Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Auringonkeltainen ja luumunpunainen | Ronja/Peppi | S  (Luettu 1190 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 405
Title Auringonkeltainen ja luumunpunainen
Rating S
Fandom Multifandom
Pairing Ronja Ryövärintytär / Peppi Pitkätossu
Disclaimer Hahmot ja miljöö kuuluvat Astrid Lindgrenille.

A/N Ronja ja Peppi ovat palanneet. ♥ Inspiraationsa teksti sai aurinkoisten kesäpäivien lisäksi Kesäromansseista, tällä kipaleella. Kesäromanssien lisäksi tämä osallistuu Arkifestiin (21).









Räsymaton kulunut reuna kutitteli Pepin varpaita. Hän istui korkealla jakkaralla keltaiseksi maalatun pukkipöydän ääressä ja tuijotteli mietteliäänä ulos suurista ikkunaruuduista, joiden karmit olisi nekin pitänyt entisöidä ja maalata. Ronja oli ehdottanut värisävyksi savunvalkeaa, mutta Peppi oli eri mieltä. Valkoinen oli hänen makuunsa aivan liian väritön väri. Hillitty, mielikuvitukseton ja turvallinen valinta – kaikkea, mitä Peppi ei ollut.

Kaiken lisäksi valkoinen oli talven väri, eikä Peppi pitänyt talvesta. Ei ainakaan enää. Ennen hänellä oli ollut tapana iloita ensilumesta ja pakkasen huurruttamista ikkunalaseista, mutta Ronja oli muuttanut kaiken.

Ryövärintytär oli jättänyt Pepille talvikuukausiksi kaivattavaa. Nainen matkusti talviksi Matiaksenmetsään, eikä Peppi voinut estää pientä kateudun vihlaisua sisällään, kun hän ajatteli jonkun toisen lämmittämässä Ronjan pitkien ja lumisten metsäretkien kohmettamia sormia tulisijan äärellä. Peppi oli edellisenäkin syksynä pyytänyt päästä Ronjan mukaan, mutta Ronja oli vastannut kuten aina edellisilläkin kerroilla.

Pepin ympärilleen säteilemä lämpö ja aurinko hukkuisi Matiaksenmetsän kaamokseen.

Peppi hymähti itsekseen kuullessaan Ronjan sanat mielessään. Hän raapi kevyesti nenänpäätään, jolle kesä oli luonut moninkertaisen määrän punaisia kesakoita, ja siemaisi jäähtyneestä iltapäiväkahvistaan. Pöytään oli katettu myös kuppi minttuteetä Ronjaa varten, kuten jokaisena iltapäivänä kesän ensimmäisestä päivästä lähtien. Ryövärintytär ei kuitenkaan ollut vielä palannut takaisin matkoiltaan. Peppi tiesi, että Ronjalle oli tärkeää saada mennä ja tulla oman mielensä mukaan, mutta siitä huolimatta hän tunsi itsensä aavistuksen epävarmaksi jok’ikinen kesäkuu. Hänelle oli tullut tavaksi vilkaista jokaisen kahvihetken päätteeksi keittiön suurta kaappikelloa, jonka viisarit olivat pysähtyneet, sekä puunata heidän siivoton makuuhuoneensa joka ilta ennen nukkumaanmenoa siltä varalta, että Ronja saapuisikin yön tullen.

Peppi huokaisi. Kesä ei tuntunut kesältä ilman Ronjaa.

Kahvin katkua auringon rohduttamilta huulilta nuolaisten Peppi kohotti katseensa ikkunaruutujen toisella puolen kasvavaan kaksihaaraiseen koivuun. Sen toiseen runkoon oli kaiverrettu Rakkaudella, Ronja. Peppi kallisti hieman päätään niin, että punaisten suortuvien päät kastuivat hänen kädessään olevan kupin pohjalla olevaan kahviin, ja luki, mitä puun toisessa rungossa luki.

Rakkaubela, Peppi Lota Sikriina Rullakartina Kissan minttu.

Peppi ei vieläkään ymmärtänyt, miksi Ronja nauroi joka kerta lukiessaan hänen tekemänsä kaiverruksen.

Hänen ajatuksensa jäivät kuitenkin puolitiehen, kun hän kuuli kuistin avonaisesta ovesta pihaportin saranoiden tutun narinan. Hän ponkaisi vauhdilla ylös jakkaralta ja keittiön lattialla lojuvia hiirenloukkuja väistellen loikki eteiseen ja sieltä varjoisalle kuistille.

”Kuule, nämä portin saranat pitäisi öljytä”, virkkoi Ronja portin luota.

Peppi katsoi naista hetken hölmistyneenä, mutta ohikiitävässä hetkessä hänen ilmeensä kirkastui hymyn sulaessa huulille. Hän kiiruhti portin takanaan sulkevan Ronjan luo ja puristi tuon poskia käsissään niin, että naisen huulet menivät mutrulle. Ryövärintytär tuoksui raikkaalta metsäkuusikolta ja sammalelta. Ronjaa nauratti, kun Peppi painoi pitkän suudelman hänen mutruhuulilleen.

”Maalasin veistämäsi pukkipöydän keltaiseksi”, Peppi ilmoitti iloisena suudelman päätteeksi. Hän oli jo unohtanut, etteivät he olleet nähneet toisiaan moneen kuukauteen.

”Keltaiseksi?” tokaisi Ronja virnistäen ja kulmiaan hieman kohottaen.

”Niin, ja ajattelin, että maalaisin ikkunakarmit luumunpunaisella – keltainen ja punainen sointuvat kauniisti yhteen, eikö?”

Ronja oli asiasta jokseenkin eri mieltä, mutta hän oli jo niin tottunut Huvikummun eriskummalliseen värimaailmaan, että olisi oikeastaan ollut varsin omituista, jos talossa jokin olisi käynyt yksiin. Niinpä hän tyytyi nyökkäämään ja tarttui sitten hymyillen Peppiä kädestä - katsellessaan naista ja tuon lämpimän punaisina kiilteleviä suortuvia hän ymmärsi, kuinka paljon oli viimeisten kuukausien aikana kaivannut omaa aurinkoaan.

”Toin mukanani hirvipaistia – onko sinulla nälkä?” hän kysyi Pepiltä, kun he kulkivat heinikkoista pihapolkua kohti rantasaunaa. Kumpikaan heistä ei ollut valinnut suuntaa, vaan molempien askelet tuntuivat kulkevan harmoniassa hiljaisuuden keskellä.

”Se saa odottaa”, totesi Peppi tomerana ja käännähti katsomaan Ronjaa hymyillen, ”kukat täytyy kastella ja kasvimaan salaatit harventaa.”

Ronja naurahti hiljaa ja pyyhkäisi otsallaan kiiltävän hikikarpalon hihaansa, katsahtaen sitten ympärilleen suurella pihamaalla. Peppi puristi aavistuksen tiukemmin hänen kättään.

”No, töihin sitten vain”, ryövärintytär totesi lopulta, laski rinkkansa koivun juurelle ja suikkasi kevyen suudelman Pepin punaisiin hiuksiin.




« Viimeksi muokattu: 26.12.2023 21:24:37 kirjoittanut Ingrid »

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 750
Oi, tämä oli ihana! Olen vähän vierastanut ajatusta laittaa Ronja ja Peppi samaan tarinaan, mutta en jotenkin voinut vastustaa tämän kesäistä nimeä ja halusin haastaa itseni lukemaan jotain erilaista. Tämä oli aika täydellisesti nappiin osunut valinta :) Rakastin tässä sitä, miten Peppi kaipaa Ronjaa ja on aikuinen versio siitä lapsi-Pepistä, vaikka paljon lapsenomaista innokkuutta ja mielikuvitusta hänellä onkin ilahduttavasti hänessä edelleen jäljellä. Ronja taas tuntuu tutulta käytännöllisen ajatustyylinsä perusteella, vaikka hän onkin muuttunut lempeämmäksi ja jotenkin äidillisemmäksi (muistuttaen omaa äitiään!).

Ainoa, mikä tuntui hassulta, oli se, että Peppi käskee heidät kastelemaan kukkia. Olisin jotenkin ajatellut, että Peppi on odottaessaan ihan unohtanut kasvimaan ja vasta Ronjan huomautus niistä saisi hänet reagoimaan kaikkeen. Mutta se on pieni yksityiskohta eikä jäänyt kovin paljon häiritsemään, nautin tämän lukemisesta niin paljon muuten :)

Kaikki nämä pienet yksityiskohdat ilahduttivat tarinassa kovin, rohtuneista huulista värivalintoihin ja räsymaton kuluneeseen reunaan. Pepin odotus oli jotenkin kovin kaunista ja pidin siitä rosoisuudesta, jota Ronjan talvinen poissaolo tarinaan tuo. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Pepin ilo hukkuisi kaamokseen! Se oli kovin hienosti ilmaistu. Naurahdin ääneen tuolle Pepin kaiverrukselle puussa. Samalla nuo kaiverrukset ovat merkki rakkaudesta, mikä lämmittää mieltä. Tämä sopii täydellisen kauniisti yhteen Kesäromanssi-kappaleen kanssa, pidän tulkinnastasi!

Kiitos kovasti tästä, tämä oli todella ihana ja kauniin kesäinen tarina :)

between the sea
and the dream of the sea

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 723
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Tervehdys kommenttikampanjasta. :)

En ollutkaan ennen Lindgrenin tytöistä ficciä lukenut, mutta jollakin tapaa tämä kaksikko kävi hämmentävän hyvin yhteen, vaikka ensin mietinkin, miten se mahtaisi toimia. Kummassakin on vauhtia ja energiaa, päättäväisyyttä ja vahva oma visio elämiseensä ja tekemisiinsä nähden, mutta eihän se lopulta kummallakaan niin kapinallista ole, että estäisi toista olemasta. Peppi oli lapsenakin hurjapäisyydessaan aina hyväsydäminen ja oikeudenmukainen ja Ronja ajattelevainen ja vahvasti tunteva. Varmasti kumpaiseenkin on jäänyt aikuisena samoista ominaisuuksista ne parhaat puolet, jotka tässä ainakin hyvin selvästi tukevat toisiaan ja toimivat hienosti! Jos vertaisi vaikkapa Pepin yhdistämiseen Annikan kanssa, on vaikea kuvitella että se yhtälö toimisi kovin pitkälle ilman, että toinen joutuisi kokemaan suhteen rajoittavan elämäänsä.

Huvikumpu on yhä entisellään, värikäs ja valtoimenaan rönsyilevä kuten Peppi itsekin. Mutta Peppiä myös kaunistaa tämä herkemmän puolen esiintulo kaipauksen myötä, ja vastuullisuuttakin hän on jo oppinut. Ronja on minunkin mielestäni oikeassa siinä, että talvi metsässä veisi jotakin Pepin elämänilosta. Voin myös kuvitella, että Ronja kaipaa palasen omaa vapautta ja irtiottoa tasaiseen elämäänsä eri tavalla kuin Peppi. Uskon, että Pepin valoisa, värikäs persoona ja koti antaa Ronjalle jotain erilaista mutta yhtä lailla tärkeää kuin hänen metsäinen tuttu lapsuudenkotinsa.

Olen aina mieltänyt Pepin enemmän tekijäksi hahmona, mutta tässä nousee esiin se Pepin haaveellisempi puoli, ja Ronja taas on se käytännön toimija, joka veistää pöydän ja metsästää, kun Peppi laittaa puutarhaa ja koristaa kotia. Tämä ficci toi molemmista esiin sen lämpimän, sydämellisen nuoren naisen, joka vauhdikkaista ja villeistä tyttölapsista on kasvanut ajan myötä. Tykkäsin tosi paljon. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 405
hiddenben, olipa kiva, että haastoit itsesi lukijana ja hyppäsin vieraan fandomin ja parituksen pariin. :) Minulle on tärkeää pysyä hahmoille uskollisena, ja vaikka tytöt ovatkin tässä jo aikuisia niin halusin säilyttää heissä myös paljon niitä tuttuja ja turvallisia piirteitä - kiva kuulla, että mielestäsi onnistuin siinä! Olet ihan oikeassa siinä, että Peppi on unohtanut kasvimaan, mutta halusin toisaalta tavoitella ficcin loppupuolella sitä tunnelmaa, että Peppi unohtaa ikäänsä nopeasti ja kaikki on niin kuin ennenkin, kun Ronja palaa - ja siksi juuri hieman hajamielinen mutta tomera Peppi tahtoo heidän yhdessä tarttuvan kasvimaan kimppuun. :) Mukavaa, että tykkäsit tekstistä ja suuri kiitos kommentistasi! ❤️

Fiorella, olen ihan samaa mieltä, että pohjimmiltaan Peppi ja Ronja ovat hyvin erilaisia keskenään, mutta kuitenkin täydentävät toisiaan ja luovat lopulta keskenään sellaisen seesteinen harmonian. On ilo nähdä, että olen sinun silmin saavuttanut tytöistä juuri niitä herkempiäkin puolia, joita varsinkin tässä tekstissä yritin tavoitella - eritoten Pepin kohdalla. :)  Kommenttisi lämmitti mieltäni, kiitos siitä. ❤️

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • brick by brick
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! ♡♡

Peppi ja Ronja ovat mahtava pari, ja olen tosi iloinen, että kirjoitat heistä. Jotenkin nämä Lindgrenin maailmat ja hahmot taipuvat ihanan luontevasti tällaiseksi kauniiksi ja koskettavaksi femmeksi, ja kirjoitat sitä tosi hyvin. ♡

Tällainen aikuinen Peppi on aivan ihana, hänessä on kivasti tasapainossa uutta rauhallisuutta ja kypsyyttä sekä sitä kirjoista tuttua ihanaa, aitoa ja lapsekasta Peppiä. Tykkään hirveästi myös aikuisesta Ronjasta, joka on yhä itsenäinen, mutta nyt myös ehkä vähän uudella tavalla lämmin.

He sopivat tosi hyvin yhteen, ja rakastan tätä dynamiikkaa, jonka olet luonut heidän välilleen. Surettaa, että Peppi joutuu olemaan talvet ilman Ronjaa vaikkei haluaisi, mutta kun Ronja viimein palaa, jälleennäkeminen on tosi luonteva. Rinkka lasketaan maahan ja ryhdytään suoraa päätä pihatöihin, jotenkin ihanaa :'D ♡

Pidän hurjasti myös kaikista pienistä yksityiskohdista joita tässä on, miljöönkuvauksesta, luumunpunaisista ikkunankarmeista, punaisista kesakoista, kahviin osuvista hiussuortuvista. Luot sellaisilla tunnelmaa tosi taitavasti.
Kiitos tästä, tykkäsin todella paljon. ♡
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 405
Pura, kiitos kovin. ❤️ Minustakin Peppi ja Ronja ovat kuin toisilleen luodut, ja olen tosi iloinen siitä, että olen saanut kirjoitettua heistä tavalla, joka on välittynyt koskettavalla tavalla myös lukijalle. Näistä on jotenkin todella helppoa ja mukavaa kirjoittaa, eikä pieni angstikaan onnistu rikkomaan tunnelmaa ja dynamiikkaa naisten välillä - kuten sanoit, he ovat kasvaneet aikuisiksi ja nyt täydentävät toisiaan monin tavoin. :) Kiitos kauniista sanoistasi ja kivaa, että tulit jättämään puumerkkisi tänne!

Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Angelina

  • back to my roots
  • ***
  • Viestejä: 6 494
Mun "lue kaikki Inkun Ronja/Pepit" missio jatkuu :D

Oon muistaakseni sanonut tän ennenkin, mutta sanon silti taas - kirjotat näistä molemmista todella hyvin ja vaikka lukijana mulle tulee sellanen fiilis että oot ehkä vielä enemmän elementissäsi kirjottaessasi Ronjasta, niin mun suosikki on silti sun Peppi ♥ Se on hienosti toteutettu ja vaikka onkin aikuismaisempi ja hieman vakavampi, niin silti hänessä on hyvin paljon peppimäisiä piirteitä. Välillä mulle tulee myös sellanen olo, että hänellä on tässä suhteessa enemmän kiinni ja erossa oleminen on Pepille vaikeampaa kuin Ronjalle, mikä saa mut pitämään hänestä vielä enemmän.

Pidin myös kovasti tuosta, että kun Ronja palaa takaisin Huvikumpuun niin kaikki jatkuu tavallaan suoraan siitä, mihin on edellisenä syksynä jäänytkin ♥ Ronja huomauttaa narisevasta pihaportista, Peppi kertoo maalaussuunnitelmistaan ja siitä, miten puutarha pitää hoitaa - yhteinen puuhastelu on muutenkin jotenkin näille sopivaa ja kyllähän askareiden jälkeen ehtii sitten vakavampien aiheiden pariin.

Ai että, tykkään näistä aina vaan ♥


or perhaps in slytherin,
you'll make your real friends


bannu © Inkku