Kirjoittaja Aihe: MCU: Odottamaton bromance | K-11 | Steve/Tony  (Luettu 1230 kertaa)

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
MCU: Odottamaton bromance | K-11 | Steve/Tony
« : 29.12.2019 20:25:42 »
Title: Odottamaton bromance
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: K-11
Genre: bromance, drama, fix-it
Paring: Steve Rogers/Tony Stark

Summary: Tony ja Bucky bondaavat, eikä Steve tiedä miten reagoida

A/N: Auri made me do it ♥ Perustuu tähän ihanaan fanartiin. Tästä ei tullut WinterIronia kuten alunperin oli suunnitelmissa, mutta kyllä mä joskus vielä... :'D

Haasteet: Inspiroidu fanartista, Vuosi raapalehtien ja FF100 sanalla 083. Ja




ODOTTAMATON BROMANCE




1. [150 sanaa]

Toki Steve oli tiennyt, ettei Avengers compoundiin palaaminen tulisi olemaan helppoa, mutta Bruce oli vakuutellut, että he kaikki olisivat tervetulleita. Faktahan oli, että maailma tarvitsi Avengerseja yhdessä.

Toinen fakta kuitenkin oli se, että Steve oli pelkuri. Hänen oli myönnettävä se itselleen, kun hän seisoi laskeutuneen Quinjetin lastaussillalla, eivätkä hänen jalkansa suostuneet liikkumaan.

“Hyvin se menee”, Sam yritti vakuutella hänen vierellään, kuulostaen siltä, että olisi mieluummin ollut missä tahansa muualla.

Bucky seisoi Steven toisella puolella, eikä sanonut mitään. Wakandassa oleminen oli tehnyt tälle silminnähden hyvää, mutta Steve epäröi silti, oliko Buckyn tuominen New Yorkiin hyvä ajatus.

“Lopeta”, hänen ystävänsä murahti, “kuulen, miten ajattelet.”
“Sinun ei tarvitse tulla”, Steve vakuutteli ties monettako kertaa, “tämän täytyy olla sinulle vielä vaikeampaa.”

Bucky kohautti olkiaan.

“Ansaitsen luultavasti kaiken, mitä on tulossa”, hän sanoi laskien kätensä Steven olkapäälle, “sitä paitsi me tiedämme, että vaikeinta tämä tulee olemaan sinulle ja Starkille.”

Steven sydän jätti yhden lyönnin välistä.


2. [100 sanaa]

Steve ei voinut sanoa olevansa varsinaisesti yllättynyt, kun hän ei ensimmäisen viikon aikana nähnyt Tonysta vilaustakaan. Hän itse vietti aikansa pääasiassa Samin ja Thorin kanssa sparraten, tai yksin omassa huoneistossaan pitkästä aikaa piirtäen ja maalaten, eikä ollut vielä uskaltautunut alakertaan etsimään Tonya tämän verstaalta.

Steven rintaa oli pistänyt ilkeästi, kun hän oli palattuaan huomannut huoneistonsa olevan tismalleen entisellään. Aivan kuin hä ei olisi koskaan lähtenytkään. Hän oli ottanut asian puheeksi Natashan kanssa, joka oli ohikiitävän hetken näyttänyt tavattoman surulliselta.

“Luulen, että hän koko ajan toivoi meidän palaavan.”

Jos Steve ei olisi jo vihannut itseään ennestään, olisi tämä ajanut hänet siihen.


3. [100 sanaa]

Kun Steve lopulta uskaltautui Tonyn verstaalle, hän ei yllättynyt FRIDAY:n ilmoittaessa, että hänen pääsynsä oli evätty.

Siitä huolimatta se sattui.

Aiemmin hän oli ollut ainoa, jolla oli vapaa kulku Tonyn tiloihin, mutta tietenkään hän ei ansainnut sitä enää. Hän oli pettänyt Tonyn luottamuksen kenties pahimmalla mahdollisella tavalla, eikä hänellä ollut enää mitään asiaa kulkea tämän turvapaikkaan ilman erillistä lupaa.

Steve nielaisi pettymyksensä ja koputti verstaan ovea jämäkästi. Hän oli jo uskaltautunut tänne asti, eikä aikonut enää perääntyä. Hän oli mielessään valmistautunut kohtaamaan kaiken, mitä vain voisi tapahtua, kun ovi lopulta aukeaisi.

Kaiken muun paitsi sen, että oven avasi Bucky Barnes.


« Viimeksi muokattu: 29.03.2020 04:11:12 kirjoittanut Angelina »

ava & bannu ©Ingrid ♥

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
A/N: Mun piti kirjoittaa tää tänään kokonaan valmiiksi, mutten ihan pystynyt siihen : D Yritys hyvä kuitenkin.



4. [100 sanaa]

“Bucky? Mitä -”

Ennen kuin hän sai kysymystään loppuun, oli Tony ilmestynyt Buckyn viereen ja loput sanat takertuivat Steven kurkkuun.

Tony oli laihtunut ja tämän silmänaluset olivat tummemmat kuin aiemmin, mutta siitä huolimatta hän oli Stevestä kaunis. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoteen, kun hän näki Tonyn kasvotusten ja mielessään hän päätti, ettei enää koskaan olisi toisesta erossa päivääkään. Ei ainakaan, jos saisi itse valita.

“Ah, Rogers”, Tony sanoi rikkoen kiusallisen hiljaisuuden, “ajattelinkin milloin... Tarvitsetko jotakin?”

Steven teki mieli huutaa.

Miksi luulet, että tarvitsen jotakin?

Tarvitsenkin, sinut.

Miksi Bucky on täällä?

Mitä täällä tapahtuu?

“Anteeksi että häiritsin”, hän mutisi hiljaa poislähtiessään.


5. [100 sanaa]

Viikkoa myöhemmin Steve raahautui salilta hikisenä, likaisena ja ärsytettynä - Thor oli piessyt hänet jokaisella kierroksella komeasti, sillä hän ei ollut pystynyt keskittymään lainkaan. Juuri nyt hän ei halunnut muuta, kuin lämpimän suihkun, jonka jälkeen hän aikoi kaivautua sohvannurkkaan keskeneräisen kirjansa kanssa.

Olohuoneesta kantautuva hiljainen puheensorina kuitenkin havahdutti hänet haaveistaan.

"Minusta tämä on parempi."
"Tottakai se on, Barnes. Luuletko, että päivitän designejani huonompaan?"

Steve veti syvään henkeä, ennen kuin kurkisti huoneeseen.

Tony istui valtavalla sohvalla, selaten käsissään olevaa tablettia kulmat kurtussa. Bucky makasi pitkin pituuttaan, pää Tonyn sylissä ja puristi metallikätensä sormia nyrkkiin.

Steve marssi huoneeseensa ja riepaisi oven saranoiltaan.


6. [100 sanaa]

Lyönti. Toinen. Kolmas.

Steve ei muistanut, milloin viimeksi olisi hakannut vanhaa kunnon nyrkkeilysäkkiä. Juuri nyt se tuntui kuitenkin ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Tony ja Bucky

Bucky ja Tony

Lyönti. Toinen. Viideskymmenes.

Tony, joka ei edelleenkään suostunut katsomaan Steveä silmiin. Tony, jonka vuoksi Steve ei saanut öisin nukuttua. Tony, jota Steve oli kaivannut joka ikinen päivä vuoden ajan.

Lyönti. Toinen. Sadasviideskymmenes.

Tony, jolle Steve oli valehdellut. Tony, jonka rintaan Steve oli upottanut kilpensä. Tony, joka ansaitsi maailmassa kaiken, paljon enemmän, kuin mitä Stevellä oli tarjota.

Lyönti. Toinen. Kolmassadas.

“Stevie”, hänen taakseen kävellyt Bucky sanoi ja laski kätensä hänen olkapäälleen, “meidän pitää puhua.”



ava & bannu ©Ingrid ♥

Violetu

  • Rottaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 3 149
  • End of the line
Steve, senkin pikkumainen idiootti🙈🤦‍♀️ ::)
saatan olla ikuisesti katkera endgamesta, pahoittelut, että se on vähän pilannut Steveä minulta ihan yleisesti.

Anna Buckyn ja Tonyn bondata, älä ole mustis ja kohtele vanhinta ystävääsi huonosti, nyt kun olet vihdoin saanut sen takaisin prkl. Steve, senkin saamaton, omissa kurjuuksissa mehusteleva juntti ::)

Kyllä tää pitää nähdä loppuun, koska Bucky<333
Vie minut kanssasi yöhön ja seikkailuun.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
Violetu: Hahaa, Steve-ressukka on mustasukkainen ja vihainen itselleen, niin sitten se purkautuu hölmösti :< Lupaan kuitenkin, ettei Steven ja Buckyn välit mee tämän takia ;D Mutta ymmärrän noi End game -fiilikset, joskin mun silmissä Steven pisteet taas vähän nousi Civil war -sekoilun jälkeen, mutta ne taitaa olla nää shipperierot... :: D

A/N: supportive!Bucky on paras.



7. [100 sanaa]

”Lakkaa olemasta lapsellinen”, Bucky jyrähti, lyöden samalla metallisen nyrkkinsä pöytään niin, että kolahti.

Steve ei osannut kuin tuijottaa.

”Mustasukkaisuutesi paistaa kilometrien päähän ja usko minua, se ei näytä hyvältä.”

Steve tunsi punastuvansa, muttei sanonut mitään. Hän halusi vakuuttaa Buckylle että kaikki oli kunnossa, eikä hän ollut vihainen, mutta ei saanut sanoja suustaan.
Eikä hän ollutkaan vihainen Buckylle, saati Tonylle. Hän oli vihainen itselleen, koska ketä muutakaan hän voisi syyttää? Hänellä saattoi olla mahdollisuus Tonyn suhteen aiemmin, mutta se, kuten kaikki muukin heidän välillään, oli mennyttä.

“Teet sitä taas”, Bucky murahti, “jätä ajattelu sille paremmalle puoliskollesi ja keskity tekemään asialle jotain.”


8. [150 sanaa]

Bucky vannotti, ettei hänen ja Tonyn välillä ollut mitään muuta, kuin vähintäänkin odottamatonta ystävyyttä ("Stark käytti sanaa bromance", Bucky kertoi irvistäen) ja Steve tunsi itsensä totaalisen typeräksi. Kun Bucky sitten kymmenettä kertaa sanoi, ettei Stevellä ollut häneltä mitään anteeksipyydettävää, he halasivat toisiaan tiukasti.

“Kiitos.”

“Ääliö”, Bucky vastasi hymyillen, “ja nyt sinä etsit Starkin ja te keskustelette asiat halki.”

Steve huokaisi ja haroi kiusaantuneena hiuksiaan.

“En tiedä, Buck... En usko, että häntä kiinnostaa kuulla mitään, mitä haluan sanoa.”

“Vitsailet varmaan”, Bucky sanoi ja heitti lopulta kätensä ilmaan, kun Steve katsoi häntä hämmentyneenä, “hän on odottanut päivätolkulla, milloin kiemurtelet hänen jalkojensa juureen anteeksiantoa anoen.”

Steve ei edelleenkään näyttänyt vakuuttuneelta.

“Hän ei myöskään puhu muusta, kuin sinusta. Steve sitä ja Steve tätä, voitko kuvitella että Steve... En kestä sitä enää ja minä tiedän, että sinä välität hänestä.”

Steve nyökkäsi.

“Enemmän kuin mistään.”

“Ja minä tiedän myös, hän välittää sinusta paljon enemmän, kuin uskotkaan.”


9. [100 sanaa]

Tony istui verstaansa sohvalla ja pyöritteli vanhaa simpukkapuhelinta kädessään. Puhelin oli kulkenut hänen taskussaan vuoden päivät ja vaikka sille ei enää ollutkaan tarvetta, ei hän halunnut heittää sitä pois.

“Stevielläkin on tuollainen”, Barnes oli todennut, “kantaa sitä mukanaan kaikkialle, kuten sinäkin.”

Tony halusi olla vihainen ja olihan hän ollutkin. Mielessään hän oli kironnut Steven alimpaan helvettiin, mutta todellisuudessa hän ymmärsi. Hän oli ollut loukkaantunut ja vihainen, mutta silti hän ymmärsi, miksi Steve oli tehnyt mitä teki. Ja ollakseen täysin rehellinen, ei Tony ollut varma, olisiko hän itse toiminut lainkaan toisin.

Hänellä oli kuitenkin ylpeytensä, eikä hän aikonut pyytää anteeksi ensin.


« Viimeksi muokattu: 02.01.2020 00:38:11 kirjoittanut Angelina »

ava & bannu ©Ingrid ♥

Aurinkolapsi

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 039
OMG TÄMÄ ON TÄÄLLÄ ETKÄ EDES LINKANNUT kuka olet?? >:-------( Oloni on vallan petetty.

Apua, en tiedä mitä sanoa, en tiedä miten edes hengittää! En oikein osaa käsittää miten osaat olla noin hieno, miten näinkin lyhyissä raapaleissa on niin intensiivinen tunnelma ja niin kuitenkin jotenkin paljon asiaa. Olen oikeasti ihan sanaton, kun minulla on vain kova musta möykky rinnassa ja silmäkulmia polttelee. Tämä on niin valtavan hieno.

Sinä tiiät, että Civil Warin jälkeiset fikit on minulle iso juttu - välillä bingeen niitä aivan helvetisti ja välillä en pysty edes koskemaan, kun sattuu liikaa. Violetu sanoin Endgamesta, ja toki se sattuu myös, mutta olen vähän niinkuin sivuuttanut sen olemassaolon täysin, joten se ei ole minulle ylitsepääsemätön ongelma. CW taas... En ehkä tule ikinä pääsemään yli. Olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että sinä - sinä - kirjoitat tälläistä Civil Warin jälkeistä fikkiä, missä käsitellään kaikkia näitä hirveitä tapahtumia ja tunteita jälkimaininkeineen.

Näissä on niin paljon hienoja kohtia, etten tiedä mistä aloittaisi lainaamaan. Ehkä siis lainaan vain sen kaikista parhaimman, pahimman.
Lainaus
Hän oli ottanut asian puheeksi Natashan kanssa, joka oli ohikiitävän hetken näyttänyt tavattoman surulliselta.

“Luulen, että hän koko ajan toivoi meidän palaavan.”

Jos Steve ei olisi jo vihannut itseään ennestään, olisi tämä ajanut hänet siihen.
Sinä tiiät senkin, miten tärkeä Natasha on minulle. Ja erityisesti Natashan ja Tonyn suhde. Tämä kohta vaan itkettää hirmuisesti. Toivon, että tähän raapalesarjaan mahtuisi jotain Natasha & Tony interaktiotakin. ♥

Rakastan sitä, että Bucky ja Tony tulevat toimeen niin hyvin. Minun headcanon on juurikin sellainen, että Tonylla ei ole mitään ongelmaa Buckyn kanssa, ja tykkään tosi paljon lukea fikkejä joissa heistä joko tulee hyviä ystäviä tai rakastavaisia Civil Warin selvittelyjen jälkeen. Vaikka toivoin tuon fanartin kanssa WinterIronia (tai,,,, Bonya,,,,,), niin en ole millään tavoin pettynyt tästä asettelusta. Rakastan suunnattomasti tuota raapaletta, joka kuvaa tuon fanartin tilanteen. Sen jälkein raapale taas repii minut riekaleiksi. Haluaisin niin kovasti olla vihainen Stevelle, mutta hänen tunteensa ja mietteensä tulevat tuosta niin vahvasti esille. Miten onneton hän on, ja miten paljon kaipaa Tonya. En tiedä mitä tuntea, olen ihan ristiriidassa itseni kanssa.



HEI MITEN SINÄ KEHTAAT POSTATA LISÄÄ KUN OLEN KOMMENTOIMASSA eikö sinun pitäisi telepaattisesti tietää, että täältä on tulossa kommentia >:-----( En minä nyt enää muista mitä olin vielä sanomassa noista edellisistä, joten jatketaanpa kommentilla näihin uusiin.



oh. my. god. BUCKY ON IHANA en selviä. Apua. En minä nyt oikein osaakaan sanoa näistä mitään. Olet vaan niin loistava kirjoittaja, kirjoitat nämä hahmot ihan täydellisesti ja tämä sopii vaan niin hyvin yksiin minun headcanonien kanssa. En ole aikoihin lukenut mitään suomeksi kun tuntui joskus, että jos alkuperäiskieli on englanti niin suomeksi fikit kuulostaa vaan jotenkin typeriltä minun korvaan ja sitten jumiuduin AO3:n puolelle, mutta siis. Tässä on kaikki ihan helvetin oikein. Kaikki repliikit on vaan aivan loistavia, voisin lainata joka ikisen tähän ja vähän huutaa.

Lainaus
“Teet sitä taas”, Bucky murahti, “jätä ajattelu sille paremmalle puoliskollesi ja keskity tekemään asialle jotain.”
Lainaus
“Ääliö”, Bucky vastasi hymyillen, “ja nyt sinä etsit Starkin ja te keskustelette asiat halki.”
Nämä kaksi kohtaa oli ihan minun lempparit :------D Kirjoitat Buckya ihan täydellisesti, ja varsinkin Steven ja Buckyn kanssakäyminen on aivan loistavaa.

Lainaus
"Stark käytti sanaa bromance", Bucky kertoi irvistäen
Tämä oli ihana :-------D Voi eikä. Tony todellakin sanoisi bromance ja Bucky tuomitsisi.

Sori, että tämä kommentti on vähän tämmöinen. Toistelen vain sanoja loistava, upea ja täydellinen, mutta tämä on. ♥ En malta odottaa jatkoa!! Kiitos aivan tuhannesti tästä, parasta mitä olen hetkeen lukenut.

/edit: unohdin aivan täysin sanoa mitään tuosta lopusta! Tony on niin Tony etten kestä.

Lainaus
Tony halusi olla vihainen ja olihan hän ollutkin. Mielessään hän oli kironnut Steven alimpaan helvettiin, mutta todellisuudessa hän ymmärsi. Hän oli ollut loukkaantunut ja vihainen, mutta silti hän ymmärsi, miksi Steve oli tehnyt mitä teki. Ja ollakseen täysin rehellinen, ei Tony ollut varma, olisiko hän itse toiminut lainkaan toisin.
Pakko vielä lainata tämä, koska tätä lukiessa jotenkin sydän jätti lyönnin välistä. Tässä on vain jotenkin niin viscerally Civil Warin jälkeisiä tuntemuksia ja niiden läpikäyntiä, jotenkin tuosta pystyn näkemään koko sen tunteidenkäsittelyprosessin Civil Warin jälkeen mitä Tonylla on ollut. Ja rakastan tämän raapaleen viimeistä lausetta -- Steve on se, jonka kuuluukin pyytää anteeksi ensin.

Äh, ei minulla muuta. Rakastan vain kaikkea tässä.
« Viimeksi muokattu: 30.12.2019 17:15:39 kirjoittanut Aurinkolapsi »
Everybody wants a happy ending. Right? But it doesn't always roll that way.

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
Auri: Yhyy huutelin kyllä ircissä että julkaisin, mutta se meni sulta sitten ohi :<< Don't be mad, löysit tänne kuitenkin ♥ Ja siis sun kommentti... En valehtele kun sanon, että itku ei ollu kaukana. Epävarmailen kauheesti edelleen tekstien julkaisemista ja tällänen palaute on kyllä............. :'))) Civil war oli ihan hirveetä, eikä siitä pidäkään toipua, itse en ainakaan pysty :: D There's always going to be feels. Steve on siitä hankala, kun välillä se on vaan niin raaaasu ja välillä sitä haluaisi vihata! Ja apua et uskokaan miten hyvältä tuntuu kuulla, että Bucky on onnistunut!! En aina oikein tiedä mitä tehdä ja mihin mennä sen kanssa, joten onneksi tykkäät siitä ♥ Kiitos kiitos kiitos miljoonasti ja pahoittelen, ettei tähän tekstiin tullut enempää Natia ja Tonya, mutta varmasti niitäkin vielä kirjoitan :3 Oot paras!!

A/N: Kerrankin pysyin suunnitelmissani ja tämä on nyt valmis!



10. [100 sanaa]

“Olen niin pahoillani.”

Tony oli usein haaveillut kuulevansa nuo sanat, mutta silti ne saivat hänen henkensä salpautumaan.

“Minä tein väärin ja jos pystyisin, tekisin kaiken toisin ja kertoisin sinulle heti. Voitko antaa minulle anteeksi?”

Steven siniset silmät kimmelsivät, eikä Tony kestänyt katsoa.

“Minä tiedän, että tämä on liian vähän ja liian myöhään, mutta teen mitä tahansa, jotta voisimme olla kuten ennen.”

Tony kääntyi katsomaan toista ja kohotti hämmästyneenä kulmiaan.

“Kuten ennen?”

Steve nyökkäsi.

“Luulin, että haluat olla enemmän.”

Steve tuijotti, eikä saanut sanaa suustaan.

“Ehkä tulkitsin väärin, mitä ei kyllä yleensä tapahdu, mutta luulin että…”

Tonyn sanat jäivät roikkumaan ilmaan.


11. [150 sanaa]

Kun Tonyn huulet vihdoin kaiken sen riitelyn, tuskan ja epätietoisuuden jälkeen painautuivat hänen omiaan vasten, Steve luuli että hänen sydämensä pysähtyisi. Se olisi oikeastaan sopinut hänen elämässään vallalla olevaan kuvioon täydellisesti - sinulla on nyt kaikki, mitä olet ikinä halunnut, joten aika poistua.

Niin ei kuitenkaan käynyt.

Tony maistui kahvilta ja mustikoilta ja Steve tiesi välittömästi jääneensä koukkuun. Hän ei tulisi koskaan saamaan tarpeekseen.

Suudelman pitkittyessä Tony painautui tiukemmin häntä vasten ja päästi syvän huokauksen, joka sai Steven värisemään. Mikään hänen villeimmistä kuvitelmistaan ei ollut yltänyt lähellekään todellisuutta - Tony sai hänen aistinsa käymään ylikierroksilla. Jokainen kosketus, jokainen pienikin äännähdys herätti Stevessä halun, jollaista hän ei ollut koskaan ennen kokenut.

“Tony”, hän henkäisi, kun toisen kädet eksyivät hänen paitansa alle.

“Minäkin olen pahoillani”, Tony kuiskasi painellen suudelmia pitkin Steven kaulaa, “enkä halua hukata enää sekuntiakaan.”

Kun Steve myöhemmin makasi verstaan sohvalla Tonyyn kietoutuneena, hän päätti, ettei koskaan enää päästäisi irti.


12. [150 sanaa]

Steve heräsi seuraavana aamuna tavallista myöhemmin.

Hän nousi hitaasti venytellen ylös, pukeutui ja suuntasi kohti compoundin keittiötä. Hänen myöhäinen herätyksensä oli yleensä silti aikaisempi kuin muiden, joten hän ehtisi luultavasti hyvin valmistaa aamiaista kaikille. Keittiöstä leijaili kuitenkin jo vahva kahvin tuoksu, jota säesti hiljainen nauru, mikä sai Stevenkin hymyilemään.

Tony ja Bucky istuivat pöydän ääressä hiljaa jutellen ja Steve pysähtyi ovensuuhun katsomaan.

Tony naputteli Buckyn metallista käsivartta, jonka Steve huomasi jälleen päivitetyksi versioksi. Bucky pudisteli päätään ja yritti väistellä Tonyn kosketusta, mutta hänen kasvoillaan karehti hymy.

Steve ei olisi koskaan uskonut, että kahdesta hänen elämänsä tärkeimmästä ihmisestä voisi tulla ystäviä keskenään. Toki hän tiesi, että tulisi menettämään malttinsa vielä useaan otteeseen, sillä Tonyn ja Buckyn loistavat ideat yhdistettynä aiheuttaisivat kenelle tahansa harmaita hiuksia, mutta siitä huolimatta hän ei olisi voinut olla kiitollisempi.

Niinpä hän astui keittiöön leveästi hymyillen, suukotti Tonya ja katsoi sen jälkeen Buckya, joka virnistäen iski hänelle silmää.



ava & bannu ©Ingrid ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 520
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Puh kommentti, pahoittelut!

Awwws tätä ihanuutta! Voi tyhmä Steve joka kuvitteli jotain älytöntä. Voi suloinen Tony epävarmailuineen. Ja ihan paras Bucky joka laittaa asiat järjestykseen ;D Juuri näin!

Tykkään tästä kombosta tosi paljon! Tuo kuva on ihana ja se mitä siitä kirjoitit oli ihan mahtavaa! Siitä olisi voinut tehdä jotain ihan muuta, mutta tää idea oli loistava :D

Simpukkapuhelin ❤️

Kiitos tästä ihanuudesta ja suloisuudesta! Tää paritus on kyllä niin vuoden paritus kun olla ja voi :D Voisin luetella tähän kaikki ylistyssanat, sillä tämä oli kaikin puolin ihana ja suloinen ja juuri sopiva tähän mun hetkeen tällä hetkellä.

Vendela

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Chibi

  • Huispausholisti
  • ***
  • Viestejä: 585
  • Sirius <3 Olive
Vaikka en erityisen sisällä Marvelin suossa ole, päädyin lukemaan tätä. Olin ensin hyvin hämmentynyt Steven ja Tonyn parittamisesta, mutta ficceihin perehtymättömän miehenikin kerrottua sen olevan ihan yleinen pari uskaltauduin lukemaan.

Nyt olen koukussa.

Tätä oli hyvä ja helppo lukea ja vaikkei ollutkaan perillä alkuperäisestä juonenkäänteistä, pääsi tähän helposti kiinni. Fic oli hyvin kirjoitettu ja suloinenkin, ei liian siirappinen omaan makuun.

Kiitos tästä, uppoudun nyt ainakin kyseisen parituksen maailmaan hieman syvemmälle mm. pinterestin kautta  ;)

"This is no time to be a gentleman! Knock her off her broom if you have to!"

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
Vendela - supportive!Bucky on yks mun heikkous ja oon sitä mieltä, että ne olis oikeesti Tonyn kanssa ihan mahtava duo ;D Ja toki joo mun piti aluksi kirjoittaa tosta kuvasta ihan puhdasta WinterIronia, mutta sitten tuli tää bromance-idea ja pakkohan se oli toteuttaa.  Simpukkapuhelin on todellakin <3 ja IHAN PARASTA että oot with me vuoden parituksen kanssa :: D <3 Kiitos murunen!

Chibi - Et uskokaan miten paljon ilahduin kommentistasi! Se, että Stony saa uusia lukijoita, on ihan täydellistä :33 Tää paritus vei mun sydämen tänä vuonna ihan täysin, kun katselin Avengersit uudelleen, koska tässä on mun mielestä kaikki palaset, joita täydellinen OTP tarvitsee <3 Hyvä ettei menty liian siirappiseen, koska mulla on tapana ottaa aika fluffyinen ote mun teksteihin, mutten silti halua niiden olevan liian hattaraa :'D HAH muuten, Pinterest viimeistään saa sut koukuttuun näihin, koska siellä on vaikka mitä ihanaa (en oo käyttänyt suunnatonta aikaa manipien ja fanartien selaamiseen, eeeeeeeen). Kiitos kommentista ja oon todella otettu, että oot lukenut useamman mun teksteistä <3

Lainaus
Olin ensin hyvin hämmentynyt Steven ja Tonyn parittamisesta, mutta ficceihin perehtymättömän miehenikin kerrottua sen olevan ihan yleinen pari 

En kestä, ihan mahtavaa!! : DD

ava & bannu ©Ingrid ♥

Lupus Aeterna

  • Mrs. Steve Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 034
  • Lupa in fabula.
Vs: MCU: Odottamaton bromance | K-11 | Steve/Tony
« Vastaus #9 : 25.03.2020 14:19:32 »
Discon minikommenttivaihdosta vapaavalintaista vuorokaudenaikaa!

AAAH, ENDGAME FIX-IT, kyllä kiitos! Nappasin tän heittämistäsi linkeistä ihan tuon nimen takia, se oli jotenkin tosi hauska ja antoi vaikutelman hyväntuulisesta ficistä. Tai ainakin loppujen lopuksi hyväntuulisesta. : D

Tykkään aina ihan todella paljon siitä, kun tekstistä tulee sellainen olo, että maailma ja hahmot ovat kirjoittajalla jotenkin järjestyksessä – että kirjoittaja tietää kaikesta paljon enemmän kuin teksti antaa loppupeleissä ilmi, ja että kaikkea pohdintaa ei ole ympätty tekstiin, vaan jotakin on jätetty niin sanotusti ilmaan. Se tulee läpi yksityiskohdissa, kuten noissa puhelimissa, jota Steve ja Tony kantoivat mukanaan.

Lainaus
“Hän ei myöskään puhu muusta, kuin sinusta. Steve sitä ja Steve tätä, voitko kuvitella että Steve... En kestä sitä enää ja minä tiedän, että sinä välität hänestä.”
Tämä kohta sai minut nauramaan ääneen; jotenkin niiiiiin Buckya fiksailla Steven ja Tonyn välejä siksi, että ei jaksa kuunnella/katsella heidän jauhamistaan ja toistensa välttelyä. Tykkäsin siitä, että Buckya ei oltu tässä käytetty pelkkänä mustasukkaisuuden luojana, vaan että hänellä oli oikeasti selkeä funktio tarinassa. Hänen suhteensa sekä Steveen että Tonyyn oli luotu mielestäni tosi uskottavasti, ja se tuli lävitse tarinasta hienosti.

Kokonaisuutena tämä oli todella sujuva ja toimiva ja tasapainoinen. Tää kommentti menee nyt ihan hehkutukseksi, mutta kehun kun on kehumiseen aihetta (ja miksi sun Marvelit on ennen tätä viikkoa jotenkin lentänyt mun tutkasta ihan täysin ohi???? Lupa kerää itsesi!). Tarinaa ei oltu pitkitetty turhaan, mutta se ei myöskään tuntunut loppuvan kesken, ja episodimainen raapalesarjaformaatti itse asiassa toimi tässä paremmin kuin täysin ehjä jatkoteksti olisi toiminut. Tykkäsin erityisesti tuosta, että myös Tonyn ajatuksia tuotiin tuolla esille, eikä näkökulma ollut pelkästään Steven.

Ylipäänsä sun Steven tulkinta on tosi kiinnostava. Siinä on sellaista tiettyä herkkyyttä ja vihaisuutta tasapainossa, mitä harvemmin näkee, mutta mikä kyllä sopii hahmolle kuin tähti kilpeen. Tony ja Bucky olivat kanssa tosi IC ja toimivia tulkintoja, mutta Steve nousi luonnollisesti ylitse muiden. Miten alan jotenkin sopeutua tähän paritukseen? : D Pitäisi varmaan itsekin joskus kokeilla kynsiään tässä.

Ainoa lukijana hieman hämmentävä seikka oli, että en tiennyt ennen kuin tuolla Steven ja Tonyn keskustelussa, oliko tässä heillä ollut romanttista suhdetta jo ennen Civil Waria. Se ei sinänsä hirveästi häirinnyt, mutta sitä olisi ehkä voinut tuoda vähän paremmin esille Steven sisäisessä dialogissa, vaikka se muuten tosi onnistunutta olikin. Etenkin tuo verstaanovikohtaus kysymyksineen kolahti kunnolla.

Olisin lainannut tähän loppuun jonkun lempikohdan, mutta en osannut valita. <3

Kiitän tästä! <3
- Lupa


I'm not looking for forgiveness, and I'm way past asking for permission.
- Steve Rogers

Angelina

  • Stark-Rogers
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 656
Vs: MCU: Odottamaton bromance | K-11 | Steve/Tony
« Vastaus #10 : 04.04.2020 22:54:25 »
Lupa ♥♥ Ilahduin kun valkkasit tämän, koska tää oli vain tällainen lyhyt hyvänmielen räpellys josta piti ensin tulla WinterIronia :'D Olin kuitenkin tuolloin vielä aika uusi parituksen kanssa ja jänistin loppumetreillä ja käänsin tekstin kuitenkin Stonyksi.

Lainaus
Tämä kohta sai minut nauramaan ääneen; jotenkin niiiiiin Buckya fiksailla Steven ja Tonyn välejä siksi, että ei jaksa kuunnella/katsella heidän jauhamistaan ja toistensa välttelyä.

Tää on myös yksi mun ehdoton suosikkijuttu - supportive!Bucky, joka ei vaan jaksa enää mutual piningia ja kahta idioottia ilman, että päättää tehdä asialle jotain ;D Eikä oo mikään ihme, että mun Marvelit on menny ohitse, koska oon loppujen lopuksi aika lyhyen aikaa näistä ficcaillut :3 Todella helpottavaa kuulla, että Steven hahmo toimii! Se on mulle jotenkin huomattavasti hankalampi nykyään kuin Tony, vaikka joskus ihan ensimmäisiä kertoja ficcaillessani ajattelin sen olevan helpompi. HAH I was wrong. Connectaan muutenkin enemmän Tonyn kanssa ja siitä kirjoittaminen on aina <3

Joo, oon samaa mieltä että tuota suhdekuviota olisi voinut ehkä avata enemmänkin - pohjimmainen idea oli kuitenkin, että mitään varsinaista romanttista ei kuitenkaan ollut ennen Civil waria. Luultavasti mutual pining silloinkin :'''D Kiitos ihanasta kommentista ♥

ava & bannu ©Ingrid ♥