Mitä se on, se teatteri? | S | leikittelevä raapale

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: leikittelevä draama
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Spurttiraapale V, Sana/kuva/lause10 #2 (millainen on runollinen sielu?) ja Inspiroidu kuvasta (x)

Mitä se on, se teatteri?

Teatteri on vähän niin kuin rinnakkaistodellisuus tai Liisan pohjaton kaninkolo – käsittämätön ja hupaisa, sitä se on niille, jotka eivät ole osana sen outoa ja omintakeista maailmaa, ja sitä miettii:

Mikä kumma siinä niin kovin viehättää?

Onko se kultti, kun siihen noin hurahdetaan?

Mikä juoni, juju, jekku moisen hullutuksen takana on?

Teatteriin rakastuu, heti ja lopullisesti, ne tietyt, valitut ja herkät taiteilijasielut. Sieltä löytää itsensä, vaikkei olisi edes kadoksissa ja monia persoonia, niin sankareita kuin primadonniakin. Se on jotain omaa, kehollista ja kaunista, itseilmaisun aatelia. Yhteisöllisyyden kehto, pienten kulttuuripitäjien ylpeys, kallisarvoinen turvasatama. Sitkeä, peloton ja ikiaikainen.

Sitäkö se on, se teatteri?

[Parris]

Kommenttivaihto laittoi mut kaivelemaan sun listausta, ja aattelin nyt kommentoida jotain uudempaa! Etenkin kiva kommentoida tätä, kun tänne ei ole kukaan muu vielä piipahtanut :>

Tämä kiinnitti huomioni runollisuudellaan - leikittelevyyden maininta genressä sopii täydellisesti, koska tämä on kielellisesti ja rakenteellisesti tosi soljuva. Allitteraatiolla (juoni, juju, jekku) ja kolmiportaisella toistolla (edellämainittu lainaus, kysymykset tekstin keskellä, adjektiivit lopussa) luot tähän kivan tunnelman, joka sopii hyvin teatteriteemaan. Muutenkin pidän tästä ihan hurjan paljon kielellisesti; käytät etenkin tuossa pisimmässä kappaleessa tosi kivoja sananvalintoja. Suosikkikohtani tästä olikin varmaan Yhteisöllisyyden kehto, pienten kulttuuripitäjien ylpeys, kallisarvoinen turvasatama. Toisaalta tykkäsin myös paljon Liisan ja ihmemaan maininnasta, ja nekin sopivat viittauksena tähän mainiosti. Teatteri antaa meille mahdollisuuden kääntää kaiken päälaelleen.

Kiitokset, kiva raapale!

[Kineza7]

Tää sai mut hymyilemään. Ihana. Kivaa leikittelyä tekstin kanssa.

[Sokerisiipi]

Ronen: Jee, kiva, että tartuit tähän! Tällainen kirjoittaminen oli itselle uutta, ja tosi kiva kuulla, että tää soljuu kielellisesti! Aika paljon tähän käytinkin aikaa, että kaikki todella soljuisi ja sointuisi yhteen, joten ihanaa, että se myös näkyy <3 Liisa Ihmemaassa <3 ja kyllä, juuri se päälaelleen kääntäminen oli ideana. Kiitos huisisti kommentista!!

Kineza7: Voi, miten ihanaa, että tää sai hymyilemään! Kiva, että pidit ja kiitos hurjasti kommentista!!

[Larjus]

Mä en oo koskaan ollut mikään teatteri-ihminen, mutta mulla on ollut kavereita, jotka taas ovat olleet, ja mä oon kuin oonkin vähän ihmetellyt, että mikä siinä niin vetää puoleensa Oon itse joutunut näyttelemään oikeastaan vain muutamissa koulun jutuissa, ja oli aika kuumottavaa 😅 Nykyisin mua ahdistaa töissäkin jos täytyy lapsosille esittää jotain hahmoa 🙈 Ei ole näyttelijäksi minusta. Taidan jatkossakin vain tyytyä katselemaan muiden suorituksia.

Mutta siitä kaikesta huolimatta oli hauska lukea tällainen pieni palanen siitä, miksi jotkut teatteriin hurahtavat. Onhan se aikamoinen mahdollisuus tutkiskella niin itseään kuin ympäröivää maailmaa, kokeilla erilaisia rooleja ja vähän niin kuin elää toista elämää. Kaipa jotain sen tyylistä tulee itsekin harrastettua vaikkapa juuri kirjoittamisen kautta Sellainen toisiin maailmoihin uppoaminen tekee toisinaan ihan hyvää. Kukapa sitä aina vain omaa ellämäänsä jaksaisi

Parris kommentissaan kehui tämän runollisuutta ja leikittelevyyttä, ja niistä tykkäsin itsekin. Teki tästä oikein kivan luettavan, ja tuntui sopivan aiheeseen/sisältöönkin 😊 Minua viehätti myös tuo loppu, jossa ei suoraan vahvisteta asioita, vaan jäädän vieläkin vähän pohtimaan, että onko se teatteri niitä aiemmin mainittuja asioita. Varmasti onkin. Ja ehkä se on joillekin jotain ihan muuta.