisi lukea vaikka kuinka paljon. (Onneksi en ole lukenut vielä kaikkea mitä olet kirjustellut). Just eilen mietin mitä olet heidän ihan alkuvaiheistaan kirjoittanut. Löydänköhän sellaisenkin fikkyräisen.

Kivaa kesän jatkoa ja auringonpaistetta (ja tietysti sadetta myös eikösvaan).  ;)

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 4 897
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Tää on nyt tosiaan varsin ajankohtainen :D Pietarista en tiedä mutta täällä Helsingissä ainakin on tosi kuuma (voisin ky olettaa samaa Pietariltakin). Mutta Yuria ja Otabekia ei ympäristön lämpötilat kiinnosta, kun oma suhde käy niin kuumana ;D Mut kylhän se, kun on ollut monta kuukautta erossa toisesta ja sitten voikin olla yhdessä koko heinäkuun, on iso asia molemmille. Ikävä on ollut suurta ja ensirakkauden voima on muutenkin niin valtava ♥ On ne molemmat niin rakastuneita, suloista itsestänikin (siihenhän mä pyrinkin tätä kirjoittaessa, oikee semmoseen ällönsöpöön siirappiin ;D).

Näistä kahdesta voisin minäkin lukea (ja kirjoittaa) vaikka kuinka paljon, listauksessanihan heistä kirjoitetut ficit jyräävät määrällään kaikki ihan huolella, ja lisääkin on tulossa. Että ei sultakaan pääse lukeminen ainakaan vielä loppumaan :D Alkuvaiheistakin olen jotain kirjoitellut ja semmostakin on varmasti tulossa vielä lisääkin. Ideoita ainakin on.

Oikein hyvää kesää sinullekin kaikkine säätiloineen, Fairy tale, ja kiitos ihanasta kommentista ♥
"Pois silmistäni niljakkeet! Täältä tulee nimittäin haihattelija!"