Kirjoittaja Aihe: Susan Bonesin onni ja epävarmuus | K-11 | Susan Bones  (Luettu 179 kertaa)

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 899
    • H.E.R. – Things In Focus
Nimi: Susan Bonesin onni ja epävarmuus – hetkiä elämän varrelta
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S - K11
Genre: elämän ylä- ja alamäet, ystävyys, kasvaminen
Hahmot/paritus: Susan Bones
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2 käännähtää ja FF1000 sanalla selkäranka
Yhteenveto: Kokoelma hetkiä Susan Bonesin elämän varrelta – ennen Tylypahkaa ja Tylypahkassa. Elämänkäänteitä, oppitunteja, onnistumisen ja onnen hetkiä, murrosikäisen kasvua, ystävystymisiä ja ihastuksia.

A/N: Olen jo useamman kuukauden kirjoittanut pidempää ja seikkailullista Susan-ficciä, mikä on tehnyt sen, että en ole ehtinyt tai edes halunnut työstää muita ficcejä Susanista. Ja se, ollakseni rehellinen, on ollut kurjaa, koska ideoita ja ajatuksia on monia! Sen takia päätin sen kummemmin suunnittelematta aloittaa tämän ficlet-kokoelman hetkistä Susanin elämän varrelta, jotta pääsen vähintään näiden tekstien muodossa kirjoittamaan Susanin lapsuudesta ja nuoruudesta lisää :) Nämä ovat vähän kaikenlaisia – joskus viihdyttäviä, joskus mietteliäämpiä. Ensisijainen tarkoitus on avata kirjoituslukkoja ja kertoa samalla lisää Susanista hahmona. Kaikki tekstit rakentavat Susan-jatkumoani, joita löytyy lisää listauksestani.


Susan Bonesin onni ja epävarmuus
– hetkiä elämän varrelta

01 Setripuuta | Susan Bones | S | drama
« Viimeksi muokattu: 12.02.2020 20:43:05 kirjoittanut hiddenben »
lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 899
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Susan Bonesin onni ja epävarmuus | K-11 | Susan Bones
« Vastaus #1 : 12.02.2020 20:21:56 »
Yksi | Setripuuta

Susan yrittää seurata Viistokujan katukivetyksen reunassa juoksevaa puroa, mutta tiukka nykäisy kädestä lennättää tytön punaruskeat letitetyt hiukset aivan toiseen suuntaan.

“Ami-täti!”

“Täällä sataa kaatamalla, Susan”, Ami-täti vastaa eikä katso Susaniin niin kuin yleensä vaan kiihdyttää askeliaan. “Meidän pitää ehtiä kotiin ennen kuin vilustumme molemmat.”

Susan kohottaa toista käsivarttaan nähdäkseen, kuinka kauniisti pienet vesipisarat räpsähtävät sadetakin hihaan. Sitten Ami-täti vetää hänet sisään pieneen, pölyiseen puotiin, jossa on ensin vaikea nähdä mitään.

“Amelia Bones, mukavaa nähdä teitä.”

Susan katselee uteliaana vanhaa miestä, jonka ääni on hapertuva, kuin ohuen ohutta pergamenttia, mutta samalla täynnä jäntevyyttä ja päättäväisyyttä. Susan tietää tämän miehen, mutta ei ole koskaan tavannut häntä. Kuullut vain tarinoita.

“Kuin myös teitä, herra Ollivander. Tässä on sisarentyttäreni Susan.”

“Vai niin”, Ollivander sanoo ja nojautuu massiivipuuta olevan pöytänsä yli. “Mukava tavata, nuori neiti Bones.”

Susan niiaa, kun ei tiedä, mitä muutakaan tehdä. Ollivanderin huulille kohoaa hymyntapainen. Sitten mies kohottaa kulmiaan kuin esittäen äänettömän kysymyksen.

“Nuorempi neiti Bones on matkalla Tylypahkaan, eikö vain? Eiköhän anneta taikasauvan valita hänet.”

Susan seisoo jännittyneenä paikoillaan, kun Ollivander kävelee hänen luokseen mittanauha kädessä. Ami-täti istuutuu alas penkille ja seuraa Ollivanderin liikkeitä hymy huulillaan. Kun sauvamestari hymähtelee ja mutisee itsekseen, Susan tuijottaa pölyistä lankkulattiaa ja näpertää sormillaan mekkonsa helmaa.

“Kokeillaanpa”, Ollivander sanoo hetkeä myöhemmin palattuaan hyllyjen välistä. Miehellä on mukanaan kolme kapeaa laatikkoa, jokaisessa niissä taikasauva Susanin kokeiltavaksi. Susan tarttuu rohkeasti ensimmäiseen ja tietää jo, mitä tehdä. Ami-täti on selittänyt hänelle sauvanoston eri vaiheet, ja tämä on niistä mielenkiintoisin.

Ensimmäinen taikasauva posauttaa harmaata savua heilautuksella. Ollivander älähtää järkyttyneenä, repäisee sauvan Susanin kädestä ja mutisee jotain herkkyydestä ja liian jäntevän kirsikkapuun sopimattomuudesta.

Susan ottaa vastaan seuraavan sauvan ja heilauttaa. Tällä kertaa sauvapuodin ilmatilan täyttävät pastellinväriset konfetit. Ami-täti naurahtaa ilahtuneena, ja Susan kääntää innostuneen katseensa Ollivanderiin, mutta vanha mies rypistää vain kulmiaan.

“Miltä sauva tuntuu kädessänne, neiti Bones?”

“Mm…”, Susan etsii sanoja. “Ihan hyvältä?”

“Se ei riitä”, Ollivander puuskahtaa ja antaa Susanin kokeilla kolmatta taikasauvaa.

Lopulta kuitenkin viides taikasauva on se, joka saa Susanin niskavillat kohoamaan ja polvet värisemään. Odottavainen hiljaisuus laskeutuu sauvapuotiin, kun Susan katselee kädessään olevaa kauniin ruskeaa sauvaa. Sitä heilauttaessaan hän tuntee jonkinlaisen vieraan energian virtaavaan lävitseen, ja Ollivander hymähtää tyytyväisen oloisena kultaisen tähtisateen singotessa sauvan päästä.

“Arvelinkin niin”, mies myhäilee itsekseen. Susan katsoo Ollivanderiin odottavaisesti, mutta mies katsoo Ami-tätiä. “Hän on tullut teihin, neiti Bones. Setripuuta, aivan kuten ajattelinkin.”

“Entä ydin?”

“Feeniksin sulka, kuten teilläkin.”

Ami-täti nyökkää ja Susan miettii, miksi tämä näyttää siltä kuin aikoisi itkeä. Sitten Ollivander vetää Susanin huomion itseensä.

“Setripuusta tehdyt sauvat kuuluvat noidille tai velhoille, joka on lojaali ja mieleltään niin teräviä kuin vahvojakin. En henkilökohtaisesti itse haluaisi koskaan suututtaa setrisauvan omistajaa”, Ollivander selittää hiljaisella äänellä haudanvakavana. Susan tuntee hermostuvansa, mutta onneksi sauvamestarin kasvoille kohoaa lopulta pieni hymy. “Tämä sauva vaatii itselleen vahvan omistajan, mutta uskon sinun olevan sille sopiva vastus.”

Susan nyökkää ja ottaa laatikkoon pakatun sauvan vastaan. Ami-tädin maksaessa Ollivanderille Susan katselee käsissään olevaa aarretta ja miettii, kenet Ollivander on ehkä suututtanut. Mutta sitten hänen uusi setripuusauvansa katoaa Ami-tädin käsilaukkuun ja he kiitävät puodista sateeseen ja sieltä Vuotavaan noidankattilaan, eikä Susan ehdi kysyä vanhalta mieheltä enää mitään.
lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 526
Vs: Susan Bonesin onni ja epävarmuus | K-11 | Susan Bones
« Vastaus #2 : 13.02.2020 22:45:13 »
Kiva ajatus tällainen sarja, johon voi koota pieniä palasia Susanin elämästä <3 Tässä lukija jotenkin hyppäsi todella elävästi Susanin mukaan: pystyin kuvittelemaan käden nykäisyn, sateen ja Oliivanderin puodin melkein kuin olisin itse ollut mukana ❤️ Taikasauvapuodissa asiointi on niin jännittävää ja on kivaa lukea siitä sinun / Susanin versio. Tuo miten oikea sauva saa polvet värisemään, on mielestäni osuva kuvaus ja sauva tuntuu tyypiltään muutenkin juuri sopivalta Susanille.

Mukava pieni palanen ja odotan innolla, mitä muita palasia tähän seuraavaksi ilmestyy!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥