9.
300 sanaa
Edgeworth saattaa Phoenixin takaisin vierashuoneeseen ja jättää yksin siksi aikaa, kun hän käy etsimässä tälle yöpuvun. Phoenix tutkii huoneen jokaisen kaapin, lipaston ja laatikon, mutta ei löydä mitään mielenkiintoista. Hän ei ole varma, mitä edes odotti löytävänsä. Pornolehtiä? Seksileluja?
Hän pohtii siirtyessään vessaan, miksi ihmeessä häntä edes kiinnostavat Edgeworthin seksuaaliset mieltymykset, ja jatkaa penkomista. Hän on juuri avaamassa peilikaapin oven, kun Edgeworth palaa takaisin.
”Mitä teet?”
”En mitään”, Phoenix tokaisee ja vetää käden hiustensa läpi kuin olisi ollut vain kohentamassa ulkonäköään. ”Millaisen yöpuvun löysit minulle?”
Edgeworth ojentaa hänelle rikollisenpehmeän, soinnukkaan sinisestä kankaasta valmistetun yöpuvun.
”Tässä”, Edgeworth lisää antaessaan hänelle pörröisen sukkaparin, joka sopii täydellisesti yöpuvun sävyyn. ”Yläkerrassa ei ole lattialämmitystä.”
”Olet kuin mummoni.”
”Jos pilkkaat minua, saat nukkua autotallissa.”
Phoenix hymähtää ja ryhtyy napittamaan kauluspaitaansa auki. Edgeworth tuijottaa häntä hieman järkyttyneen näköisenä.
”Mitä?”
”Ei mitään”, Edgeworth yskäisee ja kääntyy ovelle Phoenixin avatessa vyönsä. ”Annan sinun pukeutua rauhassa.”
”Mitä turhia. Tiedämme kumpikin, mitä housuistani löytyy.”
”Wright”, Edgeworth ärähtää.
”Äh, vitsailen vain. Mene, jos olosi on epämukava.”
Hänen yllätyksekseen Edgeworth kääntyykin takaisin hänen puoleensa ja nostaa ylpeänä leukaa. On Phoenixin vuoro punastua. Hän ei ajatellut, että Edgeworth ottaisi hänen kiusansa haasteena, mutta nyt pilkka on osunut häntä omaan nilkkaan. Hän karistaa kurkkuaan. Hänen sormensa epäröivät housujen vetoketjulla. Edgeworth kohottaa toista kulmaansa ja Phoenix, joka ei ole koskaan ollut luovuttajatyyppiä, nyhtää vetoketjunsa auki ja astuu pois housuistaan. Hän tietää olevansa kauttaaltaan punainen, mutta siitä huolimatta hän suoristaa itsevarmana selkänsä ja kohottaa Edgeworthille haastaen kulmiaan, ennen kuin vetää yöpaidan päänsä yli. Edgeworth ristii kätensä. Tämä ehkä luulee olevansa ovela, mutta Phoenix kyllä huomaa, että herra syyttäjä tarkastaa hänen alavartalonsa, ennen kuin hän saa yöpuvunhousut kunnolla jalkaansa.
He jäävät tuijottamaan toisiaan. Lopulta Phoenixin on pakko rikkoa jännittynyt ilmapiiri.
”Voisin ottaa jotain iltapalaa”, hän sanoo.
Edgeworthin hartiat rentoutuvat. ”Käykö, jos teen voileipiä ja teetä?”
”Kuulostaa hyvältä.”
10
350 sanaa
Teepannu vislaa.
”Miten juot teesi?” Edgeworth kysyy. ”Maitoa? Sokeria? … Wright, kuunteletko sinä?”
Phoenix havahtuu ajatuksistaan. ”Hm, mitä? Ah, niin, kyllä. Molempia, kiitos.”
Edgeworthin yöpuku on viininpunainen, kuten on moni muukin asia hänen ei-muka-kartanossaan. Keittiösaarekkeella on viininpunaisia paperilautasliinoja, ikkunaverhoissa on viininpunaiset somisteet, keittiöpyyhekin on viininpunainen. Phoenix katselee ympärilleen ja tuntee olonsa odottamattomalla tavalla surulliseksi. On selvää, että talossa näkyy vain Edgeworthin kädenjälki. Vain ja ainoastaan Edgeworthin. Hän miettii, tunteekohan tämä olonsa yhtä yksinäiseksi, kuin Phoenix nyt katsellessaan siistiä ja käyttämättömän oloista keittiötä.
”Kaikki hyvin?” Edgeworth kysyy istuessaan Phoenixin seuraan. Hän on tuonut pöytään kaksi kuppia, maidon ja sokerin.
”On”, Phoenix sanoo. Edgeworth rypistää kulmaansa.
”Kyllä on”, hän toistaa vakuuttavammin. ”Olen vain väsynyt.”
”Laskuhumala?”
”Jotain sellaista.”
Hän ei lopulta syö mitään. Se taitaa todella olla laskuhumalaa, hän miettii, sillä hän tuntee olonsa yhtäkkiä kamalan onnettomaksi. Pettyneeksikin, vaikka siinä ei ole mitään järkeä.
Edgeworth siivoaa heidän astiansa tiskikoneeseen ja kääntyy odottamaan häntä keittiön ovelle.
”Joten”, Phoenix aloittaa, kun he kiipeävät portaita yläkertaan. ”Asut täällä yksin?”
”Kyllä”, Edgeworth vastaa lyhyesti. On selvää, että hän ei halua puhua asiasta, mutta Phoenix jatkaa silti aiheesta.
”Tapailetko ketään?”
”Rakkauselämäni ei kuulu sinulle.”
”Mutta sanoit, että haluat tutustua minuun paremmin. Jotain siitä, millaiseksi mieheksi olen kasvanut näinä kuluneina vuosina. Sama pätee myös toisin päin, tiedätkös.”
Edgeworth pysähtyy viimeiselle portaalle ja kääntyy. Phoenixistä tuntuu, että tämä saattaa hyvinkin motata häntä, joten hän laskeutuu pari askelmaa alaspäin.
”Ei”, Edgeworth lopulta sanoo. ”En tapaile ketään. Entä sinä?”
”En varsinaisesti”, Phoenix sanoo.
”Varsinaisesti?”
”Eli en”, hän myöntää. Nyt hän ymmärtää, miksi Edgeworth oli aluksi vastahakoinen vastaamaan: aiheesta puhuminen on vaivaannuttavaa. He eivät ole nähneet toisiaan yli vuosikymmeneen. Tällaiset asiat eivät ole listan kärjessä, mitä tulee kuulumisien vaihtoon. Phoenix ei ole varma, mitä se hänelle edes tekee, vaikka Edgeworth tapailisikin jotakuta.
”Ymmärrän, että se on sinusta eriskummallista, jopa huvittavaa”, Edgeworth sanoo, kun he jatkavat matkaa. ”Sinä luultavasti nautit… krhm, yöseurasta useinkin.”
”Anteeksi?”
”Seksiä, Wright.” Edgeworth huokaisee turhautuneena. ”On varmasti käsittämätöntä kaltaisellesi miehelle, kuinka harvoin minä…” Hän ei kehtaa lopettaa lausettaan.
”Mutta enhän–.”
”Huoneesi on tässä”, Edgeworth keskeyttää ja pistää pisteen keskustelulle. ”Hyvää yötä, näemme aamulla.”
Phoenix jää hämmentyneenä vierashuoneeseen.
Miten niin kaltaiselleni?
