Kirjoittaja Aihe: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)  (Luettu 11425 kertaa)

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 359
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #20 : 17.07.2023 22:31:31 »
Vaihdokkaista hei! Olipa tämä kaunis ja puhutteleva teksti, ja huomaan olevani hiukan sanaton sen äärellä. Olen tainnut joskus miettiä, mitä olisi käynyt selviytyneille, jos velhosota olisi päättynyt toisin, mutten koskaan näin syvällisesti, mutta tässä päästiin selviytyneiden kokemuksiin käsiksi jotenkin todella upeasti. Voin vaan kuvitella, että sitten kun (melkein) kaikki on menetetty, jää jäljelle vielä jokin kummallinen, sitkeä halu roikkua kiinni elämässä, pitää jäljellä olevat läheiset entistäkin lähempänä ja huolehtia heistä, vaikka se tarkoittaisi jalkaisin patikointia halki tuntemattoman maaseudun, ihmettelevien ja töllistelevien muukalaisten keskellä. Ihan erinomainen yksityiskohta tuo, ettei varmasti olla totuttu näkemään pientä lasta, jolla on sellainen tukka kuin Teddyllä, niin että kyllä varmasti herättää huomiota, joka tuossa tilanteessa ei ole niin kovin tervetullutta.

Muiden kommentoijien tavoin minuakin ihastutti tämä kohta:

Lainaus
Mi-mi, hän sanoi korvaani. Mm, minä vastasin, me vähenimme niin ettei meistä jäänyt jäljelle kuin tavuja.
Saan jotenkin niin hyvin kiinni, miltä tuntuu vähentyä ja pelkistyä niin, että tuntuu kuin jäljelle ei jäisi kuin tavuja. Varmaan tämä joukko on kokenut asioita ja menetyksiä, joille ei oikein ole sanoja, ei ainakaan vielä, tai niin kauan, kun ei ole tietoa edes huomisesta. Ei kai silloin oikein voi olla aikaa ja tilaa edes kunnon surulle, jos kaikki energia menee vaan siihen, että selviydytään seuraavaan hetkeen. Tai jotenkin niin tätä ajattelin lukiessani.

Tunnustan, että lukaisin muiden kommentoijien tulkintoja siitä, kuka minäkertoja oli, mutta varmaan olisin itsekin päätynyt Ginnyyn kaikkien tekstiin piilotettujen hienovaraisten vihjeiden perusteella. Hieno toteutus, ettei kertojaa suoraan nimetty tai paljastettu. Tykkäsin siitä, miten nuorilla oli mukanaan pieni Teddy, ja ajattelin heti, että tuollaisen epätoivoisen matkan teko nuorille pikkuisen sylilapsen kanssa on varmaan ihan hurjan raskasta (ihan jo fyysisesti, kun toinen ei kävele itse ainakaan pidempiä matkoja). Lisäksi minuun vetosi tuo taian käyttämättömyys löydetyksi tulemisen pelossa, jälleennäkeminen Charlien kanssa sekä pienet paritusvibat Ginnyn ja Lunan välillä.

Oli ilo löytää Vaihdokkaiden kautta tämän kauniin tekstin pariin, kiitos siitä! :)

Ricolette

  • ***
  • Viestejä: 509
Vs: Tavuja (S l pieni surumielinen AU)
« Vastaus #21 : 06.09.2023 21:14:00 »
Altais, ihana kuulla ajatuksiasi tästä! Onpa hyvä, että tästä välittyi halu roikkua kiinni elämässä ja toki myös pienet paritusvibat. Olen kirjoittanut todella vähän tämän sukupolven hahmoista, mutta tähän tekstiin he tulivat kertomaan tarinansa jotenkin tosi varmasti ja selvästi. Kiitos kommentistasi!
It takes a lot to give, to ask for help
To be yourself, to know and love what you live with
(Damien Rice)