Kirjoittaja Aihe: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)  (Luettu 2527 kertaa)

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Nimi: Kiitos
Kirjoittaja: toyhto
Fandom: BBC!Sherlock
Genre: drama, romance, one-shot
Ikäraja: K-11
Paritus: Sherlock Holmes / John Watson
Vastuuvapaus: en omista hahmoja enkä hyödy kirjoittamisesta taloudellisesti

Yhteenveto: Siis miten ihmeessä ei voi olla niin, että kun on lähestulkoon joutunut räjäytetyksi ja ammutuksi samana iltana, saisi kotiin tullessa vain ottaa oluen, istua nojatuolille ja vaihtaa muutaman sivistyneen sanan ystävänsä kanssa?

A/N: Tässä ficissä kiroillaan, pussataan ja käytetään paljon kursiivia.




**


Hän on vihainen.

Tietysti on, John sanoo itselleen, Moriartyhan voitti heidät. Sherlock hävisi pelin. He toki jäivät henkiin, mutta kukapa nyt pelkkää eloonjäämistä juhlisi.

Johninkin pitäisi ehkä olla vihainen. Hetken hän luuli kuolevansa. Siinä ei sinällään ole mitään uutta, mutta onhan hengenvaarassa oleminen paljon miellyttävämpää, jos on ase taskussa ja jos ei ole köytetty kiinni räjähteisiin eikä lasertähtäin osoita rintaan. Hänellä olisi ihan hyvä syy murjottaa niin kuin Sherlock, tuijottaa ulos taksin ikkunasta pimeänä ohi sujahtavia taloja ja murahtaa silloin tällöin tyytymättömästi.

Hän voisi ehkä jopa heittäytyä hieman epäreiluksi ja sanoa, että on ihan Sherlockin syytä, että hän joutui sellaiseen tilanteeseen. Sherlock nautti pelistä. John tungettiin räjähteiden sisään ja jätettiin syötiksi.

Hän nielaisee ja vilkaisee Sherlockia, joka rehellisyyden nimissä ei kyllä juurikaan murahtele, tuijottaa vain ulos ikkunasta. Sherlockin kaulukset on nostettu ylös, selkä on tikkusuora ja leuka pystyssä. Johnin mielestä Sherlock voisi edes, herra paratkoon, murjottaessaan näyttää yhtä tavanomaiselta kuin muutkin ihmiset, mutta ei.

Lopulta taksi liukuu 221B:n ulko-oven eteen. Sherlock ei ole vieläkään sanonut yhtä ainutta sanaa sen jälkeen, kun he kävelivät pois uima-altaasta ja sulloutuivat takapenkille. Silloin Johnin jalat tärisivät vielä vähän, nyt hän on jo pystynyt jotenkin kokoamaan itsensä. Eihän tämä tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun hänet yritettiin tappaa. Eikä hän kuollut. He ovat molemmat hengissä. Kaikki on hyvin. Sherlock ehkä murjottaa hävittyään maailman nerokkaimmalle rikolliselle, mutta John aikoo nyt ihan vaan iloita hengissä olemisesta, istuutua omalle nojatuolilleen television eteen ja avata vaikka kaljan.

He eivät sano sanaakaan ulko-oven luona, eteisessä tai portaissa. Sherlock työntää heidän asuntonsa oven auki ja laittaa valot päälle sanomatta mitään. John on oikeastaan jo vähän luovuttanut. Hän on kyllä tavallaan loukkaantunut, mikä on ihan luonnollista, kyllä Sherlockin nyt pitäisi jotenkin tajuta, että John saattaa olla hieman järkyttynyt ja haluaisi ehkä vaihtaa muutaman sanan hiljaisen murjottamisen sijaan. Ehkä Sherlock ei vaan tajua tai on yksinkertaisesti unohtanut, että myös John oli paikalla.

Hän kävelee kohti jääkaappia. Onneksi on sentään kaljaa.

”John.”

John kääntyy ympäri. Sherlock seisoo edelleen keskellä olohuonetta kädet syvällä takin taskuissa ja tuijottaa häntä. Ensimmäistä kertaa koko kotimatkan aikana John tajuaa ajatella, että ehkä Sherlock ei ole vihainen häviämisestä vaan vihainen hänelle, Johnille joka antoi kidnapata itsensä, Johnille joka meni ansaan. Hän on jo muodostamassa jonkinlaista vasta-argumenttia. Se on jo ihan kielen päällä, mutta Sherlock pysäyttää hänet astumalla askeleen häntä kohti ja nostamalla kädet eteensä jotenkin turhautuneeseen eleeseen.

”John”, hän sanoo uudestaan, ”älä enää ikinä tee noin.”

Hän kuulostaa vihaiselta, todella vihaiselta, mutta John ei ole silti aivan varma, mistä on kyse. ”Mitä? Millä tavalla? En minä tahallani – ”

”Ei kun – ” Sherlock sanoo synkällä äänellä, ”se mitä teit siellä altaalla, mitä helvettiä se oli olevinaan?”

Sherlock seisoo siinä ja ihan tosissaan odottaa vastausta. John huokaisee äänettömästi, laittaa jääkapin oven kiinni takanaan ja astuu askeleen kohti Sherlockia. Siis miten ihmeessä ei voi olla niin, että kun on lähestulkoon joutunut räjäytetyksi ja ammutuksi samana iltana, saisi kotiin tullessa vain ottaa oluen, istua nojatuolille ja vaihtaa muutaman sivistyneen sanan ystävänsä kanssa?

Jostain syystä hän ei kuitenkaan voi vastustaa Sherlockin tuijotusta. Hän seisoo paikallaan keittiön ovensuussa ja yrittää päätellä, mitä Sherlock tarkoittaa. Eihän hän tehnyt muuta kuin toisteli Moriartyn sanoja ja toivoi parasta, paitsi että -

Ah.

Niin tietenkin.

”No?”

John levittää käsiään. Sherlock tuijottaa häntä otsa rypyssä, suu tiukkana viivana, sormet näpräten takin reunaa ikään kuin hän olisi… hermostunut.

”Anteeksi”, John sanoo kokeeksi. Se on ehkä väärä vastaus, koska Sherlockin ilme vain synkkenee. ”Tai mitä helvettiä. Sherlock, me melkein kuolimme äsken. Ei sillä etteikö se ennenkin olisi ollut lähellä, mutta… nyt kyllä jotenkin ottaa edelleen polvista, niin että jos nyt vain antaisit minun olla vähän aikaa rauhassa ja – ”

Juokse, Sherlock”, Sherlock sanoo. ”Jos vedät nyt liipaisinta, Moriarty, me molemmat räjähdämme palasiksi.

 ”Ei se ihan noin mennyt”, John sanoo, ”ja olin kyllä jo muutenkin – ”

”Miksi hitossa sinä teit niin, John?” Sherlock kysyy niin kuin ei todella ymmärtäisi, älykkäin ihminen, jonka John tietää. ”Olen totta kai… kiitollinen. Otettu. Mutta silti…”

”Sherlock”, John sanoo, mahdollisimman tiukasti, parhaalla sotilasäänellään, vaikka valitettavasti se ei koskaan tunnu toimivan Sherlockiin yhtä hyvin kuin muihin ihmisiin. ”Voitaisiinko vain jättää tämä juttu tähän? En osaa selittää sitä. Mutta… kyllähän sinä tiedät. Tiedät että olet paras - ” John selvittä kurkkuaan ja miettii, miksi helvetissä rupesi nyt edes puhumaan mitään tällaista, ” – ystävä joka minulla on. Niin että… kiitos olisi ihan riittävästi. Ja jos nyt antaisit minun vaan juoda kaljaa rauhassa.”

”John – ” Sherlock aloittaa, mutta John ei enää kuuntele. Nyt hänellä on ihan oikeasti mitta täynnä. Nyt hän kääntyy ympäri, avaa sen jääkaapin oven ja hymyilee, kun tölkki sihahtaa auki. Sherlock seisoo yhä keskellä olohuonetta, kun hän kävelee – teatraalisen hitaasti, myönnetään – lattian poikki ja istuutuu nojatuoliinsa. Televisiosta tulee roskaa niin kuin yleensä, mikä tuntuu sopivan tilanteeseen erittäin hyvin.

Hän nipin napin vilkaisee Sherlockia, kun tämä istuutuu nojatuoliin häntä vastapäätä.

Televisiossa joukko nuoria ilmeisesti juo alkoholia, polttaa tupakkaa ja pettää toisiaan jossain etelän lomakohteessa. John rypistää otsaansa.

”Kiitos”, Sherlock sanoo.

Nipin napin parikymppinen tyttö pujahtaa uima-altaaseen ilman yläosaa.

John laittaa television kiinni.

Sherlock istuu tuolissaan selkä suorana ja tuijottaa Johnia, John tietää sen kyllä katsomattakin. Hän huokaisee ja kääntää katseensa suljetusta televisiosta omiin käsiinsä ja sitten takaisin televisioon.

Hän ei juurikaan ajatellut sitä. Se oli melkein refleksi. Jälkikäteen ajateltuna koko yritys oli tietysti tyhmä, totta kai Moriartyn sala-ampuja lukisi tilannetta. Totta kai oli ilmiselvää, millä tavalla Johnia kannattaisi uhata. Hän kuitenkin uskoo olleensa tosissaan. Tavallaan ei ole mikään ihme, että Sherlock istuu nyt hiljaisena häntä vastapäätä ja tuijottaa.

Ehkä hän tosiaan hieman paljasti korttinsa.

”Jos vaan unohdettaisiin koko juttu”, hän sanoo.

Sherlock pudistaa hitaasti päätään.

John huokaisee syvään ja peittää kasvonsa käsillään.

Hän kuulee askeleet mutta ei jotenkin ymmärrä. Hän tajuaa kyllä, että Sherlock pysähtyy hänen eteensä, seisoo siinä kädet taskussa ja jotenkin… kiemurtelee, vaihtaa painoa jalalta toiselle, työntää käsiä syvemmälle taskuihin. John kuulee omat sydämenlyöntinsä, melkein niin kuin hetki sitten altaalla, pum pum pum pum, kädet hikoavat mutta hän on varma, hirveän varma, Sherlock pääsee karkuun, Sherlock voi kävellä pois kun Moriarty on Johnin otteessa, ja mitä hänelle tapahtuu, hän ei ajattele sitä.

Sherlock levittää käsivartensa hänen edessään jotenkin neuvottoman näköisenä, hieroo leukaansa ja käännähtää ympäri niin äkillisellä eleellä, että John melkein säikähtää. Hän ei katso vaan tuijottaa jonnekin takanreunan ylälaitaan. Sherlockista ei voi koskaan tietää. Sherlock ei koskaan paljasta, mitä hänen päässään liikkuu. Sherlock on aina arvoitus. John voisi avata sydämensä ja asetella kaikki pikkuruiset palaset lattialle vierekkäin näytille, ja silti Sherlock vain seisoisi arvoituksellisesti takin kaulukset pystyssä ja tuijottaisi häntä silmät hitusen kavenneina.

Hän ei jaksa. Hän ei vaan jaksa. Hänellä on kuitenkin ollut ihan helvetin pitkä päivä.

”John”, Sherlock sanoo pää huojuen jossain korkealla Johnin yläpuolella, ”minulla olisi yksi pyyntö.”

”Ihan mitä tahansa”, John mutisee.

”En oikein tiedä, miten muotoilisin tämän”, Sherlock sanoo kurtistaen kulmiaan, ja John kuulee sen, hän helvetti soikoon kuulee sen Sherlockin äänestä. ”Mutta toivoisin, että koettaisit suudella minua.”

John nielaisee kaljat väärään kurkkuun ja joutuu peittämään kätensä suullaan. ”Anteeksi mitä?”

Sherlock katsoo häntä vakava ilme kasvoillaan, niin kuin hän yrittäisi päätellä jotain, ehkä Johnin kasvoista, koska hän tuijottaa niin tarkasti. Johnia alkaa melkein huimata. Hän nojaa tuolinselkää vasten niin kauas Sherlockista kuin vain pääsee ja etsii vaistomaisesti pakoreittejä, mutta ainoastaan kiipeämällä nojatuolin selkänojan yli takaperin hän voisi päästä karkuun joutumatta koskettamaan Sherlockia.

”Pahastuitko?” Sherlock kysyy, ja miten hitossa hänen äänensä voi olla niin rauhallinen, niin normaali, vaikka hän on juuri kysynyt... ja miten ihmeessä hän voi vain seistä siinä ja tuijottaa Johnia, vai tuijottaako hän sittenkin Johnin huulia, herra paratkoon – ”Olinko liian suorasukainen? Olisin voinut tietysti esittää sen jotenkin tahdikkaammin, mutta en vain jotenkin - ”

Sherlock rypistää otsaansa ja sulkee suunsa kesken lauseen. John ei osaa muuta kuin tuijottaa häntä. ”Voi hyvä luoja, hetki sitten olit vihainen - ”

”Koska yritit pelastaa henkeni”, Sherlock sanoo, ”tiedän.”

”Ja nyt – ”

”Ei se nyt ihan yllätyksenä varmasti tullut”, Sherlock sanoo hitaasti.

John sulkee silmänsä. Kyllä se tulee, hän ajattelee, todellakin tulee, täytenä yllätyksenä, mitä helvettiä täällä tapahtuu, mutta hänen vatsanpohjassaan tuntuu kummalliselta, hänen sisuksensa kiertyvät jotenkin sykkyrälle eikä se tunnu pahalta. Hänen ihoaan pistelee ja hän tietää hengittävänsä nopeammin, voi saamari, hän on menettänyt järkensä, ehkä shokki tulee vasta nyt, hän kuitenkin äsken melkein kuoli -

Hän tuntee miten joku tarttuu hänen paitaansa. Voi hitto hitto hitto, hän istuu paikallaan eikä liikahdakaan.

”John?” Sherlockin ääni on matala ja hiljainen ja tulee ihan hirvittävän läheltä. John nielaisee äänekkäästi ja jännittää sormenpäitään myöten, varpaat kipristyvät kasaan ja silti hän jotenkin onnistuu nyökkäämään.

Sherlock painaa huulensa häntä vasten, ja sitten ei mitään.

John hengittää pienillä nykäyksillä. Sherlock pitää yhä kiinni hänen paidastaan, ihan turhaan, ei hän pystyisi liikkumaan vaikka haluaisi. Hän pitää silmänsä tiukasti kiinni. Sherlockin huulet ovat yllättävän pehmeät ja hengitys tuntuu hänen kasvoillaan, häntä huimaa, hän miettii että nyt viimeistään pitäisi havahtua ja työntää Sherlock kauemmas.

Hän suutelee varovasti takaisin.

Sherlockin huulten välistä pääsee pieni yllättynyt äännähdys.

John yrittää hengittää mutta eihän se kovin hyvin suju.

”Voi luoja”, hän mutisee Sherlockin huulia vasten. Sherlock tarttuu lujemmin hänen paitaansa ja hän miettii vielä kerran, pitäisikö kuitenkin vetäistä itsensä irti, mutta helvetti, ketä hän oikein kuvittelee huijaavansa.

Hän ojentaa kätensä ja löytää Sherlockin takinhelman. Sherlock on polvillaan hänen edessään, heidän olohuoneensa lattialla, miten ihmeessä hän tästä eteenpäin istuu tässä nojatuolissa juomassa aamuteetään, mutta Sherlock kömpii vähän lähemmäs häntä tai ehkä hän vetää Sherlockia lähemmäs, hän ei enää tiedä, hän ei tiedä mitään. Hän on John Watson, eläköitynyt armeijalääkäri, hän melkein kuoli juuri äsken ja nyt hän suutelee silmät kiinni parasta ystäväänsä heidän olohuoneessaan.

”John”, Sherlock mutisee, ja Johnin polvet eivät tunnu kovin vahvoilta, onneksi hän voi upota syvemmälle nojatuoliin ja pujottaa sormensa Sherlockin hiuksiin, kun tämä melkein kömpii hänen päällensä ja suutelee häntä suupieleen, leukaan, kaulaan, korvan taakse.

”Mistä sinä tiesit”, hän kuulee sanovansa, ja sitten taas, hirveän mielikuvituksettomasti mutta mitä hittoa siitä nyt, ”voi luoja, Sherlock – ”

Sherlock naurahtaa hänen kaulaansa vasten, tuntuu kummalliselta, ihoa kihelmöi, hän joutuu melkein haukkomaan henkeä. Miten tässä näin pääsi käymään, hänellä ei ollut aavistustakaan, vai oliko sittenkin, Sherlock pitää hänen kasvojaan käsiensä välissä ja suutelee häntä nyt jotenkin vähän vaativammin, hän asettelee omat sormensa Sherlockin käsien päälle, pitää niitä paikoillaan, estää Sherlockia irrottamasta otettaan hänestä. Myös Sherlock on hermostunut. Myös Sherlockin sydän hakkaa niin lujaa, että John tuntee sen vaikkei oikein tiedä miten.

Hän ei tiennyt, että Sherlock osaa suudella. Hän ei jotenkin edes ajatellut, että sellainen kävisi Sherlockin mielessä. Ja nyt häneltä alkaa loppua happi, todellakin alkaa, ja Sherlock vain vetää häntä lähemmäs, hän istuu hajareisin siinä nojatuolillaan kaljatölkki vieressä lattialla ja Sherlock on kutakuinkin hänen jalkojensa välissä, nojaa häneen niin kuin olisi valmis kiipeämään hänen päälleen, ja hyvin vaivalloisesti John vetää päänsä taaksepäin ja katsoo sivuun, työntää ihan kevyesti Sherlockia kauemmas itsestään ja sitten avaa silmänsä nähdäkseen, miten Sherlock suoristaa selkänsä, istuutuu lattialle Johnin nojatuolin eteen ja haroo  hiuksiaan hämmentyneen näköisenä.

”Helvetti”, John sanoo kun ei keksi muutakaan, ”mistä hitosta tuo tuli?”

Sherlock kohauttaa olkapäitään.

John vetää syvään henkeä. Sherlock istuu lattialla ja tarkastelee käsiään hyvin huolellisesti, ja ele on jotenkin niin… tavallinen, että John henkäisee syvään ja ajattelee että helvetti soikoon, eihän tässä nyt enää muutenkaan ole eletty sellaista ihan tavanomaista elämää.

Hän laskeutuu nojatuolista lattialle välittämättä vihlaisevasta polvesta. Sherlock tuijottaa edelleen käsiinsä.

”No niin”, John sanoo yllättyneenä siitä, ettei hänen äänensä pahemmin tärise, vaikka toisaalta onhan hän tänään jo kerran melkein kuollut. ”Oliko tuo jonkinlainen vitsi? Tai koe? Tai ohimenevä päähänpisto?”

Sherlock kohottaa katseensa häneen ja hymyilee lyhyesti.

”Ei”, Sherlock sanoo ja hänen äänensä on vakaa, rauhallinen ja matala ja tuttu ja hyvin vakaa.

John huokaisee äänettömästi.

Selvä. Onhan hänellä välillä vähän kehno huomiointikyky, mutta tämä on jo aivan uutta.

Hän on ehkä rakastunut Sherlock Holmesiin, voi helvetti, ja hän oli koko ajan paikalla kun se tapahtui eikä tajunnut mitään.


**


A/N: Saa kommentoida!  ;)
« Viimeksi muokattu: 01.03.2021 22:09:21 kirjoittanut toyhto »
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

wishbone

  • L'enfant terrible
  • ***
  • Viestejä: 294
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #1 : 16.01.2016 21:38:22 »
No niin, jos myönnetään alkuun että olen kyllä ehtinyt jo ilolla lueskella kaikki viimeaikaiset ficit mitä olet tästä parituksesta julkaissut, mutta kommentoimiseen on jäänyt harmittavan vähän aikaan. Yritetäänpä siis ottaa vahinkoa takaisin aloittamalla vaikka tästä.

Jo A/N hykerrytti, kursiivien suurkuluttajana olen aina valmis symppaamaan kohtalontoveria. Tässä oli muutenkin kivan nostalginen viba. Itse eksyin aikanaan fandomiin juuri ennen kakkoskauden alkua ja silloin vielä arvailtiin kovasti miten altaalta päästäisiin pois ynnä mitä sen jälkeen tapahtuisi. Kyllähän se on selvää, että jossakin toisessa maailmassa missä sarjan tulevaisuus ei olisi riippuvainen miljoonayleisön miellyttämisestä, olisi jälkipuinti sujunut juurikin tähän malliin ;) Tykkäsin erityisesti siitä ettei tässä lähdetty sen syvällisemmin analysoimaan allastilanteen katkaissutta puhelua (/ tapahtuiko sitä edes tässä versiossa ollenkaan, vai oliko pelastuksesta vastuussa joku muu), vaan keskityttiin suosiolla ns. olennaiseen.

Johnin kaikinpuolin voipunut kertojaääni oli kovin kohdallaan. Hahmoa ei selkeästi naurattanut, mutta lukijaa paikoitellen kyllä. Mikäli tekstissä on monia parisanaisia lauseita putkeen, vaikutelmasta tulee helposti ainakin meikeläisen silmiin töksähtävä. Tässä ei niin kuitenkaan ollut, vaan ytimekäs ilmaisu tuki hyvin Johnin maanläheistä ajattelutapaa, esim. tässä:

Lainaus
Eihän tämä tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun hänet yritettiin tappaa. Eikä hän kuollut. He ovat molemmat hengissä. Kaikki on hyvin.

Muutenkin kerronta virtasi sujuvasti ja jotenkin ihailtavan selkeästi, tekstissä oli kokonaisuudessaan sellainen mietitty tuntu ja lukijana tuli fiilis, ettei yksikään lause ollut turha. Hauskana yksityiskohtana tv:n ohjelmatarjonta; jotenkin tällainen normaaliksi mielletty reality-ihmissuhdesekoilu näyttäytyykin tässä aivan absurdina, ja sen rinnalla Sherlockin ja Johnin orastava romanssi on pommipelotuksista huolimatta sittenkin aika arkinen.

Myös tästä kohdasta pidin kovasti:

Lainaus
Sherlockista ei voi koskaan tietää. Sherlock ei koskaan paljasta, mitä hänen päässään liikkuu. Sherlock on aina arvoitus. John voisi avata sydämensä ja asetella kaikki pikkuruiset palaset lattialle vierekkäin näytille, ja silti Sherlock vain seisoisi arvoituksellisesti takin kaulukset pystyssä ja tuijottaisi häntä silmät hitusen kavenneina.

Kaikinpuolin erittäin <3 pätkä. Yritän pikapuoliin ennättää kommentoimaan myös tuonne jatkiksen puolelle!
I will love you as misfortune loves orphans,
as fire loves innocence, and as justice loves to sit
and watch while everything goes wrong.

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #2 : 22.01.2016 16:02:28 »
wishbone, ihanaa kuulla että olet kerennyt lukemaan nuo muutkin Sherlock/John-väkerrykseni ja kiitos että kommentoit tähän, vieläpä kaikin puolin ihan huipulla kommentilla :) Muistan vielä hämärästi ajan jolloin en käyttänyt kursiivia ollenkaan siksi että tuntui niin hankalalta sitten täällä Finissä lisätä tekstiin ne kursivoidut kohdat, siitä on näköjään tultu jo jonkin matkaa! Tähän tarinaan tuli niin paljon kursiivia että oli pakko jotenkin kommentoida sitä jo tuossa alkupuheessa ;)

Allaskohtauksen lopun spekulointi on jäänyt tästä pois oikeastaan ihan siksi etten yhtään tajua mitä siinä tapahtuu, tai siis, toista kertaa sarjaa katsoessani mietin että eikö tästä nyt jäänyt joku loppuratkaisu välistä, ja sitten törmäsin sattumalta youtubessa pätkään missä se puhelu katkaisee kohtauksen ja luulen nähneeni sen jossain muuallakin mutta en edelleenkään tajua, että mitä ihmettä, se kohtaus ei ole mukana missään ykköskauden kolmosjaksossa minkä olen nyt löytänyt, ja olen vaan täysin hämmentynyt koko jutusta :D Mutta se ei onneksi estänyt kirjoittamasta tunnepuolen jälkipuintia.

Ihan mahtavaa kuulla että lukijaa paikoitellen nauratti! :D Tämän kirjoittaminen oli suoraan sanottuna mulle hieman epätavallisen hankala prosessi, koska aloitin tämä ensin yhtenä iltana ihan fiiliksissä mutta en saanut sitä silloin kirjoitettua kuin ehkä viidesosan koko tarinasta ennen kuin minut keskeytettiin, ja sitten loput kirjoitin niin että poikakaverini datasi puolen metrin päässä ja itse yritin posket punaisina vähän kiusaantuneena saada Johnia ja Sherlockia pussaamaan. Yleensä kirjoitan lyhyehköt one-shotit kerralla samalla fiiliksellä alusta loppuun, mutta tätä kirjoittaessa se ei onnistunut ja ehkä sen takia tuli harkittua tavallista enemmän että mitä sanoo ja millä tavalla, mutta ihan mahtavaa jos se vaikutti ficciä lukiessa positiiviselta piirteeltä :)

Tulipa pitkä kommentin kommentti, mutta jos saa yhden kommentin ficciin niin pitäähän silloin panostaa siihen yhteen kommenttiin vastaamiseen :')
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

wishbone

  • L'enfant terrible
  • ***
  • Viestejä: 294
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #3 : 22.01.2016 20:08:00 »
Harkitsin yksäriä, mutta ehkä vastaan vielä tänne. Jäi nimittäin mietityttämään että meninkö vahingossa spoilailemaan kakkoskauden tapahtumia, koska siis allashetkihän jatkuu suoraan ykköskauden vikasta kakkoskauden ekan jakson ensiminuuteille. Siksi siis minkäänlaista tilanteen laukaisevaa loppuratkaisua ei varmasti löydy 1x03 jakson puolelta. Jos siis spoilasin, niin pahoittelut ;D Ymmärsien tuon jatkisficin alkutiedoista (= siitä mihin väliin se sijoittuu) että olet jo ehinyt tsekata kakkoskauden puolelle.

Btw, keskeytetyksi tuleminen kuulostaa ikävyydessään tutulta; itselläni menee aina aikaa päästä kirjoitusfiilikseen, joten siitä tipahtaminen kesken kaiken on supernihkeää.
I will love you as misfortune loves orphans,
as fire loves innocence, and as justice loves to sit
and watch while everything goes wrong.

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #4 : 22.01.2016 22:28:40 »
Minäkin vastaan tänne :)

Et spoilannut vaan, hmmm... oon ehkä onnistunut katsomaan sen toisen kauden ykkösjakson toisella katselukierroksella niin, että olen jotenkin missannut sen ekan kohtauksen! Muistin siis hämärästi että olisin nähnyt jonkun ratkaisun allaskohtaukseen silloin kun katsoin sarjaa ekaa kertaa, hmm, marraskuussa, mutta nyt sitten vuodenvaihteen jälkeen katsoessani en enää löytänytkään sitä ratkaisua mistään, paitsi youtubesta se pölähti silmille jonkun ihan muun (Johnlock-videoiden katselun) ohella. Tämä on siis ollut suuri hämmennyksen aihe viime viikkoina, en oikein ehkä edes selkeästi osaa kuvata tätä hämmennykseni määrää ja syytä :D Nyt meen etsimään sen kakkoskauden ekan jakson jostain ja toivottavasti arvoitus selkenee!

//Jes, ja siellähän se kohtaus on 2X01 -jakson alussa! Nyt kaikki on hyvin :')
« Viimeksi muokattu: 22.01.2016 22:37:36 kirjoittanut toyhto »
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 448
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #5 : 01.02.2016 15:28:54 »
Itsekin kursiivin suurkuluttajana piti nyt jälkikäteen käydä katsomassa, että oliko niitä kursiiveja siellä oikeasti niin runsaasti, ja no, ehkä niitä oli. :D

Sarjan viimeisimmästä katselukerrasta taitaa olla puolitoista vuotta aikaa, joten uima-allaskohtaus ei ollut kaikkein selvimpänä mielessä. Onneksi se ei haitannut!

Lainaus
”En oikein tiedä, miten muotoilisin tämän”, Sherlock sanoo kuristaen kulmiaan, ja John kuulee sen, hän helvetti soikoon kuulee sen Sherlockin äänestä. ”Mutta toivoisin, että koettaisit suudella minua.”
Tähän voikin sitten tiivistää koko ficin! Sitä hämmennyksen ja epätietoisuuden määrää, mitä tässä oikein oli. Minulla oli välillä vähän vaikeuksia pysyä kyydissä sen suhteen, että mitäs se Sherlock nyt oikein taas ajaakaan takaa, mutta John taas oli ihana oma hidas itsensä. Tekstin kolme vikaa kappaletta ovat tähän liittyen parhaimpia helmiä. (Tässä muuten lukee "kuristaa kulmiaan", piti hetki miettiä että onko tällainenkin ilmaisu olemassa. :D Toinen virhe oli tuolla vikassa paksummassa kappaleessa, jossa "häneltä" oli muuttunut muotoon "häntä".)

En ole tainnut kauhean montaa lyhyttä Johnlockia lukea, sillä minusta tämä on sellainen paritus, jonka uskottavuus rakentuu vain pitkässä tekstissä. Sen takia tämä kaikki suuteloiminen aiheutti minussa aika paljon kulmien kurtistamista ja pähkäilyä siitä, voisiko Sherlock oikeasti tehdä jotain tällaista niin sanotusti ihan yhtäkkiä. Ehkä hän oli niin järkyttynyt Johnin hengen vaarantumisesta että tällainen vähän OC-teko onkin yllättäen IC.

Sen sijaan nautin todella paljon siitä, kuinka olit kirjoittanut Johnin. Tekstissä oli samaa hengästyneisyyttä ja hämmenystä kuin mitä itse hahmossakin on, ja välillä pystyin kuulemaan Martin Freemanin äänen päässäni Johnin voivotellessa kaikkea. Mahtava kokemus, kiitos. ♥


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #6 : 01.02.2016 19:35:35 »
Arte, kiitos!! Olet kyllä nyt mun luotettavin typojen bongaaja, löysit sieltä jatkiksesta sen käden roskiksesta ja tästäkin kaksi mokaa! Olen ajatellut että mun oikolukusilmä on erittäin tehokas, mutta tämänkin tekstin olen lukenut kyllä varmaan kolmesti, voi hyvänen aika :') Nyt pikaisesti korjaamaan kuristavat kulmat A03:sta!

Mutta niin. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että lyhyessä ficissä on hankala rakentaa Sherlockin ja Johnin välejä sellaisiksi, että heidät saisi suuteloimaan, mikä ihana sana. Tämän ficin kirjoittaminen oli jokseenkin hankalaa, mikä varmaan johtui osittain sellaisen huiman inspiraation puutteesta mutta toisaalta myös siitä, että ehkä oli vaan ihan vaan hankalaa saada Sherlock ja John siitä lähes-kuoleman jälkeisestä adrenaliinipöllystä suutelemiseen, eikä se ihan puristamatta onnistunutkaan. Itse kyllä näin varsinkin ekalla katsomiskerralla ihan sarjassakin todella vahvan rivien välissä olevan Johnlock-jutun, ja koska Johnin ja Sherlockin suhteen lipsuminen näennäisestä ystävyydestä "eteenpäin" on pedattu sarjassa niin hyvin (tai niin sen itse koen), sinällään minusta pitäisi olla mahdollista kirjoittaa lyhyehkö Johnlock-ficci, jossa se kaikki sarjan jännite ikään kuin vain kulminoituisi ja konkretisoituisi... mutta ainakaan tämä ficci ei kyllä siinä onnistunut, tässä on sellaisia kohtia joissa olen joutunut jotenkin vaan ajamaan jotain läpi että tapahtumat etenevät. Toisaalta Sherlock on myös tosi vaikea hahmo kirjoittaa, aika kinkkinen yhdistelmä siis, ja ah niin mielenkiintoinen :')

Mutta ihanaa että John toimi! John on kyllä ihana. Ja paaaaaljon helpommin samaistuttava ainakin minulle :D
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 224
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #7 : 09.02.2016 20:10:17 »
Jei Johnlockia! Hitsi kun en ole pitkään aikaan mitään ficcejä edes lukenut. Tämä oli kyllä ihana palanen kannustamaan taas lukemisen pariin:)

Ensinnäkin alussa nuo Johnin tunteista kertovat kappaleet pystyin niin kuvittelemaan osaksi canonia. Pystyin oikein näkemään kohtauksen selvästi mielessäni. Hetken aikaa piti miettiä että mihin kauteen tämä nyt sijoittuukaan kun itse sarjan katsomisesta mulla on mennyt jo kauan, mutta hyvinhän se tuli selville kun pidemmälle luki. Awws Sherlock on selvästi huolissaan tuon vihaisen syyttelyn ja murjotuksen alla :-*

Varsinkin John oli tässä hyvin canon tiukalla sotilasäänellään ja yllättymällä totaalisesti tuosta suudelmapyydöstä. Se tuli kyllä aika yllätyksenä mullekin. Mutta tykkäsin siitä, että John oli ihan paniikissa, muttei osannut/halunnut tehdä asialle kuitenkaan mitään muuta kuin suudella takaisin.

Ja hei mä tykkäsin tuosta kursiivin käytöstä! Se on kätevä tapa havainnollistaa missä kohti painotetaan ja mitä. Tavallaan vähän niin kuin sais äänenpainoa kirjotukseen.

Lainaus
Sherlock levittää käsivartensa hänen edessään jotenkin neuvottoman näköisenä, hieroo leukaansa ja käännähtää ympäri niin äkillisellä eleellä, että John melkein säikähtää.
Ehheh, Sherlock on niin sulosen osaamaton tollasissa tilanteissa XD

Kiitoksia tästä :)

Never underestimate the power of fanfiction

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #8 : 12.02.2016 21:36:36 »
Kiitos, Crysted! :) Tuo suudelmapyyntö on tainnut tulla yllätyksenä itse kullekin! Johonkin aiempaan kommenttiin vastatessakin taisin jo ehtiä horisemaan siitä, että tätä kirjoittaessa oli tosiaan yllättävän hankalaa saada John ja Sherlock suutelemaan, ja epäilin että se johtui osittain inspiraation puutteesta kirjoitushetkellä mutta ehkä se myös ois ihan vaan kaivannut jotenkin parempaa pohjustusta. Mutta tosi kiva kuulla että Johnin kertojaääni tuntui IC:ltä! John tuntuu tavallaan minusta aika ymmärrettävältä hahmolta, mutta toisaalta tuntuu myös että tällei reilu parikymppisenä naisena on joka tapauksessa tosi vaikea kirjoittaa uskottavaa keski-ikäisen miehen sielunmaisemaa :') Toisaalta lukijoissakaan ei luultavasti ole pahemmin keski-ikäisiä miehiä, joten ehkäpä en jää kiinni vaikken tulkitsisikaan heitä ihan uskottavasti!

Ja hei, tuo on varmaan just ( ;) ) se syy minkä takia tykkään käyttää kursiivia - tuntuu että sillä tavalla tekstiin saa niitä äänenpainoja. Tuntuu että se tekee tekstistä jotenkin sävykkäämpää ja sillä voi myös imitoida puhetta, kun puheessahan niitä vaihtelevia äänenpainoja kuitenkin on ihan eri tavalla kuin kirjoitetussa tekstissä. Silti huvitti kun viime viikolla toisen Johnlock-one-shottini kohdalla havainnoin, että kursivoin suhteellisen järjestelmällisesti kirosanoja, erisnimiä, ja lisäksi harrastan sitä että toistan saman sanan monta kertaa ja jälkimmäinen/viimeinen on kursivoitu :D
« Viimeksi muokattu: 12.02.2016 21:41:03 kirjoittanut toyhto »
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 467
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #9 : 01.03.2021 15:00:19 »
NAAWWW ai ettien että mikä ihanuus täältä löytyi :'3

Tykkäsin ihan hirveesti tän ficin tyylistä ja kerrontatavasta, se oli jotenkin todella... uskottava ja canoniin sopiva ja erityisesti John oli aivan loistava!

Lainaus
”John”, hän sanoo uudestaan, ”älä enää ikinä tee noin.”

Ja typerys John vain miettii, että Sherlock on vihainen vain siksi, että hävisi Moriartylle!

Mun on välillä ehkä tietyllä tapaa hankala kuvitella näitä kahta suutelemaan tai ylipäätään harrastamaan mitään seksuaalista, mutta tällainen toteutus on mun mielestä tosi luonnollinen ja uskottava, eikä missään kohtaa tullut itselle sellasta fiilistä että mitähän nyt tapahtuu. Molemmat olivat jotenkin niin ihanan kiusaantuneita, John vähän pihalla ja Sherlock lopulta se, joka uskaltaa sanoa ääneen. Pidin kovasti tuosta "toivoisin, että koettaisit suudella" -kohdasta, koska se oli jotenkin sherlockmaista, verrattuna vaikka siihen että hän olisi ottanut ja suudellut suoraan menemään. Toki sekin on välillä oikein bueno, mutta tää oli jotenkin... perfect.

Lainaus
Hän on ehkä rakastunut Sherlock Holmesiin, voi helvetti, ja hän oli koko ajan paikalla kun se tapahtui eikä tajunnut mitään.

Voi John ♥ Me rakastetaan sua silti, vaikka et aina tajua mitä tapahtuu ;D Tää oli just loistava lopetus! Kursiiveja oli ehkä paljon, mutta mua ne ei haitanneet ollenkaan - olit laittanut niitä juuri sopiviin kohtiin! Onneksi löysin tämän, tykkäsin kovasti :3


ava © dicapriho
bannu © Inkku ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 479
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #10 : 01.03.2021 21:34:38 »
Kivaa kun Angie nosteli tämän esiin. Aloitin tänään AO:ssa vähän hämärän ihmissusi-H/D:n lukemisen mistä en oikein tiedä mitä tykkäisin siitä. Joten tämä oli oikein sopiva välipala tähän väliin ;D

Aloitan lopusta, mikä oli ehdottomasti ihana ja paras! Tuo Angien nostama viimeinen lause on sama, minkä itsekin meinasin tähän lainata, sillä miten ihanaa että John oli paikalla, eikä tajunnut mitään ;D Sillä tuo kertoo jotenkin niin hyvin siitä, ettei John ole todellakaan tilanteen tasalla!

Tykkäsin siitä, että tämä oli suora jatkumo sarjan tapahtumille. Ja hyvin pitkälti tämä meni niin kuin pitikin. Sillä tuollainen hetken jälkeen kuka tahansa on kaljan ansainnut ja Sherlock puolestaan sai itsensä viimeinkin toimimaan, kun John oli vähällä kuolla. Kivaa oli myös se, että tällä liikuttiin matalamman ikärajan puitteissa, se sopi tähän hetkeen oikein hyvin. Pussailu on ihanaa ja joskus se itsessään riittää hyvin, kuten tässä nähtiin :)

Kiitos tästä,
Vendela

©Sokerisiipi

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #11 : 01.03.2021 21:48:12 »
Vendela ja Angelina, kiitos kommenteista, tulen nyt heti ihmettelemään kun on tällaisesta vanhasta fikistä kyse, piti ihan laskea että onko siitä tosiaan viisi vuotta kun kirjoitin tämän! Ei tunnu yhtään niin pitkältä ajalta. Tämä oli silloin aikoinaan ihan niitä mun ekoja Johnlock-fikkejä!

Angelina, kiitos! Ihanaa että tykkäsit ja että John miellytti, hänellä oli tosiaan tässä ollut vissiin aika pitkä päivä, ilmankos on vähän vaikea ollut tajuta asioita, mutta hyvä että lopulta loksahti palaset kohdalleen. Silmäilin tätä itsekin nyt läpi ja onpa kyllä hyvä että Sherlock osasi kysyä aika suoraan, muuten John ei varmasti olisi tajunnut vieläkään mitään ja olisi jäänyt kaikki tajuamiset välistä. Ja sittemmin olen kyllä kirjoittanut näistä kahdesta varsin paljon myös seksikohtausjuttuja mutta tässä tarinassa tosiaan jäätiin pussailuun ja ihan hyvä niin, hyvä että pussailullekin on välillä omia tarinoita!

Vendela, kiitos! Tsemppiä hämärän ihmissusi-H/D:n kanssa, toivottavasti se osoittautuu hyväksi! Mutta kivaa että päädyit välissä lukemaan tällaisen hyvin epähämärän tarinan. Yllätyin vähän itsekin nyt siitä miten kovasti olinkaan tähän kirjoittanut tuota pussailua, ja on vissiin maneerit hiukan jo tässä viidessä vuodessa muuttunut, koska tuntui sellaiselta tekstiltä mitä ei enää ehkä tulisi kirjoitettua ja oli jotain yllättäviä ilmaisuja ja sananvalintoja. Uskomatonta että nää 2016 kirjoitetut fikitkin alkaa olla jo puoli vuosikymmentä vanhoja :')
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 210
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #12 : 01.03.2021 21:50:52 »
Ihanaa että Angelina kommentoi tätä tänään niin mäkin voin tulla kommentoimaan vähän niin kuin samalla oven avauksella! :) Oon lukenut tämän ekan kerran jo vuosia sitten (niin kuin kaikki muutkin Johnlockisi, luulisin!) ja ah että tämä ilahdutti taas, Johnin uupunut kaljankaipuu oli hyvin samaistuttavaa (mutta nyt on piru vie maanantai eikä maanantaina sovi kaljoitella, varsinkaan jos ei ole edes joutunut pommiliiviin puetuksi. :D) ja aaaaahhhh kun oli nautinnollisen pitkitettyä tuo suutelemaan pääsy, nautin nautin ja nautin siitä kuhnailusta ja erityisen kovasti nautinkin sitten kun vihdoin päästiin pussailemaan ja Sherlock kiipeää melkein Johnin syliin! Ihanaa myös kuinka Sherlock suutelemisen jälkeen vain istahtaa siihen Johnin jalkojen juureen, miten verraton mielikuva!

Lukiessa tuli muuten hauskasti mieleen se sun uusi, aivan ihana enkunkielinen Johnlock fuck or die, täällä on nimittäin joukossa yksi villi Mycroft!
Lainaus
Eihän hän tehnyt muuta kuin toisteli Mycroftin sanoja ja toivoi parasta, paitsi että -
Ehkäpä Mycroft olisi pannut Johnin toistelemaan jotain muuta kuin gullo galjaa vai mitenhän se replan suomennos meni... :')

Vitseistä vakavampiin asioihin, tämä kohta oli aivan paras:
Lainaus
John hengittää pienillä nykäyksillä. Sherlock pitää yhä kiinni hänen paidastaan, ihan turhaan, ei hän pystyisi liikkumaan vaikka haluaisi. Hän pitää silmänsä tiukasti kiinni. Sherlockin huulet ovat yllättävän pehmeät ja hengitys tuntuu hänen kasvoillaan, häntä huimaa, hän miettii että nyt viimeistään pitäisi havahtua ja työntää Sherlock kauemmas.

Hän suutelee varovasti takaisin.

Sherlockin huulten välistä pääsee pieni yllättynyt äännähdys.

John yrittää hengittää mutta eihän se kovin hyvin suju.
Muhun teki vaikutuksen tuo ilmaisu "hengittää pienillä nykäyksillä", ihana! Ja sitten tykkäsin erityisesti siitä, kuinka John suutelee varovasti takaisin ja Sherlockilta pääsee pieni yllättynyt äännähdys! <3<3

Ihana ihana fikki, oli mukavaa palata tämän pariin, kiitos kun olet kirjoittanut tämän!

Ja jos saa näin toisen fikin kommenteissa ruveta virittelemään ihan pientä keskustelun poikasta, niin Angelina mua jäi hirmuisesti kiinnostamaan, miksi sun on hankala kuvitella Sherlockia ja Johnia suutelemaan tai muutoin tekemään jotain seksuaalista. Kerro lisää! Millaisia on sun headcanonit? :) Kuulosti nimittäin tosi jännältä, kun mä en juuri muuta vapaa-ajallani teekään kuin kuvittele näitä pussailemassa tai hmmm, tekemässä jotain muutakin. ;D

// Ja täällähän on Vendela ja toyhto rynnänneet kirjoittamaan juttuja väliin! Oonpa hidas!
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 467
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #13 : 01.03.2021 22:09:16 »
Ja jos saa näin toisen fikin kommenteissa ruveta virittelemään ihan pientä keskustelun poikasta, niin Angelina mua jäi hirmuisesti kiinnostamaan, miksi sun on hankala kuvitella Sherlockia ja Johnia suutelemaan tai muutoin tekemään jotain seksuaalista. Kerro lisää! Millaisia on sun headcanonit? :) Kuulosti nimittäin tosi jännältä, kun mä en juuri muuta vapaa-ajallani teekään kuin kuvittele näitä pussailemassa tai hmmm, tekemässä jotain muutakin. ;D

Toivottavasti toyhtoa ei haittaa, että hänen tekstinsä kautta nousee keskustelua! :D Sisilja, en mä oikeestaan ees tiedä :''D Tai siis riippuu kauheesti mun m00dista ja siitä että mitä haluan lukea, mutta jotenkin nautin Johnlockista ehkä eniten niin, että se on sellasta piningia ja tunteiden tutkiskelua ja ehkä USTiakin, ilman että oikeesti välttämättä tapahtuu mitään. Sherlock on jotenkin sellanen hahmo, etten osaa kuvitella sitä aina kovin seksuaalisena, johtuu ehkä siitä. On paljon pareja, joilla haluan lähes poikkeuksetta lukea pussailua ja muutakin äksöniä, mutta tää pari toimii musta niin hyvin ilmankin :3 Ei sillä, oon lukenut kyllä Johnlock pusuja ja seksiäkin ja tykännyt niistäkin paljon, mutta en tiiä, mulla tää toimii kyllä melkeinpä vielä paremmin ilman ;D Oon myös verrattain aika vähän lukenut Johnlockia (vain täällä Finissä, enkä täältäkään vielä kaikkea), joten suurin osa fandomin headcanoneista on mulle ihan vieraita - saattaahan olla, että mieli muuttuis ihan täysin jos pääsis syvemmälle fandomiin!


ava © dicapriho
bannu © Inkku ♥

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #14 : 01.03.2021 22:26:57 »
No kylläpäs tämän fikin topic on tänä iltana eläväinen, ihan mahtavaa!

Sisilja, kiitos! Hyvänen aika tuo Mycroft tuolla, toisaalta en tiedä pitäisikö olla yllättynyt, jos en vielä vuonna 2021 erota Mycroftia ja Moriartya toisistaan niin miten oisin vuonna 2016 osannut :') Kivaa kun bongasit sen niin sain sen tuolta pois! Luin tämän nyt itsekin osittain ja hämmennyin kyllä tuosta suutelukohtauksen asettelusta ja Sherlockista lattialla Johnin jalkojen välissä, hihihii, mahtavaa kun oon unohtanut jo kaikki yksityiskohdat tästä niin sain itsekin ilahtua tuollaisesta lattialla kömpimisestä. Ja niin hassua, just noi kohdat mitä lainasit, nykäyksillä hengittäminen ja pieni yllättynyt äännähdys ois sellaista mitä en enää nykyään jostain syystä kirjoita, en tunnista omaksi tekstikseni vaikka tavallaan pidänkin niitä ihan kivoina juttuina. Mutta ehkä ihan hyvä asia että maneerit muuttuu ajan kuluessa!


Uuu ja minäkin haluan osallistua tähän Sisiljan ja Angelinan keskusteluun vähäsen! Oon kyllä lukenut Johnista ja Sherlockista kaikenlaista varsinkin enkuksi, enkuksi luen muutenkin enemmän kuin suomeksi. Ja myös kaikenlaista äksöniä. Mutta mulla on myös vähän taipumusta sellaiseen, että välillä käy niin että se unresolved sexual tension ja pining on oikein herkullista luettavaa mutta sitten kun jotain tapahtuukin, suutelua tai muuta hommailua, niin tunnelma vähän lässähtää. Niin tavallaan siltä osin samaistun sellaiseen ajatukseen että joskus tarina toimii paremmin ilman toimintaa, tai ehkä mun osalta toimii siihen asti että toiminta alkaa. Mutta luulen että se liittyy jotenkin kirjoitusteknisiin juttuihin tai juonenkuljetuksiin, siihen että kun jotain asiaa on odotettu tarinassa niin sitten kun se tapahtuu, on hankala pitää jännitettä yllä niin ettei tapahtuisi jonkinlaista lässähdystä. Ja apua en nyt osallistunutkaan keskusteluun vaan lähdin ihan sivuraiteille, hupsista vaan! Ymmärrän kyllä siis hyvin senkin että joistain pareista tykkää lukea mieluummin alemman ikärajan tekstejä.
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 1 210
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #15 : 01.03.2021 22:38:03 »
Pöytään on heitetty pining-kortti ja sehän on vähän kuin ässäkortti, koska pahapa sitä on enää peitota (ja heittelenpä mä nyt villejä ja tarpeettomia metaforia). Ilahduin kovasti sun selityksestä Angelina ja sun toyhto myös, koska täytyy sanoa, että omallakin kohdalla minkään muun parin välinen hiljainen kaipaus ei tunnu yhtä täydelliseltä kuin Johnlockin. Mutta sitten tahtoisin myös sanoa että minkään muun parin välinen seksi ei ole yhtä täydellistä kuin Johnlockin! Joten joo, se Angien mainitsema m00din vaihtelu on hyvä selitys myös, tosin mulla vaihtelee ehkä enemmän sen suhteen, tahdonko lukea näistä angstia vai silkkaa onnea. Niin, siinä on ehkä enemmän vaihtelua ja semmoista "tänään ei tee mieli lukea tätä" kuin seksijuttujen ja ikärajan kanssa. Väittäisin että mulle kelpaa aina seksi, eli mieluummin piningia tunteiden tunnustamisella ja seksillä kuin piningia pelkällä piningilla. Vaan myös se pelkkä pining on joskus oikein paikallaan ja vääntää sydämestä ihanasti, mutta mutta, sitähän on jo se itse sarja täynnä! Että ehkäpä mä kuitenkin päädyn tässä pohdiskelussani siihen, että tykkään siitä, kun fikeissä mennään vielä pidemmälle kuin itse sarjassa, koska sarjan tekijöiltä taisi loppua kantti ja rohkeus kesken kaiken ja oon näemmä edelleen siitä pahoillani, vaikka yritän aina välillä muuta väittää.

// Oho, meni ehkä vähän semmoiseksi fikkisuositteluksi ilman niitä varsinaisia fikkejä. Jospa yrittäisin korjata tilannetta hieman sillä että kommentoin vielä sitä, että jännä että tässä fikissä oli toyhto sulle nykyään vieraampia juttuja! Hauskaa tosiaan että maneerit muuttuu, mutta toisaalta ihan ilolla lukisin sulta lisää myös tällaista jos yhtäkkiä löytäisitkin uudestaan tällaisen tyylin ja sanavalinnat! :) Ja Angelina, kannattaa joskus kurkata myös enkkupuolelle jos yhtään innostaa, siellä on vaikka mitä helmiä! Vaikka tosiaan yksin jo Finistäkin löytyy tosi paljon ihania fikkejä! :)
« Viimeksi muokattu: 01.03.2021 23:35:50 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

toyhto

  • ***
  • Viestejä: 1 150
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #16 : 02.03.2021 00:02:49 »
Sisilja kyllähän mun pitää vielä rehellisyyden nimissä lisätä että siis vaikka juuri väitin että monesti se pining ennen seksikohtausta on fikin paras osa tai toimivin osa, niin kyllähän mä siis lähtökohtaisesti luen korkean ikärajan fikkejä joissa toiveena on että pining päättyy seksikohtaukseen (tai ooh vielä parempi on jos pining jatkuu monen seksikohtauksen yli, sepä onkin parasta mutta sitä on vaikea toteuttaa). Käytännössä vaan mulle monesti käy niin että se seksikohtaus onkin sitten pettymys, ehkä just siksi että kun tarinaa on rakennettu sitä kohti, niin on vaan jotenkin tarinankerronnallisesti vaikea juttu säilyttää jännite sen kohtauksen yli. Tai toki voi myös olla niin, että kun oon tällainen vähän nirsonlainen lukija, niin mulle vain harvoin käy niin että tykkäisin samassa tarinassa sekä piningista että seksikohtauksesta. Suomeksi luen kyllä mitä vaan ikärajoja ja ehkä mieluummin vähän matalamman ikärajan tekstejä jopa, niin suomeksi lukiessa tää on vähän erilainen ilmiö mulle. Seuraava henkilökohtaisen analysoinnin kohde oiskin sitten se että mikä niissä seksikohtauksissa mättää kun kyllästyn niihin usein saman tien, mutta jätän ne pohdinnat nyt toisaalle!

Ja hihii Sisilja mä näen tässä riskin/mahdollisuuden että kun lukee vanhoja omia tarinoitaan, voi löytää uudestaan vanhoja omia juttujaan, ja sittenhän se kirjoittaminen kulkee nätisti kehää kun omaksuu omat vanhat tapansa joista oli jo siirtynyt "eteenpäin" tai randomisti valikoituneeseen suuntaan :') Ja enkkupuolen Johnlock on kyllä ihana asia kun niitä on vaan niiiiin paljon, on varaa mistä valita.
Avatarista kiitos Ingridille!
Fikkilistaus

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 4 467
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #17 : 02.03.2021 00:14:41 »
Ja Angelina, kannattaa joskus kurkata myös enkkupuolelle jos yhtään innostaa, siellä on vaikka mitä helmiä! Vaikka tosiaan yksin jo Finistäkin löytyy tosi paljon ihania fikkejä! :)

No siis --- munhan on pitänyt tutustua enkkupuolen Johnlockiin jo aikoja sitten, mutta se on aina jäänyt ja nyt oon niin Marvelpärinöissä etten oo kyllä saanu ollenkaan aikaseks ;D Ajatus niiden kahlaamisesta ja hyvien seulomisesta on tuntunu vähän ylitsepääsemättömältä myös. Otan kyllä mielelläni suosituksia vastaan, joten jos on heittää hyviä niin paiskatkaa ihmeessä yksärillä!


ava © dicapriho
bannu © Inkku ♥

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 197
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: BBC!Sherlock: Kiitos (Sherlock/John, K-11, one-shot)
« Vastaus #18 : 04.03.2021 09:37:52 »
Oih, Johnlockia pitkästä aikaa! ♥

Heti ensimmäiseksi - vau. Ja toiseksi, olen hämmentynyt. Hyvällä tavalla. ;D Tämä oli myös mielenkiintoinen - Sherlockin käytös oli niin... Sherlockia, että eihän siitä oikein selvää ottanut. Ei siis ihme, jos John oli myös vähän hämmentynyt ja turhautunutkin. Kyllähän sitä nyt haluaisi vain hetken olla rauhassa koettelemuksen jälkeen, mutta se ei vaan onnistunut. Keskustelusta tulikin astetta erikoisempi, kun Sherlock esitti pienen pyyntönsä ja sitten asiat lähtivät vähän kuumempaan suuntaan hetkeksi. ;) Hmm, Sherlock on kyllä yksi suuri mysteeri, jonka ratkaisu varmasti vie koko loppuelämän. ;D Hienovaraisesti tässä taisi kuitenkin tulla esiin molempien tunteet, vaikka hämmennystä se hieman aiheuttikin.

UST on aina yhtä ihanaa - sitä ei kyllä väsy lukemaan. ♥ Musta tälle kaksikolle sopiikin tällainen hieman varovaisempi lähestymistapa ja että intiimimpiä tapahtumia ei viedäkään ihan loppuun asti. Tässä oli erittäoin kiva tunnelma, ja tykkäsin tosi paljon tuosta pohdiskelevasta vivahteesta ja hämmentyneistä fiiliksistä. Tuntui, että kaksikon välinen hetki oli todella paljon avaava molemmille. Tai koko "oltiin lähellä kuolla" -kokemus ylipäätään on voinut hieman avartaa katsetta ja selventää, mitä siellä molempien pintojen alla on vyörynyt (eli ne tunteet siis).

Ai että, oon ihan fiiliksissä tästä! Tämä oli hämmentävä, mutta hauska ja tunteikas lukukokemus! Tykkäsin hirmusen paljon, kiitos! ♥