Rikkova suru | S | Angst

[Potterhead_Hermione]

Ficin nimi: Rikkova suru
Kirjoittaja: CedarellaRiddle
Beta: Word
Genre: Angst
Ikäraja: S
Päähenkilö: Karoliina "Karo" Nurmela
Vastuunvapaus: Originaalia tavaraa koko teksti

A/N: Osallistuu haasteeseen Teelusikan Tunneskaala 01. Suru ja FFF1000 367. Suru.

Rikkova suru

Karoliina tunsi surua, suurta surua. Äiti oli kuollut. Hän oli lopullisesti poissa eikä tulisi takaisin. Se oli mahdotonta, mutta Karo tahtosi rikkoa mahdottoman. Hän voisi vaikka rikkoa itsensä, jos se toisi äidin takaisin.

Suru täytti hänen sielunsa. Se kietoutui hänen suoniinsa kuin jää, joka jäätyi kiinni. Karo tiesi, ettei se lähtisi pois. Suru oli asettunut hänen sieluunsa kunniavieraana, jääden sinne ikuisesti. Hän kantaisi surun taakan loppuun asti, vaikka se veisi häneltä kaiken. Sillä Karon oli pakko.

Välillä Karo nauroi, jatkaen elämäänsä eteenpäin. Mutta välillä suru vaani nurkan takan, odottaen oikeaa hetkeä. Välillä se hyökkäsi, vetäen tytöltä jalat alta. Suru sai Karon huutamaan vajonneena lattialla. Suru toi hänelle totuuden, jota hän ei voi paeta. Ei ikinä sillä surun tiellä, millä hän kulki. Karo kuuli sydämensä särkyvän korvissaan. Se pisteli häntä rinnassa totuuden tappaessa häntä. Äiti oli kuollut. Mikään ei toisi häntä takaisin.

Kyyneleet kastelivat lattian.

[summerblue]

Minusta tämä oli voimakas teksti, jossa oli hyvin kuvailtu tuota surun kokemusta. Tähän kykeni vähän samaistumaankin omien surullisten kokemusten pohjalta. Karoliina tuntui vahvalta ja päättäväiseltä hahmolta. Pidin siitä, että välillä hän oli ihan iloinen ja sitten se suru tuli yllättäen takaisin.

Se kietoutui hänen suoniinsa kuin jää, joka jäätyi kiinni.

Tämä oli oma lempikohtani.

[Potterhead_Hermione]

Summerblue: Kiitos kommentista! Hienoa, että pidit tätä voimakkaana, tykkään kirjoittaa negatiivisista tunteista.