Kirjoittaja Aihe: Ace Attorney: Happi liekkejä | K-11 | Wright/Edgeworth | raapalesarja, 8/x - 21.3.  (Luettu 725 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
He ruokkivat toisiaan kuin happi liekkejä, ja on kai vain ajan kysymys, että tilanne räjähtää täysin käsiin.



Nimi: Happi liekkejä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Ace Attorney
Paritus: Phoenix Wright/Miles Edgeworth

Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama

Haasteet: FanFic100 (96. Oma valinta: yllyttää), FinFanFun1000 (165. Happi), Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Lisää Ace Attorneytä! Ja koska Vuosi raapalehtien, tämäkin on miniraapalesarja. Enjoy!





H A P P I   L I E K K E J Ä




1.
200 sanaa

”Vastalause!” Edgeworth huutaa syyttäjänaition takaa. Oikeussalissa on taas hiirenhiljaista. Kun Edgeworth puhuu, hän katsoo Phoenixiä suoraan silmiin ja hymyilee omahyväisesti. Phoenix kiristelee hampaitaan ja tekee kaikkensa, ettei hyppäisi pöytänsä takaa Edgeworthin kurkkuun kiinni. Nyt kun Mayakin on lähtenyt kaupungista, Phoenixillä on enää oma itsensä pitämässä hänet aisoissa – ja totta puhuen hänen itsehillintänsä ei ole ollut koskaan parhaimmillaan Edgeworthin kanssa. He ruokkivat toisiaan kuin happi liekkejä, ja on kai vain ajan kysymys, että tilanne räjähtää täysin käsiin.

Tuomari saa tuskin kommentoitua Edgeworthin vastalausetta, kun Phoenix huutaa tämän päälle omansa. Edgeworth kohottaa hänelle kulmiaan varmasti vain provosoidakseen ja ristii kädet rinnalleen. Phoenix ei saa lausuttua argumenttiaan loppuun, kun Edgeworth jo osoittaa siitä ristiriitaisuuden. Mutta Phoenixilläkin on pari ässää hihassaan, ja pian Edgeworthin omahyväinen ilme vaihtuu kireäksi ja kovakatseiseksi. Hän ei kuitenkaan päästä Phoenixiä niin helpolla. Lopulta tuomari määrää seuraavan istuntopäivän, ja Phoenix poistuu oikeussalista helpotuksen ja ärtymyksen sekaisin tuntein. Hänen selkänsä on hikinen, hän on väsynyt, ja nyt hän haluaa vain äkkiä kotiin peiton alle märehtimään penkin alle mennyttä oikeudenkäyntiä.

Edgeworth seisoo oikeustalon ulko-ovien lähellä ja näyttää odottavan jotakuta. Phoenix röyhistää rintaansa ja yrittää olla, kuin ei huomaisikaan miestä, vaikka tämä tarkoituksella astuukin hänen eteensä niin, että heidän olkapäänsä ottavat yhteen.


« Viimeksi muokattu: 21.03.2020 16:09:28 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
2.
200 sanaa

”Syyttäjä Edgeworth”, Phoenix mutisee ja pakottautuu katsomaan Edgeworthiä silmiin.

”Wright”, Edgeworth nyökkää kohteliaasti. Hän liittyy Phoenixin seuraan, ja he kävelevät yhdessä ulos sateiseen iltapäivään. Phoenix kallistaa turhautuneena päätään, kun huomaa, että on unohtanut suojata polkupyöränsä satulan muovipussilla. Tänään mikään ei ole mennyt niin kuin hän olisi toivonut.

”Haluatko kyydin toimistollesi?” Edgeworth kysyy. Phoenix kohottaa yllättyneenä kulmiaan ja yrittää selvittää, pilaileeko Edgeworth hänen kustannuksellaan, mutta Edgeworthin ilme on lukematon.

”Ajattelin mennä kiinalaisen kautta kotiin”, Phoenix lausuu hitaasti.

”Voin ajaa sinut kotiin.”

Phoenixin on vaikea uskoa korviaan. Edgeworth varmasti suunnittelee jotain hänen päänsä menoksi. Phoenix ei nimittäin usko, että herra syyttäjä kykenee niin ystävällisiin ja epäitsekkäisiin eleisiin. Ehkä tämä aikoo lukita hänet Alfa Romeonsa takakonttiin ja haudata johonkin syrjäiseen paikkaan maatumaan. Se ei ehkä kuitenkaan sopisi Edgeworthille: tämän valkea kravattihan menisi lapioidessa likaiseksi.

”Autossani on penkinlämmittimet”, Edgeworth lisää kuin viimeiseksi argumentikseen.

Phoenix katsoo taivaalle. Harmaat pilvet näyttävät raskailta, eikä hän usko sateen hellittävän edes illaksi. Hän huokaisee ja katsoo taas vettynyttä pyöräänsä. Ajatus kotimatkasta kuivassa ja lämpimässä autossa alkaa houkutella enemmän.

”Voimme pysähtyä matkalla mieleisessäsi pikaruokapaikassa”, Edgeworth sanoo.

”Ei kiinalainen ole pikaruokaa”, Phoenix vastustaa. Edgeworthin tympeä ilme kertoo hänelle tarpeeksi.

”Tule”, mies sanoo ja lähtee harppomaan kohti parkkipaikkaa. ”Haluan itsekin illaksi kotiin.”


« Viimeksi muokattu: 08.12.2019 23:04:24 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
EKA!

Missä jatko? :o

Voihan Miles, hyvä, että huolehdit Phoenixista! Mokoma on niin hönö, että varmasti vilustuisi, jos polkisi moisessa ilmassa kotiin.    ::)

Olen varma, ettei Milesilla ole mitään taka-ajatuksia. Ihan vain mukavuuttaan ja joviiliuttaan hän kyytejä tarjoilee. ^^

Kiitos näistä, odottelen taas innolla jatkoa!
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Phoenix on ehkä hönö, mutta mikäs sen mainiompaa erään Edgeworthin kannalta ;) Ja siis hei, eihän Milesilla ole tietenkään MITÄÄN taka-ajatuksia! Ei sitten minkäänlaisia! Kiitos kommentistasi, Nevilla ^-^ xx




3.
200 sanaa

Ajomatka Phoenixin suosimaan kiinalaiseen on kiusallisen hiljainen. Edgeworth ei kuuntele musiikkia, ja hänen autonsa on niin hieno, ettei Phoenix uskalla painaa edes penkinlämmitintä päälle. Kun he pysähtyvät ravintolan parkkipaikalle, Phoenixin yllätykseksi myös Edgeworth nousee autosta.

”Tuletko läksyttämään minua ruokavalinnoistani?” hän kysyy vain puoliksi vitsaillen. Se sopisi Edgeworthin luontoon.

Edgeworth huokaisee liioitellusti. ”Kyllä minäkin voin kerran elämässäni syödä noutoruokaa, Wright. Älä ole typerä.”

Phoenix tilaa tavallisen annoksensa, ja Edgeworth ottaa samanlaisen.

”Minä tarjoan”, Edgeworth sanoo, kuin se olisi heille jokapäiväistä. Phoenix on niin hämmentynyt, ettei osaa väittää vastaan.

*

Rankkasade piiskaa tuulilasia. Autossa haisee kiinalainen, ja jostain syystä Edgeworth näyttää siltä, että Phoenix on juuri varastanut hänen lompakkonsa. Phoenix on iloinen, että he ovat pian hänen luonaan.

”Seuraavasta risteyksestä oikealle”, hän sanoo. Edgeworth puristaa rattia ja ajaa valoista suoraan.

”Öh”, Phoenix ynähtää ja kääntyy katsomaan taakse jäävää risteystä. ”Sinun piti–.”

”Hiljaa, Wright.”

Phoenix katsoo Edgeworthiä otsa rypyssä. Hän alkaa taas epäillä, onko Edgeworth sittenkin ajamassa pois kaupungista hänet listiäkseen.

”Minä luulin, että sinulla oli kiire kotiin”, Phoenix hymähtää.

”Minulla onkin.”

Ehkä se johtuu pitkästä päivästä, väsymyksestä tai nälästä, mutta Phoenix tulistuu hetkessä. ”Sinä et tosissasi ole jättämässä minua päätien varteen tällaisella ilmalla!”

Edgeworth vain katsoo häntä kylmänviileästi. ”En tietenkään. Sinä tulet luokseni.”



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Ronen

  • floristi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 831
Kommenttikampanjasta heips! En ole Ace Attorneyn kanssa tuttuja laisinkaan, mutta sun ja Nevillan innostus näistä on tarttunut, jotenpa uskalsin tämän siksi poimia luettavaksi. Ja voi että, tämähän tempaisi mukaansa samalla tavalla kuin Edgeworth Phoenixin :D

Happi liekkejä, kissa hiirtä... kaksikon välillä tässä on melkein käsinkosketeltava jännite. Olipa kyse tilanteesta oikeussalissa tai sen ulkopuolella, tuntuu siltä, että Edgeworth ja Phoenix kilpailevat aina siitä, kuka saa viimeisen sanan. Näiden raapaleiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että Edgeworth vie voiton ainakin tällä hetkellä; vaikka Phoenix yrittää kaikkensa röyhistelemällä rintaansa ja heittelemällä vastavastalauseita ja ässiä hihasta, he päätyvät silti Edgeworthin autolla Edgeworthin luo ja tämä on vieläpä maksanut ruuatkin! Siinä on Phoenix-paralla kirittävää :'D

Tykkään siitä, kuinka tämä teksti on tosi ominaista sua tyyliltään tarjotessaan esimerkiksi humoristisia sivumainintoja haudankaivamisessa likaantuvasta kravatista. Enpä siis enää ihmettelekään, miksi tämän parivaljakon dynamiikka vetoaa suhun, koska sun tuotannosta löytyy muitakin always butting heads -miespareja. Tuo otsikkoonkin päätynyt vertaus kuvaa aika täydellisesti kaksikon välejä, joten ei sekään mikään ihme tekstiä inspiroineena fraasina. (Tosin emt, mun mielestä se sopisi otsikoksi ehkä paremmin tuon kuin-sanan kanssa, mutta lienee makuasia.)

On nyt siis jännää jäädä odottamaan, mihin asiat etenevät Edgeworthin luona! Ikärajan puolesta tuskin ihan turhan kiihkeäksi, mutta eihän sitä vielä tiedä, mihin kiinalaista ei-pika-mutta-noutoruokaa syötyään miehet päätyvät... hihii, innolla odotan jatkoa. Kiitokset, tämä oli kiva tuttavuus, ja ehkä silmäilen peleistä esimerkiksi videoita sukeltaakseni syvemmälle Ace Attorneyhin!


ava by sokru / bannu by ingrid

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Ronen, se enemmän kuin mainiota, että innostuksemme on tarttuvaista sorttia >:) En sano, että se olisi tarkoituksenmukaista, mutta kyllä se vaan taitaa olla. Kannattaa mennä ehdottomasti katteleen videoita noista peleistä! Itse tykkään Game Grumpseista, vaikka he eivät aina otakaan pelejä niin tosissaan ;D

Myönnän häpeilemättä, että tällainen dynamiikka kiehtoo minua kovasti hahmoissa :D Ei ihmekään, että ihastuin wrightworth-paritukseen, kun he on juurikin nenät vastakkain koko ajan. Mihinkään turhan kiihkeään tuskin päästään, mutta ehkäpä sieltä jotain suuteloa jossain vaiheessa tulisi vastaan... ;) Kiitos paljon kommentista, kivaa että uskaltauduit tätä fandomia kokeilla ♥




4.
300 sanaa

Edgeworth asuu varakkaalla omakotitaloalueella talossa, joka näyttää ulkoapäin enemmän kartanolta kuin kodilta. Phoenix ei tiedä, miksi edes vaivautuu yllättymään.

Edgeworth parkkeeraa urheiluautonsa autotalliin suojaan ja johdattaa hänet sitten sisälle asuntoon. Sisustus on talon moderniin ulkokuoreen verrattuna hyvin vanhanaikainen. Sekään ei yllätä Phoenixiä: Edgeworth on maksanut luultavasti kokonaisen omaisuuden antiikkikalusteistaan.

Edgeworth vie hänet oleskeluhuoneeseen, jossa on takka, samettiset istuinkalusteet ja tummapuinen ruokapöytä. Huone ei näytä siltä, että sitä käytettäisiin kovinkaan usein. Phoenix istuu pöydän ääreen samalla, kun Edgeworth lähtee hakemaan heille ruokailuvälineitä. Hän miettii kuumeisesti jotain keskustelunaihetta, mutta kun Edgeworth palaa takaisin, hänen päänsä lyö yhä tyhjää.

Ruoka on hyvä tekosyy pysyä hiljaa, mutta siihenkään Phoenix ei voi turvautua pitkäksi aikaa. Tilanteesta ei tee yhtään helpompaa se, että Edgeworth tarkkailee häntä pöydän yli, eikä yritä edes piilotella mittailevia katseitaan. Phoenix ei tiedä, miten päin olisi, ja hän on varma, että Edgeworth ottaa siitä kaiken ilon irti.

”Ei huono valinta, Wright”, Edgeworth sanoo lopulta ja pyyhkii suupielensä lautasliinaan. ”Makusi ei ole jokaisen valintasi suhteen täysin kamala. Olen positiivisesti yllättynyt.”

Se on enemmän loukkaus kuin kohteliaisuus, ja Phoenix tyytyy jättämään kommentin kokonaan huomiotta.

”Miksi sinä toit minut tänne?” hän sen sijaan kysyy. Edgeworth naurahtaa hänelle kuin tyhmiä kyselevälle lapselle.

”Eikö se ole päivän selvää?”

Ei, ei se kyllä ole.

Edgeworth nojaa rennosti tuolinsa selkänojaan. Phoenixille näky on uusi: yleensä Edgeworth kannattelee itseään niin suoraselkäisenä että voisi luulla hänen peräsuoleensa eksyneen jotain liian pitkää ja kovaa.

”Ajattelin, että voisimme tutustua toisiimme paremmin”, Edgeworth viimein jatkaa. ”Me kai olimme… hmm, ystäviä silloin aikoinaan. Haluan tietää, millaiseksi mieheksi sinä olet kasvanut.”

Phoenix hymähtää. Se kuulostaa joltain, mitä hänen vanha isotätinsä voisi hänelle sanoa. ”Tottahan sinä olisit voinut vain pyytää minut illanviettoon.”

”Sinä olisit vastannut kieltävästi.”

Edgeworth tuntee minut liian hyvin.
”Joten päätit kidnapata minut?” Phoenix hymähtää.

Edgeworth nauraa, ja jostain syystä se saa Phoenixin posket punehtumaan.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
A/N: Pakko tunnustaa, etten yhtään tiedä, mihin olen tämän kanssa menossa, mutta ehkä se tässä selviäisi! ;D




5.
250 sanaa

Edgeworthillä on vanha televisio, vaikka hänellä olisi varmasti varaa uuteenkin. Se on sullottu pieneen sivuhuoneeseen yläkerrassa toisiinsa sopimattomien sohvien, nojatuolien, kirjahyllyjen ja työpöydän kanssa. Hyllyt notkuvat pölyttyneistä koriste-esineistä. Nojatuolit on peitelty lakanalla, mistä Phoenix päättelee, ettei televisiohuonetta käytetä senkään vertaa kuin alakerran ruokasalia.

Edgeworth pyytää häntä istumaan sohvalle. Istuintyynyt pöllähtävät ja Phoenix koettaa olla aivastamatta, mutta aivastaa kuitenkin. Edgeworth tuo hänelle kaksi kaukosäädintä.

”Tämä on televisiolle, tämä digiboksille. Etsi sieltä jotain mieleistä.”

Ja sitten Edgeworth häipyy jonnekin ja jättää Phoenixin istumaan vaivaantuneena pölyn keskelle. Phoenix vakuuttaa itselleen, että on tilanteen herra, ja riisuu takkinsa rennosti sohvan selkänojalle sen osoittaakseen. Televisiohuoneessa on kuuma. Hän löysää solmiotaan ja käy avaamassa huoneen ainoan ikkunan. Sade ei ole vielä hellittänyt. Hän hengittää syvään raikasta tuulta ja yrittää koota taas levinneitä ajatuksiaan. Hän luulee jo onnistuneensa siinä, kun Edgeworth palaa takaisin. Tämä on tuonut mukanaan sipsipussin ja sixpackin olutta.

”Juotko sinä olutta?” Phoenix huudahtaa, ennen kuin ehtii estää itseään. Hän on varma, että Edgeworthin poskipäille nousee puna.

”En tietenkään. Ostin nämä sinua varten”, Edgeworth murahtaa ja näyttää käpertyvän itseensä.

”Kiitos ajatuksesta… kaiketi…”

Edgeworth nyökkää ja käy takkiaan oikoen istumaan. Hän kohottaa Phoenixille kulmiaan, ja Phoenix kiirehtii hänen viereensä istumaan kuin käskyn saaneena. Ehkä hän saikin.

”Mitä haluaisit katsoa?” Edgeworth kysyy.

Phoenix selaa kanavia. Edgeworth pysyy hiljaa ja tuijottaa kireän näköisenä vaihtuvia kuvia. Lopulta Phoenix pysäyttää tyydyttävältä vaikuttavan rikosdraaman kohdalle. Edgeworth ojentaa hänelle oluen, muttei ota yhtä itselleen. Phoenix päättää, että tuleva ilta on parempi kohdata humalassa kuin selvin päin, ja juo pullosta yhdellä kerralla puolet.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
6.
300 sanaa

Edgeworthillä on kadehdittava viskikokoelma. Kadehdittava, vaikka pulloja onkin vain yksi, koska sekin on enemmän kuin Phoenix itse omistaa. Phoenix on juonut jo Edgeworthin tarjoamat oluet, muttei raaski kieltäytyä viskilasillisesta, vaikka järki varoitteleekin, että älä hyvä mies nyt ota yhtään enempää. Pullo näyttää sitä paitsi kalliilta. Olisi harmi, jos Edgeworth joutuisi juomaan sen yksin.

Rikosdraama on loppunut jo aikoja sitten. Taustalla pyörii vanha länkkärielokuva, mutta Phoenix on huomattavasti kiinnostuneempi lörpöttelemään ajastaan taideakatemiassa kuin seuraamaan ruudulla tapahtuvaa toimintaa. Edgeworth nojaa sohvan selkänojaan niin että hänen ojennettu kätensä melkein koskettaa Phoenixin olkapäätä, ja Phoenix on aivan varma, että Edgeworth jopa naurahtaa hänen tarinalleen. Toki se voi olla myös pelkkä tuhahdus, ehkä pöly kutittaa Edgeworthin nenää, mutta siitä huolimatta Phoenix tuntee suoranaista ylpeyttä viihdyttäjäntaidoistaan.

”Välillä minua kaduttaa, että vaihdoin pääainettani”, Phoenix myöntää. ”Olisin luultavasti säästynyt monelta vastoinkäymiseltä.”

”Me emme olisi koskaan tavanneet uudestaan, jos et olisi lukenut puolustusasianajajaksi”, Edgeworth huomauttaa.

Phoenix hymyilee kuin Hangon keksi. ”Sinä olet sentimentaalisempi kuin luulinkaan!”

”Totesin vain ilmiselvät faktat ääneen”, Edgeworth mutisee ja punastuu niin kovin, että jurrissakin Phoenix pistää sen merkille.

”Älä nyt kainostelemaan ala”, hän nauraa ja pukkaa Edgeoworthin olkaa.

”En minä kainostele.”

”No mitä varten sitten punastelet?”

Edgeworth hymähtää ja punastuu kahta kauheammin. Hän painaa television kiinni.

”Minun on ehkä aika ajaa sinut takaisin kotiin.”

Phoenix panikoi. Äkkiä hänelle tulee tarve keksiä jokin tekosyy, aivan mikä tahansa, jotta hän saisi jäädä yöksi.

”Joit itsekin”, hän sanoo.

”Soitan sinulle taksin.”

”Ei minulla ole rahaa maksaa sitä.”

”Maksan sen puolestasi.”

”Ei sinulla varmaan ole edes käteistä.”

Wright.

Phoenix rypistää otsaansa. Hän ei keksi enempää vasta-argumentteja. Hemmetin Edgeworth, aina häntä askeleen edellä.

”Sinä haluat jäädä yöksi”, Edgeworth naurahtaa. Hän ei kuulosta ilkeältä, mutta täytyyhän hänen olla. Onhan hän Edgeworth.

”En halua”, Phoenix puolustelee. ”Itse haluat, että jään!”

Edgeworth kohauttaa olkiaan, ei myönnä muttei kielläkään. ”Totesin vain ilmiselvät faktat ääneen.”



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 376
  • Phantom Thief of Hearts
Ilmiselvät faktat, indeed! Tuhahdin täällä itsekseni, kun nämä kaksi ovat vaan niin toivottomia! Puhuisivat suunsa puhtaaksi ja pussaisivat jo. :P

Viskikokoelma oli tosi Edgeworthia, samoin kuin tuo perustelu viskin kalleudesta - niin helposti tyyppi onnistuu huijaamaan itseään! Se on kyllä välillä surullistakin, kun Phoenix sitten antaa viedä itseään kuin pässiä narussa, mutta onneksi Edgeworth ei halua hänelle mitään pahaa.

Näiden kahden välinen vuorovaikutus on nannaa ja kirjoitat sitä hyvin! Pidän lörpöttelevästä Phoenixistä ja hiljaisemmasta Milesista, joka antaa ystävänsä höpöttää ja nauttii siitä itsekseen enemmän tarkkailijana. Syntyy kiva kontrasti oikeussalissa itsevarman ja valokeilassa olevan syyttäjän ja kotioloissa vetäytyvämmän ja erilaisen roolin ottavan Milesin välille. :)

Tämä(kin) on loistava rapsusarja, joten jatkoa, schönen danke!
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again


(ajoittain epäaktiivinen, saa tökkiä jos en vastaa johonkin!)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
Nevilla, nämä kaksi on kyllä sellaisen toivottoman kiertelyn ja kaartelun ruumiillistuma! Minä kans niin näen, että Miles on ihan kalana vedessä oikeussalissa, puhuu oikeen itsevarmana ja usein vie itse keskustelua eteenpäin. Toisin onkin sitten oikeussalin ulkopuolella, kun hän ei oikein tiedä, miten päin olisi ja mitä sanoisi. Phoenix taas on sellainen luontainen höpöttäjä, vaikkei tietäisi, mistä höpöttää. Mutta se varmaan on Milesille enemmän kuin toivottua ja hän varmasti kuuntelee mielellään, mitä kaikkia juttuja Phoenixillä on kerrottavanaan. Kiitos kommentista <3




7.
200 sanaa

Phoenix hoippuu Edgeworthin ei-muka-kartanon käytävillä ja yrittää olla nojaamatta liikaa miehen kylkeen. Edgeworth pitää hänestä tukevasti kiinni ja ohjaa hänet suljetun oven eteen.

”Olettanen, että haluat nukkua vierashuoneessa”, Edgeworth puhuu hiljaisella ja värittömällä äänellä.

”Onko siellä pölyistä?”

”Pääset kohta itse katsomaan.”

Vierashuone on pieni ja kotoisa ja siellä on oma vessakin. Phoenix istahtaa sängyn pehmeälle patjalle ja kokeilee yksiväristä päiväpeitettä sormillaan. Hänen nenäänsä kutittaa.

”Voit peseytyä täällä”, Edgeworth sanoo ja avaa vessan ovea. ”Voin myös lainata sinulle jonkin yöpuvuistani. Yläkerrassa patterit eivät aina toimi, vaikkakin tähän aikaan vuodesta ilmat eivät –.”

”Täällä on pölyistä.”

Edgeworthin ilme tulkitsematon. Tai ehkä se olisikin tulkittavissa, jos Phoenix ei olisi humalassa.

”Täällä on pölyistä”, Phoenix toistaa, koska ei ole varma, kuuliko Edgeworth hänet ensimmäisellä kerralla. ”Nenääni kutittaa.”

”Voit myös nukkua alakerran sohvalla.”

”Entä sinun makuuhuoneesi?”

Edgeworth lehahtaa punaiseksi, eikä Phoenix ole varma, johtuuko se kiukusta, nolostuksesta vai jostain muusta. Hän toivoo, että kyse on viimeisimmästä vaihtoehdosta.

”En aio esitellä makuuhuonettani sinulle”, Edgeworth lopulta puuskahtaa.

”Entä jos pyytäisin oikein nätisti? Vai nukutko sinä sellaisessa hervottomassa parisängyssä, jossa on pylväät ja samettiset seksiverhot?”

”Seksiverhot…” Edgeworth toistaa ja pyörittää silmiään. ”Ei, Wright, minä en –.”

”Mutta sinä punastuit!”

Edgeworth huokaisee oikein syvään. ”Hyvä on. Mutta kurkistat sinne vain ovelta.”



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 062
  • How's my singing?
    • En runotyttö, ehkä ihminen -kirjoitusblogi
8.
250 sanaa

Edgeworthin parisängyssä ei ole sen kummemmin pylväitä kuin samettisia seksiverhojakaan. Phoenix on hieman pettynyt. Edgeworth raottaa makuuhuoneensa ovea vain sen verran, että Phoenix mahtuu juuri ja juuri pistämään päänsä aukosta sisään. Makuuhuone on iso: siellä on kaksi ikkunaa ja suljettu ovi, jonka Phoenix päättelee vievän kylpyhuoneeseen. Sängyn päiväpeite on viininpunainen, melkein samaa sävyä kuin Edgeworthin puvuntakki.

”Onko sinulla poreamme tuolla?” Phoenix kysyy ja nyökkää suljettua ovea kohden.

”Mistä sinä niin päättelet?”

”Sinä olet mies, joka voisi hyvinkin asennuttaa poreammeen kylpyhuoneeseensa.”

Edgeworth kurtistaa kulmiaan. ”Mistä sinä niin päättelet?”

Phoenix tönäisee lantionheilautuksella oven auki ja astelee huoneeseen. Edgeworth seuraa häntä happamena. Phoenix kurkistaa kylpyhuoneeseen ja harmikseen toteaa, ettei siellä ole poreammetta. Kylpyamme siellä on, mutta se ei näytä olevan kovassa käytössä. Phoenix sulkee oven.

”Päätitkö jo, missä nukut?” Edgeworth kysyy. Phoenix ei vastaa, vaan istahtaa Edgeworthin sängyn kulmalle. Hän vitkuttelee, eikä oikein tiedä, miksi.

”Samettia”, hän sanoo kokeillessaan päiväpeiton kangasta. ”Onko tämä sinun panopeittosi?”

Panopeitto”, Edgeworth tuhahtaa. ”Wright, mikä pakkomielle sinulla on minun seksielämääni?”

Kysymys saa Phoenixin punastumaan, vaikka hänellä ei mitään pakkomielteitä olekaan.

”Kysyinpähän vain.”

”Onko sinulla itselläsi sitten sellainen?”

”Hah”, Phoenix naurahtaa kuivasti ja kellahtaa peitolle. ”Ehkä, jos minulla olisi seksielämä. Ja rahaa näin kalliisiin tavaroihin.”

Edgeworth ei sano mitään. Kun Phoenix kohottaa päätään, tämä katsoo häntä vaivaantuneena.

”Turha tuijottaa noin”, Phoenix tuhahtaa. ”Itse kysyit panopeitoistani.”

”Niin taisin kysyä…”

Phoenix ponnistaa takaisin istumaan ja lopulta jaloilleen. ”Taidan ottaa vierashuoneen”, hänen on lopulta annettava vastauksensa.

”Etsin sinulle yöpuvun.”

”Mitä turhia. Nukun vaikka alasti.”

Phoenix nauttii siitä, kuinka punaisiksi Edgeworthin kasvot muuttuvat.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"