Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Sammakkolampi | S | Phoenix, Miles ja Larry | kaverihöpö + viattomat ihastuksentunteet | raapaleita, 8/8  (Luettu 1272 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 249
Nimi: Sammakkolampi
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Hahmot: Phoenix Wright, Miles Edgeworth ja Larry Butz
Ikäraja: S
Tyylilaji: kaverifluff, viaton kaveri-ihastus
Haasteet: FanFic100 (28. Lapset), FinFanFun1000 (60. Lapsuus), Lähtökohtaisesti sinun, Otsikoinnin iloja -kevätkurssi 2020 (yhdyssanaotsikko), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Pohdin, mistä FF100 sanasta kirjoittaisin seuraavaksi, ja halusin sitten kirjoittaa Phoenixin, Milesin ja Larryn kouluajoista, kun ne oli samalla luokalla! Tämmöstä kevyttä kaverihöpöä hienoisilla ihastuksentunteilla höystettynä.





S A M M A K K O L A M P I




1.

Uudella pojalla on siisti housupuku, punainen rusetti ja harmaat hiukset, kuin vanhalla miehellä. Phoenix nojaa kiinnostuneena pulpettiinsa, kun poika kävelee opettajan rinnalla luokan eteen. Poika on suoraselkäinen, mutta katselee varpaitaan, kun opettaja esittelee hänet.

”Tässä on Miles Edgeworth. Hän on vaihtanut juuri koulua. Sanokaahan kaikki ’hei’ Milesille.”

”Hei Miles”, Phoenix toistaa muiden mukana. Hänen vieressään on tyhjä pulpetti, josta tulee Milesin uusi istumapaikka.

”Hei”, Phoenix kuiskaa. Miles mulkaisee häntä ja nostaa sormen huulilleen. Phoenix repii sivun matematiikanvihkostaan ja kirjoittaa paperille nimensä.

Eikö se ole taruolento? Miles kirjoittaa takaisin. Aika hupsu nimi.

Phoenix rypistää loukkaantuneena otsaansa. Heistä ei tulisi hyviä kaveruksia.

*

2.

Tennarit vinkuvat liikuntasalin lattiaa vasten. Phoenix ja Larry joutuvat samaan polttopallojoukkueeseen uuden pojan kanssa. Miles on teräväpäinen ja tietää pelin jokaisen porsaanreiän, mutta liikunnallisia lahjoja hänelle ei ole suotu. Phoenix ja Larry ottavat tehtäväkseen suojata poikaa sinkoilevilta kumipalloilta, mutta lopulta heidät molemmat poltetaan ja Miles jää yksin rinkiin.

”Minä en pidä hänestä yhtään”, Phoenix mutisee kädet puuskassa.

”Antaisit sille jo anteeksi”, Larry sanoo. ”Myönnä pois, sun nimi on aika hupsu.”

”Mutta ei hän voi noin vain sanoa sitä minulle päin kasvoja…”

Miles saa pallon naamaansa. Opettaja viheltää ja peli on ohi. Phoenix mulkoilee ilakoivaa voittajajoukkuetta, eikä onnittele Milesia hyvästä yrityksestä.

*

3.

”Miksi sinun tukkasi on noin piikikäs?” Miles kysyy ja laskee tarjottimen Phoenixin pöytään. Phoenix siristää silmiään. On uudella pojalla otsaa haukkua hänen hiuksiaan, kun näyttää itse satavuotiaalta.

”Pistätkö niihin geeliä?” Miles jatkaa. ”Minä olen aina kuvitellut, että geeliä laitetaan vain juhlatilaisuuksiin.”

”Ne ovat luonnollisesti tämän näköiset”, Phoenix mutisee korvat punaisina ja ahtaa suunsa täyteen lounaseväitään. Miles syö haarukalla ja veitsellä ja vain pieniä, hienostuneita suupaloja.

”Joten…” Miles koettaa avata uuden keskustelun. ”Pidätkö sinä kenestäkään tytöstä?”

Phoenix pärskäyttää maitojuomat tarjottimelleen. ”Se ei kuulu sinulle!”

”Anteeksi”, Miles sanoo hölmistyneenä. ”Kuvittelin, että ystävät puhuvat näistä asioista.”

Emme me ole ystäviä, Phoenix ajattelee happamena.

*

4.

Miles seisoo koulun portailla ja halaa reppuaan. Hän näyttää säikyltä, ja Phoenixiä ärsyttää, että tuntee vastuuta mennä kysymään, onko pojalla kaikki hyvin.

”Onhan minulla”, Miles sopertaa ja pakottaa hymyn kasvoilleen. ”Isäni ei voi hakea minua tänään koulusta. Minun pitää kävellä itse kotiin.”

”Me voidaan kävellä sun kanssa”, Larry ehdottaa heti ja nappaa Milesin repun selkäänsä. ”Voidaan näyttää sulla sammakkolampi matkan varrella!”

Miles vilkaisee Phoenixiä empien. Phoenix nyökkää rohkaisevasti ja tarttuu Milesia kädestä, sillä niin äidit ja isät tekevät, kun haluavat rauhoitella lapsiaan. Miles punastuu vähän, muttei revi kättään hänen otteestaan. Phoenix virnistää. Hän nykäisee Milesin peräänsä ja juoksee Larryn kiinni.

*

5.

Loppukesän aurinko lämmittää Phoenixin poskia. Hän makaa tyytyväisenä ruohikolla ja heiluttelee paljaita varpaitaan. Miles istuu hänen vieressään, katselee lammen suuntaan ja nyppii ruohonkorsia shortseistaan. Larry ryömii kaislikossa ja yrittää napata sammakoita lippalakkiinsa.

”Minun isäni on puolustusasianajaja, olenko jo kertonut?” Miles sanoo.

”Olet”, Phoenix vastaa ja ajattelee: Ainakin sata kertaa.

”Haluan olla isona niin kuin hän.”

”Minusta se kuulostaa aika tylsältä työltä”, Phoenix haukottelee. ”Itse olisin mieluummin lentäjä. Tai maalari.”

”Sinä oletkin outo.”

”Sanot minua vielä kerran oudoksi ja saat nenillesi!”

Miles nauraa ja kellahtaa hetkeksi hänen kainaloonsa. Phoenix ei tiedä, miksi, mutta hän toivoo, ettei Miles nousisi siitä ikinä pois.

*

6.

Phoenix pyyhkii kyyneleitä ja räkää poskiltaan. Hän on vieläkin poissa tolaltaan. Larry silittää lohduttaen hänen selkäänsä. Miles sahaa puistonpenkin edessä ja pohtii jotain ankarasti.

”Minä en enää ikinä mene takaisin kouluun”, Phoenix julistaa niiskuttaen.

”Totta kai sä menet”, Larry sanoo. ”Me todistettiin sut syyttömäksi. Sä et varastanut Milesin rahoja, eikä kukaan sua siitä enää syytäkään. Loppu hyvin, kaikki hyvin.”

Phoenix pudistaa päätään. Miles käy hänen toiselle puolelleen istumaan ja kietoo myös käsivarren hänen ympärilleen.

”Tämän takia minä haluan puolustusasianajajaksi”, Miles sanoo hiljaa. Phoenix räpyttelee kyyneleet silmistään ja katsoo poikaa ihmeissään. Miles nyökkää vakavana.

Puolustusasianajajan työ ei kuulostakaan enää niin tylsältä.

*

7.

He istuvat Milesin sängyllä ja lukevat sarjakuvia. Ne ovat Milesin isän vanhoja ja kertovat vahvasta ja oikeudentajuisesta samuraista, joka joutuu pelastamaan rakkaansa rikollisten kynsistä. Kun Phoenix painaa taskulamppunsa viimein sammuksiin, hän huomaa, että Miles tuijottaa häntä.

”Saanko kertoa sinulle salaisuuden?” Miles kuiskaa vaikeana. Phoenix nyökkää.

”Minä…” Miles aloittaa ja puree huultaan. ”Minussa on jokin vialla.”

”Mikä?” Phoenix kysyy ihmeissään.

”Sinähän tiedät, miten Larry puhuu aina tytöistä… Minäkin ajattelen niin välillä. Mutta pojista.”

”Ahaa”, Phoenix sanoo ja heittää sarjakuvansa ison lehtipinon päälle. ”Eihän siinä ole mitään outoa. Cassidyllakin on kaksi isää.”

Miles nyökkää ja näyttää olevan asian kanssa heti paremmin sujut.

*

8.

Larry on napannut viimeinkin sammakon. Hän nimeää sen naapuriluokan Jasmineksi, koska on ihastunut tähän. Kun Larry juoksee näyttämään saalistaan läheisen nakkikojun myyjälle, Phoenix hivuttautuu Milesin kylkeen kiinni ja kuiskaa typerän vitsin tämän korvaan. Hänestä tuntuu hyvältä, kun saa Milesin nauramaan.

”Mitä aiot tehdä joululomalla?” Phoenix kysyy. ”Me lähdemme vanhempieni kanssa isoäidin luo maalle.”

”Isä lupasi viedä minut Eurooppaan”, Miles kertoo ylpeänä.

”Lähetätkö minulle postikortin sieltä?”

”Totta kai”, Miles sanoo, kuin Phoenix olisi ollut typerä edes kysyessään. He hengittävät molemmat syvään ja nojaavat toisiaan vasten. Kaislikossa molskahtaa.

”Olet minun ensimmäinen paras ystäväni”, Miles sanoo hetken päästä. ”Se tuntuu aika mukavalta. Minulla ei ole ennen ollut ystäviä.”

”Älä viitsi”, Phoenix mutisee ja hieroo niskaansa.

”Totta se on. Toivon, että olemme ystäviä vielä pitkään.”

Phoenix hymyilee ja halaa kömpelösti Milesia yhdellä kädellä.


Joululomalla kaupunkiin iskee kova maanjäristys, eikä Phoenix näe Milesia enää sen jälkeen – ei viiteentoista vuoteen. Hän ei saa edes pyytämäänsä postikorttia.


« Viimeksi muokattu: 29.05.2021 11:16:41 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 371
  • Lunnikuningatar
EEEIIIH mikä loppu! :( Sydänparkani!

Mutta nämä olivat kyllä ihania! Milesin ja Phoenixin tutustuminen, Milesin suorapuheisuus ja oletus siitä, että he ovat ystäviä... Miles surkeana pesäpallossa ja nyhjöttämässä koulun portailla halaamassa reppuaan, kolmikko onnellisena sammakkolammen reunalla...

AH! Niin hyvää fluffia ja kesätunnelmointia ja koulumeininkiä. ♥ Tämä on kyllä ehdottomasti yksi lemppareitani näistä sinun AA-sarjoistasi, ja pakko sanoa, että olen kyllä tosi iloinen, että kirjoitat tästä FF100:aa. Finiin mahtuu aina lisää Wrightworthia. (Ja on Larrykin tässä aika symppis. Nimetä nyt sammakko ihastuksen mukaan!)

Erittäin jepa, lisää, kiitos!


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.