Kirjoittaja Aihe: Sateessa | S | salavihkainen melankolia | Miika & Topi  (Luettu 456 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 022
  • Raapalemestari
Ikäraja: S
Tyylilaji: salavihkainen melankolia
Hahmot: Miika & Topi
Muuta: vastinpari rapsulle Piilossa, S
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Spurttiraapale V

A/N: Joku toivoi minulta lisää Topikaa ;> Voit ilmiantaa itsesi kommenteissa, ja toki te kaikki muutkin, jotka eksytte tätä lukemaan :3




Sateessa

”Hei, mennään kävelylle!” intoilin, kun kyllästyin sohvalla hengailuun.

”Siellä sataa”, Miika huomautti ja nyökäytti päällään ikkunan suuntaan. Raskas kesäsade huuhtoi kerrostalon sisäpihaa, mutta mä tykkäsin sateesta, lätäköistä ja märän asfaltin tuoksusta. ”Niinku ihan kaatamalla.”

”Fine. Meen sitte yksin”, sanoin ja astuin keltaisiin kumisaappaisiini. Puin takin ja otin naulakosta valtavan, punaisen sateenvarjoni, jonka alle Miika olisi kyllä vallan mainiosti mahtunut, mutta ei sitten. Mun astuessa ovelle Miika kuitenkin tarttui mun huppuun.

”Mitä sä teet?” ärsyynnyin.

”Tuun sun mukaan, jos ootat vähän.” Miika yritti pukea lenkkarit, mutta mä pudistin päätäni ja kaivoin kaapista Miikalle omat mustat kumisaappaat. Se tuijotti niitä. ”Ei ne sovi mulle. Mulla on kaks numeroa isommat jalat ku sulla.”

”Ei nää olekaan mun saappaat vaan sun.”

”Onko sulla mulle omat kumisaappaat?”

”No tietty.”

”Vau.” Miikan otettu, ujosteleva hymy hämmensi mua. Mitä se nyt tämmösiä pikkujuttuja niin kovasti aatteli?

”Joojoo, tuu jo”, käskin kärsimättömänä ja kiskoin Miikaa ranteesta mukaani. Ulos päästyäni unohdin sateenvarjon. Kastuminen ei haitannut mua. Lempeä sade tuntui ihanalta kasvoilla. Kaikki vihreä tuoksui huumaavalta. Miika harppoi mut kiinni sateenvarjo kainalossaan ja avasi sen.

Sateenvarjo ei ollutkaan ihan niin iso kuin olin muistanut. Me ei mahduttu täysin sen alle. No, ei mulla ollutkaan suunnitelmissa tallustella kiltisti sateenvarjo kädessä, mutta ennen kuin ehdin karata loiskuttelemaan lätäkköihin, Miika nappasi mua vyötäröltä ja kiinnitti kylkeensä. Häkellyin vastoin tapojani, koska vaikka siinä oli tosi kiva olla, se oli eri tavalla kivaa kuin olin odottanut. Mun ei enää tehnyt mieli juoksennella. Halusin jäädä tähän, halusin hiukan lähemmäskin. Halasin Miikaa. Sen takin kangas oli karhea mun poskea vasten. Mun ylle hiipi surunsekainen ikävä, koska tänään Miika lähtisi takaisin kotiinsa Joensuuhun enkä mä tiennyt, millon näkisin parasta kaveriani taas.

”Miksi sun piti muuttaa sinne perseeseen?” nurisin.

”Koska sain sieltä hyvän duunin”, Miika vastasi.

”Etkö vois hakea töitä täältä?” mumisin ja halasin hetken tiukemmin.

”Ehkä joskus”, Miika sanoi ja taputti mua selkään. Se tykkäsi Joensuusta. Miika ei halunnut takaisin Jyväskylään. Ei täällä ollut sille mitään. Päästin irti ja livahdin sateenvarjon alta. Mun juoksuaskelissa oli enemmän turhautumista kuin riemua. Lämmin vesi poskilla saattoi olla kyyneleitä, koska mun paras kaveri ei kaivannut mua yhtä paljon kuin mä kaipasin sitä.



« Viimeksi muokattu: 21.01.2020 14:27:32 kirjoittanut Sokerisiipi »

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 207
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Vs: Sateessa | S | Miika & Topi | salavihkainen melankolia
« Vastaus #1 : 20.01.2020 22:10:08 »
Voi eii, Topi parka :( Totta kai Miika kaipaa sitä, ei se vain ehkä osaa näyttää sitä! Tämä vaatii selvästi jotain ihanaa hurt/comforttia jatkoksi ja pian!

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Seila

  • sokerihiiri
  • ***
  • Viestejä: 275
Vs: Sateessa | S | salavihkainen melankolia | Miika & Topi
« Vastaus #2 : 22.01.2020 16:14:47 »
Tulin ilmiantamaan itseni :3

Topi on kyllä niin suloinen ja siinä on sellaista lapsekasta riemua ja innostusta. Ihana kun sillä on keltaiset kumisaappaat, voin niin kuvitella sen niissä. Eikä Miika tietenkään nää järkeä lähteä ulos sateeseen heilumaan, mutta tietenkin se tahtoo mennä mukaan Topin vuoksi. Ja hupsu Topi kun sillä on Miikalle sopivat kumpparit, en kestä :'D

Voi Topia kun se oli niin surkeana Miikan palaamisesta kotiinsa Joensuuhun. Jos poika tietäisit, että kyllä se Miika sua kaipaa ihan yhtä paljon kuin sä sitä. Eli onhan Miikalla Jyväskylässä sentään Topi.

Tämä oli kyllä oikein mainio vastinpari tuolle toiselle rapsulle ja voi että kun Topi ei vielä ole tajunnut tunteidensa todellista puolta. Mutta kiitos tästä söpöstä rapsusta, tyksin :3

ava by Sokerisiipi, banneri by Ingrid