Kirjoittaja Aihe: MCU / The Avengers: Lämmittävä pakkasyö |K11| oneshot | Steve Rogers/Tony Stark | avioliittofluffy, romance, humor  (Luettu 338 kertaa)

Lupus Aeterna

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 034
  • Lupa in fabula.
Nimi: Lämmittävä pakkasyö
Kirjoittaja: Lupus Daemonis
Ikäraja: K11

Fandom / Disclaimer: Marvel Cinematic Universe / The Avengers. En omista kuin omat huonot ideani. Marvel elements are intellectual property of Marvel.
Varoitukset: ei.

Tyylilaji: romance, fluff, humor
Päähenkilöt: Steve Rogers/Tony Stark

Yhteenveto: Huomattuaan, että edellisistä treffeistä on aivan liian pitkä aika, Tony ja Steve lähtevät viettämään parisuhdeaikaa Tonyn mökille. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan kuin on suunniteltu.

K/H: Hyvää syntymäpäivää, Kelsier! ♥ Toivon, että pidät tästä. Suuri kiitos Angelinalle läpilukaisusta ja rohkaisusta sekä arvokkaista kommenteista Pepperiin liittyen. ♥
(Otsikoinnin iloja: kevätkurssi 2020: Oksymoroniotsikko. FF100: 071. Rikki. FF1000: 605. Yhtälö)



Steven olisi pitänyt tietää, että kun Tony Stark-Rogers sanoi mökki pohjoisessa, hän ei todellakaan tarkoittanut mökkiä sanan perinteisessä merkityksessä. Ne mökit, joissa hän oli ollut, olivat olleet yksinkertaisia, yhden tai kahden huoneen tönöjä. Eikä niissä mitään vikaa ollut ollut, varsinkaan missioiden aikana, oikeastaan ne olivat olleet varsin lämpimiä ja kotoisia paikkoja.

Tämä… Tämä oli jotain muuta.

Mökki (huvila? kartano?)  kohosi lumen keskeltä kohti harmaata talvitaivasta yhtenä kelopuun ja lasin linnakkeena. Seinänkokoisista ikkunoista tulvi paitsi pehmeää, kellertävää valoa ja loimua, joka kieli takkatulesta, myös huomattavasti enemmän kuin välähdyksiä ylellisestä sisustuksesta.
”Pidätkö siitä?”
”Minä, tuota. Se on hyvin… sinun näköisesi”, Steve virnisti.
Tony levitti käsiään kuin sanoakseen olet aivan oikeassa ja hymähti sitten.
”Tosin en tiedä, onko tämä huijausta.”
Steve hymyili toisella suupielellään.
”En nyt sanoisi. Tärkeintä on, että jätimme puhelimet kotiin.”

***

Matka mökille oli alkanut eräästä unisesta aamusta tukikohdan aamukahvipöydässä. Steve oli kysynyt, koska he viimeksi oikeastaan olivat viettäneet kahdenkeskistä aikaa, johon ei kuulunut jonkun avaruusolion nitistäminen tai maailman pelastaminen. Tony oli selannut kalenteriaan taaksepäin hetken, pudistanut sitten päätään ja kysynyt FRIDAYlta,

Toki, pomo. Edellisen kerran sinä ja herra Rogers-Stark olitte treffeillä kymmenes elokuuta, eli seitsemänkymmentäkahdeksan päivää sitten.

Tony oli melkein tukehtunut aamukahviinsa. Kyllä hän oli tiennyt, että he molemmat olivat olleet kiireisiä, mutta seitsemänkymmentäkahdeksan päivää. Steven tunnetila vaihteli huvituksen ja kauhistuksen välillä. Kahden kostajan avioliittoon tietysti väistämättä kuului muitakin osapuolia kuin he kaksi, mutta ilmeisesti Aloite oli vienyt heidän ajastaan isomman siivun kuin kumpikaan heistä oli tajunnut.

Tuntia myöhemmin Pepper Potts oli tukahduttanut työhuoneessaan raivonhuudon hävyttömän kalliiseen luonnonsilkkkityynyyn.

Pepps, järjestä koko kalenterini tyhjäksi seuraavaksi kahdeksi viikoksi ja ilmoita, etten ole tavoitettavissa. Aviovelvollisuudet kutsuvat.

Lopetettuaan huutamisen Pepper oli hymähtänyt. No, olihan niiden kahden jo aikakin ottaa vähän omaa aikaa. Se ei silti tehnyt yhden presidentin, kolmen suurlähettilään ja yhden teknologiamogulin uudelleenaikatauluttamisesta olemattomalla varoitusajalla yhtään sen miellyttävämpää. Pepper oli kuitenkin hymyillyt, tilannut firman luottokortilta itselleen kolmen ruokalajin illallisen toimistoonsa sekä ne pitkään välilehdessä roikkuneet paholaisenpunaiset Jimmy Choot, ja alkanut töihin.

***

Steve kohensi hartioidensa jo ennestään ryhdikästä asentoa ja veti syvään henkeä. Ilma oli täällä raikasta, ja miljoonakaupungin hulina, johon hän ei koskaan ollut aivan täysin tottunut, oli jäänyt taakse. He olivat tulleet tänne mukanaan vain ruokatarpeet ja pieni hätävara kahdeksi viikoksi. Jokainen tekninen vempain lukuun ottamatta aina mukana kulkevaa Iron Man -nanopukua oli jäänyt Tukikohtaan. Steve huomasi Tonyn hermostuneen liikehdinnän ja laski kätensä tämän hartioille. Tony miinus teknologia oli yhtälö, johon kukaan heistä ei ollut tottunut. Heillä ei olisi hätätilanteisiin varattua sateliittipuhelinta lukuun ottamatta mitään keinoa ottaa yhteyttä ulkomaailmaan. Quinjet hakisi heidät kahden viikon kuluttua.
”Hei, tästä tulee hauskaa.”
”Joo, tiedän. On vain niin uutta olla täällä näin. Mutta eikös tämä ole Piilaaksossakin muotia. Ja emmeköhän me jotakin tekemistä keksi, ellei sinulla ala ikä painaa kesken kaiken”, Tony sanoi kohotellen kulmakarvojaan.
Steve huokaisi, mietti hetken elämässään tekemiään valintoja ja hymyili sitten.
”Kuten muistamme, supersotilasseerumissa on tietynlaisia ennalta-arvaamattomia etuja.”
Hän tarttui duffelikassiinsa ja nousi portaat mökin kuistille. Tony tuli hänen perässään asettaen kämmenensä oven vieressä olevalle lukijalle.

Tunnistettu: Tony Stark-Rogers. Pääsyoikeus: myönnetty.

Ovi liukui heidän edestään auki, ja samalla joka ikinen sähkölaite sisällä sammui.

***
Steve piteli taskulamppua Tonyn silmäillessä sähkökaapin johtoja. Ulkoseinustalla sijaitseva kaappi oli matalalla, sillä hanki, jossa he seisoivat, kohosi lähes metrin korkeuteen.
”No, kuten arvasimmekin, minun tekemissäni kytkennöissä ei mikään tietenkään ole pielessä, mutta.”
”Mutta mitä?”
Tony nosti neljä poikki jyrsittyä johtoa Steven silmien eteen.
”Hiiriä?” Steve ehdotti. ”Suuri ja mahtava Iron Man ei kaikessa teknisessä ylivertaisuudessaan –”
”Hei, kaikki Tukikohdan kytkennät on suojattu rotilta ja viemärialligaattoreilta.”
”Uskotko sinä ihan tosissasi tuohon alligaattorijuttuun”, Steve huokaisi.
”Saanen muistuttaa, että olen naimisissa 70-vuotta jäissä viettäneen elävän jäätelöpuikon kanssa, kodissani asuu lihaksi tullutta tietotekniikkaa ja yksi parhaista ystävistäni on kirjaimellinen jumala. Alligaattorit viemäreissä tässä nyt vähiten yllättäviä olisivat.”
Stevellä ei ollut siihen vastaan sanomista. Hän sammutti taskulampun, kun Tony nojautui taaksepäin pois sähkökaapista.

”Ovet ovat eri järjestelmässä kiinni, joten pääsemme kyllä sisään. Mutta lämmitys ja sähkölaitteet ovat tässä kiinni. Uskon kyllä, että saan tämän kaiken kuntoon – materiaalia ei ole paljon, mutta sen pitäisi riittää välttämättömiin kytkentöihin.”
Tony hieroi kylmettyneitä käsiään yhteen ja hymyili, kun Steve pyydysti ne omiensa sisään. Steven kädet olivat lämpimät, kuten aina, kiitos seerumin tuoman vilkkaan verenkierron. Vilkas verenkierto oli muutoinkin melko korkealla Tonyn listalla Steven lempiominaisuuksista.
”Ehkä voimme jättää sen huomiseen. Alkaa tulla hämärä.”
”Mutta –”
”Eikö meidän nimenomaan pitänyt pitää teknologiapaastoa. Minulla on retkikeitin, ja olin näkevinäni takkatulen loimun tuolla sisällä. Ruoat säilyvät kyllä tässä ulkoilmapakastimessa”, Steve sanoi.

Tony näytti siltä kuin aikoisi vastustaa, mutta ei lopulta sanonut mitään. Hän antoi Steven vetää itsensä perässään sisälle. Kun Steve alkoi käydä mukana olevaa varustusta läpi ja sytytti myrskylyhdyn keittiön ylelliselle graniittitasolle, hänen olemuksessaan häivähti Captain America – organisoitu, hallittu, aina tilanteen tasalla. Steve nosti myrskylyhdyn viereen puulla toimivan retkikeittimen, kävi hakemassa olohuoneen takan puukorista risuja ja sytytti tulen. Kahvivesi kiehui muutamassa minuutissa, ja vasta, kun Steve työnsi mukin Tonyn viileisiin käsiin, hän tajusi, ettei tämä ollut sanonut mitään.
”Tony, mikä on?”
Tony väisti katsetta, puuskahti, ja katsoi sitten vihdoin Steveä silmiin.
”Minä… olen pahoillani.”
Rasti seinään, Tony Stark-Rogers pyytää anteeksi, Steven ajatuksissa välähti, mutta hän tiesi, ettei se ollut, mitä tähän tilanteeseen nyt kaivattiin.
”Mistä ihmeestä sinä olet pahoillasi?” Steve kysyi ääni täynnä lempeyttä.
Tony huokaisi ja heilautti kättään viitaten epämääräisesti mökkiin.
”Minä vain halusin, että kaikki olisi täydellistä meitä varten. Kun edellisestä kerrasta on niin kauan, minä vain –”
Steve painoi sormen Tonyn huulille, ja sitten pienen suukon.
”Kaikki on juuri hyvin näin. Juuri täydellistä. Tule. Mennään kohentamaan tuo takkatuli, ja sen jälkeen voisimme kohentaa sinun mielialaasi sen edessä.”

***

Takkatulen ääressä makuupussissa Steve Rogers-Starkin tiukassa syleilyssä vietetty yö oli lämmittävin pakkasyö, jonka Tony oli koskaan kokenut. 


I'm not looking for forgiveness, and I'm way past asking for permission.
- Steve Rogers

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 809
  • ava by raitakarkki
Kiitokset Lupa! :-*

Musta oli ihana, kun Tony oli Stark-Rogers, mutta Steven sukunimeä ei kerrottu. Jäin ihan pohdiskelemaan mikä nimi hänellä oli :) Tony on tottunut hienoihin varusteisiin, mutta onneksi on Steve, jolta retkikeittimen käyttö luonnistuu. Ja jostain löytyi makuupussejakin <3

// niinpä olikin FRIDAYn kommentissa, kiitos Angie hoksauttamisesta
« Viimeksi muokattu: 30.03.2020 11:59:38 kirjoittanut Kelsier »
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
Kiitos itsellesi, että sain lukea tämän etukäteen :3 Hienoa, että kommenteista oli apua, vaikka ihana tämä oli muutenkin ♥ Stark-Rogersit ovat mun heikkous ja rakastan ficcejä, joissa Tony ja Steve ovat päätyneet kaiken kaaoksen keskellä naimisiin.

Tässä oli muutenkin kovasti elementtejä joista tykkäsin, kuten esimerkiksi Pepperin mukaan ottaminen! Pidin myös tuosta, että Tony ja Steve ovat yhdessä sopineet, ettei puhelimia oteta mukaan, vaikka muuta teknologiaa olisikin ollut tiedossa jos kaikki olisi toiminut :'''D

Lainaus
”No, kuten arvasimmekin, minun tekemissäni kytkennöissä ei mikään tietenkään ole pielessä, mutta.”

Ja ah tämä, ihana Tony :'D <3 Tuo anteeksipyyntö oli myös aivan ihana, koska musta on hyvin Tonyn hahmolle sopivaa, että häntä kuitenkin haittaa ettei kaikki mennytkään suunnitelmien mukaan ja häntä harmittaa Steven puolesta, kun yhteinen loma ei saanutkaan unelma-alkua (vaikka sai sitten kuitenkin ;) )

Tämä oli söpö ja lutuinen ja fluffinen ja tykkäsin kovasti. Sydämeni aina sulaa, kun Finiin tulee lisää Stonya <3

psst. Kelsier, Steve on Rogers-Stark, kyllä se tuolta paljastui :3

ava & bannu ©Ingrid ♥