Kirjoittaja Aihe: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)  (Luettu 5163 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« : 18.05.2020 21:28:14 »
Nimi: Tyrskyin alle tuomitut
Kirjoittaja: Sisilja
Oikolukija: Beelsebutt
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius (Lily/James, Remus/Lily)
Tyylilaji: Ahdistava synkistely, epätoivoinen romantiikka
Vastuuvapaus: Rowling omistaa oikeudet Pottereihin. Kursivoidut lyriikat ficin alussa ja lopussa ovat Linkin Parkin kappaleesta A Light That Never Comes. En saa tästä ficistä rahaa tai muutakaan korvausta.
Yhteenveto: Sirius kiukkuaa, Harry itkee ja Lily kertoo salaisuuden, kaksikin. James… James on paikalla solmujen kiristyessä.

Alkusanat: Tämä on Elämä on juhlaa -saagan kolmas osa. Aloitin sarjan kirjoittamisen yli kahdeksan vuotta sitten, ja tämän kolmannen osan kirjoittaminen oli vuosia ylitsepääsemättömän vaikeaa. Sitten tajusin vaihtaa kurpitsajuhlan nimiäisiin, ja teksti tuli ryminällä. Editointi oli toki asia erikseen, kiitos Beelsebuttille pohdinta-avusta! Tämän kirjoittaminen oli tosi ihanaa, synkkyydestä huolimatta tai ehkä juuri siksi! Kommentit ovat hyvin toivottuja.



Elämä on juhlaa -saaga
1. Omalla tavallaan rakastavaiset (K-18)
2. Voitottomat tanssivat katumuksessa (K-11)
3. Tyrskyin alle tuomitut (K-11)
4. Kuolemankello (K-11)
5. Vain miesten kesken (K-11)



Tyrskyin alle tuomitut

Lily ja nimiäiset


When it rains, it pours
When the floodgates open brace your shores
That pressure don't care when it breaks your doors
Say it's all you can take, better take some more


"Harry! Oikeastiko, Harry?" Siriuksen katse pilkkaa sanojakin enemmän. Aivan kuin poika ei olisi vain minun ja Jamesin, aivan kuin osa lapsesta kuuluisi Siriuksellekin.

"Hyvä ja perinteikäs nimi", vastaan ja heijaan vauvaa käsivarsillani. Harrya itkettää. Syystäkin. Tunnelma keittiössä on suoraan oikeussalista. "Se oli sitä paitsi Jamesin idea", valehtelen ja suin Harryn tukkaa pois tämän suloiselta otsalta. Tukka ponnahtaa härkäpäisesti takaisin. Hiusta on paljon ja se on yhtä kuritonta kuin Harryn isälläkin. Minun miehelläni. Mieheni. Aviomieheni. Sana tuntuu suussa vieraalta. Se valahtaa kieleltä liukkaana kuin öljy.

En ole sanonut sitä ääneen pitkään aikaan.

"Ei tasan ollut", Sirius sanoo ja tarkastelee Harrya kuin mitäkin mantikoria. "James sanoi että tutkisi tähtikarttoja."

Korskahdan. Harry sovittaa nyrkkiään korvaani. "Ei poika mikään Musta ole."

Siriuksen silmät synkkenevät. "Eikö sinusta tuo huonoa onnea, että paljastit nimen minulle etukäteen ennen henkiloitsijan saapumista?"

"Ei tänne ole tulossa ketään erityistä. Nimiäiset nämä vain ovat", vastaan ja Harry parkaisee. "En tarkoittanut sitä pahalla, kultarakas. Dumbledore lupautui hoitamaan juhlallisuudet, eikö ole hienoa, hän raivaa kiireiltään aikaa, jotta näkisi sinut. Mahdat sinä olla tärkeä, nuppupuppuska." Harry nyrpistää nenäänsä, ja minä vilkaisen Siriusta muka huvittuneena ja totean: "Kamalaa, kuulostan ihan sisareltani. Hän on keksinyt ties mitä nimiä omalle esikoiselleen, toinen toistaan karmeampia."

Sirius jumiutuu ja kiukkuaa samalla mitalla millä Harry. "Sinustako Remus ei ole erityinen? Tai Peter? Tai se sinun paras kaverisi?" Sirius näyttää siltä, että sytyttää kohta jotain tuleen. Kenties oman nahkansa, jos ei muuta. "Ei kun hetkinen, oliko parhaalla kaverillasi kenties jotain muuta menoa?"

"Kyllä Marykin tulee", sanon ja istahdan alas. "Minä taas tulin tänne keittiöön imettämään. Toivottavasti ei haittaa."

Sirius kiskaisee katseensa pois rinnoistani. Harry puolestaan keskittyy ihmettelemään minua ahnaasti, kun parannan hänen asentoaan sylissäni ja kopeloin toisella kädelläni imetyskaavun nappeja.

"Tarvitsetko apua nappien kanssa?" Sirius kysyy keittiönkaapeilta.

Naurahdan pistävästi. "Siinä olisikin Jamesille selittelemistä, jos hän nyt päättäisi hakea jotain keittiöstä."

Sirius yskähtää ja punastuu. Punastuu! Kehtaakin.

"Ja tajusin varsin hyvin, mitä tarkoitit parhaalla kaverilla", sihahdan samalla kun Harry hamuaa tissiäni ja alkaa imeä kovin tyytyväisenä itseensä.

"Anteeksi", Sirius sanoo ja hieraisee ohimoitaan. "Nukuin tosi huonosti, siksi olen näin kireä."

"Ei", sanon niin ehdottomasti, että Sirius säpsähtää. "Olet kireä koska asiat eivät mene niin kuin sinä haluaisit."

"Ei se sitä ole."

"Ja törkeä sinä olet puhtaasti siksi, että olet ilkeä paskiainen. Olet aina ollut!"

Sirius ei suostu katsomaan minuun päinkään eikä sillä ole mitään tekemistä imettämisen kanssa. Hän tärisee niin näyttävästi, että hänen on pakko esittää. "En tarkoittanut sanoa sitä Rui-" Sirius nielaisee kivuliaan kuuloisesti, "Kalkaroksesta."

"Et sinä sanonutkaan", vastaan ja hymyilen Harrylle. Hän katsoo minua valtavilla vihreillä silmillään ja olen purskahtaa sekä riemusta että ihan vain itkuun. "Et sanonut yhtään mitään."

Sirius huokaisee ja poistuu. Minua kaduttaa. Ei olisi pitänyt murtua paineen alla ja kertoa pojan nimeä ennen aikojaan. "Ei se mitään tarkoita", kuiskutan Harrylle. "Ei se tuo huonoa onnea. Sinun elämäsi tulee olemaan suurenmoinen. Täynnä hyvää onnea."

Harry päästää irti ja ähkäisee.

"Täynnä onnea", toistan ja nousemme pöydästä. Taputtelun jälkeen Harry puklaa olkapäälleni. En ehdi pois keittiöstä ennen kuin Sirius on taas oviaukossa.

"Miksi kaikki pitävät sinusta?" hän kysyy hengästyneesti kuin olisi juossut olohuoneeseen ja takaisin. Ehkä hän onkin. Ehkä hän näki Jamesin istumassa sohvalla ja säikähti niin että hänen oli palattava tankkaamaan turvallisuutta minusta. Melko nurinkurista.

"En tiedä, kysy Remukselta", vastaan huvikseni ja yritän uudelleen röyhtäyttää Harrya. Sitten pitää mennä vaihtamaan juhlakaavut meille molemmille.

"Miksi Remukselta? Onko hän sanonut jotain?" Sirius suoristaa selkänsä ja hänen silmänsä avautuvat ensimmäistä kertaa kunnolla. Hän näyttää piestyn sijaan toiveikkaalta. En ymmärrä miksi. En pidä siitä, että en ymmärrä.

Remus on salamana paikalla, tai niin kuin jästit sen älykkäästi selittävät, oman nimensä cocktailkutsujen puheensorinassa kuulleena. "Sirius", tämä lausuu painokkaasti, aivan kuin ei olisi vielä oppinut ystävänsä nimeä kunnolla. Remuksen ääni on vähintään yhtä hengästynyt kuin Siriuksen. Hän puristaa kätensä Siriuksen olalle.

"Mitä täällä tapahtuu?" kysyn. Kylmä hiki hiostaa niskassani.

Harry ei enää röyhtäise.

"Lily käski kysymään sinulta, Remus", Sirius sanoo valtavan hymyn vallatessa hänen kasvonsa, "miksi kaikki pitävät hänestä. Lilystä siis. Miksihän sitä pitäisi kysyä sinulta, Remus?"

Remus valahtaa harmaaksi. Täysikuu on vielä kaukana, ja hän näyttää silti sairaammalta kuin muistan hänet nähneeni.

"Se oli vitsi", kiirehdin kertomaan. "Älä viitsi, Sirius, anna olla."

"Dum-" Remus aloittaa ja nostaa kätensä suunsa eteen. Hän on vaarassa oksentaa. "Dumbledore on täällä. Hän tuli takasta."

"Ei kai se nyt noin kamalaa ole?" Sirius kysyy niljakkaasti. Halveksin häntä joka ikisellä minussa virtaavalla veripisaralla. "Ei yksi vanha mies kelpo hippoja latista."

Remus ravistaa päätään. Viha rätisee ja roiskuu minussa. Olohuoneessa särkyy jokin lasinen. James älähtää. Se jokin saattoi olla hänen viinilasinsa. Tai silmälasinsa. Kuka tietää. Kuka välittää!

"Hän rakastaa sinua, Evans", Sirius puuskahtaa ja osoittaa Remusta peukalollaan. "Miksi saatana ihan kaikki rakastavat sinua!"

Kaksi sekuntia ja sivallus. Remus kiroaa Siriuksen suun umpeen terävillä tikeillä. Siriuksen suupielet tihkuvat verta ja hänen silmänsä laajenevat.

Harry kiljahtaa kauhusta ja puhkeaa itkuun.

"Taidamme tarvita hetken ennen tilaisuuden alkamista", kuuluu seesteinen ääni eteisestä.

"Luultavasti", Remus vastaa. "Olisiko rehtorilla saippuaa? Kummisedän suu vaatii kuuraamista."

Harry huutaa huutamistaan. Sirius tekee käsillään kaikkensa, jotta Dumbledore ei näkisi hänen huultensa tilaa. Dumbledore katsoo hienotunteisesti muualle.

"Matiskin on yhä matkalla ja Mary. Olet kovin ajoissa", minä nyökyttelen ja yritän keinunnallani vakuuttaa Harrylle, että kaikki on oikein hyvin, vaikka hänen tuleva kummisetänsä noruisi kuiviin. Harry ei toisaalta tiedä ylimääräisistä titteleistä, hän tietää vain, että Sirius on käynyt usein ja ollut joka kerta kovin varuillaan hänen kanssaan, eikä Harry-paralla ole aavistustakaan miksi. Miksi tuo mies ottaa hänet syliin lepertelemättä niin kuin kaikki muut lepertelevät, miksi mies katsoo vuoron perään Harrya ja hänen isäänsä ja näyttää niin hirvittävän lohduttomalta. 

"JAMES!" huudan kovempaa kuin on tarvetta. "Tarjoa professorille brandyä, ettei hän joudu odottamaan kuivin suin!"

"Myös viski käy mainiosti", Dumbledore toteaa ja siirtyy takaisin olohuoneeseen.

Remus työntää Siriuksen peremmälle keittiöön. "Lily, sinun ja poikasi olisi paras poistua", hän sanoo turhan häveliäästi.

"Voin hyvin jäädä. Hänen on tärkeää nähdä, että otat nuo tikit pois", vastaan. "En halua, että lapseni saa mitään traumoja."

"Minä kun ajattelin, ettei tikkejä kannata poistaa", Remus sanoo, paukauttaa oven kiinni ja katsahtaa Siriusta. Sirius pyöräyttää hänelle silmiään ja tyrkkää häntä olkaan. Remus kolahtaa vasten seinää. Posliinit tärähtelevät ja uikuttavat.

"Oletko ikinä miettinyt, miksi ihmeessä kaveeraat kiusaajien kanssa?" minä kysyn vaikka minun ei todella pitäisi.

Remus katsoo minua järkähtämättä. Sirius kuulostaa siltä kuin nauraisi tikkien takana.

"Tiedätkö mitä, Sirius, minusta tuntuu että sinun olisi paras poistua", Remus sanoo ja vetää maton jalkojeni alta. "Otan sinulta nuo tikit, sinä otat pojan ja menet esittelemään häntä Dumbledorelle niin kuin ylpeän kummisedän kuuluu. Lopetat sekoilun."

Siriuksen kulmat menevät kurttuun, mutta hän nyökkää päätään kertaalleen, lyhyesti ja viiltävästi. Remus pitelee häntä toisella kädellään leuasta ja toisella loitsii pois sekä tikit että veren. Siriuksen suupielet jäävät punertaviksi ja huulet turvonneiksi. Hän näyttää perin pohjin suudellulta.

Haukun kaikki jumalat siitä hyvästä, pahasta, että Sirius ei ole voinut rakastua mieheen, joka kohtelee häntä eittämättä paremmin kuin minun aviomieheni.

"Saanko möläyttää pojan nimen?" Sirius kysyy ojentaessaan kätensä Harrya kohti. Harryn ilme kuvastaa suurta järkytystä hänen päätyessään tikkimiehen syliin. Sirius ei ole huomaavinaan.

"Jos todella haluat olla se kiusaaja, joksi Lily sinua nimittää", Remus vastaa.

"Eli en", Sirius sanoo ja mutristaa Harrylle huuliaan. Jostain syystä Harry pitää siitä ja haparoi kämmenensä Siriuksen suuta kohti. "Meistä tulee vielä mitä parhaat kaverit, pikkukamu", Sirius mutisee ja antaa Harryn ojennetuille sormille pusun. 

Minua kuvottaa.

"Hoida homma kotiin, Kuutamo", Sirius tokaisee ja lähtee taas. Vasta kun hän on sulkenut oven perässään, Remus kysyy: "Sinäkö kerroit nimen Siriukselle? Miksi ihmeessä?"

"Mikset saman tien kysy, miksi olen naimisissa kiusaajan kanssa? Mikset kysy, miksi Siriuksesta tehdään kummisetä eikä sinusta? Olisit paljon parempi!"

Remus ei vastaa, kohottaa vain taikasauvansa taakseen ja loitsii oven äänivalliksi kääntämättä katsettaan minusta.

"Miksi alennut peittelemään heidän saastaisia jälkiään? Mikset pysäyttänyt minua ennen häitä, ennen lasta, kun kuitenkin tiesit kuinka tässä käy? Eihän kiusaaja muuksi muutu, saati pettäjä!" Raivoni paisuu ja paisuu enkä saa itseäni enää aisoihin. En edes halua.

Remus nielaisee.

"Mikset sano mitään nytkään!"

Remus sulkee silmänsä väristen.

"Mikset edes puolustaudu! REMUS!" minä kirkaisen.

"Voi hyvä Merlin!" Remus parahtaa ja ottaa minua kasvoista kiinni ja suutelee minua äkäisesti suoraan suulle.

Kuvotus ei lakkaa, se nousee korventavana sappena melkein kitalakeen asti ja luulen, että pyörryn siihen paikkaan. Mutta en minä pyörry ja se on niin väärin.

Remus päästää ripeästi irti. Toivoisin että hän pitäisi minusta kiinni, ravistelisi kunnolla. Mutta hän päästää minut putoamaan lattiankin läpi, siltä tuntuu.

"Ei puolustautuminen tai hyökkääminen auta", Remus sanoo ja hänen äänensä särkyy. "Eikä minusta olisi isäksi", hän lisää kuin se olisi perimmäisin puute kaikista.

"Sinä", minä huohotan, "sinusta jos kenestä olisi siihen. Voi, Remus." Nostan kämmeneni hänen poskelleen. Hän raastaa kasvonsa pois otteestani.

"Lapsella on varmasti kaunis nimi", hän sanoo ja astuu askeleen kauemmaksi.

"Luuletko, että olisin onnellisempi sinun kanssasi?" kysyn enkä oikeastaan halua kuulla vastausta, koska tiedän sen jo.

"Et tietenkään olisi", Remus vannoo. "Minulla ei ole sinulle mitään annettavaa."

Muistan taas hänen kasvonsa, hänen terävän nenänsä ja pikimustat silmänsä, ja hän täyttää minut haikeudella, johon en haluaisi vajota, mutta minä olen yhtä heikko kuin kaikki muutkin täällä tänään. Paitsi ehkä Dumbledore, joka ei ole koskaan rakastanut musertavan epätoivoisesti, siitä olen varma.

Minä haluan vain tämän kaihon pois ja Remus on läsnä. Puhun ennen kuin ymmärrän vaieta. "Haluatko kuulla salaisuuden?" kysyn ja Remus nojautuu jälleen minua kohti. "Tämä on salaisempaa kuin yksikään lapsennimi."

Remus ei sano sanaakaan ja antaa siten minulle luvan jatkaa.

"Aina välillä, viimeksi tänään, mietin Severusta ja kaikkea mitä olisi voinut olla."

Remus vavahtaa taaksepäin kuin olisin lyönyt häntä. Kai minä löinkin. Hän ei ole ansainnut sitä. Enkä minä pysty lopettamaan.

"Olen kirjoittanut hänelle ainakin kaksitoista kirjeenalkua mutta en ole pystynyt lähettämään yhtäkään."

"Hän olisi koitunut kohtaloksesi", Remus sanoo. "Ja olen tätä mieltä ystävänä enkä kilpakosijana." Hän irvistää sanojensa päälle.

"Miksi minä pidän ihan vääränlaisista ihmisistä?"

"Kyllähän James rakastaa sinuakin", Remus vastaa ja puhaltaa ulos keuhkojensa täydeltä ilmaa. "Ja jos haluat jossitella, voit miettiä kuinka rumia lapsia olisit saanut minun tai Severuksen kanssa, ja sitten voit kiittää onneasi, että kävi kuitenkin näin."

Heittäydyn suutelemaan Remusta hartaasti ja hän tietää, ettei siinä ole kyse muusta kuin kiitollisuudesta. Toivon että hän tietää.

"Eivät arvet periydy", huomautan kun hän kampaa tukkaansa ojennukseen ja pelkää, että hänen poskensa punottavat liikaa. Vakuutan hänelle, ettei sillä ole mitään väliä. "Joku saa sinusta vielä ihanan miehen", lisään ja häpeä voisi vaikka hulmuttaa hiuksiani enkä silti osaisi vaieta.

"Aivan varmasti", Remus huoahtaa ja niin me vihdoin menemme olohuoneeseen. Peter on siellä jo, ja Mary, joka hössöttää, että minulta puuttuu juhlakaapu. Dumbledore tutkii kirjahyllyämme. James ja Sirius istuvat sohvalla vierekkäin, Harry on Siriuksen sylissä kuin olisi syntynyt nimenomaan siihen. Harrylle on vaihdettu parempaa päälle, Jamesin silmälasit eivät ole rikki, ja minä haluaisin, että vanhempani olisivat täällä. On kuitenkin parempi, että näemme heidät erikseen sitten kun tämä levoton tilanne helpottaa. Tämä sota.

Kipaisen vaihtamassa juhlakaavun ylleni. Palaan huolettomasti hymyillen ja suukotan Jamesia huulille. Hän vastaa ja minusta tuntuu, että selviämme tästä sittenkin.

Sirius pitelee Harrya, me laulamme epävireisessä kuorossa perinteisiä velholauluja, Peter taitaa itkeä ja lopulta Dumbledore sanoo pojan nimen julki kaikelle kansalle:

Harry James. Harry James Potter.

"Kaunis nimi, hyvin kaunis", Remus sanoo minulle leikatessani hänelle kakkua.

"Kuulostaa ihan sinun pojaltasi", Sirius hymähtää Jamesille, joka virnistää vastaukseksi.

Harry päätyy Peterin käsivarsille. Hän nukahtaa Peterin hyminään.

Juhlat eivät lopu ajallaan. Dumbledore lähtee aikaisin, Mary samoin, mutta Jamesin ystävät jäävät. He aina jäävät. James tanssii kissan kanssa ympäri olohuonetta. Kissa naukuu ja Sirius haukkuu. Minua väsyttää niin. Peter sentään vei Harryn makuuhuoneeseen kunnon yöunille, olen siitä hänelle kiitollinen.

Remus sormeilee punaviinilasiaan. Tarkastelen hänen sormiaan. Sirius vilkuilee minua.

"Anna kissan jo mennä", sanon Jamesille kun hän aloittelee toista ylipitkää tangoa.

"Milloinkas sinä annat Jamesin mennä?" Sirius kysyy silloin ja kissa putoaa lattialle rääkäisten.

"Ei jumalauta!" Remus karjaisee ja viinilasi särkyy hilpeästi kilahtaen. Viiniä roiskahtaa hänen kasvoilleen, lasinsiruja hänen kaavulleen. Kissa säntää sohvan alle ja raapaisee Siriusta mennessään. Sirius parahtaa. Peter poksahtaa rotaksi ja takaisin silkasta pelästyksestä.

"Millä oikeudella sinä esität vaatimuksia?" Remus pauhaa kasvojaan pyyhkien.

"Mitä minulle raivoat, raivoa Jamesille, hän se tässä epäreilu on!" Sirius vaihtaa kohdetta lennosta ja repii hiuksiaan korviensa taa.

James näyttää vaikealta ja se pukee häntä paremmin kuin ainutkaan kaapu. Hän ei jää kuuntelemaan syytöksiä vaan kaikkoontuu yläkertaan.

"Raukka!" minä kailotan. "Raukka, tule takaisin ja tappele niin kuin mies!"

James räksähtää keskelle muodostamaamme piiriä.

"Eroa minusta sitten!" hän mylvii osoittamatta sanojaan oikein kenellekään, heittää silmälaseillaan lahjamaljaa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.

Harry alkaa itkeä. James alkaa itkeä.

"Ja jään puille paljaille Harryn kanssa?" kysyn.

"Miten sinusta muka erotaan?" Sirius tuskailee ja pakenee hänkin, joskaan ei vessaa pidemmälle.

"Sinustako tehdään syyllinen avioeroon? Sinusta ja Siriuksesta?" tiukkaan Jamesin tärähdellessä ja nyyhkiessä. Olohuoneen valot räpsyvät. "Saatte tunnustaa rakkautenne koko maailmalle vaikka sitten Azkabanista käsin!"

James ei vastaa vaan lähtee Siriuksen perään. James menee aina sinne minne Sirius.

Kuulen heidän märät suudelmansa niiden huurustaessa kylpyhuoneen kauttaaltaan, vaikka eihän se ole mahdollista, kun Harry kirkuu kuin väkkärä. Ehkä jos he äityvät nussimaan vasten kaakeleita, sen kyllä kuulevat sitten naapuritkin.

Päätän mennä rauhoittelemaan Harrya ja itseäni. Laahautuessani ylös portaita, Harryn vetäessä henkeä kesken tyrskähdysten, erotan Peterin kysyvän vaivihkaa: "Kerroitko sinä että rak-"

"Ole vittu hiljaa!" Remus ulvahtaa.

Kun nostan hysteerisen Harryn täriseville käsivarsilleni, rukoilen että viattoman lapseni elämästä tulee kivuttomampaa. En mielestäni pyydä liikaa.

Kuulen kuinka jossain kaukana Severus nauraa minulle, nauraa katketakseen.

The nights go on
Waiting for a light that never comes
I chase the sun
Waiting for a light that never comes




Saagan neljäs osa: Kuolemankello (K-11)


« Viimeksi muokattu: 22.08.2020 18:17:28 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 719
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #1 : 19.05.2020 00:04:08 »
SISI!

Mitä on tämä???

How dare you??? I've done my waiting, 8 years of it, in Azkaban...

No niin... Yritän koota itseni. Olen saanut viime minuuttien aikana paljon outoja katseita toiselta puolelta sohvaa kun olen vinkunut tätä lukiessani. Muttakun miten sitä pitäisi pystyä mihinkään rationaalisempaan tällaisen tunnemyrskyn jälkeen. Kun A/N:ssä sanoit, että kyseessä oli nimiäiset, odotin jotain tunnelmaltaan rauhallisen melankolista, ehkä jopa jotain toiveikasta jopa, ja no, olisi selvästi a) pitänyt lukea genre tarkemmin ja b) muistaa mitä sarjaa tässä taas luettiinkaan. Synkkyys on se paras mauste ja sinä sen taidat.

Lainaus
"Ei tasan ollut", Sirius sanoo ja tarkastelee Harrya kuin mitäkin mantikoria. "James sanoi että tutkisi tähtikarttoja."

Korskahdan. Harry sovittaa nyrkkiään korvaani. "Ei poika mikään Musta ole."
EI POIKA MIKÄÄN MUSTA OLE. Jumaliste mikä kohta. Niin, ei se mikään Musta ole ja se on se ongelman alku ja juuri.

Lilyn lepertelyt Harrylle, nuppupuskat ja muut olivat absurdin surkuhupaisia kaiken piikittelyn keskellä. Vähän sydäntä kouraisi kun Harrylle luvattiin onnea. Ja olipa hyytävää miten Lily katui nimen kertomista huonon onnen vuoksi. Mieli sinkoutui suoraan siihen, mitä epäonnea kaikille heistä vielä koituukaan.

Lainaus
"Hän rakastaa sinua, Evans", Sirius puuskahtaa ja osoittaa Remusta peukalollaan. "Miksi saatana ihan kaikki rakastavat sinua!"

Kaksi sekuntia ja sivallus. Remus kiroaa Siriuksen suun umpeen terävillä tikeillä. Siriuksen suupielet tihkuvat verta ja hänen silmänsä laajenevat.
Auts. En tiedä kumpi satutti kumpaa enemmän. Molempiin kuitenkin sattuu. Siriukseen, johon sattuu niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta jonka kieli on kuin partaterä. Remukseen, joka kärvistelee itseinhoaan ja onnetonta ihastustaan, ja joutuu vielä keskelle koko katastrofia. Ja silti Lily on varmasti se, joka Remusta satuttaa vielä enemmän kuin Sirius. Lily, joka kehtaa suudella ja kertoa että kyllä joku sinuakin vielä joskus rakastaa. Miten kauhealta se mahtaakaan tuntua. Ja Remus vain hyväksyy sen kaiken Lilyltä, koska se on juuri niin vähän kuin mitä hän kokee ansaitsevansa. Hänellähän ei ole mitään annettavaa.

Lainaus
"Miksi alennut peittelemään heidän saastaisia jälkiään? Mikset pysäyttänyt minua ennen häitä, ennen lasta, kun kuitenkin tiesit kuinka tässä käy? Eihän kiusaaja muuksi muutu, saati pettäjä!"
Tämä kohta ihastuttaa minua kaikessa hohkaavassa vihassaan. Lily on onneton ja käytökseltään vielä Siriusta mustempi.

Lainaus
Haukun kaikki jumalat siitä hyvästä, pahasta, että Sirius ei ole voinut rakastua mieheen, joka kohtelee häntä eittämättä paremmin kuin minun aviomieheni.
Olisihan se pitänyt arvata että jokin R/S-mauste tulee esiin ; D Vaikka tässä tapauksessa kyseessä ei mitään muuta kuin haihattelua ollutkaan.

Lainaus
"Milloinkas sinä annat Jamesin mennä?" Sirius kysyy silloin ja kissa putoaa lattialle rääkäisten.
BURN! Dialogi tässä ficissä on kultaa. Kaikki teeskentely siviileistä väleistä haihtuu viimein savuna ilmaan. (ja niin, milloin??)

Lainaus
"Eroa minusta sitten!" hän mylvii osoittamatta sanojaan oikein kenellekään, heittää silmälaseillaan lahjamaljaa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.
Niin, kenelle ne sanat mahtavatkaan olla. Tietääkö James itsekään? Tämä yhdessä Siriuksen ihmettelyn miten sinusta erotaan kanssa suorastaan vihloo sydäntä. James on itsekäs, niin saamarin itsekäs, ja silti tässä löytää itsensä hänen puolellaan. Kaikista eniten varmaan Siriuksen puolella, vaikka kyllähän me kaikki tiedämme, ettei hänelläkään ole puhtaat jauhot pussissaan ja että Lilyn raivo on oikeutettua. Silti, jotenkin Lily tuntuu vähemmän samaistuttavalta, kenties juuri hänen vihansa vuoksi. Se polttaa, etenee niinkuin metsäpalo ja jättää jälkeensä poltettuja siltoja.

Lily tässä kiehtoo minua kaikin tavoin. Hän on samaan aikaan uskomattoman julma ja epätoivoinen ja katkera ja yrittää olla hyvä äiti ja pitää kulisseja yllä väläyksittäin, kaiken kaikkiaan hyvin erilainen kuin se idolisoitu äitihahmo, johon olemme tottuneet. Tilannekin on tietenkin kaikin tavoin kieroutunut.

Lainaus
James menee aina sinne minne Sirius.
Kuvittele tähän tuhat itkuemojia. Aijaijai.

Niin. Tuntuu, että olen tässä kommentissa ajautunut asdfgk-tasolle ja kenties olisikin ollut viisasta kirjoittaa tämä vasta aamulla, kun tunteet olisivat jo hieman laskeneet. Mutta halusin varmistaa, että taatusti kommentoin, koska tämä fic ja sinä sen ansaitsette, so alas... Kiitos tästä, olipa kokemus. Toivottavasti jatkoa seuraa.
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 506
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #2 : 19.05.2020 13:49:24 »
Oooh, miten upea! Onnekseni luin nuo sarjan edellisetkin osat ensimmäistä kertaa vasta nyt (enkä siis joutunut odottelemaan tuskallisena niin kuin edellinen kommentoija). Mutta siis, synkkää James/Siriusta, joo kyllä kiitos!! Todellakin!

Tässä tekstissä oli niin synkkä ja absurdi meno alusta loppuun, että kanssa taannuin vähän vinkumaan. Vihainen ja raivokas Lily oli ihan parasta ja aivan liian harvoin nähty versio Lilysta! Muutenkin avoin riitely ja huutaminen on mun mielestä ihan jäätävän vaikeaa kirjoittaa, ja tässä onnistuit kyllä kertakaikkisen täydellisesti. Ristiin rakastuneet kelmit ja Lily plus aina niin tyylikäs Dumbledore, aah.

Lainaus
James menee aina sinne minne Sirius.
Siinähän se on yhdessä lauseessa koko homma!

Ei nyt taida irrota muuta kuin tällaista huokailua. Kai kirjoitat pian lisää?
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #3 : 19.05.2020 20:54:08 »
HALLA! Ensinnäkin, nauroin tuolle sun Azkaban-lainaukselle, se ei vanhene koskaan (ja ähäkutti, odotit neljä vuotta vähemmän kuin Sirius, ei siis pitäisi tuntua missään!). Toivon että sun sohvaseuralaisesi arvosti sun vinkumisääniä! Mä ainakin olisin arvostanut! (Ja sanalla sanoen, lukiessani kommenttiasi tuohon mainioon yöaikaan multa tultiin kysymään, luenko nyt sitä sun kommenttia. Olin kenties tanssahdellut asiasta aika avoimesti ja varmaan lukuilmeeni oli pelkkää virnettä ;D). Joo, genren lukeminen kannattaa! Ja muutenkin muistaa, mitä lukee! En ota vastuuta!

Oon tosi iloinen, että kiinnitit huomiota huonon onnen tuomiseen, mielesi sinkoutui juuri sinne minne pitikin! Ja siis vannon, että R/S-mauste oli tahaton! Se vain tuli sinne!

Siriuksen toteamukseen Jamesista eroamisesta pyrin saamaan vähän samaa fiilistä kuin Brokeback Mountainin kohtauksessa, jossa Jack sanoo Ennikselle: I wish I knew how to quit you. Repla ei käänny kauhean hyvin suomeksi, ainakaan suoraan, mikä on toisaalta tosi hyvä, koska olisin muutoin läntännyt sen tähän täysin samanlaisena ilman minkäänlaista häpeää. Se on yksi elokuvahistorian täydellisimmistä reploista ja itkettää joka kerta!

Musta oli tosi mielenkiintoista, että valitsit asettua inasen verran eniten Siriuksen puolelle, vaikka hänet on kuvattu aika kauheana (toki Lilyn näkökulmasta!). Kiva että pidit silti Lilystäkin! Jee! Ihanaa että kommentoit, se merkitsee mulle valtavasti. Kiitos!


Ricolette: Hauskaa että löysit sarjan pariin tämän uusimman osan kautta! Synkkä James/Sirius on kyllä parasta munkin mielestäni! Ilahduin ikihyviksi, että pidit vihaisesta Lilystä! Ja että tappelu tuntui onnistuneelta. Yritin hillitä sisäistä CAPSLOCK!Harryani ja pitää isot kirjaimet minimissä. Ristiin rakastuneet kelmit! Kuinka ihanasti sanottu, ja tosi osuvasti! Kiva että pidit myös mukana piipahtaneesta Dumbledoresta. Voi että, kommenttisi ilahdutti mua hirveästi, kiitos siitä! Koetan saada seuraavan osan valmiiksi nopeammin kuin kahdeksassa vuodessa! Ehkä jo tänä vuonna, kuka tietää. Tällaiset kommentit ainakin innostavat kovasti yrittämään! :D
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #4 : 23.05.2020 13:36:59 »
Minäkin löysin tämän saagan uuden osan myötä ja tykkäsin tosi paljon! Näiden tunnelma tuo jotenkin ihan omanlaisensa sävähksen sota-aikaan, toisen kipeän ja raadollisenkin elementin. Olen samaa mieltä kuin Ricolette, tässä riitely ja tuo ristiinrakastuminen (mahtavasti sanottu) oli tosi onnistuneesti kirjoitettu.

Lainaus
Aviomieheni. Sana tuntuu suussa vieraalta. Se valahtaa kieleltä liukkaana kuin öljy.
Tämä sekä koko Siriuksen ja Lilyn sananvaihto avasivat hyvin tuota Lily/James/Sirius -kuviota, vaikka en ollutkaan aikaisempia osia lukenut ennen tätä (luin kyllä sitten, eipä se haitannut että meni väärässä järjestyksessä).

Lainaus
"Lily käski kysymään sinulta, Remus", Sirius sanoo valtavan hymyn vallatessa hänen kasvonsa, "miksi kaikki pitävät hänestä. Lilystä siis. Miksihän sitä pitäisi kysyä sinulta, Remus?"

Remus valahtaa harmaaksi. Täysikuu on vielä kaukana, ja hän näyttää silti sairaammalta kuin muistan hänet nähneeni.

"Se oli vitsi", kiirehdin kertomaan. "Älä viitsi, Sirius, anna olla."

"Dum-" Remus aloittaa ja nostaa kätensä suunsa eteen. Hän on vaarassa oksentaa. "Dumbledore on täällä. Hän tuli takasta."

"Ei kai se nyt noin kamalaa ole?" Sirius kysyy niljakkaasti. Halveksin häntä joka ikisellä minussa virtaavalla veripisaralla. "Ei yksi vanha mies kelpo hippoja latista."
Tässä taas kaikkien välit tuntuu olevan aivan solmussa ja voi Remus-parkaa. Lisäksi samaan aikaan jotenkin naurattaa tuo Dumbledoren saapuminen ja miten seesteisesti hän tapansa mukaan sanoo jotain tällaista:
Lainaus
"Taidamme tarvita hetken ennen tilaisuuden alkamista", kuuluu seesteinen ääni eteisestä.

"Luultavasti", Remus vastaa. "Olisiko rehtorilla saippuaa? Kummisedän suu vaatii kuuraamista."
Itkettää ja naurattaa samaan aikaan, kun tämä näiden kuvio tuntuu mahdottomuudessaan ihan toivottomalta selvittää. Sekä Remus että Lily ovat tässä jotenkin tavallista raivokkaampia ja se toimii, esimerkiksi kun Remus suutelee Lilyä ja kiroaa Matohännälle loppupuolella. Mutta sydäntä särkee juuri Remuksen takia erityisen paljon, sillä hän ei usko ansaitsevansa onnea, vaikka olisi sen varmasti voinut saada, jos olisi vain rohjennut kysyä. Ja surullista tässä on se, että juuri Remus jää lopulta todellakin ihan yksin, jos tapahtumat tämän jälkeen etenevät kuten canonissa. Tämä tarina muuten kietoutuu mielestäni hyvin canoniin ja voisi hyvin olla ”totta”.

Jotenkin en ihan uskonut Lilyn ajatusta, että ehkä tästä kaikesta vielä selvittäisiin. Aivan uskomatonta, millainen riita vielä puhkeaa lopussa ja kulissi hajoaa, sillä mielestäni Hallahäive kuvasi Lilyn toimintaa osuvasti: hän haluaa yrittää olla hyvä äiti, pitää yllä esitystä että kyllä tästä selvitään. Itse en shippaa James/Siriusta niin paljon kuin Sirius/Remusta, joten tuo Jamesin ja Siriuksen vessaanpako saa minut voimaan pahoin Lilyn puolesta ja se, että Remuksen osaksi jää yhtä lailla onneton rakkaus, koskee sydämeeni vieläkin enemmän.

Hieno, ajatuksia herättävä ficci ja minäkin toivon, että kirjoitat pian lisää!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #5 : 28.05.2020 18:47:14 »
Thelina: Voi että, olen keräillyt itseäni tässä muutaman päivän, että pystyn vastaamaan sun ihaniin kommentteihin! Mahtavaa että löysit tämän sarjan pariin ja päätit lukea aiemmatkin osat. Mutta puhutaan nyt ensiksi tästä (ja oli kiva kuulla, että tämä toimi yksinäänkin)!

Luulen, että tämän osan riitasointuiseen tunnelmaan vaikutti aika paljon se, että kuuntelin kirjoittaessa jatkuvalla syötöllä tuota alkutiedoissa mainitsemaani Linkin Parkin kappaletta, joka on sekä erittäin synkkä että melkoisen voimakkaan raivokas. Aah, Remus oli muuten tosi vaikea, pelkäsin vähän että se lähtee ihan käsistä, mutta toisaalta, rauhallisinkin tyyppi saa joskus päästellä höyryjä. Ja sitten kävi ehkä niin, että kun annoin Lilyn kunnolla raivota ja riehua, niin Remus rauhoittui vähän. ;D Ihanaa muuten, että olit tässä Lilyn puolella (ja tietysti Remuksen ;)), slashficeissä kun usein heitetään mahdollinen naiseste muitta mutkitta roskiin ja jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä tosielämä useinkaan mene niin. Olen pyrkinyt kirjoittamaan tätä sarjaa siltä pohjalta, että se nivoutuisi mahdollisimman kivuttomasti canoniin, mutta voi olla, että joudun ottamaan isompia vapauksia seuraavien osien kanssa. No, se on parasta ficcaamisessa, vapaus!

Oon onnesta soikeana kommenttisi jäljiltä, kiitos hirmuisesti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #6 : 29.05.2020 21:49:06 »
Luin nämä saagan kolme ilmestynyttä osaa ja oi ja voih, kun tämä on niin ihana ja angstinen ja ihanan angstinen ♥ Ihan sydämestä riipaisee, mutta jos vaikka kuitenkin lopussa kaikilla olisi kaikki hyvin. Tulen ehottomasti lukemaan saagan viimoisetkin osat tulevaisuudessa, kiitos!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Vs: Tyrskyin alle tuomitut (James/Sirius, K-11)
« Vastaus #7 : 31.05.2020 21:14:41 »
Avaruuspiraatti: Ihanan angstinen on ihanasti sanottu, voi kiitos! Kiitos tosi paljon kommentistasi, mukavaa että olet tykännyt!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!