Kirjoittaja Aihe: Kiusanhenkiä (S • kesärealismia ja tukahdutettuja tunteita, Joni[/Eetu] • 3,5-raapale)  (Luettu 5047 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 938
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50




S

FinFanFun1000 sanalla 942. liiskaaminen
Juhannustaikoja
Originaalikiipeily sanalla 122. metsä
Sana/kuva/lause10 #3 lauseella Aloittakaa taktinen vetäytyminen!
Spurttiraapale VI, 1. kierros, sanalla kurottaa

Tämä on keskiviikon spurttiraapaleeni, mutta ennen kaikkea juhannustaika ihanalle Meldikselle – iloista kesää! :-* Alkuperäinen aikeeni oli kirjoittaa ehkä vähän jotain kevyempää ja söpömpää, mutta niin vain tästä(kin) kehkeytyi pikemminkin Jonin tunnetuskailua. Toivottavasti tämä kuitenkin ilahduttaa edes vähäsen!

Teksti kuuluu Murtovesiä-originaalisarjaani, mutta sijoittuu noin vuotta ennen tähän saakka läpikäytyjen tapahtumien alkua, eli Kovanonnenpotkua (K-11) edeltävään kesään. Erityistä hahmotuntemusta ei lukeminen mielestäni siis vaadi. Taustatiedoksi riittänee se, että kyseessä on lätkäporukan perinteinen mökkiviikonloppu ja Jonilla on kiusallisia tunteita kaveriaan kohtaan. Lämmin kiitos, jos luet, ja kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita! ♡

🌿

Mökkiviikonlopun varjopuoliin kuului ötökkäpaljous. Hyttyset kiusasivat väsymättä, ja jokin inisijä löysi aina sisätiloihinkin. Jos kävi kusella metsikössä, oli parasta valita puu tarkoin, jottei saanut kintuilleen kiukkuista kusiaisarmeijaa. Kesäkeittiössä kärpäset valtasivat heti kaiken, olipa kyse sitten tähteistä tai kesken olevasta ateriasta. Eetun koira tietysti keräsi punkkeja kuin takiaisia.

Jonikin onnistui tuomaan metsästä tuliaisen, kun he kävivät porukalla lenkittämässä Sisua. Ensin hän luuli tuntevansa harhoja, mutta sitten hän tunnisti epämiellyttävän kiemurtelun jossain niskavilloissaan: hirvikärpänen. Eetun vanhempien mökki sijaitsi syrjäisellä metsäalueella, jolla liikkui hirviä.

”Saamarin pirulainen”, Joni mutisi. Hän seisahtui keskelle terassia yrittäessään jäljitellä kihelmöintiä sormillaan. Hänellä ei ollut erityisen pitkä tukka – hän oli käynyt parturissa alkukesästä –, mutta hirvikärpäset olivat viheliäisen litteitä ja käsittämättömän kestäviä.

”Hirvikärpänen?” Eetu hymähti. Hän istui hajareisin kuistin ylimmällä portaalla ja ravisteli toisesta lenkkaristaan kiveä. ”Paina puuta”, hän jatkoi ja nyökkäsi eteensä alemmalle portaalle, ”mää etin sen sulle.”

”Kyllä se saunassa kupsahtaa”, Joni yritti vastustella, mutta Eetu muistutti, että Benjamin oli vasta ryhtynyt saunanlämmitykseen.

Eetun hymy oli niin rento ja välitön, ettei Joni osannut muuta kuin istuutua hänen eteensä. Vaikka Joni istui alempana, hän aisti silti Eetun läheisyyden ja läsnäolon kaikkialla ympärillään. Hän haistoi Eetun deodorantin, jonka alla häilyi häivähdys tuoretta hikeä. Eetun pitkät jalat kehystivät hänen kylkiään. Kun Eetu nojautui vieläkin lähemmäs ja kurotti kätensä Jonin hiuksiin, Jonin oli pakko sulkea silmänsä. Hän tunsi Eetun kevyen hengityksen niskassaan, sormenpäiden lempeän kosketuksen päänahassaan, ja hänen oli vaikea olla kiemurtelematta hirvikärpäsen tavoin.

Nyt vittu lopetat, Joni ärjäisi itselleen mielessään. Se on varattu

Paitsi ettei ollut. Joni oli tottunut muistuttamaan itseään siitä, mutta todellisuudessa Eetu ja Saara olivat eronneet keväällä.

”Sulla on hankalan tumma tukka”, Eetu naurahti lempeänmatalalla äänellä, jonka värähtely kiiri aaltoliikkeenä Jonin kehossa.

Lopulta Eetu oikaisi käsivartensa Jonin olan yli näyttääkseen kiusanhengen, jonka oli onnistunut pyydystämään etusormensa ja peukalonsa väliin. Sitten Eetu murskasi sen kynnellään lattialankun naulankantaa vasten – ja sukaisi vielä toisella kädellään Jonin hiuksia. Sellaiset toverilliset kiintymyksenosoitukset olivat Eetulle tyypillisiä, mutta Jonille ne olivat liikaa. Oli aika aloittaa taktinen vetäytyminen.

”Kuselle”, Joni ilmoitti, nousi ja harppoi metsikköön. Mennessään hän keksi uuden mantran: se on hetero.

Sisimmässään Joni kuitenkin tiesi, ettei hänen kiusanhenkeään voinut liiskata lattialankkuun tai manata mantroilla.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2023 03:35:22 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 669
Ääää en kestä! <3 Miten ihana taika, eikä ollenkaan liian tuskaileva. Oikein paljon ilahdutti, kiitos. ^^ Sitä jotenkin on aina niin ruusuinen kuva mökkeilystä, mutta heti ensimmäisestä lauseesta lähtien muistui itsellekin mieleen, miten paljon kaikkea kiusanhenkiä siihen kuuluu. Hyttyset ja kärpäset jotenkin menee, mutta hyi kun tuli oikein kylmätväreet hirvikärpäsistä. :o Yhden kansallispuistoreissun jälkeen muistan pienenä, kun niitä irroiteltiin jos jostakin housun lahkeista, takin käänteistä ja taskuista, hyi, hyi, hyi. Ne ovat varmaan ällöttävimmät otukset koko maailmassa minun mielestäni, tai ainakin se kaikkien inhottavin asia kesässä. X( Enpä muista onko koskaan tullut Finissä luetun tekstin kautta oikeita kylmänväreitä, joten onnittelut tästä hyvin aidosta tuntemuksesta, välittyi oikein hyvin Jonin tuska. :D Saamarin pirulainen, niin on! Ne ovat tosi sitkeitä otuksia! Tuntuu, että niitä ei saa tallottua vaikka miten niitä hakkaisi. :D

No niin pois minun traumoistani. ;D Onneksi on kuitenkin Eetu, joka auttaa pirulaisten kanssa, minäkin voisin ottaa ensi kerralla matkaan tällaisen henkilökohtaisen kamman, jos vastaan tulee hirvikärpäsiä. ^^

Lainaus
”Sulla on hankalan tumma tukka”, Eetu naurahti lempeänmatalalla äänellä, jonka värähtely kiiri aaltoliikkeenä Jonin kehossa.

Minussakin meni värähtelyjä tässä kohtaa ja oikeastaan koko hiusten kampauksen ajan. Hiusten koskettelu, vaikka etsisikin vain hirvikärpästä, on todella intiimiä, tai on minusta, joten olikin hauskaa, miten rennosti Eetu alkoi sorkkia Jonin hiuksia. Oli ihanaa, miten Joni saattoi hetken olla lähekkäin Eetun kanssa, vaikka alkoikin sitten panikoida. :3 Ähh inhottavaa nähdä Joni vielä tässä vaiheessa, vaikka tykkäänkin kun aikuiset ihmiset menevät sekaisin kuin teinit ihastuksensa läsnäollessa. ^^ Voi miten väärässä Joni olet mantrasi kanssa, mutta älä huoli, vielä se selkenee. Se oikeastaan teki tästä ilahduttavaa luettavaa, kun tietää, että tästä vaikeasta tilanteesta päästään vielä pois ja kaikki kääntyy parhain päin. Sitä odotellessa. ^^
Kiitos tästä tosi paljon! <3
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Skorpioni

  • ***
  • Viestejä: 340
  • Ava&banner by Ingrid
Voi ihanaa, Joni ja Eetu! Oon lukenut Kovanonnenpotkun ja oli kiva lukea pojista lisää. Ja voi Jonia! Tässä tavoittaa hyvin tuollaisen syrjäisen kesämökin tunnelman, jossa tosiaan kaiken maailman öttiäiset voi kovastikin olla kiusana. Hirvikärpäset on kyllä kaikkein pahimpia!

Jonin tuskastelu Eetun haaroissa oli liikuttava, voi toista kun on niin tunteidensa vankina. Jonin tunnot on niin hyvin kuvattu, että olotilasta saa hyvin kiinni.

Lainaus
Mennessään hän keksi uuden mantran: se on hetero.

Tämä kohta oli symppis, kun täytyy mielessään hokea jotakin että pysyisi aisoissa, ja kun edellinen tekosyy on vesittynyt, täytyy keksiä uusi. Voi Joni, kun vain tietäisi. Oli hauska lukea tällainen varhaisempiin vaiheisiin sijoittuva tarina näistä pojista, kun tietää, miten tässä vielä tulee käymään, mutta tämä toimi hyvin myös omana kokonaisuutenaan. Jotenkin tämä oli kaikessa tuskailussaan kuitenkin tosi söpö, kiitos!
Just some things to say,
things that looked good yesterday

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 948
Luin tämän raapaleen jo ilmestyessään, mutta kommentointi on kyllä sakannut. Onneksi nyt on viimein kesäloma ja löytyi sopiva väli jättää tähän kommenttia, koska siis tämä oli yksinkertaisesti sanottuna aivan ihana. <3

Lätkäporukan perinteinen mökkiviikonloppu kesäisessä miljöössä sekä tuollainen epävarma ihastus toiseen osapuoleen on jo itsessään aivan super kutkutteleva asetelma, jotka kummatkin tässä raapaleessa kyllä tuntuivat ihan käsinkosketeltavalta. Esimerkiksi musta tuo ötökkäpaljouden kuvaaminen oli hauska yksityiskohta tekstissä, hyönteiset aina inisevistä hyttysistä kusiaisarmeijaan ja hirvikärpäsiin asti tuntuivat niin samaistuttavalta mökkiriesalta ettei tosikaan (on tämä Suomen kesä muuten mahtava ;D). Vaikka ötököitä kammoan (erityisesti hirvikärpäsiä), niin musta oli ihanaa, miten olit onnistunut tuollaisesta vähemmän miellyttävän öttiäisen kiemurtelusta Jonin hiuksissa saattamaan hahmot kuitenkin läheisiin tunnelmiin, kun Eetu lempeät sormenpäät haroivat Jonin hiuksia etsien kiusankappaletta. En ihmettele, että Jonin ajatukset menivät nopeasti hieman sekaisin Eetun läheisyydestä ja läsnäolosta.

Lainaus
”Sulla on hankalan tumma tukka”, Eetu naurahti lempeänmatalalla äänellä, jonka värähtely kiiri aaltoliikkeenä Jonin kehossa.
Munkin oli aivan pakko lainata tämä kohta, koska tuli kyllä kylmät väreet tästä. Lempeänmatala ääni ja ylipäänsä tuo kommentti oli vain jotenkin niin ihania, kun on ensin kosketeltu hiuksia, joka munkin mielestä on omalla tavallaan todella intiimiä.

Lainaus
Nyt vittu lopetat, Joni ärjäisi itselleen mielessään. Se on varattu –
Lainaus
Mennessään hän keksi uuden mantran: se on hetero.

Sisimmässään Joni kuitenkin tiesi, ettei hänen kiusanhenkeään voinut liiskata lattialankkuun tai manata mantroilla.
Rakastin myös tätä Jonin sisäistä monologia, kun hän taisteli itsensä ja tunteidensa kanssa. Sekä sitä, kuinka hyvin raapaleen otsikko kuvasi sekä hirvikärpästä että Jonin tunteita, jotka koki kiusanhenkenä.

En ole lukenut Murtovesiä- tai Kovan onnen potku-originaalejasi, vaikkakin varmasti nyt pitäisi, kun ihastuin Eetuun ja Joniin täysin jo tämän tekstin perusteella. :D Kiitos aivan hurjasti ihanasta lukukokemuksesta! <3
We're stars wrapped up in skin
The light comes from within



There's no me, there's only (you)
There's only youniverse

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 250
Tuli joulukalenterisi myötä niin ikävä Jonia ja Eetua, että piti etsiä hiukan lisääkin luettavaa heistä. ❤️ Miten minulta olikin mennyt ihan ohi tällainen ihanuus? Niin kuin Skorpioni tuolla jo sanoi, niin tällaisten varhaisempien vaiheiden lukeminen on tosi kutkuttavaa, kun tietää kuitenkin, mitä kaikkea myöhemmin tulee tapahtumaan. Voi ihanaa Jonia ja hänen kipuilujaan salattujen tunteiden kanssa. Tavallaan sitä toivoisi, että hän uskaltaisi olla jo nyt vähän avoimempi Eetua kohtaan, mutta toisaalta, kaikki aikanaan, ja ehkä aika ei tässä vielä olisi ollut sille kypsä.

Vaikka nyt on talvi ja toisenlaiset arkipäivän harmit kuin kesällä, niin tämä palautti kyllä mieleen kaikki nuo kesäiset ällötykset. Koiran omistajana nuo puutiaiset on valitettavasti hyvinkin tuttuja, ja muutamaan otteeseen on myös tullut kaiveltua hirvikärpäsiä omista hiuksista tai vaatteiden alta. Hyi olkoon, mutta toisaalta, Joniahan tämä tilanne tavallaan hyödyttikin, vaikka sitten tulikin aika tukalat oltavat noin muuten.

Kiitos näistä ihanista hahmoista ja tarinoista, joihin olen ihan päässyt kiintymään! ❤️