Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille | K-11 | Wright/Edgeworth | kesäisiä raapaleita, 3/7  (Luettu 1315 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Nimi: Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Phoenix Wright/Miles Edgeworth
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Phoenix on ressu ja Miles on dille
Haasteet: FanFic100 (63. Kesä), Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 (puhekieliotsikko), Spurttiraapale V (24. kierros), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Mulla ei ole enää yhden ainutta keskeneräistä wrightwort-raapalesarjaa jatkettavaksi Spurtissa, joten oli ihan pakko aloittaa uusi ::sweating::





Toinen rähjäinen ressu, toinen vähän kai dille




1.
300 sanaa

”Taidan ottaa vaniljan”, Miles sanoi pitkän pohdinnan jälkeen.

”Olet tylsin ihminen, jonka tiedän”, sanoi Phoenix.

Ne eivät varsinaisesti olleet heidän ensimmäiset treffinsä. Ainakaan Phoenix ei uskonut, että ne olivat. Viime viikolla Miles oli kysynyt häntä kahville ja ostanut hänelle ylihinnoitellun latte macchiaton Los Angelesin fiineimmästä kahvilasta. Ja sitä edeltävänä lauantaina Miles oli vienyt hänet elokuviin katsomaan uusinta Steel Samurai -elokuvaa ja saattanut hänet kotiovelle asti, vaikka kello oli ollut vasta kuusi, eikä aurinkokaan ollut vielä laskenut. Ja sitä edeltävänä he olivat käyneet lasillisella, ja Miles oli pitänyt häntä hetken kädestä, kun hän oli melkein kompastunut omiin jalkoihinsa, sillä Miles oli kehunut hänen uutta partavettään ja totuus oli, että Phoenix ei ollut aamulla laittanut partavettä ollenkaan.

Niin. Ne eivät varsinaisesti olleet heidän ensimmäiset treffinsä. Oikeastaan Phoenix ei ollut varma, olivatko ne treffit laisinkaan, vaikka hän oli kyllä pyytänyt omasta mielestään hyvin selväsanaisesti Milesin kanssaan jäätelölle ja sanonut, että hän tarjoaa. Tottahan Miles siitä ymmärtäisi, että hän oli pyytänyt tätä treffeille, eikö niin? Toisaalta Milesilla oli vähemmän tilannetajua kuin Larrylla.

Larrylla.

Phoenix alkoi käydä epätoivoiseksi ja haukkasi sateenkaariströsselipommistaan liian ison palan, jotta hänen ei tarvitsisi ajatella asiaa sen pidemmälle. Jäätelö suli hänen suuhunsa ja valui hänen suupielestään leualle, ja Miles pudisti hänelle aika arvostelevan näköisenä päätään ja kaivoi taskustaan valkean servietin.

”Syöt kuin pieni lapsi”, Miles moitti ja pyyhki Phoenixin leuan. Phoenix punastui. Miles kysyi heti, kuten tilannetajuttomalta mieheltä nyt saattoi odottaakin, että punastuiko hän, ja (jos Phoenixin silmät eivät valehdelleet) hymyili päälle mitä lempeintä hymyä. Se oli samaan aikaan ihanin ja kamalin hymy, jonka Phoenix oli vielä koskaan Milesin huulilla nähnyt. Se paskiainen. Phoenix punastui kahta kauheammin ja astui ovesta ulos ensimmäisenä, vaikka oli aikonut pitää sitä ensin Milesille auki. Miles astui hänen kantapäilleen.

”En”, Phoenix vastasi. ”Se johtuu auringosta. Taisin saada auringonpistoksen.”

”Ulkona sataa, Wright.”

Hän haukkasi toisen palan sateenkaariströsselipommistaan.


« Viimeksi muokattu: 17.06.2020 21:51:48 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 337
  • Lunnikuningatar
Sateenkaariströsselipommi! Phoenix-paran treffiepäröinti! Milesin hirveän ihana ja ihanan hirveä lempeä hymy!

6/5 meno, oon niiiiiin onnellinen tästä. ❤️ Kiitos!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos Vehka kommentista <3 Tässä vähän lisää Phoenix-parkaa, mutta Milesin näkökulmasta! Tai toisin sanoen: se, jossa Miles itse ei ole ihan tilanteen tasalla.




2.
350 sanaa

Phoenix Wright oli myöhässä kolme minuuttia ja viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista sekuntia. Miles ajatteli happamena, että olisi aivan hyvin voinut tulla itsekin myöhässä, kun Wright kerran välitti näin vähän heidän yhdessä sopimistaan aikatauluista.

Hän tunnisti Wrightin kiireiset askeleet jo ennen kuin mies itse juoksi kulman takaa. Hänet nähdessään Wright jarrutti kevyeen kävelyvauhtiin, suki hiuksiaan ja kaiketi luuli, että näytti sillä tavalla olevansa vielä tilanteen tasalla.

Wright näytti kaikelta muulta paitsi mieheltä, joka oli tilanteen tasalla.

”Olet myöhässä”, Miles sanoi rannekelloaan napauttaen, ”tasan neljä minuuttia ja kahdeksan sekuntia.”

”Ei sinun tarvitsisi niin tarkasti pitää kirjaa…” Wright mutisi kasvot punaisina ja hieroi niskaansa. Milesin toinen suupieli nytkähti ja hän käänsi Wrightille äkkiä selkänsä. Hän ei tiennyt, miksi, mutta viime aikoina Wrightin takeltelu ja punastelu olivat herätelleet hänessä vieraita ja epätoivottuja tunteita. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon hän käytti nykyään rahaa miehen viihdyttämiseen! Oli kuin hän olisi ollut menettämässä järkensä… Hän syytti siitä tietysti syyttäjäntoimiston hänelle määräämää kesälomaa: nyt, kun hän ei ollut töissä, hänelle jäi liikaa aikaa tehdä huonoja päätöksiä.

”Näytät hyvältä”, Wright sanoi, kun he kävelivät ulos auringonpaisteeseen. ”Vaikka ethän sinä toki pahalta viininpunaisissa puvuissasikaan näytä”, hän jatkoi niskaansa taas hieroen.

Miles ei tiennyt, miten olisi Wrightin loukkaukseen vastannut, niin ennenkuulumatonta kuin se olikin. Ja miksi helvetissä hänen poskensa taas punoittivat? Hän nyki kauluspaitansa käärittyjä hihoja ja pyyhki hikiset kämmenensä farkkuhousuihinsa. Hänen olisi pitänyt valita jotain muuta päällepantavaa.

Wright katseli tomaatinpunaisena kerrostaloja, kun Miles vilkaisi tämän suuntaan.

”Televisiossa näytetään illalla Steel Samurain uusintoja”, Wright äkkiä sanoi, kun he pysähtyivät Milesin autolle.

”En ole perehtynyt aiheeseen”, Miles mutisi, vaikka tiesikin Steel Samurain ja sen spin-offien esitysaikataulut ulkoa. ”Mitä siitä?”

”Ajattelin…” Wright aloitti ja ryki hermostuneesti kurkkuaan. Miles ei pitänyt siitä. Se teki hänenkin olostaan hermostuneen.

”A-Ajattelin, että voisimme katsoa niitä yhdessä”, Wright sanoi ja hymyili arasti päälle.

Miles hymähti. Tällaista huomionosoitusta hän ei ollut osannut odottaa Wrightilta. Jos totta puhuttiin, hän oli oikeastaan hyvin otettu tämän ehdotuksesta.

”Pitäisin siitä”, hän sanoi ja jatkoi nopeasti:

”Mutta me vietämme illan minun luonani. Olen nähnyt sinun sohvasi ja en istuisi sille edes näillä housuilla.”

Wright kohotti kulmiaan ja kurkisti hävyttömänä hänen taakseen. ”Mitä vikaa näissä muka on?”



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
3.
300 sanaa

Phoenix ei ollut aivan varma, miten he olivat tähän päätyneet. Miles katsoi häntä parisängyn toiselta puolelta ja näytti vähintäänkin yhtä kummastuneelta.

Phoenix karisti kurkkuaan. ”Joten, öh, että juu, niin sitten.”

Miles nyökkäsi, kuin Phoenix olisi sanonut jotain järkeenkäypää. ”Niin sitten”, hän toisti.

He tuijottivat toisiaan. Phoenix jäi epäröimään, kun Miles lopulta istuutui omalle puolelleen sängyllä. He olivat sopineet, että oikea puoli olisi yksinomaan Milesin ja vasen Phoenixin, ja he kasaisivat tyynyjä rajan merkiksi. Kai he olisivat voineet palata hotellin aulaan ja pyytää kahta erillistä sänkyä, mutta kumpikaan heistä ei ollut uskaltanut edes ehdottaa sellaista vastaanottovirkailijan erheen jälkeen.

”Toivottavasti viihdytte kanssamme, herra Wright”, tyttö oli toivottanut Phoenixille ja kääntynyt sitten Milesin puoleen:

”Ja teille myös, herra Wright.”

Miles oli muuttunut niin punaiseksi, että Phoenix oli pelännyt tämän poksauttavan ison verisuonen.

Phoenix istui sängylle vasta, kun Miles oli turvallisesti oman peittonsa alla piilossa.

”Tässä ei ole mitään outoa”, Phoenix sanoi. Hänestä tuntui, että hänen oli purettava kiusaantunut tunnelma jotenkin. ”Olemme nukkuneet ennenkin yhdessä.”

”Olimme silloin kymmenen, Wright. Me olemme nyt aikuisia miehiä, emmekä käy enää yökylässä.”

”Yrität tehdä tästä väkisinkin kiusallista”, Phoenix huokaisi ja veti peiton leukaansa. Miles katsoi häntä sillä tiukalla katseella, joka oikeussalissa sai hänet aina hikoamaan hermostuksesta. Nyt häntä kuitenkin vain huvitti.

”Sinun olisi pitänyt korjata sen tytön virhe”, Miles mutisi happamena.

”Sinun nimesihän tyttö sekoitti, ei minun!” Phoenix huudahti. ”Mikset itse sanonut mitään?”

”Olisit voinut varata huoneen molempien nimille, niin väärinymmärryksiltä olisi vältytty. Miksi edes tulimme tänne? Los Angelesissa on vallan hyviä kylpylöitä vain tunnin ajomatkan päässä. Tämä oli aivan tarpeeton matka ja tiedät sen itsekin.”

”Älä vaihda puheenaihetta, Edgeworth. Ehkä, jos et olisi vaatinut maksaa huonetta kuin mikäkin aviomies konsanaan, niin tyttö ei olisi –.”

”Älä kutsu minua aviomieheksesi”, Miles ärähti punastuen.

”Väität ainakin vastaan kuin olisit…”

Kerrankin se oli Miles, joka jäi heidän väittelynsä jälkeen sanattomaksi.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"