Kirjoittaja Aihe: Uudet, pienet varpaat | Weasley-perhedraama, S (Toinen osa 20.6.)  (Luettu 1809 kertaa)

Artsyann

  • Vieras
Ficin nimi: Uudet, pienet varpaat
Kirjoittaja: Artsyann
Tyylilaji: Arkinen draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Weasleyn perhe puolisoineen
Tiivistelmä: Mollyllä on vahva tunne, että perheenlisäystä on odotettavissa pian, mutta hän ei ole varma, kenestä on kyse. Ainoastaan vasta hiljattain vauvan saaneet Bill ja Fleur ovat poissa laskuista. Se jättää Mollylle epäiltäväksi totta kai viisi vaihtoehtoa, joista jokainen on enemmän tai vähemmän todennäköinen - Arthurin mielestä vähemmän.
A/N: Tämän tekstin inspiraationlähde on Raskauden olematon keveys -haaste. Haluan myös omistaa tämän juhannustaikana Fiorellalle, toivottavasti vastaa toiveita! ♥

ENSIMMÄINEN OSA

“En vain pääse eroon tunteesta, että perheemme on kasvamassa”, Molly kertoi miehelleen hörppiessään aamuteetään. Rouva Weasley oli sanonut tämän parin viimeisen päivän aikana useampaan kertaan. “Vaistoni ei ole ikinä ollut väärässä.”
“Oletko varma, ettei se vain johdu siitä, että Victoire on juuri syntynyt?” Arthur kysyi lehtensä takaa nostamatta katsettaan artikkelista, jota oli lukemassa.
“Kyllä Arthur, minä olen aivan varma”, Molly tokaisi päättäväisesti. Hän ei vain tiennyt, kuka perheenjäsenistä olisi saamassa perheenlisäystä.
“Molly-kulta, tiedäthän että se on hyvin epätodennäköistä. Bill on lapsistamme ainoa joka on naimisissa ja hänen lisäkseen parisuhteessa ovat vain Ron, Ginny ja Percy, enkä usko että heistä kenelläkään on vielä aikeenaan lasten hankkiminen, Percy on vasta aloittanut suhteen, Ron ja Hermione sekä Ginny ja Harry ovat liian nuoria perheen perustamiseen”, Arthur yritti järkeillä ja näin saada myös vaimoaan rauhoittumaan hössötyksensä kanssa.

Hetken kuluttua hän nosti katseensa lehdestään Mollyyn. “Et kai sinä vain..?”
“No en tietenkään, Arthur! Minä olen jo liian vanha tullakseni taas äidiksi, olen lapseni jo tehnyt ja nyt keskityn vain olemaan äiti jo aikuisille tai lähes aikuisille lapsilleni ja isoäiti lapsenlapselleni, tai -lapsille, kyllä niitä varmasti vielä lisää on tulossa. Siinä olet kyllä aivan oikeassa, että sekä Ginny että Ron ovat liian nuoria”, rouva Weasley vastasi miehelleen. Arthur huokaisi helpotuksesta, rehellisesti sanottuna hänkin tunsi olevansa jo liian vanha uuteen vauva-arkeen siitäkin huolimatta, että Billin ja Fleurin vastasyntynyt Victoire-tytär olikin päivien piriste.

Myöhemmin samana päivänä istuivat päivällispöydässä Weasleyn vanhempien lisäksi George, Ron, Ginny ja Harry. Muut lapsista tai heidän kumppaneistaan eivät olleet päässeet paikalle muiden kiireiden vuoksi.
“No, onko mitään uutta tapahtunut?” Molly kysyi ohimennen kaikkien aloittaessa päivällisen nauttimista. Vaikka kysymys oli hyvin yleinen, nainen halusi myös vaivihkaa tunnustella, olisiko hänen vahvalle tuntemukselle tulossa vahvistusta.
“Itse asiassa”, aloitti Ron hieman vaivaantuneena hieroskellen takaraivoaan. “Tai oikeastaan antaa olla, kerron myöhemmin.”
“Kerro ihmeessä vain”, Molly rohkaisi. Hän oli jo melkein varma, että nuorin poika kertoisi Hermionen olevan raskaana, Ronin äänensävy oli sellainen, että jotain suurta hän oli kertomassa.
“No tuota… Minä ja Hermione ollaan erottu”, Ron kertoi hiljaa. “Mutta ei huolta, me ollaan ystäviä edelleen.” Harry ja Ginny katsoivat Ronia myötätuntoisesti, heille uutinen ei tullut yllätyksenä.
“Voi Ron, on se silti ikävä kuulla. Minä ajattelin, että te olisitte aina yhdessä”, Molly harmitteli ja nousi halaamaan poikaansa.
“No, joskus asiat vain menevät näin. Me vain vähän niinkuin kasvettiin erilleen”, Ron sanoi kohauttaen olkiaan ja otti melkoisen annoksen ruokaa suuhunsa, ikään kuin viestiäkseen, että ei aikonut jatkaa aihetta enää.
“Olet oikeassa. Asioita tapahtuu, ja sitä on vain jatkettava”, Arthur osallistui keskusteluun huokaisten hiljaa. Vaikka hän ei sitä sanonutkaan ääneen, kaikki pöydässä istuvat tiesivät, että herra Weasley viittasi Frediin, jonka poismenosta oli vain vähän yli vuosi.

Pöytä oli hetken aikaa täysin hiljainen, ennen kuin Arthur avasi keskustelun jälleen: “Mitenkäs muut?”
“Meidän liikkeestä tehdään juttu Saivartelijaan”, kertoi George oman uutisensa. Kukaan ei huomauttanut hänen puhuessaan meidän liikkeestä, sillä hän oli ilmoittanut jo aikaa sitten, että liike tulisi aina olemaan hänen ja Fredin, sillä he sen yhdessä aloittivat.
“No mutta sehän on hienoa. Täytyykin hankkia oma painos lehdestä heti, kun juttu ilmestyy”, Molly innostui ja otti lautaselleen lisää kanaa.
“Meillä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Ehkä erikoisin on se, että Hagrid hajotti taas meidän sohvan käydessään kylässä”, Ginny kertoi hieman huvittuneena pienestä tapaturmasta hänen ja Harryn suurikokoisen ystävän kanssa asunnossa, johon Harry ja Ginny olivat muuttaneet hiljattain. Nyt, kun oli pöytäseurueen kuulumiset vaihdettu, jokainen vain keskittyi nauttimaan päivällisestä. Molly ei kuitenkaan edelleenkään saanut vastausta selittämättömälle tunteelleen. Ehkä kyseessä olisi sitten kuitenkin Percy, tai ehkä Charliella oli puoliso, josta Molly ja Arthur eivät vielä tienneet?
« Viimeksi muokattu: 20.06.2020 18:09:06 kirjoittanut Artsyann »

summerblue

  • Vieras
Vs: Uudet, pienet varpaat | Weasley-perhedraama, S
« Vastaus #1 : 16.06.2020 22:45:47 »
Olipas kiva :) Pidin tosi paljon tämän hyväntuulisuudesta ja arkisuudesta. Mua hymyilytti tuo kohta, jossa Ron kertoi vaikeasta asiasta ja otti sitten kunnon suullisen ruokaa, ettei tarvitsisi keskustella lisää. Minusta se tuntui hyvin Ronille tyypilliseltä. Pidin paljon myös kohdasta, jossa Ginny kertoi hänen ja Harryn tapaamisesta Hagridin kanssa.

Lainaus
Täytyykin hankkia oma painos lehdestä heti, kun juttu ilmestyy”,

Jos pientä rakentavaakin laitan, niin tämä kohta. Itse käsittäisin sanan painos niin, että se on se koko "pompsi" jonkun tietyn päivän lehtiä. Tai vaikka jonkun kirjan painos. Omaan suuhun esimerkiksi sana "kappale" olisi luontevampi tuohon kohtaan. :)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Uudet, pienet varpaat | Weasley-perhedraama, S
« Vastaus #2 : 17.06.2020 10:44:37 »
Ihanan salaperäistä ja näin söpöstä asiasta. Mietin että Molly taitaa tuntea nahoissaan asioita, joita ei ole vielä tapahtunut tai sitten joku ei vielä tiedä olevansa raskaana.
Tämä otsikko on kyllä kovin suloinen. Tämä oli kaikenkaikkiaan mukava aloitus ja kutkuttava tilanne jää päälle, kun vastausta ei saatu tässä ensimmäisessä osassa. Osasit herättää uteliaisuuden.  :)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Uudet, pienet varpaat | Weasley-perhedraama, S
« Vastaus #3 : 17.06.2020 11:29:09 »
Kiitos juhannustaiasta! <3 Tämä todella osuu toiveisiini kaikin puolin, myös sen suhteen että se vielä jatkuu pidemmälle kuin yhteen lukuun!  :D

Tässä onkin nyt jännitettävää, sillä varmasti Mollyn äidinvaistot pitävät paikkansa - ainakin jollain tapaa! :)

Ficissä oli ihanan kotoisa tunnelma, mutta samalla pientä mysteeriäkin ilmassa. Kovin uskottavaa, että Weasleyt kokoontuvat perheen kesken syömään ja samalla vähän puimaan itse kunkin kuulumisia.

Arthur ihanan tyynesti varmistaa, ettei suinkaan syynä vaimon tuntemuksiin olisi tuore lapsenlapsi, mutta hätkähtää sitten ajatusta, että perheenlisäys olisikin tulossa itselle!  ;D Liekö sekään mahdotonta, kun kuitenkin velhot elävät ihmisiä pidempään, ehkä hedelmällinen ikäkin olisi sitten suhteessa pidempi?

Jään kiinnostuksella odottamaan, miten tarina jatkuu! Kiitos vielä kerran, oli ihana yllätys tämä ficci. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Artsyann

  • Vieras
Vs: Uudet, pienet varpaat | Weasley-perhedraama, S
« Vastaus #4 : 20.06.2020 18:08:21 »
summerblue, kiva kun tykkäsit! Tässä loppukevään ja alkukesän aikana Potterit taas kuunneltuani jäi mieleen tuo Ronin tapa tunkea suu erityisen täyteen, vaikkakaan kirjoissa se ei estänyt herraa puhumasta  ;D Kiitos myös rakentavasta, tuota kohtaa pyörittelin päässäni monta kertaa, mutta en vaan saanut siihen sopivampaa sanaa. Suurkiitokset kommentista!

Fairy tale, äidin vaistot tuntuu olevan tietynlainen supervoima. Sitähän sanotaan, että monesti äidit tietää asioita jo ennen lapsiaan! Kiva kuulla, että osasin herätellä uteliaisuutta. Toivottavasti seuraavat osat eivät tapa sitä uteliaisuutta. Kiitos, kun jätit kommentin!

Fiorella, ihan mahtavaa, että pidit taiasta! <3 Itsekriittisenä pohdin monta kertaa, olisiko tämä tarpeeksi hyvä täyttämään toiveesi, mutta voin huokaista helpotuksesta, kun osuinkin nappiin. Tuota mietin itsekin, että olisikohan kuitenkin velhot ja noidat vielä valmiita jatkamaan sukua pidempään kuin "tavalliset ihmiset". Ihanaa tosiaan, kun pidit tästä ja kiitos, kun kommentoit!

A/N: Seuraavaa osaa, olkaa hyvät. Tämä osa olikin vaikeampi. Siinä, missä mahdollisesti lukijat ovat jännittäneet ja pohtineet, kehen Mollyn vaisto osuu, olen sitä pohtinut itsekin ja muuttanut tarinan kulkua ainakin kolmesti alkuperäisen suunnitelmani jälkeen ;D

TOINEN OSA

Muutama päivä kului, eikä kukaan perheestä ollut vieläkään vahvistanut, että Molly olisi ollut oikeassa epäilyksissään. Toisaalta nainen oli huomannut jokaisen lapsensa kanssa juteltuaan, että kaikilla tuntui olevan jotain meneillään. Ei toki negatiivista kaikilla, mutta oli siinä silti paljon ajateltavaa, kun jokaisen kuuden lapsen kanssa oli asioita puitavana. Romaniassa asuva Charlie oli opetellut käyttämään yhtä jästien viestintätavoista: puhelinta. Arthur oli tästä vallan innostunut, hän oli itse opetellut puhelimen käyttöä jo joitain vuosia sitten, kun Ronin ja Harryn oli täytynyt sopia menoistaan puhelimitse, Harryhän asui jästien kanssa ison osan elämästään.

“Onpa mukavaa, kun ei tarvitse olla huolissaan siitä, jaksaako pöllö koko matkan Romaniaan ja takaisin”, Arthur totesi tyytyväisenä lopetettuaan hetki sitten taas yhden puhelun Charlien kanssa.
“Olet aivan oikeassa, Arthur, mutta soisit Charlielle kuitenkin hetken rauhan, ehkä yksikin puhelu päivässä riittäisi”, Molly totesi hieman huvittuneena. Tietenkin nainen oli onnellinen siitä, että oli helpompaa pitää yhteyttä toisiksi vanhimpaan poikaan, mutta tietenkin hän varmasti kaipasi omaakin rauhaa. Etenkin, kun Charlie oli työssään kiireinen ja oli tottunut siihen, että perheen kanssa viestintä tapahtui kirjeitse.
“Mutta puhelin on juuri siksi, että sitä käytetään”, Arthur julisti ja istuutui pöydän ääreen napaten Päivän Profeetan käsiinsä.

“Kuule Arthur”, rouva Weasley aloitti hetken kuluttua. Arthur vilkaisi vaimoaan lehtensä yli kysyvästi, mutta huokaisi sitten.
“Ethän sinä vain ala taas jauhaa siitä selittämättömästä tunteesta?” mies kysyi hieman turhautuneena, mutta kuitenkin varovasti, hän ei halunnut suututtaa Mollyä, joka oli viimeaikoina tuntunut olevan muutenkin tavallista kireämpi, lasten murheet kun olivat aina äidinkin murheita.
“Minkä minä vaistoilleni voin?” Molly kysyi hieman loukkaantuneena, mutta jatkoi kuitenkin hetken kuluttua, “Minusta tuntuu, että Ginny olisi se, jolle se perheenlisäys olisi tulossa.”
“Ginny? Oletko sinä aivan varma? Etkö sinä sanonut aiemmin tällä viikolla, ettei sinulla ole harmainta aavistustakaan, ketä tämä sinun tuntemuksesi koskee?” Arthur kyseli. Hän oli jättänyt lehden käsistään pöydälle. Ajatus siitä, että heidän kuopus, vasta pian kahdeksantoista vuotta täyttävä tytär olisi raskaana, oli Arthurille näköjään kova pala purtavaksi.
“Minulla vain on sellainen tunne, Ginny vaikuttaa jotenkin erilaiselta. En minä tietenkään voi olla aivan varma”, Molly sanoi yrittäen rauhoitella miestään. Ei rouva Weasleykään ollut ajatuksesta täysin hyvillään, mutta toisaalta Ginny oli jo täysi-ikäinen ja vakavassa parisuhteessa.

Arthurin lähdettyä töihin, jäi Molly yksin Kotikoloon. Hän kaipasi sitä hälinää, mikä oli vielä pari vuotta sitten täyttänyt talon, erityisesti näin kesäaikaan. Nyt talossa oli jäljellä enää hän ja Arthur, viimeinenkin lintu oli lentänyt pesästä vain muutamaa kuukautta aikaisemmin, kun Harry oli uuden työnsä ohella saanut oman asunnon Viistokujalta ja pyytänyt Ginnyä asumaan kanssaan. Molly oli ollut hieman vastahakoinen, mutta myöntynyt kuitenkin, hän luotti Harryyn koko sydämestään, aivan yhtä paljon kuin omiin lapsiinsa.

Nyt Molly oli ryhtynyt neulomaan pieniä tossuja, joita hän oli viime kuukausina tehnyt jo melkoisen läjän, sateenkaaren jokaisessa värissä. Tietoisesti nainen työsti niitä ensimmäiselle lapsenlapselleen, mutta mielen perukoilla leijui edelleen ajatus uudesta tulokkaasta. Niin suorasanainen kuin Molly olikin aina ollut, ei hän kokenut sopivaksi kysellä suoraan lapsiltaan, oliko joku näistä saamassa vauvan. Etenkään Ginnyltä, sillä toisaalta hän pelkäsi istuttavansa nuoren tyttärensä päähän ajatuksen perheen perustamisesta näin varhain.

Oli kuin joku olisi aavistanut Mollyn kaipaavan seuraa, sillä pienen tovin kuluttua oveen koputettiin. Ennen kuin rouva Weasley ehti edes laskea neulomuksia käsistään, ovi jo aukesi.
“Hei äiti”, Ginny sanoi astuessaan sisälle. “Isä on varmaan töissä?”
“Voi Ginny, tämäpä mukava yllätys”, totesi Molly yllättyneenä ja heilauttikin saman tien sauvaansa niin, että teepannu siirtyi liedelle lämpenemään. “Mikäs sinut tänne lennätti? Ja missä Harry on? Älä nyt suinkaan sano, että tekin olette eronneet…”
“Rauhoitu äiti. Harry on vain töissä”, Ginny vastasi huvittuneena pudistellen päätään äitinsä hössötykselle. “Tulin vain kertomaan yhden jutun.”
“Kerro ihmeessä”, Molly rohkaisi ja oli jo aivan varma, että oli osunut oikeaan arvellessaan kuopuksensa odottavan vauvaa.
“Sitä minä vain, että voi olla että tuo sinun villatossutehdas taitaa saada uuden asiakkaan”, Ginny kertoi melko suorasukaisesti, vaikka ei sanonutkaan sanatarkasti.
“Minä arvasin!” Molly hihkaisi ja nousi jo mennäkseen halaamaan tytärtään, joka oli jäänyt seisomaan oven lähettyville. Nainen oli käynyt tämän tilanteen päässään niin monesti läpi, ettei osannut edes järkyttyä enää.
“Äiti, en minä ole raskaana”, Ginny toppuutteli heti. Molly näytti hämmentyneeltä ja kysyvältä. “Hermione on. Minä vain tulin kertomaan hänen puolestaan.”

Nyt rouva Weasley näytti entistäkin hämmentyneemmältä. Hän ei heti osannut sanoa mitään. Siitä ei ollut montaa päivää, kun Ron oli kertonut hänen ja Hermionen eronneen.
“Olikohan Ronin ja Hermionen ero sitten hieman hätäinen päätös?” Molly sai lopulta jotain sanottua.
“No tuota… Ei varsinaisesti. Katsos kun…”, Ginny kierteli samalla kun istuutui pöydän ääreen vilkaisten äitiinsä. “Se lapsi ei ole Ronin, vaan Georgen.”
“Anteeksi mutta… Sanoitko sinä juuri, että Hermione on raskaana Georgelle?” Molly varmisti, vaikka oli kyllä kuullut varsin hyvin, mitä Ginny oli juuri kertonut. Tätä Molly ei ollut missään nimessä osannut odottaa. Hän ei edes tiennyt, että Hermione ja George olivat sen kummemmin tekemisissä. Ginny ei tunnetusti ilmaissut asiaa kovin epäselvästi, vaikka aluksi olikin vähän kaarrellut aiheen ympärillä.

“Meidän täytyy kutsua Hermione päivälliselle. Osoittaa tukemme”, Molly ilmoitti lopulta päättäväisesti. “Tietääkö George?”
“Minä en itse asiassa tiedä, tietääkö hän. Hermione sanoi, että haluaa itse kertoa hänelle”, Weasleyn sisarusparven nuorin kertoi ja katseli samalla, kun äitinsä kaatoi teetä kuppeihin. Molly osasi lukea tyttärensä sanoja ja eleitä rivien välistä niin, että Hermione ja George eivät seurustelleet keskenään. Se toisi varmasti omat hankaluutensa tilanteeseen. Puhumattakaan siitä, että Hermione on eronnut melko hiljattain Ronista. Oli sanomattakin selvää, ettei tällainen uutinen välttämättä tekisi hyvää veljesten väleille, mutta asia oli pakko hoitaa, ja Molly oli sitä mieltä, että perhepäivällinen olisi sopiva paikka sellaiselle, siinä kun on muita ympärillä, ei välttämättä synny mitään suuria nujakoita, joita Molly oli seitsemän lapsen äitinä selvitellyt yhden jos toisenkin.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Ihanaa, jatkoa näin pian! :D Ja mielenkiintoinen kuvio vielä Mollylle mietittäväksi siinä missä lukijallekin.

Lainaus
“Mutta puhelin on juuri siksi, että sitä käytetään”, Arthur julisti.
Arthur on selvästi päässyt asian ytimeen. ;) Eihän puhelimella muuta käyttötarkoitusta ole! Voin vain kuvitella, miten Charlie viihtyy entistäkin enemmän ulkona, että välttyy alituiseen soivalta puhelimelta! (Onneksi silloin ei vielä tainnut juuri kännyköitä ollakaan, muuten poika olisi ollut pulassa. ;) )

Vanhempien huoli teinityttären raskaudesta - vaikka niinkin tutun ja luotettavan kumppanin kanssa kuin Harry heille on - oli hyvin samaistuttavaa. Luulenpa, että vaikka omat mutkansa on Hermionen, Ronin ja Georgenkin kanssa luvassa, on helpotus silti melkoinen, kun kyseessä ei vielä ollutkaan Ginny.

Tätä on mukava seurata, iloa ja inspiraatiota sinulle kirjoittamiseen! :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
No nytpä saatiin vähän dramatiikkaa ilmapiiriin. Vai Molly oikein tehtaillut noita pieniä tossuja eikä se ole jäänyt Ginnyltä huomaamatta. Mitäköhän Ginny on miettinyt? Tai sitten hän tuntee äitinsä, joka neuloo kun innostuu vaikka tarvetta jollekin vaatteelle ei vielä olisikaan. Ainahan varmasti ilmaantuu sukuun vauvoja, jotka tossuja ja nuttuja tarvitsevat.

Voi Hermionea. Toivottovasti asiat järjestyvät parhain päin, niin että kaikki löytävät hyvän suunnan elämälleen, vaikka tätä draamaakin tässä ilmassa nyt on. Mutta kun fikin nimi on uudet pienet varpaat, se jotenkin tuo sellaista lohtua siitä, että kaikki kääntyy parhain päin ja tässä vielä hymyilläänkin. Myös Ron, jolla nyt on ero ilmeisesti melko tuoreena.

LaraLura

  • ***
  • Viestejä: 161
Heei!

Olipas tää kivasti kirjoitettu. Takerruin tähän jo pelkästään otsikon perusteella ja en kyl pettynytkään mitä teksti paljastikaan. Tarina antaa hieman taustoja, muttei kumminkaan paljoa paljasta. Olisi kiva tietää, miten tää etenee nyt kun Hermionen ja Georgen lapsi on tullut tulevien isovanhempien tietoon.
Olisi kiva tietää, miten Hermione ja George ovat päätyneetkään yhteen.

♥: Lara
Tofu the Tössötassu ♥ 2009-2022
Pippa aka Pipukka ❤️ 2014-

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 562
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Weasleyn perheestä on kiva lukea ficejä, varsinkin perhe-elämään keskittyvää, mutta ohohoh, ihan tällaista en odottanut! Herää kyllä hyvin uteliaisuus jatkon suhteen, koska olisi kiva tietää, miten asiat etenee. Itse en ainakaan oikein osaa edes ajatella, miten vaikka Georgekin tuohon uutiseen reagoisi. Ja millaiset välit hänelle ja Hermionella on noin ylipäätään (varsinkin jos/kun eivät yhdessä ole). Oon myös utelias tietämään, mitä Ron asiasta ajattelee. Mieleni alkoi yhdistellä palasia, että ehkä hän tietää jo, ja siksikin tuli ero Hermionen kanssa...

Lainaus
Ron sanoi kohauttaen olkiaan ja otti melkoisen annoksen ruokaa suuhunsa, ikään kuin viestiäkseen, että ei aikonut jatkaa aihetta enää.
Tää kuulosti kyllä niin Ronilta :D Muutenkin hahmot (mitä tässä nyt ehti olla mukana) kuulostivat kaikin puolin niin omilta itseiltään, tuosta jännästä käänteestä huolimatta.
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中