Nimi: Kuunliljankukkia
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Supernatural
Tyylilaji: romantiikkaa, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Sam Winchester/Eileen (”Saileen”), Sam Winchester/Rowena (”Samwitch”), Sam Winchester/Gabriel (”Sabriel”)
Varoitukset: Spoilaa viimeistä kautta 15.
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Eipä mulla tässä mitään, kirjoittelin tällaisen, kun otti sydämestä.
Kuunliljankukkia
Dean lällätteli, että Samista oli tullut noidan oppipoika, mutta oliko hän varsinaisesti väärässä? Eihän yksi taika kenestäkään noitaa tee, mutta Sam oli kieltämättä uppoutunut varsin syvälle Rowenan maalliseen jäämistöön. Alkanut peräti opiskelemalla opiskella yhtä sun toista magiaa. Liekö vanhoja yliopistopudokkaan hermoja kutitellut? Noitaopuksissa kun kuitenkin oli ihan yhtä paljon alaviitteitä kuin tenttikirjoissa.
”Joen uoman kylmää vettä, hopeinen astia alla täysikuun”, Sam luki reseptiä otsa kurtussa ja vakavissaan. Kuka olisi uskonut, että kuolleiden kirjassa on oma alaluku epäröivälle sydämelle!
”Hyppysellinen suolaa… kaihoisista kyynelistä.”
Alastomana, joenuoman kirjavalla kivellä, Sam tunsi itsensä täyshoopoksi. Ehkä sille on syynsä, että lemmenloitsut ovat pääasiassa lapsukaisten juttu. Vaikkei Samin tarkoitus ollut kenenkään tuntoja taivutella, vaan ottaa selkoa omistaan. Tässä oli aikaa kulunut niin monta vuotta (ja useampi maailmanloppu) siitä, kun Samin elämässä oli ollut minkäänlaista vakavaa romanttista säpinää. Sitten yhtäkkiä vaihtoehtoja oli kaksi! Eikä siinä vielä mitään, mutta Sam näki tulevaisuutensa yhtä hyvin molemmin päin.
Järki sanoi Eileen. Eileen ymmärsi häntä selittelemättä. He olivat molemmat käyneet läpi helvetin ja eläneet taas. Kun Sam näki unta, hän näki siellä jotain normaalia, kodin ja perheen. Lapsiakin. Eikö Eileenin kanssa kaikki olisi niin hyvin? Joku jota rakastaa, joka pussaa ja hoitaa.
Intohimo taas toisaalta puhui Rowenan puolesta. Se olisi kiihkeä suhde, jossa kuolemalla on vähän väliä ja helvetti toisaalta liiankin läsnä. Mutta eikö se toisaalta olisi jotain muuta, elämää suurempaa! Rowena, helvetin kuningatar, ja Sam, hänen oikea kätensä. Jotenkin liian vaarallista harkita tosissaan, ja silti Sam uneksi.
Taian oli tarkoitus paljastaa ketä sydän todella halajaa. Sitä Sam ei tosin tiennyt miten sen tuli käyvä toteen.
”Juonko minä tämän liemen vai mitä helkkaria”, Sam puhisi itsekseen. Resepti ei kyllä liikaa selitellyt. Sam tuijotti astiassa levännyttä veden pintaa. Tämänkö takia hän oli heittäytynyt keskellä yötä alasti? Onneksi Dean ei sentään ollut näkömatkan päässä nauramassa.
Kun Sam oli jo luovuttamassa, tapahtui veden pinnassa muutos. Kuun valo imeytyi veteen piirsi siihen kuvion – nupullaan olevan kukan. Siitä puhkesi kukkaan valkoinen kuunlilja, yhtä kirkas kuin magnesiumin liekki. Samin silmiin särki, mutta hän ei voinut kääntää katsettaan.
Ihan kuin kankaalta olisi kuulunut naurua. Kuin pienten kulkusten kilinää. Sam katsoi vaistomaisesti ylös ja oli näkevinään mahdottoman suuren, kauhean, mutta kauniin olennon lentävän metsän yli.
”Ihan kivannäköinenhän sinä olet noin nakkenakin, Sam, mutta minä vähän kuvittelin, että ekaan kertaan liittyisi joku vähän lemmentaikoja seksikkäämpi skenaario.”
”Gabriel?” kysyi Sam. Olento nauroi vain ja tanssi palona liljassa, kunnes jäljellä oli vain tuhkaa tummuneen veden pinnalla. Samin silmiin sattui kun olento oli mennyt yli hänen luoteeseen. Hän oli nähnyt enkelin ja saanut pitää näkönsä, kiitos vaan noituuden. Mutta siitä ei käy taikaa kiittäminen, että se olisi jostain jotenkin helpompaa tehnyt.
Miksi piti esittää kolmas vaihtoehto, kun Sam ei osannut päättää kahdestakaan! Sitä Sam todella kirosi kiskoessaan housuja törmällä jalkaansa. Hän kaatoi veden takaisin jokeen ja käveli notkoon, jonne oli jättänyt autonsa. Dean vittuili kotona aiheesta X. Sam mietti olisiko ollut oikeastaan parempi olla kysymättä korkeammilta voimilta mitään, eihän kohtalon oikut nyt ole koskaan ensimmäistäkään Winchesteria yhtään missään auttaneet.
Yöllä Sam näki ensimmäistä kertaa uutta unta. Siellä ei enää puhunut järki, tai intohimo huudellut menojaan. Siellä kasvoi rakkaus ja sillä rakkaudella vain oli liljankukan varsi. Leikatako se poikki juurestaan, vai antaako kukkien kukkia? Siinäpä sydämelle kysymys vailla vastausta.
FIN
