Ficin nimi: Idio(tis)min lyhyt oppimäärä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Jirō/Kaminari
Genre: Slice of life, pieni fluff (?)
Summary:
"Mä satuin kuulemaan, mitä sä puhuit Yaoyorozun kanssa iltaruoalla!"A/N: Näin joskus fanartin, joka inspiroi kirjoittamaan tällaisen pätkän. Suunnittelin tästä alun perin jonkin sortin raapaletta, mutta se ajatus otti elääkseen harvinaisen pitkälle...
***
"Ai että se maistui!" Kyōka huokaisi syvään nielaistuaan viimeisen suupalan. "Koko luokan kesken kokkaaminen ei ole koskaan pöljä idea."
"Toden totta. Makuelämysten lisäksi sillä on myös oma yhteisöllisyyttä kehittävä vaikutuksensa", vieressä istuva Yaomomo totesi ja pyyhkäisi hienostuneesti suupieltään. Kyōka nojasi tuolissaan taaksepäin ruokakooman kummitellessa nurkan takana ja hymähti ystävänsä analyysille. Yaomomo se etsi jutusta kuin jutusta jotain syvällistä ja ah-niin-pätevää.
"Nyt kyllä turvottaa kuin viimeistä päivää", hän murahti ja naputteli sormellaan inhan pinkeältä tuntuvaa vatsaansa. "Taitaa olla vauva mahassa."
"Saat minulta kaiken mahdollisen tuen", Yaomomo virkkoi takaisin, mikä puolestaan sai Kyōkan iloiseksi. Riippui aika lailla hetkestä, hoksattaisiinko hänen vitsiään tai sarkastista huultaan oikealla tavalla, ja sillä kertaa tulos oli positiivinen.
"Kiitti! Takaan, että se saa nimen sinun mukaasi!" hän hihkaisi virnistäen korvasta korvaan.
"Oi, perin jalomielistä."
Päivällisellä vaihdettu keskustelu hymyilytti Kyōkaa vielä muutama tunti myöhemminkin, kun kaikki olivat alkaneet jo suunnata yöpuulle. Paremman tekemisen puutteessa hän jammaili kylpyhuoneessa hampaita harjatessaan. Rockmusiikin fiilistely kuitenkin keskeytyi, kun huoneen oveen koputettiin. Kyōka väänsi volyymin hiljaiselle ja varautui nöyrästi pahoittelemaan mahdollista meteliä huonenaapurille, mutta oven takana seisoikin joku ihan toinen.
"Oho, Kaminari. Mitä nyt?" hän kysyi tapittaen huuli pyöreänä nuorukaisen vakavia kasvoja.
"Mä, tuota, ööh..." Kaminari aloitti vältellen hänen katsettaan. Kaikesta päätellen asia oli jotain vallan tärkeää, minkä vuoksi olisi ollut kovin mukavaa, jos tämä olisi etukäteen viitsinyt vaivautua pohtimaan sanojaan.
"Niin?" Kyōka kohotti kulmiaan. Se alkoi olla jo vähän kiusallista. Ei Kaminari tavannut olla niin tuppisuu tai ylipäätäänkään niin kummallinen.
"Mä halusin vaan sanoa, että sun ei tarvitse olla yksin tämän kanssa", Kaminari sanoi sitten. "Ja että mä kannan kyllä vastuuni ja... lupaan olla sun tukena kaikessa, kuten kunnollisen ihmisen kuuluukin."
"Öööh, okei?" Kyōka ei oikein tiennyt mitä olisi vastannut, eikä Kaminari näyttänyt kovin vakuuttuneelta.
"Etkö sä aio sanoa mitään muuta?"
"En minä tiedä! Mitä sinä oikein höpiset?" hän sihahti samalla vilkaisten ympärilleen, ettei kukaan käyskennellyt samalla käytävällä juuri sillä hetkellä. "Voitko yhtään tarkentaa sen sijaan, että tiputat minua kärryiltä hetki hetkeltä perusteellisemmin?"
"No siis, jotenkin mä luulin, että tämä tilanne koskisi ilman muuta mua... Ellei sulla sitten ole muita isäehdokkaita tiedossa."
"Ei minulla ole kuin yksi isäukko?"
"Täh?"
"Täh vain itsellesi! Nyt lakkaat olemasta noin helkkarin outo tai saat oven päin näköä!" Kyōka ärähti kädet puuskassa. Kaikenlaisia sitä joutuikin kuuntelemaan juuri ennen nukkumaanmenoa.
"Siitä vauvasta mä tässä puhun, etkö sä urpo jo tajunnut?" Kaminari murahti takaisin, ja Kyōka tunsi pakonomaista tarvetta hyssytellä tätä pitämään pienempää suuta. Salamannopeasti hän nykäisi Kaminarin huoneeseensa ja paiskasi oven kiinni.
"Mikä ihmeen vauva, tuplaurpo?"
"Mä satuin kuulemaan, mitä sä puhuit Yaoyorozun kanssa iltaruoalla!" Kaminari selitti kuolemanvakavana. "Sä kerroit sille olevasi paksuna!"
"Siiiis..."
Kyōka olisi voinut nauraa silkasta helpotuksesta. Ei ihme, että hän oli saanut osakseen perin merkillisiä katsahduksia Kaminarin suunnalta päivällisen jälkeen.
"Se nyt oli läppää kaikin puolin!" hän kiirehti vakuuttelemaan ja tarttui Kaminaria hartioista rauhoittelevana eleenä. "Tulin vain vetäneeksi liikaa ruokaa ja laskin siitä leikkiä, joten älä suotta pelihousujasi vielä revi!"
"En mä ole repimässä yhtään mitään!"
"Idiomaattisesti, haloo? Vähän sama kuin se että minulla muka olisi vauva mahassa!"
"Idio..." Kaminari toisti. "Okei, nyt musta tuntuu aika... idiootilta."
Kyōka taisteli naurunpuuskaa vastaan niin vakavan asian ollessa kyseessä ja töytäisi nuorukaista olkapäähän omaan kiintymystä osoittavaan tyyliinsä. "Sinänsä minä ihailen tuota asennettasi, usko pois. Kaikesta päätellen sinussa asuu melkoinen vastuunkantaja!"
"Juuh, sitähän se tuleva sankarin urakin vaatii." Kaminari hengähti syvään.
"Oletko sinä sitten... pettynyt tai jotain?" Kyōka uskalsi kysyä sitten. "Anteeksi nyt jos säikäytin! Ei meillä ole mitään hätää siltä osin..."
"Älä turhaan pahoittele mitään!" Kaminari virkkoi ja sipaisi sormellaan hänen nenänpäätään. "En mä kiistä, ettenkö mä olisi aika helpottunut, mutta..."
"Mutta?"
Kaminari hymähti kohauttaessaan olkiaan. "En mä sitäkään sano, ettenkö mä joskus haluaisi muksuja... Nimenomaan sun kanssa."
"Äh, puhutaan siitä joskus myöhemmin!" Kyōka punastui korviaan myöten. "
Paljon myöhemmin, tyyliin kymmenen vuoden päästä!"
"Ai sä haluat olla mun kanssa vielä silloinkin?" Kaminari virnisti ja nykäisi hänet halaukseen, ennen kuin hän ehti tarkentaa mitään sen kummempaa.
"Olet sinä kyllä idiootti", Kyōka mutisi Kaminarin paidan pehmeään kankaaseen. "Siksi kai minä sinusta tykkäänkin."
"Vooi, ihan pehmoisia sitten aloit puhella."
"Anna olla."
"Tykkäätkö sä musta sitten ihan niinkin paljon, että päästäisit viereesi täksi yöksi?"
"Mitä ajat takaa...?"
"Ihan vain sitä, etten mä jaksa mennä omaan kämppään."
Kyōka kohotti kulmiaan. "Ihan jopa asuntolan toiselle puolelle?"
"Kyllä säkin tiedät millainen kartano tämä on!" Kaminari purnasi naama hänen hiuksissaan.
"Käytä hissiä!" Kyōka virnisti työntäessään kylmät sormensa Kaminarin paidan alle ja nautti älähdyksestä, jonka tämä päästi.
"Entä jos hissi jumittuu ja mä jään sinne jumiin koko yöksi?"
"No mene sitten portaita, iso mies!" Kyōka tuhahti ja vääntäytyi hieman kauemmas. "Tai
aivan se ja sama, tee mitä teet, kunhan minä pääsen äkkiä unille ihanaan sänkyyn puhtaisiin lakanoihin..."
"Puhtaisiin lakanoihin?!" Kaminari innostui. "Jep, se on sitten tällä hyvä!"
"Hei!"
"Whuhei!" Kaminari tuuletti kovaäänisesti ja loikkasi X-asennossa hänen sänkyynsä. Kyōka pureskeli huultaan näennäisen tympääntyneenä, mutta asenne ei aivan nakertanut hänen äänensävynsä hilpeyttä.
"Et sitten kuorsaa tai pyöri kuin mikäkin tuulimylly", hän murahti käydessään Kaminarin viereen.
"Enhän mä koskaan!"
"Pffft, puhu pukille."
"Niin mille?"
"
Anna olla."
