Kirjoittaja Aihe: Tuntematon sotilas: Virallista | K-11 | Lammio/Rahikainen | suhdesotkuja joulun alla  (Luettu 696 kertaa)

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 039
Nimi: Virallista
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Alkuperäisteos: Tuntematon sotilas
Tyylilaji: ?? hempeä hömppä, suhdesotkut, sitoutumiskammo
Paritus: Lammio/Rahikainen
Ikäraja: K-11
Varoitukset: maininta seksistä humalatilassa
Oma sana: Tämä toimi 2019 vuoden Joulukalenterini itsenäisyyspäivän luukkuna, mutta koska kalenteri saa jäädä piiloon Joulukadulle, postaan sen näin keskenään.




Virallista


Sodan jälkeen he asettuivat jonkinlaiseen vastahakoiseen ystävyyteen. Se oli pitkiltä osin sattuman kauppaa, että he sattuivat kerran viettämään iltaa samassa kapakassa ja Rahikainen päätti lähestyä Lammiota. Hän kun oli yksin liikkeellä ja arveli, että saisi tapaamisesta ainakin illan naurut.

Silloin, kun Rahikainen sattui olemaan Helsingissä, hän tiesi saavansa yöpaikan Lammion luota. Siitä se alkoi. Ensimmäisen kerran kun he päätyivät nukkumaan vierekkäin ja Rahikainen heräsi aamuyöllä siihen, että koira sängyn jalkopäässä vaihtoi asentoa ja löysi Lammion käsivarret vyötärönsä ympäriltä, hän lähti sanomatta sanaakaan. Vietti seuraavat pari viikkoa Oulussa — bisneksiä, tiedättehän.

Ei Rahikainen ahdasmielinen ole, onhan noita naisia ja miehiä nähty, mutta kaikkien sängyssä (tai olohuoneen lattialla, tai keittiönpöydällä, tai ladossa, tai kunnantalon keittiön ruokakomerossa) hän on säilynyt vain sen yhden kerran. Mutta eihän heidän välillään edes tapahtunut mitään, hän uskottelee itselleen ja palaa Helsinkiin kun on vähän niinkuin pakko. Liikesuhteita hän on sinne kuitenkin menossa hoitamaan eikä Lammiota tapaamaan. Lammiota hän näkee vain ilmaisen yöpaikan takia. Sehän on vain taloudellista.

Mutta he päätyvät kuitenkin vielä nukkumaan vierekkäin, tai oikeammin Lammio nukkuu ja pitelee Rahikaista. Rahikainen tuijottaa Lammion makuuhuoneen typeriä pitsiverhoja. Aamuyön valo paistaa sisään verhonväleistä. Koira tuhisee Lammion polvitaipeessa. Kylmät väreet juoksevat hänen selkärankaansa pitkin, kun Lammio puhuu unissaan ja kuuma, kostea hengitys hivelee Rahikaisen niskaa.

Hän ei kuitenkaan lähde pois eivätkä he puhu siitä aamulla. Rahikainen mutustaa ruisleipää ja katsoo, kun Lammio ajaa parranhaiveniaan ilman paitaa. Epätoivottu ajatus kuiskaa ”Ehkä tähän voisi tottua.” ja pilaa koko aamun. Rahikainen on seuraavan viikon Tampereella.

❆❅❄❅❆

Kesä alkaa kylmetä syksyyn, mutta Rahikainen löytää lämpöä Lammion sängystä. Eräänä syyskuisena iltana Rahikainen tulee viikon matkaltaan takaisin Helsinkiin ja tapaa tuttujaan Lammion asunnon läheisessä juottolassa. Jotenkin siitä on tullut hänen kantabaarinsa, mutta sehän on vain kätevää, kun Rahikainen raahautuu aamuyön pikkutunneilla Lammion luokse. Hän avaa oven omilla avaimillaan, riisuutuu matkalla makuuhuoneeseen, meinaa kompastua koiraan ja rojahtaa Lammion viereen sänkyyn. Lammio mumisee jotain ja kääntyy Rahikaista kohti.

Ajattelemattaan Rahikainen painaa suudelman Lammion huulille. Jos Lammio oli aiemmin uninen, nyt hän on täysin hereillä. Hetken hän on kangistunut paikoillaan, mutta vastaa sitten suudelmaan, ottaa kiinni Rahikaisen niskasta ja kääntyy tämän päälle. Jompikumpi voihkaisee suudelmaan. Lammion raikas hammastahna sekoittuu Rahikaisen juomaan halpaan viskiin.

He päätyvät hankaamaan lantioitaan toistaan vasten, tulevat housuihinsa kuin koulupojat. Lopulta Lammio painelee suukkoja Rahikaisen kaulalle, olalle, kun tämä tuijottaa kattoa ja huohottaa.

Myöhemmin, kun ruumiillisesta kanssakäymisestä on tullut rutiininomaista, Rahikainen syyttää ja kiittelee humalatilaa.

❆❅❄❅❆

Joulukuun alusta Rahikainen törmää Lammioon sattumalla Stockmannilla. Jos hän haluaisi puhua totta, hän saattaisi tunnustaa, että oli menossa hankkimaan Lammiolle joululahjaa. He eivät ole puhuneet pariin viikkoon, Rahikaisella kun oli asioita hoidettavana Kuopiossa, eikä Lammio tiedä vielä, että hän on kaupungissa.

Ehkä siksi Lammion ääni on jotenkin väritön, kun hän sanoo, “Ai, sinä olet täällä.”

Rahikainen tuijottaa Lammiota hetken hiljaa. Villakangastakkia ja pitkää huivia, pörröttyneitä hiuksia. Miettii, miten hän voi näyttää jotenkin niin pehmeältä. Hänen käsivarressaan roikkuu kori, joka on jo puolillaan kaikenlaista söpöä ja lämpöistä.

“Jouluostoksilla?” Rahikainen vastaa ja vetää kasvoilleen leveän hymyn.

Lammio hymähtää. “Aiotko olla jouluna Helsingissä?”

“Ehkä?”

“Mietin vain, että teenkö ruokaa kahdelle.”

“Meinaakko sie, että halluisit viettää jouluu miun kanssa?”

“Niinpä kai.”

“Eikö se olis jotenkin… kauheen virallista.”

“Virallista?” Lammio kysyy. Hymy yrittää nykiä hänen suupieltään ylöspäin.

“Kyllä sie tiiät,” Rahikainen sanoo vähän vaikeana.

“Olisiko se niin paha asia?”

Rahikainen huokaisee ja miettii hetken. Ei hän ihan typerä ole — he ovat puoli vuotta melkeinpä asuneet yhdessä aina, kun Rahikainen on kaupungissa ja Helsinki on ollut yhä enemmän se paikka, missä Rahikainen viettää aikaansa. Ikäänkuin päämaja. Lammio hyväksyy Rahikaisen työnkuvan, vaikka ei halua puhua siitä. Eikä Rahikainen ole kiinnostunut hetkeen kenestäkään muusta. Seksi on hyvää, mutta se ei ole ainoa asia heidän välillään.

Rahikaisesta tuntuu, että häntä pitäisi hirvittää enemmän. Mutta jotenkin Lammion kanssa on helppoa, eikä häntä edes haittaa nukkua lähekkäin, kunhan hän saa olla aina välillä iso lusikka. Lammio luottaa Rahikaiseen niin, että hän saa ulkoiluttaa Koiraa (vaikka ei hän suostu kutsumaan sitä millään muulla nimellä.) He kuuntelevat yhdessä radio-ohjelmia ja tekevät ruokaa, iltaisin he istuvat sohvalla ja Rahikainen lukee jotain kirjaa sillä aikaa kun Lammio virkkaa, kunnes Rahikainen alkaa potkia Lammion reittä varpaillaan ja he päätyvät kietoutumaan toistensa ympärille.

“Kaipa mie voin järjestää sen joulun vapaaksi.”
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.

Uhkarohkea

  • piilossa
  • ***
  • Viestejä: 172
  • ♥ heartbreakers
Voiiii kuinka suloista hömppää :D Hihi jee.
[16:38] <@Odo> Uhis hanki samantien koko kerä punasta lankaa ja vedä se sellaseen solmuun et lopulta tajuat sen olevan yliarvostettua!

 puhuit avaruudesta
siitä mitä elämässä voi tehdä
autismin kirjosta