Tarina Ruususesta | S | Ron/Hermione | tajunnanvirtaraapaleita

[mursuhilleri]

Nimi: Tarina Ruususesta
Ikäraja: S
Gerne: fluff
A/N: Tämä pieni kolmeosainen "raapalesarja" syntyi täysin tajunnanvirtana tuossa kymmenen minuuttia sitten. Ajattelin pistää julkaisuun, jospa joku näistä jotain iloa vaikka saisikin


Tarina Ruususesta

”Hyvää huomenta, Ruusunen”, Hermione virnisti kantaen tarjotinta nukkuvalle Ronille. Ron hieroi silmiään unisesti.

”Miksi sinä kutsuit minua”, Ron kysyi uudelleen nukahtamisen partaalla.

”Ruususeksi”, Hermione vastasi ja virnisti. ”Hän on jästien lastentarinoiden prinsessa, joka nukkui sata vuotta.” Hän laski tarjottimen yöpöydälle ja istui sängyn reunalle.

”Meinaatko, että minä nukun niin paljon, että minua voi verrata sata vuotta nukkuneeseen prinsessaan?” Ron älähti ja hänen korvansa punehtuivat. Hermione ei vastannut, vaan hymyili nyökäten aamiaistarjottimeen päin.

”Mistä nyt tuulee?” Ron kysyi ja nosti tarjottimen syliinsä. Hermione oli kaatanut kuppiin kahvia ja tehnyt muhkean maapähkinävoileivän.

”Minä vain halusin yllättää sinut”, Hermione sanoi nousten kaivamaan kirjahyllyään.

***

Hermione palasi istumaan sängylle kädessään vanha satukirja. Hän avasi sen sivulta, joka oli merkattu hiirenkorvalla.

”Mikä tuo on?” Ron kysyi kummastuneena suu täynnä paahtoleipää.

”Tämä on Grimmin veljesten satukirja”, Hermione kertoi hymyillen muistaessaan kaikki ne kerrat, jolloin hän oli lapsena kirjaa selaillut. ”Tässä on tarina Ruususesta. Haluatko kuulla sen?”

Ron nyökkäsi ja ahtoi lisää paahtoleipää suuhunsa. Hän oli hyvä kuuntelija. Hermione luki tarinaa ja vilkaisi miestään välissä. Vaikka Hermione tiesi, että oli kaivanut satukirjan enemmän itseään kuin Ronia varten, mies kuunteli häntä herkeämättä. Sitä Hermione rakasti Ronissa eniten.

” - Ja niin Ruusunen ja prinssi elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.”

***

Ron oli vaiti. Hän hörppäsi kahvinsa viimeiset pisarat, ennen kuin sanoi mitään.

”Vai niin”, Ron viimein sanoi saaden Hermionen naurahtamaan.

”Mitä pidit siitä?” Hermione kysyi hiljaa ja laski kirjan syliinsä. Hän kampesi itsensä Ronin viereen peiton alle.

”Hmm. Pidin siitä”, Ron sanoi hiljaa.

”Eli et pitänyt ollenkaan, niinkö?” Hermione hymyili ja suuteli miestään.

”En minä niin sanonut, Herm!” Ron tiuskahti. ”Minähän sanoin, että pidin siitä.”

”Sinä sanot niin jokaisesta tarinasta, jonka sinulle kerron” Hermione hymähti ja painoi päänsä Ronin rinnalle. Se oli totta. Ron yleensä valehteli pitävänsä jästien tarinoista, mutta tämä tarina oli ollut erilainen. Tästä tarinasta Ron oikeasti piti.

[Crys]

Tiedät etten oo tän parituksen fani mutta tulinpas kuitenkin lukemaan herttasta kyllä tuo että Herm lukee jästisatua ja kutsuu Ronia Ruususeksi Tässä oli näiden kahdelle hahmolle tyypillistä sanailua, mutta kivahan se on että silti sopivat pienen väittelynsä

-Crys

[Thelina]

Tätä paritusta ei taida ihan hirveästi olla tarjolla, toki Ron ja Hermione ovat usein sivuhenkilöinä pari, mutta harvemmin ehkä päähenkilöinä. Itsekin tartun useammin muihin parituksiin, mutta tässä tarinan nimi ja tyyli ”tajunnanvirtaraapaleet” kiinnittivät huomioni. Minusta tästä oli kyllä muodostunut hyvin eheä tarina, vaikkakin tajunnanvirtana syntynyt. Ei ihan itsestään selvää sekään, minusta ainakin tuntuu, että itselläni tajunnanvirtatekstiin eksyy aina liian paljon toistoa, ylipitkiä lauseita ja koukeroisuutta.

Hyvin Hermionemaista lukea Ronille kirjaa, olkoonkin satukirja. Ja Ron on tietysti salaa vähän kiinnostunut jästien saduista, vaikka ei ihan kaikista olekaan tainnut tykätä. Ja tuo sanailu, mitä Crysted mainitsi, on varmasti sellainen juttu, mikä on ihan arkipäivää näiden kahden parisuhteessa. Tämä oli oikein söpö pätkä, kiitos siitä!

[mursuhilleri]

Crys, kiva kun luit, vaikka et parituksesta hirmuisesti pidäkään! Kiitos paljon!
Thelina, kiitos ihanasta kommentista sinullekin jälleen kerran!

[Kelsier]

Minäkin pidin tästä. Ron/Hermione on minusta kiva canonparitus.
Jästi- ja velhomaailman erot tuodaan söpösti esille satujen muodossa, tähänhän Rowlingkin viittaa, kun puhutaan Siuntio Silosäkeen tarinoista  

[Pura]

Onnea komenttiarpajaisten voitosta! <3<3
Ron ja Hermione ovat miun suosikkicanonpari Pottereista, joten olin tosi iloinen kun huomasin, että oot kirjoittanut heistä. <3 Heistä tulee harvemmin luettua, joten tämä oli ihanaa vaihtelua normaaliin.

Tarina alkaa ihanasti Hermionesta tuomassa uniselle Ronille aamupalaa, ja tästä heräävät mielikuvat ovat tosi söpöjä. Tykkään todella paljon kaikenlaisesta erilaisten kulttuurien kohtaamisen kuvauksesta, ja ihan Kuoleman varjeluksissa suosikkikohtiani on Ron tutustuttamassa Hermionea ja Harrya velhomaailman lastensatuihin. Tässä toistui kivasti sama teema toisin päin, ja Hermione lukemassa satua Ronille oli hurjan suloinen <3

Suosikkikohtani oli tämä:

Hän oli hyvä kuuntelija. Hermione luki tarinaa ja vilkaisi miestään välissä. Vaikka Hermione tiesi, että oli kaivanut satukirjan enemmän itseään kuin Ronia varten, mies kuunteli häntä herkeämättä. Sitä Hermione rakasti Ronissa eniten.

Heidän suhteessaan on hauskaa sanailua ja oikeaakin riitelyä, mutta pohjalla on kuitenkin tämä kunnioitus ja välittäminen, ja se tulee tässä kauniisti esille. Ihanaa oli myös tuo, että Hermione tietää Ronin välillä vain esittävän pitävänsä Hermionen jutuista ja tarinoista, ja se on heille kummallekin ihan okei. :'D

Tässä oli läpi tekstin tosi mukava tunnelma, ja tykkäsin tästä paljon. Kiitos!

[mursuhilleri]

Kelsier, kiitos kommentistasi! Minäkin pidän tästä parituksesta, ja mielestäni siitä kirjoitetaan ihan liian vähän!

Pura, kiitos sullekin! Ihana kuulla, että on muitakin tämän parituksen ystäviä

[tirsu]

Heips!

Voi että, tämä oli todella suloinen. Ron ja Hermione ovat ihana pari. Hermione voisi hyvin lukea Ronille jotain (tylsää) asiatekstiä ja Ron kuuntelisi ihan vain Hermionen vuoksi.

Oi, aamupalan saaminen vuoteeseen, se on ihan parasta. Tosin, Ronin lailla, kuvittelin että Hermionella oli jotain taka-ajatuksia (yllätys) niin tehdessään. Mutta niin ei ollutkaan, vaan se oli tavallinen romanttinen ele.

Naurahdin, kun Ronin korvat punehtuivat Hermionen verratessa häntä Ruususeen. Kuinkahan pitkään herra mahtoi nukkua, että Hermionella tuli mieleen Ruusunen? Muutenkin tämä sai hymyn huulille.

Tämä oli kyllä ihana pieni palanen Ronin ja Hermionen elämästä. Todella suloinen. Ja kaksikon sanailu, se oli sellaista, jollaista heiltä voi odottaa.

Kiitos tästä pienestä tarinasta.

-tirsu

[Vilna]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta, jee!

Aa, apua! Tämä oli aivan ihana ja suloinen. ♥ Minähän olen vannoutunut Romione-fani ollut jo pienestä pitäen, mutta tuntuu että harvoin näkee näille kahdelle omistetun fikin tai että se on onnellinen sellainen, haha. Voi kun joku toisi minullekin aamupalaa sänkyyn... oikea unelma, lol. Minä niin voisin kuvitella näiden raapaleiden tapahtumut ihan canoniinkin, voin helposti ajatella Hermionen lukevan Ronille jästisatuja ja tuo vertaus Ruususeen oli oikein osuva. Ja sanailu Ronin ja Hermionen välillä oli minulle jotenkin nostalgista, kun en ole lukenut kirjoja useampaan vuoteen (pitäisi kyllä, mutta kun ei millään saa aikaiseksi lukea enää mitään).

Tämä sai minut kyllä niin hyvälle tuulelle. Kiitos kovasti!

[Larjus]

Awww, olipas tämä söpö ♥ Ronia voi hyvinkin verrata Ruususeen, kyllä ainakin tuollaisilla unenlahjoilla! Toivottavasti ei harmistunut vertauksesta ainakaan sen pahemmin. Mukavaa, että Hermione sen tarinan hänelle kertoi, ja vielä mukavampaa, että Ron myös aidosti piti siitä! Somaa kyllä, että hän sanoo aina pitävänsä Hermionen kertomista jästitarinoista, vaikkei ehkä oikeasti pitäisikään. Joku voisi sitä paheksuakin, että aijai, miksi valehdella, mutta mielestäni se on harmiton vale + Ron varmasti tekee niin vain ilahduttaakseen Hermionea, mikä painaa vaakakupissa enemmän.

”Mistä nyt tuulee?” Ron kysyi ja nosti tarjottimen syliinsä. Hermione oli kaatanut kuppiin kahvia ja tehnyt muhkean maapähkinävoileivän.
”Minä vain halusin yllättää sinut”, Hermione sanoi nousten kaivamaan kirjahyllyään.

Ihanaa tuollainen ajattelu, ettei tarvitse mitään erityistä syytä sille, että tuo toiselle aamiaisen vuoteeseen, kunhan vain haluaa ilahduttaa/yllättää. Kaunis ele (vaikka itse olenkin niitä, joille se ei oikein toimi, sillä en halua aamuisin syödä mitään, ennen kuin olen harjannut hampaani + en muutenkaan tykkää syödä sängyssä 😅 Mutta hyvä kun Ron ei ole samanlainen nurisija kuin minä!)

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten lopussa tarinan jälkeen Ron ja Hermione jäivät vielä sylikkäin :3 Ihania tuollaiset kiireettömät aamut, jolloin voi kaivautua kultansa kanssa saman peiton alle ja olla vain ♥ Pieniä asioita, mutta niin tärkeitä. Fluffia parhaimmillaan.