Kirjoittaja Aihe: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot  (Luettu 2600 kertaa)

Linne

  • ***
  • Viestejä: 775
  • Hämmentynyt pesukarhu
FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« : 01.05.2020 02:00:57 »
Ficin nimi: Kuinka tukahduttaa tulipalo
Kirjoittaja: Satunnainen raapustelija
Beta: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Mukana: Roy, Ed, Al ja kumppanit
Genre: Sickfic/Draama/slice of life

Summary: "Al, hae apua!" Ed karjui ja vilkaisi sitten kirjoituspöytää, jota tuli paraikaa nuoleskeli huolestuttavan lähellä everstin kasvoja. Puu tosiaan paloi, mutta...


A/N: Jäin koukkuun FMA:han ja sitten tapahtui asioita :D En omista Fullmetal Alchemistin hahmoja



***



Roy tuijotti papereita edessään. Hän näki kirjaimet, osasi muodostaa sanojakin. Silti tekstissä ei tuntunut olevan mitään tolkkua. Hän huokasi, laski paperin kädestään ja hieraisi kasvojaan. Hän oli luultavasti vain väsynyt. Lyhyet torkut kirjastossa ja hän olisi entistä ehompi, valmis käymään paperitaistoon.

Roy nousi ylös tuolistaan ja joutui saman tien tarrautumaan siihen pysyäkseen pystyssä. Huone pyöri hänen silmissään kuin lapsena leikityssä keppihumalassa ja hän nosti kätensä kasvojensa eteen. Ehkä hän vain istuisi hetken aloillaan.

Kirjastossa veti pahasti. Häntä palelsi toimistossakin, vaikka paksun sinisen takin olisi luullut pitävän kylmyyden loitolla.

Tuli. Tuli lämmittäisi häntä. Hän lysähti takaisin tuoliinsa ja napsautti sormiaan...


***


"Minä en pidä tästä", Ed julisti harppoessaan pitkin vitivalkoisia käytäviä.

"Meillä ei ole vaihtoehtoja, veli", Alphonsen kaikuva ääni muistutti kärsivällisesti hänen viereltään. "Everstillä voi olla uutta tietoa Xingistä. Sitä paitsi meidän pitäisi muutenkin käydä tervehtimässä häntä."

Ed tuhahti. "Tiedän tiedän. Minä en silti pidä siitä että täällä menee aina koko päivä - mikä täällä haisee?"

"Mikä haisee, veli?" Alphonse kysyi, ja Edin piti jälleen muistuttaa itseään, ettei haarniskoilla ollut hajuaistia. Hän pysähtyi hetkeksi ja tavoitti hajun uudelleen. "Haisee ihan siltä, kuin joku yrittäisi sytyttää takkaa. Se tulee -"

Everstin ovi oli lukossa, eikä tämä vastannut Alphonsen koputukseen tai Edin huutoihin. Ed antoi periksi ja potkaisi oven sisään. Savun käry voimistui.

Eversti makasi pää retkahtaneena pöydälle, ilmeisesti sikeässä unessa ja vieressään roihuava paperipino.

"Perhana!" Ed haeskeli epätoivoisesti huoneesta sammutusvälineitä, muttei löytänyt edes riepua, jolla tukahduttaa liekit. Miksei pedantti everstin roikale osannut huolehtia omasta turvallisuudestaan?

"Al, hae apua!" Ed karjui ja vilkaisi sitten kirjoituspöytää, jota tuli paraikaa nuoleskeli huolestuttavan lähellä everstin kasvoja. Puu tosiaan paloi, mutta...

Metalli levisi hänen kämmenestään pöydän pinnalle kuin jää lammikkoon. Hän ehti juuri työntää everstin pään pois tieltä, ennen kuin sekin peittyi metalliin. Metallipöydälle loukkuun jäänyt paperipino roihusi vielä hetken, mutta tukahtui sitten hitaasti kyteväksi hiillokseksi. Ed kiersi pöydän ja tarkasteli edelleen nukkuvaa everstiä.

"Hoi, unikeko! Täällä ollaan töissä!" hän ravisti esimiestään olkapäästä, mutta tämä vain käänsi päätään poispäin ja murahti. Eversti oli saanut oman osansa tulesta ja suorastaan hohkasi kuumaa takkinsa läpi.

Samassa Ed tajusi, ettei takin kangas ollut lainkaan korventunut. Lämpö tuli everstistä itsestään.

"Minkä taudin sinä olet itsellesi poiminut?" Ed mutisi ja kosketti everstin kaulaa. Pulssi hyppi epätasaisesti eteenpäin, iho hohkasi kuumuutta hänen sormiensa alla.

Toinen tummista silmistä avautui raolleen. Katse harhaili, kunnes Ed napsautti sormiaan kasvojensa edessä.

"Hoi, unikeko. Minä tässä."

Tuttu vino hymy hiipi everstin suupieleen. "Teräs."

"Terävä huomio", Ed murahti. Eversti hymyili hänelle vielä hetken, sulki sitten uudelleen silmänsä ja retkahti pöydälle.

"Mitä hittoa minä teen sinun kanssasi?" Ed sanoi ääneen ja kuuli samassa helpotuksekseen askeleita käytävältä. Hän oli Teräsalkemisti, ei mikään parantaja, perhana soikoon.

Ovi aukeni ja Riza Hawkeye ja majuri Armstrong ryntäsivät sisään Alin häälyessä huolestuneena heidän takanaan. Hawkeyen katse siirtyili tuoliinsa lysähtäneestä everstistä Ediin, sitten puoliksi metalliseen pöytään, tuhkakasaan ja taas Ediin. Luutnantti huokaisi.

"Miksi jotain tällaista tapahtuu aina, kun sinä olet talossa, Teräs?"

"Älä minua syytä", Ed murahti. "En minä tuota tulta sytyttänyt."

"Etkä keksinyt muuta tapaa tukahduttaa se kuin muuttaa puoli huonetta metalliksi?"

Ed vilkaisi ympärilleen. Metalli ei tosiaan peittänyt vain pöytää; se oli levinnyt lattialle ja kiipesi pitkin arkistokaappia. Hän vilkaisi Hawkeyea ja virnisti anteeksipyytävästi. "Eh..."

Hawkeye pyöräytti silmiään ja astui lähemmäs. Hän silmäili esimiestään, joka hengitti raskaasti, silmät kiinni. "Mikä hänellä on? Hengittikö hän savua?"

"Savu tuskin pahensi hänen oloaan entisestään yhtään", Ed sanoi kuivasti ja katseli, kun Hawkeye kohotti everstin leukaa ja kosketti tämän otsaa. Eversti kurtisti kulmiaan ja yritti työntää alaisensa käden pois.

"Kuumeinen", Hawkeye totesi tyynesti. "Majuri, kantakaa hänet sairastuvalle. Hänet täytyy laittaa heti tiputukseen."

"Heti paikalla!", Armstrong karjaisi, nappasi everstiä vyötäisiltä ja alkoi kantaa tätä ulos huoneesta. Tämä mutisi mennessään.

"Teräs, ei... minä kostan... pöydän..."

Ed virnisti seuratessaan muita ulos huoneesta. Samalla hän päätti mielessään tehdä pitkän reissun Winryn luo huoltoon ennen kuin eversti muistaisi, mitä hän oli tehnyt tämän pöydälle.


***


Hänellä oli hirveä jano.

Mustang haukotteli avaamatta silmiään ja toivoi sadannen kerran, että olisi pystynyt hallitsemaan vettä tulen sijaan. Se olisi ollut paljon kätevämpää öisin.

Hän käänsi kylkeä ja jähmettyi.

Jokin oli vinossa. Hänellä oli kieltämättä taipumusta nukahdella minne sattui, mutta harvoin kenenkään muun sänkyyn kuin omaansa. Lisäksi hän oli varma, että hänen suoneensa tiputettiin jotain. Hän tunsi letkun hipaisevan käsivarttaan.

"Lepo vain, eversti", tuttu ääni sanoi hänen vieressään. Siinä oli huvittunut sointi. "Tämä on sairaala, ei vihollisten päämaja."

"Onko hän varmasti hereillä, veli?" kumiseva ääni sanoi jostain kaukaa. Ääni oli korkea ja siinä oli huolestunut vire, kuin pelokas lapsi olisi piilotellut haarniskan sisällä.

"Taatusti on. Tuosta hampaiden kiristelystä ei voi erehtyä."

Roy avasi silmänsä.

"Huomenta", joku sanoi hänen vieressään, ja hän siirsi katseensa poikaan, joka nojaili sänkyä vasten kädet puuskassa. "Säikytit meidät kunnolla, everstintolvana. Sietäisit opetella pitämään huolta itsestäsi."

"Enpä usko, että sinulla on varaa motkottaa, Teräs", Roy murahti ja lysähti tyynyjensä varaan. Hän vilkaisi käsivarttaan, johon tosiaan oli kiinnitetty tippa. "Missä me…"

"Sairaalassa", Ed valisti häntä sietämättömän itsetyytyväinen ilme kasvoillaan. "Sinä pyörryit, sytytit toimistosi tuleen ja tulit raahatuksi tänne. Siitä on jo kolme päivää."

"Ja sinä tulit heti katsomaan minua? Liikuttavaa..." Roy yskäisi ja nuolaisi kuivia huuliaan. "Onko vettä?"

Ed kuului täyttävän vesilasin yöpöydältä, ja Roy pakotti itsensä pystyyn. "Kolme päivää? Kuka minut toi tänne?"

"Me tietysti", Ed vastasi ilmeenkään värähtämättä. "Me tulimme käymään ja siellä sinä makasit paperityöt tulessa."

Roy kohotti kulmiaan eikä sanonut mitään. Hän oli hyvä tuijotuskilpailuissa. Ed kesti pitempään kuin useimmat, mutta antoi lopulta periksi.

"Hyvä on, majuri kantoi sinut tänne. Hänen pitäisikin -”

Ovi rysähti auki, ja majuri Armstrong harppoi sisään kannoillaan luutnantti Hawkeye ja vastusteleva sairaanhoitaja.

"Te olette hereillä!" majuri karjaisi ja taputti Royta selkään niin, että hän melkein pudotti vesilasinsa. "Kiitos ja ylistys! Ennen kuin huomaattekaan, olette taas valmiina taistoon!"

"Tosiaan", luutnantti totesi ja laski kantamansa kukkapuskan yöpöydälle. "Toimistossa toivotaan jo kovasti, että palaisitte. Tietenkin sen jälkeen, kun se on korjattu."

"Korjattu?" Roy toisti. "Eivät kai palovahingot niin suuret olleet? Minä kuulin että kasa paperia paloi, mutta…"

"Eivät palovahingot", luutnantti totesi ja vilkaisi Elricin veljeksiä rahtusen paheksuvasti. "Tulen tukahduttaminen teräksellä on kuitenkin melkoisen kallista, vaikkakin luovaa. Osa arkistoista on nyt laminoitu teräkseen ja…"

"Terästä?" Mustang kääntyi kohti Elricin veljeksiä, jotka hiippailivat paraikaa kohti ovea. "Muutitteko te minun toimistoni teräkseksi?"

"Meidän pitääkin tästä mennä", Ed sanoi nopeasti ja vilkaisi ilmeisen kiitollisena Royn tippaletkua. "Käsi ja jalka tarvitsevat huoltoa. Nähdään taas!"

"Teräs! Heti takaisin tänne!"

"Älä kiihdytä itseäsi, verenpaine vain nousee!"

"Teräs!"

Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 805
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« Vastaus #1 : 11.10.2020 14:11:53 »
Haha, mitä kohellusta ja sähellystä :D Se on tietenkin vakava juttu, kun onnistuu sytyttämään toimistonsa tuleen, mutta tietenkin Ed onnistuu vain pahentamaan tilannetta :D No, ainakin sai tulen sammumaan ja piti huolen, ettei Roy pääse kärventymään. Vaikka kai hän sitten kärvensi itse itseään sairastumalla.

Lainaus
Samalla hän päätti mielessään tehdä pitkän reissun Winryn luo huoltoon ennen kuin eversti muistaisi, mitä hän oli tehnyt tämän pöydälle.
Haha :D Se on ehkä ihan hyvä idea.

Toi lopetus oli just sellainen, kuin se olisi jostain humoristisesta piirretystä tai komediasta :D Toimii. Nään jo mielessäni, miten Roy yrittää kavuta ylös sängystä tippa vielä kädessä, ja muut estelevät...


セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Linne

  • ***
  • Viestejä: 775
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« Vastaus #2 : 14.10.2020 13:53:33 »
Larjus Mitäpä tästä sanomaan kuin että Roy on joskus ääliö ja Ed on vielä pahempi ääliö : D Kohellusta ja sähellystä kuvaa kyllä tätä ficciä hyvin, vähän kaduttaa, etten antanut sitä nimeksi  :D :D
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Vs: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« Vastaus #3 : 01.12.2022 16:39:56 »
Ahaha, tämä oli mainio! Ihanaa kohellusta, näin oikein kaiken silmieni edessä, varsinkin Edin, Royn ja Armstrongin ilmeet. Voihan eversti-parkaa, kuumeisena ei taida tulen hallinta ihan onnistua toivotulla tavalla :D Onneksi Ed ja Al sattuivat paikalle!

Lainaus
Miksei pedantti everstin roikale osannut huolehtia omasta turvallisuudestaan?
Pedantti everstin roikale on kyllä erittäin Edin suuhun sopivasti ja muutenkin hauskasti sanottu :D Oli muuten todella kekseliästä, että metallilla voisi sammuttaa tulipalon!

Lainaus
"Miksi jotain tällaista tapahtuu aina, kun sinä olet talossa, Teräs?"
Tästä tulee hauskasti mieleen Potterit ja McGarmiwa valittamassa, että miksi tietty kolmikko on aina lästä, kun jotain tapahtuu...

Lainaus
"Onko hän varmasti hereillä, veli?" kumiseva ääni sanoi jostain kaukaa. Ääni oli korkea ja siinä oli huolestunut vire, kuin pelokas lapsi olisi piilotellut haarniskan sisällä.

"Taatusti on. Tuosta hampaiden kiristelystä ei voi erehtyä."
Voi Al, et tosiaan anna lukijan unohtaa, missä tilassa hän on </3 Sama koski aiemmin mainittua hajuaistia. Mutta joka tapauksessa, nauroin tuolle hampaiden kiristelylle! Samoin Royn tulistumiselle, kun selvisi, että toimisto on nyt laminoitu teräksellä :D Taitaa tosiaan Edin olla parasta pysytellä Winryn luona tavallista pidempään!

Kiitos tästä, ihana piristys näin työpäivän päätteeksi!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Linne

  • ***
  • Viestejä: 775
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« Vastaus #4 : 03.12.2022 19:08:56 »
Thelina kiva kuulla, että teksti piristi! Tämän ficin julkaisusta on ehtinytkin kulua jo tovi, joten oli hauska itsekin palata sen pariin :D

Ed on kyllä juuri sellainen tyyppi, joka on aina paikalla, kun jotain tapahtuu. Yleensä hän on se, joka panee tapahtumaan :D

Al on kyllä kamalan surullinen hahmo, mutta onneksi hänen tarinansa loppu on onnellinen. Voi Roy parka, kaikkien paperitöiden korvaamisessa voi kestää tovi!

Kiitos ihanasta kommentista!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 664
Vs: FMA: Kuinka tukahduttaa tulipalo, S, oneshot
« Vastaus #5 : 16.03.2024 13:44:54 »
Pistin tämän talteen, kun kaivelin listaustasi arpajaisia varten, kun kuulosti niin lupaavalta. Tässä oli kaikki huumorin ainekset kohdallaan, hupaisaa kohellusta jokaisen osalta. Roy sytyttämässä oman työhuoneensa tuleen on kyllä aikamoinen temppu everstitasoiselta alkemistilta. ;D Edin voin hyvin kuvitella tekevän ennen kuin ajattelee ja tietenkin pöydän muuttaminen teräkseksi on paljon parempi tapa sammuttaa tulipalo kuin vaikka oman takin käyttäminen tulen tukahduttamiseen. Mutta ymmärrän ettei Ed rupea tuhlaamaan vaatteitaan pomonsa työhuoneen suojeluun. ;D Söpöä, että piti toisaalta kaikesta huolimatta olla paikalla kolme päivää myöhemmin, kun Roy vihdoin herää. Kuulosti jopa siltä, että veljekset ovat olleet paikalla pidempään, koska mistä sen tietäisi, milloin Roy herää. ::) Lopetus oli ihana, kivan arkista, tuttua suun pieksentää. :D Kiitos tästä viihdykkeestä. ^^
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚