Kirjoittaja Aihe: Sydän raollaan | K-11 | romantiikka | Heikki/Kalevi | 5/5  (Luettu 2844 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: romantiikka
Paritus: Heikki/Kalevi
Haaste: Vuosi raapalehtien VII

A/N: Joku ilta halusin vain söpöä abikevät!pussailua, joten aloin sitten kirjoittaa tällaista. Don't mind me... ::) (no ei, kommentit ovat aina erittäin tervetulleita! ♥︎)




Sydän raollaan

Huhtikuu 2014

1


Heikki

”Pojat”, Kalevin äiti huikkasi olohuoneeseen, jossa me pelattiin sydän kurkussa Amnesiaa. Ääni sai mut hätkähtämään, ja mä siirryin saman tien Kalevista kauemmas. Olin huomaamattani puristunut aivan Kalevin kylkeen, kun olin jännittänyt, mitä pelissä kävisi. 

”Mm?” Kalevi äännähti kääntämättä katsettaan vanhan linnan pimeistä, ahdistavista käytävistä.

”Kymmenen minuutin päästä olisi meidän saunavuoro. Haluatteko mennä?”

Kalevi kohautti välinpitämättömästi olkiaan.

”Päätä sä.”

Mun mieleen hiipi luvaton kuva Kalevista alasti kuumissa, hikisissä tunnelmissa. Torjuin sen heti, mutta vatsassa kihelmöivää tunnetta ei nitistetty yhtä helposti. Mua nolotti.

”Mennään vaan”, sanoin huoletonta äänensävyä tavoitellen.

”Cool”, Kalevi sanoi yhä poissaolevasti, mutta töytäisi mua lempeästi olkapäällään. Piilotin hymyni tekohaukotukseen.



Kalevi

Nappasin meille jääkaapista muutamat saunakaljat. Mä olin jo vähän maistissa, kiitos Amnesian.

”Pelottaako Eloharjua nää synkät, pimeet käytävät?” kiusoittelin, kun me tultiin kellarikerrokseen.

”Pff, luuletko?”

Tein äkkihyökkäyksen Heikin niskaan kovan huudon kera. Heikki älähti säikähtäneenä. Nauroin riemuissani.

”Helvetti, Kalevi, oot mäntti!” Heikki mottasi mua olkavarteen.

”Oot söötti, kun säikyt niin helposti.” Yritin kutittaa Heikkiä, mutta se karisti mut kimpustaan ja tönäisi seinää vasten. En pannut pahakseni, en ollenkaan.

”Kerjäät vaikeuksia”, Heikki ärähti.

”Todellakin”, virnistin ja sovitin käsiäni Heikin vyötäisille. Heikki perääntyi vauhdilla katsoen mua suurin, säikähtänein silmin. Olin kuin en olisi mitään tehnytkään, mutta ohittaessani Heikin vinkkasin sille härnäävästi silmää.



« Viimeksi muokattu: 20.08.2020 01:31:54 kirjoittanut Sokerisiipi »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
2

Heikki

En vilkaissutkaan Kalevia, kun me riisuuduttiin. Yritin pitää ajatukseni kurissa ja järjestyksessä, koska ajatus mistään sellaisesta julkisissa saunatiloissa kuulosti liian riskialttiilta.

”Uup, tarttisin vähän jeesiä.”

Käännyin Kaleviin päin ja näin, että sillä oli paita ihan mutkalla.

”Älä viitti”, puuskahdin ja vilkuilin hermostuksissani pukkarin ovea, että pamahtaisiko sieltä seuraava vuorolainen reippaasti etuajassa.

”Eiku, oikeesti. En saa tätä-” Kalevi venkoili paitansa kanssa hetken, mutta näytti saavansa itsensä entistä enemmän solmuun sen kanssa. Kalevi puhisi turhautuneena.

”Fine”, huokaisin ja menin avuksi. ”Nosta sun kädet.”

Kalevi totteli. Tartuin paidan helmoista ja kiskoin sen sujuvasti Kalevin pään yli. Kalevi näytti tosi söpöltä, kun sillä oli tukka sähköisenä ja pörrössä ja kasvoilla noin viattoman ilahtunut ilme. Kalevi katsoi mua vähän turhan tiiviisti ja vilkaisi alas. Suupieleen ilmestyi likainen virne. Mun teki mieli kietoa pyyhe itseni suojaksi, vaikka olihan Kalevi nähnyt mut alasti, etenkin viime aikoina.

Köhäisin vaivaantuneena ja poistuin kiireesti, mutta en kovin sulavasti suihkun puolelle.



Kalevi

Heikki käyttäytyi kummallisesti. Se tuskin edes katsoi muhun. Vilkuilin Heikkiä suihkussa, ja mun teki niin kovasti mieli mennä hiplailemaan sitä, mutta todennäköisesti Heikki ei antaisi mun. Ihan kuin Heikki olisi arkaillut mua. Se oli outoa, koska oltiinhan me säädetty jo hetki. Yleensä Heikki ihan kerjäsi mua huomioimaan sitä muuallakin kuin lakanoiden välissä, mutta nyt en päässyt Heikin lähelle sitten millään. Se kismitti. Mä en ollut tottunut siihen, etten saanutkaan haluamaani. En tajunnut, mistä oli kysymys, mutta mä aioin ottaa siitä selvän. Päivä oli ollut mahtava – me oltiin naitu koko iltapäivän – ja mä tahdoin, että se myös päättyisi yhtä hyviin fiiliksiin.




Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
3

Heikki

Lauteilla Kalevi istui tosi lähelle mua. Meidän vartalot eivät koskettaneet, mutta etäisyyttä Kalevin iholta oli korkeintaan vain muutama sentti. Kun Kalevi nojautui löylykauhaa kohti, sen vartalo painautui hetkellisesti mua vasten. Muistin tuskin hengittää. Mua tuskastutti. Kalevi heitti lempeät löylyt, mikä ei ollut sille ollenkaan tyypillistä. Kalevi rakasti kuumia, äkäisiä löylyjä.

”Mitä?” Kalevi ihmetteli huomatessaan mun katseen.

”Ei mitään”, mutisin ja kiemurtelin vaivaantuneena.

”Ootsä okei?” Kalevi kysyi ja nosti käsivartensa mun olkapäille. Jätkän yllättävä läheisyys sai mun ajatukset sotkeutumaan. Mun sydän jyskytti lujaa, ja kauhukseni mä tunsin, kuinka mun kalu alkoi jäykistyä. Ei, ei nyt. ”Sä vaikutat hermostuneelta.”

”Mietin vaan, paljon meillä on aikaa”, sanoin, jotta saisin Kalevin järkiinsä, ”ennen kuin seuraavat tulee.”

”Ai, sitä sä oot niin kovasti kuumotellu”, Kalevi naureskeli. ”Ei ne tuu. Meillä on vika vuoro. Meillä on siis hyvin aikaa…”

Kalevi nojautui lähemmäs. Sen äänestä kuului omahyväinen hymy. ”Siis saunoa.”

”Mm-mh”, ynähdin epävarmana siitä, mitä mun oikein kuului tehdä tässä tilanteessa. Tuijotin seinää, mutta siellä ei lukenut vastauksia.

”Jotain muuta Eloharjun mielen päällä?” Kalevi tiedusteli äänessään yllättävää hellyyttä ja suukotti mua korvan alapuolelle. Käännyin yllättyneenä. Kalevi hymyili lämpimästi. Se nosti kätensä mun märkiin hiuksiin ja suki niitä. Hellyydenpuuska vapautti mun lamaantuneen kehon. Nojauduin lähemmäs, ja me suudeltiin.



Kalevi

Suutelin Heikkiä hellästi. Olin vihdoin päässyt juuri siihen, mihin olin halunnutkin, ja mä päätin nauttia tästä ihan huolella. Heikki painautui lähemmäs ja nosti kätensä mun kaulalle. Suudelma syveni. Mielihyvä sumensi mun ajatukset. Puristin Heikkiä tiukemmin. Yllätyin aina siitä, kuinka hyvältä Heikin suuteleminen tuntui. Heikki osasi käyttää suutaan ihan vitun taitavasti.

”Mm”, Heikki ynähti tyytyväisenä. Katsoin sen tuikkivia silmiä, ja mun vatsassa kihelmöi. Hymyilin ja hieroin Heikin niskaa. Mulla oli hyvä, pehmeä olo. Päässä vain humisi, mutta ei huonolla tavalla.

”Älä karkaa”, kuiskasin ja näykkäsin Heikin alahuulta.

”Kale, ei”, Heikki kuiskasi. ”En aio – en saunassa…”

”No ei tietenkään”, naurahdin. ”En mä sitä.”

Suutelin Heikkiä uudestaan ja upposin välittömästi helppoon, koko kehossa kihisevään mielihyvään. Jumalauta, miten Heikin läheisyys saattoikin tuntua tältä?

Älä mene sinne, kielsin itseäni, koska tiesin, minne ne vaaralliset kysymykset mut johdattaisivat. Kieltäydyin ajattelemasta, etten vahingossakaan kyseenalaistaisi ja häpeäisi. Halusin vain olla tässä ja nauttia Heikistä, koska se tuntui hyvältä.




KAISA.

  • ***
  • Viestejä: 258
Mun sydän menee tästä kaikesta ihan sykkyrälle! Ei voi olla olemassa jotain näin söpöö ja ihanaa! Miksi ihmeessä Kalevi on halunnut tällaset ihanat kutkutukset ja kosketukset unohtaa! (Ymmärrän toki oikeesti miksi, mut siis silti!)

Sykkyrälle meni melkein varpaatkin tuosta kiusoittelevasta Kalevista! Ja pussailija-Kalevista, joka ei halunnut pelkkää saunaseksiä. Ja hämmentyneestä Heikistä! Apua sentään. Menen sykkyrälle tästä kaikesta. Niin ihanaa taas!
Love you, bastard.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Ihanaa, söpöä abikevät Heileviä, tykkään :) Eikä näistä kahdesta ole koskaan liikaa uusia tekstejä!

Kivasti toimi tämä kaksi rapusua per osa ja niin, että molemmat pääsevät ääneen. Minusta on aina mukavaa lukea kuinka hahmot näkevät saman tilanteen, ja kuten tässäkin huomaa niin vähän eri aaltopituuksilla sitä ollaan ;) Tämä nuori Kalevi on jotenkin kivan huoleton ja rempseä, hän ei jää liikoja pohtimaan ja miettimään toisin kun Heikki, joka on paljon vakavampi.

Sauna on aina kivan kuuma paikka, kaikissa merkityksissään ;D En tiedä pitäisikö minun olla pahoillani tämän ikärajasta, mutta toisaalta Kalevihan tuolla taisi jo mainita miten nämä ovat iltapäivänsä viettäneet, joten ei kai sitä paukkuja aivan loputtomiin riitä. Pussailu on kyllä myös hyvä, ei siinä mitään :)

Niin juu, ja onpa ihana nimi tällä tekstillä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
KAISA.: Aww, voi miten ihana kuulla! ^^ Niinpä, voi Kalevi mitä oletkaan unohtanut pelkojesi vuoksi ;__; Jee, kivaa että tästä tuli kaikenlaisia ja kokoisia sykkyräisiä fiiliksiä :3 Kiitos kommentista!!

Vendela: Joku voisi olla eri mieltä ::) mutta kiva että kelpaa! Nää on tosiaan vähän eri aaltopituuksilla ;D Nuoressa Kalevissa on kyllä puolensa ja tahdoinkin tässä näyttää sitä huoletonta, elämästä kaiken irti ottavaa puolta, joka Kalevissakin lymyilee, vaikkei Heikin kanssa säätämistä hirveesti viitsi funtsiakaan. Hii, kiva, että nimi miellyttää. Kiitos kommentista!!



A/N: Siis yritin kaikkeni, kaikkeni, ettei nää panisi, vaan kuinkas kävikään ::)



4

Heikki

Uskomatonta. Kalevi halusikin vain pussailla. Ei se ollut ikinä ennen… En meinannut uskoa, että se oikeasti... Kalevin kädet eivät edes yrittäneet hivuttautua mun reisille tai jalkojen väliin. Sen huuletkin olivat niin hellät. Kalevi hymisi hiljaa mua suudellessaan eikä todennäköisesti edes tajunnut tekevänsä niin. Se oli ihan älyttömän suloista.

Meidän huulet erkanivat, mutta Kalevilla ei ollut kiire kauemmas. Kalevi painoi kasvonsa mun kaulaan ja pysytteli mun lähellä kahdenkymmenenkuuden ihmeellisen sydämenlyönnin ajan. Mua värisytti. Liian pian Kalevi pudotti kätensä mun olkapäiltä ja siirtyi kauemmas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunsin merkit ja tiesin, miten Kalevi odotti mun toimivan. Nyt kuului taas esittää pelkkää kaveria. Pettymys jäyti kipeästi kylkiluissa.

Otin löylykauhan ja heitin vettä kiukaalle. Äänekäs, kaiken alleen kätkevä sihinä antoi mulle aikaa koota itseni. Hengitin pari kertaa oikein syvään. Yritin tyhjentää pääni ja unohtaa, missä olin ja kenen kanssa. Ei se tietenkään onnistunut. Mietin tätä sotkua, tätä juttua, joka oli jatkunut melkein kolme viikkoa. Me naitiin, paljon. Alkuun sitä oli tapahtunut vain silloin tällöin, mutta nyt me ei pysytty erossa toisistamme kahta päivää kauemmin. Kalevilla oli vitunmoiset halut, mutta niin oli mullakin. Kalevi tyhjensi mun pään ja pakotti keskittymään vain siihen. Kun Kalevi oli paikalla, en muistanut vatvoa elämäni suurinta virhettä.

Mutta tällaisina hetkinä, kun Kalevi tuli itsetietoiseksi, mäkin tulin, ja silloin kaikki alkoi kieppua ja sydän vapista. Mitä me tehtiin? Mitä tää oli? Miksei me haluttu lopettaa? Mitä mä tunsin? Nousin lauteilta. Menin kylmään suihkuun. Mielessä välähteli rakkaat kasvot, helpot hetket ja kipeät muistot. Tuska pakkautui keuhkoihin. Nostin vapisevan kämmeneni laatoitetulle seinälle. Mun oli niin kova ikävä Katariinaa.

Käänsin suihkun kiinni ja kävin hakemassa pukkariin unohtuneet kaljat. Istuin alas ja yritin muistaa, miten kuului hengittää. En pelännyt, että Kalevi tulisi etsimään mua ja ihmettelemään, mitä sekoilin. Jätkä ei tehnyt sellaista. Kalevi oli hyvä kääntämään katseensa silloin, kun mä ponnistelin tunteideni kanssa. Piirre, josta ajoittain oli vaikea sanoa, oliko se huomaavaista vai helvetin piittaamatonta.

Kuulin, kuinka Kalevi avasi suihkun. Räpyttelin kyyneleet pois. Palasin lauteille. Kalevi tuli mun seuraksi. Me avattiin kaljat ja juotiin. Hiljaisuus oli ahdistava ja luonnoton. Kalevi ei ikinä jäänyt sanattomaksi. Miksi se nyt oli näin hiljaa? Mitä se ajatteli?



Kalevi

Toivoin humalaa ja sen sytyttämiä holtittomia ajatuksia, mutta messissä oli vain yksi kalja. Se ei tarjonnut mahdollisuutta uskottaviin tekosyihin. Heikki ei katsonut muhun päinkään. Se oli surullinen. Tiesin tasan, minkä takia. Heikki ajatteli Katariinaa. Kun Heikki oli tommonen, tahdoin lopettaa koko tän paskan. Tää ei ollut enää hauskaa.

Olin lopettanutkin, monta kertaa, mutta aina me tultiin takaisin kuin hullut. Heikki sai mut niin kuumaksi, niin saatanan holtittomaksi. En enää tiennyt, kuka olin ja mitä olin tekemässä. Heikki pelotti mua niin vitusti enkä mä yhtään tykännyt siitä, että pelkäsin. Se oli sietämätöntä. Mietin, että nyt sanon sen taas. Sanon, että tää on ohi, morjens. Tahdoin elämäni takaisin.

Käänsin katseeni Heikin sinisiin silmiin, ja se kiinteä, intensiivinen katse poltti musta kaiken pois. Jäljelle jäi pelkät vaistot. Ota nyt helvetti kiinni. Heikin huulet olivat kiihkeät eikä se kainostellut enää. Heikki kosketti ja painoi nälkäisen suunsa mun iholle. Kiihotuin sekunneissa. Tukistin Heikin niskahiuksia ja ähisin. Raskas, kuuma ilma pökerrytti vai oliko se vain Heikki?

”Luulin, ettet pane saunassa”, sanoin myöhemmin pää shampoossa.

”Hups”, Heikki naurahti. Sen hymy oli ovela ja itsetyytyväinen. Pukkariin mennessään se jopa läimäytti mua perseelle ja virnisti, kun tajusi yllättäneensä mut. Olisin suuttunut, ellei röyhkeä Heikki olisi ollut niin helvetin seksikäs.




Seila

  • Vieras
Hokasin jostain, etten ole kommentoinut tätä ja päätin tulla korjaamaan asian, koska kyllä abikevät!Heilevi ansaitsee aina kommentin (miten niin tykkään abikeväästä niin paljon, pff :'D).

Ah, voi näitä poikia oikeesti. Voi ei Heikkiä, kun se on ihan säikky tuolla rapussa ja saunassa. En kyllä ihmettele, julkinen saunatila ja näin ja sitten kun on kuuma Kalevi vieressä niin koitapa siinä pitää ajatukset (ja Kalevi) kurissa. Ah ja tästä jotenkin niin näkee, että Heikillä on selkeästi tunteita Kalevia kohtaan, vaikka kaikki onkin säätöä ja ihmesotkua eikä kumpikaan (varsinkaan Kalevi) oikein tahdo nähdä tätä tilannetta niin kuin se on.

Mä siis tykkään teini!Kalevista ihan hirveästi, vaikka se onkin joskus semmonen ihme nulikka. Mutta tässä se vaan kaipaa Heikin lähelle ihan viattomasti ja awww. I might die. Ja niin, sä taisit kovasti tapella poikien kanssa siitä, että paneeko ne vai ei. I see the boys won :'D Mutta hei, ne on Heikki ja Kalevi ja situation is what it is ja pff. Ja voi ei tuo Kalevin kipuilu, kun se tahtoisi jälleen vain lopettaa.

Tällä on muuten tosi kiva nimi ja mun mielestä se sopii tälle hyvin. Molemmilla on selkeästi sydän hieman raollaan, vaikkeivat pojat ehkä sitä tunnustaisikaan. Molemmat tuntevat jotain, vaikkeivat tiedosta (eivätkä eräät *looks at Kalevi* varsinkaan tunnusta).

Niin ja neljännen osan kaksikymmentäkuusi sydämenlyöntiä oli oikein kiva yksityiskohta, mistä tykkäsin jotenkin hirmuisesti :3

Joo, mun pää on saunasta (mikä sattuma :D) ja Heilevistä pehmeä, joten nyt poistun takavasemmalle ja kiitän oikein kovasti! ♥︎

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Seila: Joo, abikevät on niin hnnnngh ♥︎ Näiden vaikeat tunteet on parasta ikinä. Teini!Kalevi on munkin heikkous, just kun se on olevinaan niin kovis ja sisimmissään kuitenkin herkkä ja rakastava, oii. Joo, pojat voitti, hups :'D Jeii, kiva, että nimellä näkyy jo merkitys tässä stoorissa. Kiitos siulle kommentista!!



A/N: Seuraava osa osallistuu Sana/kuva/lause10 #2 -haasteeseen sanalla jäädyttää.



5

Heikki

Kalevin äiti oli jo mennyt nukkumaan, kun me tultiin takaisin niiden kämpille. Nyt piti olla hiljaa. Kalevi muuttui etäiseksi heti, kun me astuttiin kynnyksen ylitse, ja tiesin, että sen lähelle oli enää turha yrittää. Tuttu juttu, mutta se harmitti mua silti. Oli vaikea olla Kalevin kanssa, kun se oli tällainen. Niinpä mä päätin luikahtaa parvekkeelle tuijottamaan tähtiä. Siellä oli kylmä, mutta ainakin oli nättiä, ja mä pääsin hetkeksi pakoon kurjaa oloani ja typeriä ajatuksiani, jotka liittyivät Kaleviin.

Asuinalue oli hiljainen. Ei näkynyt liikettä, katuvaloja vain. Nostin katseeni takaisin taivaalle, jossa Venus tuikki selvästi muita kirkkaammin. Aloin hytistä. Huhtikuinen yö oli jäätävä.

Parvekkeen ovi avautui, ja Kalevi tuli mun viereen. Mun sydämestä tuli saman tien levoton.

”Persettäsikö sä yrität täällä jäädyttää?” Kalevi täräytti ja pani kätensä puuskaan pysyäkseen lämpimänä.

”Jotain sellaista”, hymähdin liioitellun kepeästi. ”Tulin kattomaan tähtiä.”

”Mitä varten?”

”Ne on nättejä.”

”Ei vittu nyt.”

Ilmeilin jätkälle, että painuisi sisälle siitä vittuilemasta, mutta Kalevi jäi. Me katseltiin taivaalle, ja mä kipuilin, koska tahdoin lähemmäs. Jahkailin pitkään. Lopulta uskalsin siirtyä sen verran, että meidän olkapäät koskettivat. Kalevi ei ollut millänsäkään, joten kai se sitten oli ihan okei.

”Saatana, mä saan hypotermian”, Kalevi nurisi ja repi mut mukaansa. ”Nyt loppu se tähtien tuijottelu.”



Kalevi

Heikki paleli mun peiton alla. Vittu, mikä idiootti. Mitäs oli jumittanut niin kauan siellä parvekkeella.

”Kale.” Se oli pyyntö, jota mun oli mahdoton vastustaa. Hitto, milloin toi nimitys oli hiipinyt tällä tavalla mun ihon alle? Sammutin valot ja menin sänkyyn. Vastahakoisesti muristen vedin hytisevän Heikin kainalooni.

”Oot yks kyrpä”, mutisin. Heikki otti mua kädestä. Pala nousi mun kurkkuun, ja muakin alkoi paleltaa. Pelotti ja vitutti, mutta mä en siltikään pystynyt työntämään Heikkiä kauemmas. Tää oli niin sekopäistä. Nostin käteni Heikin hiuksiin ja tuskailin, miksen ollut tarpeeksi vahva kävelemään pois.

Kun Heikki kohottautui suutelemaan mua, olin taas heikko enemmän kuin mielelläni.



Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta :D

Selailin listaustasi ja tämä nimi soitti jotain kelloja. Tulin sitten kurkkaamaan ja huomasin, että olen kommentoinut mutta en loppun asti. Nyt luin koko tarinan uudelleen alusta loppuun ja tosiaan nuo aivan viimeiset osat on jäänyt lukematta. Kivaa oli kuitenkin palata tähän kokonaisuutena ja valmiina pakettina.

Sanoin jo aikaisemmin, että huh että tuo sauna osaa olla kuuma paikka ;) Mutta vielä hienompaa on näiden kahden kipuilu tämän suhteen kanssa. Molemmilla on omat kipupisteensä joiden kanssa tehdä töitä, mutta onneksi on noita yhteisiäkin hetkiä :) Lopussa oli lempeä (vaikkakin kylmä!) tunnelma. Onneksi yhteinen lämpö löytyi taas saman peiton alla. Eikä yhtään haittaa olla heikko jos sillä saa hyvän olon!

Olipa ihanaa lukea taas pitkästä aikaa näistä tyypeistä :D Kiitos!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!