Kirjoittaja Aihe: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S  (Luettu 4943 kertaa)

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Nimi: Saman katon alla
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: perhejoulu, kotoisuus ja pieni kriisi
Fandom: Harry Potter (jatkosijoitus: Godrickin notko)
Hahmot/paritus: Weasleyn perhe + Ginny/Harry
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2 sanalla hämyisä, Spurttiraapalehaasteen 17. kierros sekä FF1000 sanalla jatkuvuus
Yhteenveto: Weasleyn perhe kokoontuu viettämään ensimmäistä joulua toisen velhosodan jälkeen ja Ginny pelkää, ettei perhejoulu ole enää mahdollinen Fredin kuoleman jälkeen. Hetki hetkeltä käy kuitenkin ilmi, ettei asia ehkä kuitenkaan ole näin.

A/N: Kun ajattelen jouluisia ficcejä, ajattelen Weasleyn perhettä ja Kotikoloa. Spurttiraapalehaasteen sanoista syntyi tällainen jouluinen tarina, jossa on pieni kriisi, mutta joka kuitenkin päättyy hyvin, koska on kuitenkin joulu ja sillä on tapana herättää uusia ajatuksia, mutta myös kiitollisuutta :) Haluan toivottaa lempeää joulumieltä ja iloa jokaiselle lukijalle tämän ficin kautta!


SAMAN KATON ALLA


1

Jouluaaton aattona tähtien alkaessa tuikkia taivaalla, Kotikolon etuovi läimähtää auki. Ginny kävelee raivokkain askelin poispäin lapsuudenkodistaan perässään Ron, joka yrittää selittää, miksi tämä joulu ei ole sellainen kuin kaikki olivat ajatelleet.

“Minkä minä sille voin, että Harry joutui minun sijastani töihin ja Hermionella on mustan kissan flunssa! Tiedät aivan hyvin, ettei minulla ole vaikutusvaltaa Robardsiin tai taikasairauksiin.”

Ginny seisoo harmaankeltaiseksi muuttuneella nurmikolla kädet puuskassa ja tuijottaa kauas horisonttiin. Tietenkin hän tietää, ettei sairauksille tai auroriosastolle voi mitään, mutta tämä on heidän ensimmäinen joulunsa velhosodan jälkeen, ensimmäinen joulu ilman Frediä - ja heidän piti viettää se yhdessä.

Tämän joulun piti olla todiste siitä, että elämä jatkuu, vaikka kaikki eivät siitä selviäkään.

“Ginny?”

Mutta ei, eipä tietenkään. Sen sijaan tästä joulusta tulee… niin, mitä ikinä siitä tulekaan. Surullinen, kurja, hiljainen? Harmaa ja loskainen? Helvetti.

“Niin kai se sitten on”, Ginny tiuskaisee ja kääntyy sitten satakahdeksankymmentä astetta toiseen suuntaan, jättäen Ronin yksin ulos seisomaan.


2

“Rakas lapsi, ei se niin vakavaa ole”, Molly sanoo hämmentäessään riisivanukasta liedellä. “Harry ja Hermione ovat tietenkin molemmat pahoillaan, etteivät pääse tulemaan, mutta me vietämme yhdessä perhejoulun. Siitä tulee vähintään yhtä mukavaa.”

Ginny istuu kädet puuskassa keittiönpöydän ääressä ja tuhahtaa. Tämä olisi ollut hänen ja Harryn ensimmäinen joulu, jonka he olisivat viettäneet yhdessä pariskuntana. Hermionen poissaolo ei häntä niinkään haittaa, sillä he olivat jo viettäneet pikkujouluja Tylypahkassa Kuhnusarvion juhlissa. Mutta Harry…

Ginny potkaisee tuolinjalkaa.

“Ei meidän perheemme ole enää kokonainen.”

Mollyn hämmentävä liike pysähtyy sekunniksi ennen kuin jatkuu.

“Ihan turha esittää, että on”, Ginny jatkaa synkästi.

Hetkeen Molly ei sano mitään vaan on selkä Ginnyyn päin. Sitten tämä kohottaa katseensa, ja naurahtaa ilahtuneena.

“Katso, ensimmäinen lumisade”, Molly kääntyy Ginnyyn ja hymyilee. “Se jäänee maahan jouluksi. Minä pidän sitä hyvänä merkkinä.”

Ginny esittää, ettei näe äitinsä kyynelistä kimaltelevia silmiä, vaikka tietää, että tämä joulu on kaikille erilainen - ei vain hänelle.


3

Kun Charlie tömistelee lumet pois kengistään eteisessä ja aivastaa, Percy saapuu salamannopeasti eteiskäytävään ja kysyy:

“Ei kai sinulla ole mustan kissan flunssaa? En halua saada sitä, muuten joudun jäämään pois töistä heti tapaninpäivänä.”

Charlie naurahtaa ja pudistaa päätään.

“Ei, Percy. Minulla ei ole mustan kissan flunssaa. Meidät kaikki rokotettiin pienenä, niin sinut kuin minutkin.”

Percy rentoutuu ja nyökkää hyväksyvästi, toivottaen Charlien sitten tervetulleeksi. Ginny seuraa veljiään keittiönovelta. Kun Percy palaa järjestämään kirjahyllyään aakkosjärjestykseen, Charlie kääntää katseensa pikkusiskoonsa ja antaa tälle suuren, lämpimän halauksen.

“Kuulin Harrysta, kurja homma”, Charlie sanoo matalalla äänellään Ginnyn korvaan. Sitten hän halaa siskoaan kovemmin. “Mutta ei se meidän joulunviettoamme pilaa.”

Ginny hymähtää ja halaa takaisin. Charlie tuntee hänet veljistä parhaiten.

“On vain outoa, ettei Fred ole täällä”, Ginny kuiskaa. “Ajattelin, että Harry ja Hermione olisivat….”

“Tiedän, mitä tarkoitat”, Charlie sanoo ja alkaa riisua paksua talvitakkia yltään. “Mutta yritetään kuitenkin tehdä parhaamme.”

Ginny hymyilee, muttei vastaa mitään.


4

On jo yö, kun Ginny hiipii portaat alas keittiöön hakeakseen itselleen juotavaa. On jouluaaton aatto, jännittävin yö kaikista ja Ginnyn pitäisi olla siitä iloinen. Sen sijaan hän on kääntyillyt sängyssään turhautumiseen asti.

Yllätyksekseen Ginny kohtaa keittiössä isänsä ja vanhimman veljensä. Kynttilän valossa Billin kasvojen arvet näyttävät rajummilta kuin yleensä, mutta hymy tämän kasvoilla on tutun lempeä.

“Ginny”, Arthur toteaa yllättyneenä. “Mikä sinut tänne tuo?”

“Eikö teitäkään nukuta?” Ginny vastaa ja kävelee liedelle, jossa odottaa jo höyryävä kattilallinen glögiä.

“Eipä kai. Eihän sitä tiedä, jos vaikka tontut kävisivät yöllä tuomassa lahjat”, Bill sanoo ja naurahtaa. “Ehkä me tänä vuonna saamme ne kiinni itse teosta.”

Arthur hymähtää, Ginny on hiljaa. Hetken hän on jo luovuttamassa, palaamassa huoneeseensa, mutta sitten hän päättää yrittää.

“Fredin ja Georgen rakentama tonttuansa on vielä ullakolla. Percy jäi siihen jumiin viime kerralla, mutta ehkä tänä vuonna siihen ansaan astuukin tonttu.”

Billin ja Arthurin hyväntuuliset naurahdukset saavat Ginnynkin hymyilemään.


5

“Hyvää joulu, rakas sisareni.”

Ensin Ginny reagoi Georgen teeskennellyn matalaan ääneen, sitten märkään ja karvaiseen suukkoon poskellaan. Ginny avaa silmänsä ja näkee veljensä, joka on pukenut päälleen joulupukin vaatteet ja kiinnittänyt leukaansa valkoisen parran.

“Anna pukille suukko”, George jatkaa ja iskee silmää.

“Idiootti”, Ginny sanoo, muttei voi vastustaa hymyilemistä. George nauraa ja vetää parran leukansa alle.

“Äiti käski tulla herättämään sinut aamupalapöytään. Ja avaamaan lahjat, tietenkin.”

Ginny pysyttelee lämpimän peiton alla ja tutkii veljeään. Vielä viime jouluna oli ollut Fred ja George, erottamattomat. Nyt on vain George, ja Ginny miettii, miten tämä onnistuu pitämään itsensä niin hyväntuulisena.

“No, mikä on?” George kysyy ja nojaa sängynpäätyyn. “Lämminsavulohileivät ovat aina saaneet sinut ryntäämään ylös sängystä ja hamstraamaan itsellesi puolet tarjottimesta. Tätä menoa niitä ei ole enää jäljellä.”

“Minä vain mietin… Frediä”, Ginny sanoo ja uskaltaa tuskin katsoa silmiin. “Miten sinä pärjäät.”

George katsoo häntä hetken ja Ginny näkee veljessään ikävän.

“Pitää vain yrittää.”


6

Kun Ginny aattoaamuna halaa veljiään, jokaista niistä, hän huomaa yhtäkkiä tuntevansa perheen olevan sittenkin kokonainen. Fredin kehystetty kuva takan yläpuolella on laiha korvaus oikeasta, elävästä Fredistä, mutta he ovat kaikki yhdessä - jollain oudolla tavalla.

He istuvat joulukuusen ympärillä ja avaavat lahjoja, jokainen pukien vuoron perään päälleen uuden neulepaidan, ja Ginnyn on helpompi hymyillä, nauraa ja vain nauttia yhdessäolosta ja kiireettömyydestä.

“Pitää vain yrittää”, George oli vastannut hänelle, ja se oli riittänyt valamaan Ginnyyn riittävästi uskoa kestämään vuoden vaikein päivä. “Ja muistuttaa itseään siitä, kuinka paljon hienoja ihmisiä minulla elämässäni edelleen on.”

Pitää vain yrittää, Ginny muistuttaa itseään. Harry on ehkä töissä, Hermione kipeänä, mutta ainakin he ovat edelleen olemassa. Ja loppujen lopuksi heillä kaikilla on kaikki hyvin.

Hetkeksi Ginny hiljenee ihmettelemään kiitollisuuden tunnetta, joka tuntuu aitona, puhtaana tunteena koko hänen kehossaan. Sitten Charlie ojentaa hänelle joululahjan avattavaksi ja Ginny palaa takaisin tähän hetkeen, Kotikoloon ja perheensä keskelle.

Olenkin ehkä onnekas.


7

Koko perhe valvoo myöhään iltaan juoden glögiä, nauttien saamista joululahjoistaan ja syömällä jouluaterian rippeitä. Ginny tuntee olonsa raukeaksi maatessaan sohvalla, lukien juuri saamaansa kirjaa huispaustekniikasta ja kuunnellen Charlien seikkailukertomuksia Euroopasta.

Talon hiljentyessä Ginnyn silmät alkavat tuntua raskailta ja hän antaa itsensä nukahtaa sohvalle - vain hetkeksi. Mutta sitten hormipulverin tuttu suhahdus saa hänet havahtumaan hereille.

“Mitä -?”

Siinä, takkatulen edessä hieman nokisena, seisoo Harry. Miehellä on päällään työkaapu, kädessä salkku ja silmät lasien takana ovat väsyneet, mutta siinä hän on - Ginnyn poikaystävä ja yksi hänen rakkaimmistaan.

Hymy leviää Ginnyn kasvoille ja hän nousee halaamaan Harrya, joka naurahtaen vetää hänet lähelle itseään.

“Miten sinä -?”

“Suostuttelin Robardsin päästämään minut aikaisemmin sillä ehdolla, että teen ylimääräisiä tunteja ensi viikolla. Mutta sinun ilmeesi teki siitä täysin sen arvoista”, Harry työntää Ginnyn hieman kauemmas katsoakseen tätä silmiin. “Hyvää joulua, rakas.”

“Hyvää joulua”, Ginny sanoo ja painaa suudelman Harryn huulille.

Hän todella on onnekas. Onnekkaampi kuin moni muu.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2020 09:30:07 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #1 : 22.12.2019 22:17:54 »
Kommentoinpa nyt samalla, kun olen tässä koneen äärellä ja huomasin nämä heti tuoreeltaan :)

Perunkestävänä Drarry-fanina tulee aika harvoin tartuttua Harry/Ginny-paritukseen, ellei tiedä kirjoittajan olevan hyvä ;) Weasleyt ovat kuitenkin suosikkihahmojeni joukossa, joten pitihän tämä senkin takia lukea. Fredin kuolema sattuu sydämeen ja tässä tuli aidosti ilmi, miten perhe on vieläkin vähän rikki sen suhteen ja kaikissa näkyy muitakin sodan jälkiä, kuten Billin kasvoissa arvet. Siitä huolimatta näissä oli iloa ja hauskuuttakin, kuten mainio oivallus mustan kissan flunssa, tonttuansa ja George pukkeilemassa :)

Olit saanut hyvin jokaisen Weasleyn luonnetta näihin pätkiin: Charlie on oma ihana itsensä, Percy stressaa töistä, Molly on huolehtivainen ja Ginny tulinen. Sydäntä musertaa nuo Georgen sanat, pitää vain yrittää. Ja hän jaksaa yrittää ja hassutella, vaikka Fred on poissa <3

Lopun nokinen Harry oli söpö ja ihanaa, että lopussa suru oli jo väistynyt kiitollisuuden ja onnen tieltä, vaikkei kaipaus varmasti koskaan kokonaan poistu.

Voi, olipa nämä kiva lukea :) Ihanaa miten paljon kaikkea jouluista Finiin on tullut, näistä ja muista tarinoista riittää iloa koko jouluksi :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #2 : 29.12.2019 15:44:09 »
Hieno ficci. :) Oli ilo lukea tämä.

Pisteet jo ensinnäkin siitä, että tartuit vähemmän suosittuun ja siksi harvinaisempaan Harry/Ginny -paritukseen. Kyllä sekin ansaitsee tulla huomioiduksi ja parhaimmillaan se toimii oikein hyvin, kuten tässäkin tarinassa. :)
Lainaus
Tämän joulun piti olla todiste siitä, että elämä jatkuu, vaikka kaikki eivät siitä selviäkään.
Ajatus siitä, että elämä jatkuu, vaikka ilman Frediäkin, on koskettavan konkreettinen. Ja siitäkin on kirjoitettu yllättävän vähän.

Perheen läheisyys antaa voimia menetyksenkin keskellä, ja aika helpottaa surua. Pidin kovasti siitä, ettei kukin käpertynyt omaan ikäväänsä, vaan koko perhe löysi lohtua ja tukea toinen toisistaan.

Lainaus
Olenkin ehkä onnekas.
Tässä opetus, jonka soisi useamman muistavan. Asiat eivät lopultakaan aina ole niin huonosti kuin miltä tuntuu. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #3 : 30.12.2019 22:54:26 »
Oi, onpa ihanaa saada lukea ajatuksianne tästä ficistä! Hetken jo mietin, syttyykö Finissä enää kukaan Harry/Ginnylle, mutta löytyyhän täältä kiinnostuneita :D

Thelina, kiva, kun eksyit tänne, vaikka paritus ei olekaan ihan mieleesi! Sivistämme ilmeisesti toisiamme, sinä tarjoamalla Harry/Dracoa ja minä muita parituksia :D Mutta halusin vähän tasapainottaa tuota Ginny/Harrya Weasleyn perheellä, joten kivaa, että onnistuin siinä! Ihanaa, että viihdyit tämän parissa ja että kommentoit, kiitos :)

mimamu, toinenkin canon-parituksista innostunut! Hassua, miten mieltymykset kulkevat vähän eri tahtiin. Joskus huomaan shippaavani täysin canonin vastaisia parituksia, joskus taas juuri canon kiinnostaa eniten. Ihanaa, että olin onnistunut saavuttamaan tunnelman tässä. Kiitos kommentista ja kiitos samoin! :)

Fiorella, Ginny/Harrya on mielestäni vähän vaikea kirjoittaa, koska se tuntuu niin ennestään tuntemattomalta canonista huolimatta! Sen takia tämä ficci oli melko lempeä kokeilu tuon parituksen suhteen, joten ilahduttaa kuulla, että onnistuin :) Mielestäni Weasleyn perhe on vahvimmillaan yhdessä, joten mukavaa, että olin saanut tuotua sen tässä esiin! Kiitos hurjasti kommentistasi, se ilahdutti :)


between the sea
and the dream of the sea

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #4 : 31.12.2019 09:57:15 »
Ah, tässäpä on kaihoava tunnelma :') Surullinen, mutta sentään kaikki muut ovat yhdessä ja se Harrykin pääsi paikalle (aika kurjaa tosiaan laittaa työskentelemään joulupäivänä, mutta toisaalta uudet tulokkaat kai johtuvat helpoiten sellaiseen kohteluun). Ihanaa, että Ginnyn ajatus rikkinäisestä perheestä korjautui vähitellen. Voih, varsinkin kuo Ginnyn ja Georgen keskustelu, kun George yrittää niin olla hyväntuulinen, vaikka oikeasti suru painaa.

Kunniamaininnan saa tuo Fredin ja Georgen rakentama tonttuansa, johon Percy jäi jumiin :D Kuulostaa niin tyypillistä kaksosille ja voinpa kuvitella että Percykin hivenen suutahti asiasta :D

Kiitos tästä!
-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 152
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #5 : 05.02.2020 13:28:17 »
Tervehdys kommenttiarpajaisista! :) En tullut perehtyneeksi joulun alla juurikaan finin jouluteksteihin, joten onneksi satuin bongaamaan tämän listauksestasi - tämä oli minusta ihan hirmuisen viehättävä ja sopivasti hiukan haikea kokonaisuus. Minua viehättää nykyisin Pottereissa paljon juurikin tietynlainen arkinen taikuuden läsnäolo, jota mielestäni juuri Kotikolo edustaa. Pidän hirmuisen paljon myös Weasleyjen perhe-elämän kuvauksesta, ja tässä se oli toteutettu minusta Ginnyn kipuilun kautta tosi hienosti. Kokonaisuudesta huokuu se, että Weasleyt ovat tiivis yhteisö, mutta sota ja Fredin menetys ovat jättäneet heihin merkkinsä, ja kukin yrittää selvitä surusta omalla tavallaan. Kuten Thelinakin sanoi, jokaisen perheenjäsenen persoona välittyy tosi elävästi: Percy hermoilemassa töistä sai hymyilemään, kun taas Molly puhumassa lumisateesta kyynelten läpi suretti, mutta tuntui myös hyvin hänenlaiseltaan. Charliesi taas oli aivan ihana, ja tykkäsin paljon mielikuvasta Arthurista ja Billista keskustelemassa yöllä keittiössä glögiä juoden. Tonttuansa ja etenkin Percy jäämässä siihen jumiin ansaitsee minustakin ehdottomasti kunniamaininnan! Tietty surumielisyys, mutta myös lempeys ja kepeämmät yksityiskohdat limittyivät tässä toisiinsa tavalla, joka oli kovasti mieleeni.

Lainaus
Hetkeksi Ginny hiljenee ihmettelemään kiitollisuuden tunnetta, joka tuntuu aitona, puhtaana tunteena koko hänen kehossaan. Sitten Charlie ojentaa hänelle joululahjan avattavaksi ja Ginny palaa takaisin tähän hetkeen, Kotikoloon ja perheensä keskelle.
Olenkin ehkä onnekas.
Tämä oli minusta todella liikuttava kohta, kun miettii Ginnyn asennoitumista vielä ensimmäisessä osassa. Samalla tällainen oivallus on minusta myös sellainen, joka sopii jotenkin nimenomaan jouluun - toki monille se on surullista aikaa, mutta Ginnyn saadessa olla yhdessä perheensä kanssa tuntuu hyvältä, että hän voi päätyä tällaiseen lopputulokseen. Sait tällaisiin lyhyempiin pätkiin mahtumaan paljon tunnetta, mitä ihailen aina suuresti. Kiitos paljon lukukokemuksesta!
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #6 : 06.02.2020 00:53:08 »
Kommenttiarpajaisista hei! Tartuin tähän tekstiin, koska aiheena oli Weasleyn perhe ja tietynlainen arkeen palaaminen isojen menetysten jälkeen. Raapalemuoto sopi tekstiin hyvin: tunteet tulevat esille pienistä hetkistä. Ginny on päähenkilönä hyvä valinta, joka yhdistää Weasleyn perheen ja muut. Tykkäsin myös siitä, että Harry ja Hermione olivat poissa (loppua lukuun ottamatta), mikä tuntui tiivistävän tarinan keskiötä juuri Weasleyn perheeseen. Minulle tämän tekstin anti olikin muu kuin Harry/Ginny, mutta olihan loppu kertakaikkiaan suloinen.

Lainaus
George katsoo häntä hetken ja Ginny näkee veljessään ikävän.

“Pitää vain yrittää.”
Rakastan tätä kohtaa! George ilman Frediä tuntuu vaan väärältä, ja Ginnyn epäröivä kysymys on hyvä. Voin hyvin kuvitella Georgen yrittämässä pitää itsensä koossa. Veljen menettäminen on varmasti todella vaikeaa, eikä koskaan unohdu, mutta sitten pitää vaan yrittää jaksaa eteenpäin.

Teksti sai välillä kyyneleet kihoamaan silmiin ja välillä hymyilemään. Koskettava, kaunis ja mielenkiintoinen teksti! Kiitos tästä!  :)

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 202
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #7 : 08.02.2020 09:56:34 »
Listauksessasi ei ole montaa tekstiä joita en olisi jo kommentoinut ;D Onneksi siellä oli kuitenkin tämä, jonka tulin nyt kommenttiarpajaisten innoittamana lukemaan ja kommentoimaan.

Kuten Thelina tuolla jo sanoi, niin Harry/Draco-shipperinä sitä harvoin osaa lukea näistä hahmoista paritettuina muille. Mutta hyvän kirjoittajan käsissä sekin onnistuu :) Lisäksi tässä tuo Harry/Ginny-paritus oli oikeastaan sivuosassa ja Ginny nousi päähenkilönä voimakkaasti esiin omien tunteidensa kanssa. Se olikin hienoa, että alkupuolen kiukutteleva pikkutyttömänen Ginny huomasi että ehkä heidän perheensä voi sittenkin pitää yhtä vaikka yksi on poissa.

Suru on yksilöllistä ja se, että olit ottanut tähän Ginnyn näkökulman oli oikeastaan hieman yllättävä. Voisi helposti ajatella että tämmöinen teksti on helmpompaa kirjoittaa toisen kaksosen näkökulmasta, mutta Fred oli tosiaan näiden kaikkien veli! Ja heistä jokainen suree hänen menestystään varmasti omalla tavallaan. Ginnyn kiukuttelu on ymmärrettävää vaikka hieman ärsyttävää, ja silloin kun hahmon käytös ärsyttää lukijaa, kirjoittaja on tehnyt jotain oikein :D Kiitos siis näiden tunteiden herättämisestä!

Onneksi tässä joulu sai kun saikin lopulta hyvän ja lempeän suunnan, ja Harrykin pääsi paikalle! Tuossa kolmannessa rapsussa muuten Harry taivutetaan a-loppuisesti (kuulin Harrysta). Mustan kissan flunssa kuulosti jännältä taikataudilta, toivottavasti Percy ei saa tartuntaa vaikka onkin rokotettu ja Hermione on jo toipunut omastaan. Vai hetkinen, mikäs tauti se oli mitä Hermione sairasti siinä tekstissä missä he istuivat Charlien kanssa portailla ulkona?

Kaiken kaikkiaan pidin tästä, kuten teksteistäsi yleensäkin :) Raapaleet toimivat kivasti. Kiitos tästä!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 799
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #8 : 08.02.2020 10:23:47 »
Mäkin päädyin tämän pariin kommenttiarpajaisten kautta. Tää veti listauksessa puoleensa todella vahvasti, koska kaikki toisen velhosodan jälkeisiin hetkiin sijoittuva kiehtoo mielikuvitusta. Sota on väistämättä vaikuttanut kaikkiin jollakin tavalla, ja mielenkiintoista onkin, miten kukin siitä selviää ja lähtee rakentamaan elämäänsä uudelleen eteenpäin.
Tässä pidin hirveästi siitä, miten tunteet ja tunnelmat vaihtelivat äärimmäisen uskottavasti. On halua jatkaa eteenpäin, sen vastapainona kaipuuta, iloa ja haikeutta sekä halu olla yhdessä perheen ja kaikkien läheisten kanssa. Weasleyn perheestä on muutenkin aina ihanaa lukea. Tässäkin heidän yhteenkuuluvuutensa ja tiiviit perhesuhteensa pääsevät ihanasti esiin.
Georgea kävi todella sääliksi, sillä Fredin menettäminen on varmasti ollut hänelle erityisen kova isku. Silti jotenkin sopii Georgen luonteeseen se, miten hän pyrkii siitä huolimatta pääsemään asiasta yli ja jatkamaan muuta elämää. Fredin poissaolon olit musta muutenkin kuvannut tosi kauniisti ja todentuntuisesti. Kuva seinällä ei tietenkään aitoa Frediä korvaa, mutta onneksi joulu toi silti yhteisen kokemuksen yhdessäolosta ja siitä, että kaikki on vihdoinkin sodan jälkeen paremmin menetyksistä huolimatta.
Oli myös kiva, että tässä oli mukana tietynlaista keveyttä ja iloa kaipauksen vastapainona. Voin oikein hyvin kuvitella Percyn hermoilemassa mahdollisista taudeista ja niiden aiheuttamista sairauslomista. Georgen joulupukkina toimiminen on myös varmasti piristys, jota perhe kaipaakin.
Kiitos todella todella paljon ihanasta ficistä. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 931
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #9 : 09.02.2020 01:30:21 »
Baww, itken😭
Tässä ficissä kiteytyy hyvin Joulun tietty melankolia, tai ainakin itselle se nousi päällimmäiseksi, vaikka tämä yleisesti ottaen onkin enemmän lempeä kuin angstinen teksti.

Kiitollisuus on jännä tunne, ja olit kuvannut sen hyvin, pienieleisesti, mutta silti sen läsnäolo oli kaikille jotenkin elintärkeä, kantava voima siihen, että "pitää vain jaksaa yrittää."
Hyvin Ginnymäistä "nostaa kissa pöydälle" ja puhua siitä, miten kaikki ei ole niin kuin ennen. Aijai, miten tämä teksti teki jotenkin kipeää. Hyvällä tavalla kuitenkin.

~Violet

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #10 : 22.03.2020 09:25:37 »
Mitä ihania kommentteja tähän tekstiin on tullut <3

Crysted, minunkin mielestäni tonttuansa oli hauska ja helposti kuviteltava kaksosten pila Percylle :D Kiitos kommentistasi!

Okakettu, oli ihana lukea ajatuksiasi Weasleyn perheen tärkeydestä ja näiden taika-arkisuudesta ja kuinka jokaisella jäsenellä on tärkeä rooli perheessä. Ilahduin myös siitä, että onnistuin limittämään nuo synkemmät ja lempeämmät tunteet yhteen, koska sellainenhan joulu monelle on – sekoitus iloa ja surua tai kaipuuta :) Kiitos paljon kommentistasi!

Alice Katarina, kiva, että onnistuin tekemään ns. oikeat valinnat tekstin suhteen niin kertojan kuin raapalemuodonkin suhteen – sellaiset valinnat vaikuttavat tekstiin huimasti! Ihanaa myös kuulla, että onnistuin herättämään tällä tekstillä tunteita :) Kiitos, että kommentoit!

Vendela, heh, hyvä, kun vielä jotain löytyy kommentoitavaksi ;) Ja kiva, kun uskaltaudut näiden Ginny-ficcien pariin, vaikka hän ei olekaan se helpoin kertoja/päähenkilö sietää tai ymmärtää :D Kiitos myös typo-huomiosta, käynkin muokkaamassa sen! Englantilaisten nimien kanssa pitää aina olla erityisen tarkka näissä suomenkielisissä versioissa... Hermione sairasti tontturokkoa! Mutta on aivan varmasti saanut rokotteen myös mustan kissan flunssan varalle. Kiitos ihanasta kommentistasi, tykkään aina lukea niitä <3

Sielulintu: kiitos kommentistasi! Ihanaa kuulla, että onnistuin tuomaan tasapainoisesti erilaisia sodan jälkeisiä tunteita esiin. Mielestäni Weasleyn perhe on ehkä juuri oikea kuvaamaan sodan jälkeistä elämää, koska nämä ovat kokeneet menetyksiä, mutta samalla suuri osa perhettä on edelleen elossa. Kiitos ihanasta kommentistasi, sen saaminen ja lukeminen ilahdutti!

Violetu: *ojentaa nenäliinan* Hienoa, että onnistuin tuomaan joulun monet tunteet esille! Mielestäni kiitollisuus on hankala tunne kuvata, joten ilahdun erityisesti siitä, että onnistuin tuomaan sen tässä toimivasti esille. Kiitos kommentistasi! :)

between the sea
and the dream of the sea

Larjus

  • IƧƧИA
  • ***
  • Viestejä: 6 563
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #11 : 05.12.2020 17:55:18 »
Jouluiset ficit ja Weasleyt kuuluvat minunkin mielestäni ehdottomasti yhteen. Semmoinen lämpöinen perhejoulu on niin omiaan heille. Ja ihana huomata, että tässäkin niin kävi, vaikka Ginny sitä pitkään suuresti epäilikin, kun ei suunnitelmat menneet niin kuin hän olisi halunnut. Varsinkin kun kyseessä oli vielä ensimmäinen joulu noinkin isojen muutosten jälkeen.

Pidin todella paljon siitä, miten tarkan canonuskollisena olit tämän pitänyt! Vaikka fanifiktiossa onkin kiva, kun voi venyttää canonin raameja tai heittää ne hevonhelvettiin, musta on tosi kiva lukea myös ficejä, jotka täydentävät canonia. Siksi musta olikin kiva, että tässä oli pidetty myös Ginnyn ja Harryn suhde, enkä todellakaan kaivannut heille ketään muita :D Minusta he ovat hyvä pari muutenkin, ovat erilaisia sellaisella toisiaan täydentävällä tavalla 😊 ♥
Kaikki hahmot muutenkin olivat juuri ihanasti omia itsejään. Minunkin lempimainintojani oli se tonttuansa, johon Percy on aiemmin jäänyt jumiin :3 Kuvaa täydellisesti Fred-George-Percy-trioa.

Toteutus yhtenäisten rapsujen muodossa sopii mielestäni mainiosti, mahdollistaa luontevasti kohtausten pätkimisen niin, että kaikki ovat kuitenkin samaa kokonaisuutta keskenään. Jatkuvuus säilyy. Oli kiva huomata, miten tunnelma muuttui sinne lämpimään pikkuhiljaa raapaleiden myötä. Kotoinen joulutunnelma pääsee muodostumaan kuin vaivihkaa, vaikka Ginny aluksi olikin niin sitä mieltä, että joulusta tulee kurja ja harmaa. Pidin myös siitä, miten tokavikan raapaleen lopussa Ginny ajattelee, että on ehkä onnekas, ja sitten viimeisen lopussa hän on jo varma siitä, että on onnekas, onnekkaampi kuin moni muu. Mieltä lämmittävää lukea, että hän pystyy tekemään moisen havainnon 😊
お~ラスティ
ファンタスティック
頭の中

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #12 : 06.07.2021 10:16:03 »
Mikäs sen parempi hetki vastata jouluficin kommenttiin kuin keskikesän helleaalto ;D Kuinka vain, iso kiitos kommentistasi Larjus! Se ilahdutti jo joulukuussa ja jälleen nyt, kun sen luin. Olen samaa mieltä siitä, että fanfictionissa hauskinta on keksiä uusia tapahtumia ja juonikulkuja tutuille hahmoille, mutta välillä myös tällaiset missing scene -henkiset canon-uskolliset tekstit ovat todella antoisia :) Ilahdutti kuulla, että onnistuin tekemään hahmoista itselleen tyypilliset ja että Harry/Ginnykin tuntui luontevalta. Myös huomiosi tunnelman kehittymisestä ja lopupuratkaisun lämpö ilahduttivat, kiitos siitä ja koko kommentistasi! :)

between the sea
and the dream of the sea

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 780
Vs: Saman katon alla | Ginny/Harry + Weasleyn perhe | S
« Vastaus #13 : 05.03.2023 18:39:47 »
Lämpimät onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! :) Päädyin lukemaan ja kommentoimaan juuri tätä tekstiä, kun halusin kovasti saada selville, millainen ensimmäinen joulu Kotikolossa velhosodan jälkeen voisi olla. Vähän etukäteen pelkäsin, että oltaisiinko tässä sydäntä särkevän angstisissa tunnelmissa. :( Ei sentään oltu, ja tämä oli minusta surusta huolimatta myös hyvin lohdullinen ja ennen kaikkea lämminhenkinen. Se oli ihana juttu, sillä olihan tämä aihepiiri sellainen, että tästä olisi voinut saada hyvinkin synkän.

Mietin jo heti tuossa alussa, miksi Ginnyä harmitti niin kovasti se, että Harry ja Hermione eivät päässeet Kotikoloon jouluksi? Olihan se ymmärrettävää, kun Ginny olisi tietenkin halunnut kaikki läheiset ihmiset yhteen silloin. Ajattelin kuitenkin myös, mahtoiko Ginnyä jollain lailla pelottaa jäädä pelkästään oman perheen kesken, kun he olivat Fredin myötä kokeneet niin valtavan menetyksen. Mollyn urheudessa oli jotain hirveän surullista. :( Olihan hän menettänyt lapsensa, ja joutui sen lisäksi tekemään kaikkensa, että joulu olisi silti perheelle iloinen ja mukava. Weasleyt olivat niin läheisiä, että joulukin oli varmasti ihan erityinen heille, ja varmasti se ensimmäinen joulu ilman jotakuta perheenjäsentä olisi kenelle tahansa aivan hirvittävä ja kaikkein vaikein. :( Tässä Ginnyn ajatuksissa se tuli niin hyvin esiin, kun miten tosiaan perheessä voisi mikään olla niin kuin ennen:

Lainaus
“Ei meidän perheemme ole enää kokonainen.”

Mollyn hämmentävä liike pysähtyy sekunniksi ennen kuin jatkuu.

“Ihan turha esittää, että on”, Ginny jatkaa synkästi.

Mietin tätä lukiessani koko ajan, miten kaksijakoinen tunnelma tuollaisessa tilanteessa olisi. Toisaalta tuntuisi ihan toivottomalta ja haluaisi vain surra. Toisaalta elämä jatkuu sittenkin, eikä loputon suru tuo ketään takaisin, eikä muuta tilannetta yhtään paremmaksi. Fred olisi varmaan ollut viimeinen ihminen, joka olisi toivonut ihmisten vajoavan synkkyyteen hänen takiaan, kun Weasleyn kaksoset jos ketkä osasivat ottaa ilon irti elämästä. :) Mutta silti tuntuisi varmaan jollain lailla synninteolta olla iloinen edes ajoittain, kun yksi on joukosta poissa.

Charlien asenteessa oli minusta jotain hyvin lohdullista, ja jos tämä oli vielä Ginnylle kaikkein läheisin veli, ehkä Charlie osasi pelkällä läsnäolollaan auttaa Ginnyä parhaiten. :) Pidin kovasti tuosta, että Charlie tunnisti kyllä tilanteen ja ymmärsi Ginnyn tunteet sanomattakin, mutta hänkin halusi silti yrittää tehdä joulusta niin hyvän kuin vain mahdollista:

Lainaus
“On vain outoa, ettei Fred ole täällä”, Ginny kuiskaa. “Ajattelin, että Harry ja Hermione olisivat….”

“Tiedän, mitä tarkoitat”, Charlie sanoo ja alkaa riisua paksua talvitakkia yltään. “Mutta yritetään kuitenkin tehdä parhaamme.”

Mietin myös sitä, että tuntui vähän kuin Ginny olisi ollut ainoa, joka olisi pystynyt sanomaan ääneen koko perheen tunteet. Muut eivät ehkä uskaltaneet puhua siitä, mikä oli koko ajan mielessä, ehkä pelätessään romahtavansa täysin. :( Ginny oli ehkä tässä mielessä koko perheen rohkein, ja kaikenlainen teeskentely oli hänelle selvästi vierasta. Tuntui niin hyvältä, että kun Ginny pystyi mainitsemaan Fredin nimen ääneen hauskan jutun yhteydessä, isä ja Bill pystyivät myös nauramaan mukavalle muistolle, vaikka varmasti se myös sattui heitäkin:

Lainaus
“Fredin ja Georgen rakentama tonttuansa on vielä ullakolla. Percy jäi siihen jumiin viime kerralla, mutta ehkä tänä vuonna siihen ansaan astuukin tonttu.”

Billin ja Arthurin hyväntuuliset naurahdukset saavat Ginnynkin hymyilemään.

Jollain lailla Mollyn lisäksi Georgen ajatteleminen koski tässä minua eniten, kun olihan hänen menetyksensä vielä muita sisaruksia suurempi. Hän ja Fred olivat tähän asti olleet aina yhdessä, ja nyt George oli jäänyt tietyllä tavalla enemmän yksin kuin kukaan toinen. :( En voinut olla tätä lukiessa ajattelematta, miten toisenlainen tilanne olisi ollut, jos vaikka Percy olisi kuollut, vaikka häntäkin olisi tietenkin surtu. Georgessa oli ihan uskomatonta vahvuutta, ja tätä lukiessa saattoi todella aistia kaiken sen ahdistuksen, mikä hänessä oli, vaikka hän yrittikin sitä peittää. :( Tämä oli minusta yksi koskettavimmista kohdista tässä ficissä ja sen myötä lempikohtani surullisuudestaan huolimatta:

Lainaus
“Minä vain mietin… Frediä”, Ginny sanoo ja uskaltaa tuskin katsoa silmiin. “Miten sinä pärjäät.”

George katsoo häntä hetken ja Ginny näkee veljessään ikävän.

“Pitää vain yrittää.”

Loppu oli todella ihana, kun Ginnykin tunsi, että he olivat kaikesta huolimatta perhe, vaikka yksi puuttuikin. Ja että joulu ei sittenkään ollut huono, vaan ihan päin vastoin. :) Hyvin kaunis ajatus ja minullekin tuli lämmin tunne siitä. Harryn tulo kruunasi tämän, ja pidin todella paljon tästä lopusta. :) Ehkä Harrykin tiesi jo etukäteen, miten vaikeaa tämä oli Ginnylle, ja oli senkin takia halunnut tulla heti kuin mahdollista.

Kiitos paljon tästä lukuilosta. Pidin kovasti siitä, miten näin vaikeaa ja lohdutonta aihetta oli tässä käsitelty kauniisti ja herkästi ja niin, että tästä jäi surusta huolimatta todella hyvä mieli. :) 
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi