Kirjoittaja Aihe: Irtipäästökoe (K-11 • vaellus- ja parisuhdedraama, Oliver/Valtteri • spurttailua, 7/7)  (Luettu 3011 kertaa)

flawless

  • HBIC / IWBYS
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 977
  • d a d d y
Minut houkutteli tänne kiinnostava nimi, joka oli niin nokkela että suorastaan pakotti klikkaamaan! Näin tekstin lukemisen jälkeenkin edelleen pidän kovasti nimestä, se sopii aihepiiriltään tosi hyvin tekstiin ja on musta edelleen tosi kivasti oivallettu. Kekseliäät yhdyssanaotsikot on mun kestolemppari ja tämä oli juuri sellainen. Se että tämä sana ja sen symboliikka tuli vielä lopetuksessa esiin vahvasti oikein kruunasi kokonaisuuden.

Miljöö oli tosi kiinnostava, en muista että oisin lukenut Lapin vaellusreissusta aikaisemmin. Tähän oli miljöön puolesta helppo samaistua mutta tuli kuitenkin ihanasti uusia asioita ja yksityiskohtia, jotka tekivät siitä kiinnostavan. Lopulta kuitenkin suhdekiemurat olivat niin kiinnostavia, että unohtui vähän miljöön fiilistely siihen keskittyessä, mutta se kertonee siitä että parisuhdedraama oli erittäin hyvin kirjoitettua ja varsin riipaisevaa. Ekan osan aikana tuli sellainen kuva, että suhde on ehkä vaan arjen harmaannuttama ja kaipaa vähän piristystä, mutta tokassa osassa esille tullut kosiminen ja kieltäytyminen yllätti ja kolautti kyllä aika kovasti. Jotenkin tässä oli sellainen painostava tunnelma, että ikään kuin odotetaan eroa vaikka ei halutakaan erota mutta ei myöskään jatkaa näin, ja se tunnelma oli tosi ahdistava ja voimakas ja taitavasti kirjoitettu. Valtterin ehdottumuus ja tuki oli tosi lämmittävää luettavaa ja pidin siitä, että loppu oli jokseenkin avoin mutta kuitenkin toiveikas, se tuntui jotenkin tosi kivalta ja hyvältä lopetukselta tälle.

Irti päästäminen ja arjen taakse jättäminen toimivat tässä teemana tosi hyvin. Oliverin työstressi ja työhön uppoutuminen olivat ymmärrettävä ja arkinen seikka, jota kuitenkin käsiteltiin tässä raikkaalla ja kiinnostavalla tavalla. Se kuinka Oliver oli niin kiinni siinä omassa arjen masennusmössössään ja työnarkomaniassaan eikä osannut yhtään irrottautua arjestaan oli kuvailtu tosi hyvin, sekä noin niin kuin itsessään että myös Valtterin päinvastaisen käytöksen ja olemuksen ja ajatusten kautta. Kaikissa osissa tuli eri tavoin tuo kontrasti esiin tosi hyvin, se kuinka toinen osasi käsitellä asioita terveemmin ja toinen ei - vielä. Olit kuvaillut Oliverin ajatuksia ja mielen tunnelmaa tosi hyvin, esim. hiljaisuuden paino ja olemisen ahdistavuus ja paperinivaskan haamu seuraamassa olivat tosi hienoja kohtia, samoin kuin oivallus siitä että työlleen omistautuneesta oli tullut työlleen elävä.

Irtipäästökoe niin kirjaimellisessa kuin kuvainnollisessa merkityksessäänkin oli tosi upea ja valtavan hienosti keksitty. Tykkäsin siitä, että se tuli tässä mukaan symboliikan lisäksi myös konkreettisemmin, se jotenkin teki tuosta symboliikasta vielä hienomman, kun se oli niin moniulotteinen. Tykkäsin siitä, miten irtipäästökoe positiivinen/negatiivinen toistettiin eri merkityksissä useampaan kertaan, tuo vaan oli jotain ihan käsittämättömän upeaa ja tuo viimeinen osa kokonaisuudessaan oli kyllä todella hieno. Niin paljon oivalluksia, niin paljon hienoja ilmaisuja, niin paljon merkitystä ja tunnetta... Ihan todella upea lopetus tälle, joka kyllä huipensi ja kruunasi tekstin loistavasti!

Lainaus
Syyllisyys sulki Oliverin silmät. Oliver ei käsittänyt sitä, että Valtteri pyysi lupaa koskettaa, vaikkei Oliver ollut pyytänyt lupaa satuttaa.

Oliver siveli mustelmarengasta Valtterin ranteessa. Jäljet sopivat täydellisesti hänen sormiinsa, ja se oli kauheaa. Valtterin parransänki raapaisi hänen korvantaustaansa. Hien hento häivähdys tuoksui turvalta. Rintakehän kohoilu selkää vasten tuntui kodilta. Oliverin mielessä käväisi, että hetki saattaisi olla heidän viimeisiään. Sitten hänen mielessään käväisi, että parisuhde olisi voinut päättyä kurjemmissakin maisemissa. Kaukaisuudessa aurinko leikki pilvihunnulla rei’ittämällä sitä rakastavasti.

”Kai sää tiiät, mitä mää tein sulle tuolla allaalla”, Oliver sanoi.

”Tiiän, mutta tiiän mää jottain muutaki. Myö ollaan seurusteltu, mitä, kuus vuotta. Mää rohkenen väittää tuntevani sut. Ei nyrkit oo sun aseita. Vaikeneminen on.”

Oliver tuijotti horisontin valonäytöstä ja vaikeni, mutta samalla hänestä tuntui oudosti siltä, etteivät he olleet pitkään aikaan olleet niin lähellä toisiaan.
Anteeksi raivostuttavan pitkä lainaus, mutta kun oih ja voih. Tämä vitospätkän loppu vaan oli kokonaisuudessaan niin upea. Tässä oli tosi hienoja kielellisiä elementtejä, esim. syyllisyys sulki silmät oli musta tosi hienosti muotoiltu. Mustelmarengas ja sen kauhea sopivuus omiin sormiin oli myös pysäyttävä, samoin kuin se että oli musta tosi hienosti sanottu että toinen pyysi lupaa koskettaa vaikkei hän ollut pyytänyt lupaa satuttaa, vertauksena tuo jotenkin oli tosi karu ja pysäyttävä. Läheisyyttä on myös kuvailtu tässä tosi hienosti ja tunnelmallisesti, kun oot kuvannut tilanteen noiden yksityiskohtien kautta, jotka olivat kaikki tosi upeita. Kuvailu loi tähän tosi vahvan ja kauniin tunnelman, joka sai tämän hetken tuntumaan tosi merkitykselliseltä. Oliverin ajatus viimeisistä hetkistä toi tähän katkeransuloisen sivumaun. Kokonaisuudessaan ihan tosi upea kohta niin monella tapaa! Tämä jäi kakkoseksi ainoastaan huikean hienolle lopetukselle :P

Tämä oli moniulotteinen, tunnelmallinen, hienosti kirjoitettu, oivalluksia tarjoava ja lukukokemuksena ehdottoman upea teksti. Pidin ihan hurjan paljon! Tuhannet kiitokset tästä ❤
I'm not a freak I just thought it was carnival


banneri © Ingrid

niiina

  • Ylikuolonsyöjä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 5 329
  • Malfoysexual
Kommenttiarpajaisista hei o/

Valitsin tekstin ihan sen perusteella kun pari muutakin oli tätä kovasti kehunut. Tunnetusti sellainen vetää puoleensa! Kirjoitin tosiaan tätä kommenttia kesken Suomen jalkapallo-ottelun ja tietyistä syistä ajatukseni hieman karkasi tekstin suhteen, mutta haluan silti ehdottomasti kirjoittaa kommentin, koska teksti oli upea!

Pidin tosi kovasti siitä, millaisen tapahtumapaikan ja miljöön olit ylipäätään valinnut. Se vangitsi todella vahvasti mukaansa. Oli myöskin miellyttävää tietyllä tapaa lukea parisuhteen kiemuroista ja siitä, ettei kaikki ole aina niin helppoa. Pystyin samaistumaan todella vahvasti Oliverin työnarkomaani - ajattelutapaan, koska olen siinä todella vahvasti haluamattani itsekin. Se vie todella paljon siitä muusta ympärillä olevasta elämästä ja sitä varmasti meistä jokainen pysähtyy välillä ajattelemaan, että onko se sen arvoista ja miksi siitä ei osaa irtaantua. Stressaisin juuri samanlaisia asioita mitä Oliver tekstissä stressaa. Ja tuollainen varmasti myöskin vaikuttaa parisuhteeseen. Olen myös kateellinen ihmisille, jotka osaavat nauttia hetkestä ja todella iloita asioista siitä tilanteessa, koska olen itse juuri sellainen kenen pää hyrrää jatkuvasti kaikkea todellakin ei-oleellista kanssa ja se itse oikea hetki ei tunnu miltään. Senkin vuoksi tämä teksti tuntui tosi samaistuttavalta. Olit luonut minusta hahmojen dynamiikan loistavasti.


Lainaus
”Kai sää tiiät, mitä mää tein sulle tuolla allaalla”, Oliver sanoi.

”Tiiän, mutta tiiän mää jottain muutaki. Myö ollaan seurusteltu, mitä, kuus vuotta. Mää rohkenen väittää tuntevani sut. Ei nyrkit oo sun aseita. Vaikeneminen on.”

Oliver tuijotti horisontin valonäytöstä ja vaikeni, mutta samalla hänestä tuntui oudosti siltä, etteivät he olleet pitkään aikaan olleet niin lähellä toisiaan.

Voin myös samaistua siihen, kuinka sellainen silmitön raivo voi purkautua väkivaltaisena käytöksenä. Sitä on äärimmäisen haastavaa hallita, mutta jotenkin olit käsitellyt sitäkin todella hyvin tekstissä. Esimerkiksi tuo lainaamani kohta oli äärimmäisen onnistunut.

Lainaus
”Kolomekymmentäyksivuotias mies. Vatsakipu alakanu eilen illalla ylävatsalta ja paikallistunu tännään alaoikealle. Suoli toiminu, virtsaneritys normaalia. NRS nyt seittemän, ja pahoinvointiaki on. Oksentanu kertaalleen. Kuumeesta ei tietoa. Kliinisesti appendisiitti. Tärinäarkuutta, yskiminen pahentaa. Maksimiaristus McBurneyn pisteessä. Laaja-alainen défence. Rovsingin koe positiivinen. Irtipäästökoe positiivinen.”

Oliver kuunteli litaniaa puolella korvalla ymmärtämättä puoliakaan. Kipu ja pahoinvointi velloivat hänessä ja yrittivät varastaa kaikki ajatukset. Siitä huolimatta Oliver huomasi hymähtävänsä Valtterin viimeisille sanoille: irtipäästökoe positiivinen. Jossakin kivun toisella puolen Oliver ymmärsi sen olevan jotakin kliinistä ja arkista, mutta kun hän retkotti siinä kovassa, koleassa maassa ja tuijotti yläpuolella rakoilevaa pilvimassaa, hän ajatteli suuria seikkailuja ja kovia koettelemuksia. Hän muisteli lapsuutensa supersankareita. Ja niin Oliver Karisto lojuu Lapin erämaassa litimärkänä ja läpikotaisin lannistuneena, sankarin sadeviitta rypistyneenä allaan. Hänen suurin huolenaiheensa kiteytyy siihen, joutuuko hän umpilisäkkeenpoistoleikkaukseen ja sairauslomalle töistä. Sairausloma on sankarimme pahin vihollinen, vielä kesälomaakin pahempi. Irtipäästökoe negatiivinen.
Upeaa, tosi upeaa.

Musta oli ihana, että teksti päätyi kuitenkin toivoon tulevasta ja toivottavasti ymmärrykseen, jota tuollainen sairastuminen voi tuoda ainakin hetkellisesti elämään - että hetkonen. On tässä muutakin kuin se työ. Olen sanonut jo aikaisemminkin, mutta sanon nytkin, että olet ainutlaatuinen kirjoittaja ja olen todella kiitollinen sekä iloinen, että mulla on mahdollisuus lukea sinun kirjoittamiasi juttuja. Pahoittelut, että sen suuremmat pohdinnat varmasti puuttuu, mutta pidin tästä aivan hurjasti. Teksti osui ja upposi - ja se on varmasti se, mitä teksti monesti on tarkoitettu tekemäänkin. Samaistuvaisuus saa heti tekstin tuntumaan vielä entistä henkilökohtaisemmalta.

Iso kiitos Walle tästä lukukokemuksesta. ❤

niiina
Dramione
Bughead

Angelina

  • Lethal Protector
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 089
Kommiksesta iltaa! Pahoittelen jo etukäteen sekavaa kommenttia, kirjoitin asioita ylös sitä mukaa kun tätä luin ja yritän saada tehtyä jonkinlaisen järkevän yhteenvedon :''D

Tykkäsin hirveesti heti ekassa kahdessa rapsussa siitä, miten kuvasit Oliverin ja Valtterin ja heidän eroavaisuuksiaan - Oliver miettii töitä lomallakin, kun taas Valtteri osaa pysähtyä ihailemaan luontoa. Tuo alku ei tosiaan maalaa kovin ruusuista tilannetta, eikä tämän tekstin hieno nimi välttämättä onnellista loppua, mutta katsotaan :D

Lainaus
Oliver muisti jälleen, että he olivat koeajalla. Se oli äänetön totuus. He olivat kuin kämppäkavereita, jotka vaihtoivat kuulumisia velvollisuudentunnosta ja nukkuivat sattumoisin samassa sängyssä.

Auts, tää osui ja upposi samankaltaisessa tilanteessa olleena - se on nimittäin kohtuu hirveä tunne tajuta asioiden laita :D Tykkään muutenkin siitä, miten realistisia ongelmia tässä kuvataan! Samaistun jotenkin Oliveriin tavallaan hahmona, vaikka itse luojan kiitos osaan päästää hyvinkin irti töistä lomalla, mutta muuten hänen ajatuksensa ja turhautumisensa ja muu jotenkin osuu ja uppoaa :'D En luultavasti itsekään olisi ilosta hihkuen lähtenyt Lappiin vaeltamaan, varsinkaan jos suhteen tilanne on muutenkin epävakaa. Oliverilla (ja minulla ;D) olisi varmasti opittavaa Valtterin asenteesta.

Lainaus
Irtipäästökoe positiivinen, ja sen pituinen se.

Nautin aina kovasti näistä Ahaa!-hetkistä, kun ficin nimi ja sen merkitys selviää tekstissä :D Tälläkin oli kuitenkin useampi tulkinta, kliinisessä ammattisanastossa se tarkoittaa jotain ihan muuta, kuin Oliverin epätoivoisissa ajatuksissa.

Valtteri selkeästi ymmärtää, tai ainakin haluaa ymmärtää Oliveria joka kamppailee sekä työstressin että oman riittämättömyytensä kanssa. Toivottavasti hän saa Oliverin ajatuksia kääntymään positiivisempaan suuntaan - ainakin tuo loppu lupailisi sitä! Oon välillä vähän nihkeä avoimien loppujen kanssa, koska oon just sellanen että PAKKO TIETÄÄ MITÄ TAPAHTUU, mutta tässä se ei häirinnyt kyllä yhtään vaan nimenomaan sopi kokonaisuuteen!

Tää herätti kyllä monenlaisia ajatuksia ihan henkilökohtaisellakin tasolla, kiitos ♥


“He loved you. He loved you, and he admired you. Even when you fought.”

ava © flaw
bannu © Inkku