Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli: Hiljaa hengittävä talo | S, angst (Katniss & Peeta)  (Luettu 470 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 014
Nimi: Hiljaa hengittävä talo
Kirjoittaja: Ronen
Fandom: Nälkäpeli
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Genre: angst
Hahmot: Katniss & Peeta
Haasteet: Teelusikan tunneskaala II (suru), Ficlet300 (sanalla 96. Talvi)

A/N: Olin kirjoittamassa joulukalenterin 17. luukkuun Vaniljelle kuutta lausetta, mutta se ei oikein riittänyt. Tulipa nyt siis tämän mittainen pieni tekstinpätkä Peetasta ja Katnissista. Ja hei, uusi fandom korkattu meikäläisen osalta!




Ensimmäinen joulu kaiken sen jälkeen tuntuu hiljaiselta.

Katniss sytyttää kynttilän haparoivin käsin ja katselee sen ohi, kuinka ulkona sataa lunta. Peeta on käymässä perheensä luona hautausmaalla, ja Katnissista tuntuu siltä, että hänenkin pitäisi olla siellä, kunnioittamassa Primin muistoa. Pelkkä ajatus korventaa Katnissia sisältä - hänen mieleensä palaavat kaikki yhteiset joulut vyöhykkeellä 12, ja kaipuu herättää kyyneleet silmäkulmiin. Silloin he olivat sentään yhdessä: äiti, Prim, Buttercup, hän... ehkä heillä ei ollut kaikkea sitä, mitä hänellä itsellään on nyt, mutta heillä oli rakkautta.

Peeta tulee kotiin vähän myöhemmin, ja kynttilä ikkunalaudalla sammuu, kun talvinen tuulenpuuska pääsee livahtamaan ovenraosta sisään. Katniss menee häntä vastaan eteiseen ja näkee, kuinka Peetan kimmeltävät silmät ovat aivan punaiset. Hän kaappaa Peetan syleilyynsä, antaa itkun laueta itseltäänkin, ja hetken tuntuu siltä, että maailmassa on vain he kaksi ja hiljaa hengittävä talo heidän ympärillään.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 1 471
Ää, tämä on ihana <3 Olen haaveillut, että lukisin Nälkapelit uudelleen ja sillä aikaa, kunnes saan kirjat käsiini, on mukava lukea ficcejä aina kun tulee vastaan. Haikean surullinen ja kaunis pikku tarina, Peeta ja Katniss tottakai aina on kultaa. Siksipä suosikkini oli viimeinen lause, nuo kaksi itkemässä yhdessä ja hakemassa lohtua toisistaan. Kiitos tästä<3
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Vanilje

  • haywiress
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 068
  • © Ingrid
Oi olipas tämä kaunis, mutta samalla todella haikea. Minua suretti kovasti aikoinaan kirjojen loppuratkaisu muun muassa Primin osalta. Samaan aikaan kuitenkin on lohdullista, että Katnissilla ja Peetalla on sentään toisensa turvana. Nimenomaan tämän tunteen olit todella onnistuneesti tiivistänyt: elämä on kaiken tapahtuneen jälkeen harmaata, mutta samalla Peeta ja Katniss saavat lohtua toisistaan. Oli todella suloista, kuinka he pystyivät itkemään yhdessä ja lohduttivat toisiaan. Kaiken surun keskeltä paistoi pieni lämmin toivonkipinä. Kiitos todella paljon tästä pienestä palasesta, pidin oikein paljon! <3

i lost my heart / my home is the ocean

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 5 429
  • yks pieni höpötiainen
Kommenttikampanjasta toistamiseen heips!

Oi, olipa tämä riipaiseva! Voin niin kuvitella, kuinka rikki Peeta ja Katniss ovat kaiken kokemansa ja menettämänsä jälkeen, ja vaikka heillä on toisensa, joskus suru vain kuohuu yli. On myös todella IC:tä, että Peeta menee hautausmaalle varta vasten suremaan ja muistamaan, mutta Katniss taas on niin jumissa omien tunteidensa kanssa, ettei hän voi tehdä samoin. Onneksi hän kuitenkin Peetaa lohduttaessaan antaa itselleenkin luvan itkeä ja surra <3

Kaunis hetki surunkin keskellä, kiitos!

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 111
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Kommiksestapa minäkin, moi o/
Oi, tämäpä on herkkä tunnelmaltaan. Kaunis ja koskettava hetki. Joulu on muutenkin usein tunteita herättävää aikaa. Ja oon muuten ihan samaa mieltä kuin Sokru edellä siitä, että todella IC molempien toiminta suremisensa kanssa. Tykkään myös paljon otsikosta, joka löytyy myös tuolta tekstin lopusta. Kaunis ja toimiva kielikuva. :)

Kiitos tästä. :3

- Frac


Kun elämä antaa sitruunoita, ryhdy limonadivelhoksi u_u
-Saaps