Okakettu: Heh, hauskaa, että päädyit lukemaan tätä.

En oikein tiedä, että mikä tämän tekstin tyylilaji on, kun kaikki on tavallaan niin... arkista, mutta ehkä se on toisaalta ihan kiva uusi kulma ja vaihtelua Kellopelisydämelle, joka on vähän sellainen surullisen haikea teksti enimmäkseen. Vaikka eiköhän tähänkin keitokseen vakavampiakin vaiheita vielä tule!
*
3. "Pirteä nimi", Malenka mutisee. Kun kahvi on porissut, hän kaataa sitä kahteen mukiin.
"Perustietolomakkeen voimme täyttää automaattisesti, koska siihen voi vain kopioida sinun tietosi toimeksiannostani", Onwu sanoo, enemmän itsekseen kuin Malenkalle. Tyttö laskee kahvikupin hänen viereensä ja poika väläyttää hymyn kiitokseksi ennen kuin syventyy taas papereihin. "Mutta ainakin perustelut ja psykologiset testit meidän on tehtävä yhdessä. Katsotaanpa sitten."
Onwu karauttaa kurkkuaan. "Pelkäätkö sinä pimeää?"
"En", Malenka vastaa tyynesti.
"Ahtaita paikkoja?"
"En."
"Hukkumista?"
"En", Malenka sanoo, mutta hänen äänensä värähtää aavistuksen. Onwu kurtistaa kulmiaan.
"Et saa valehdella nyt. Siitä ei ole sinulle mitään hyötyä, ainoastaan haittaa. Eli vastaus on kyllä", poika rastii seuraavan laatikon.
"Yksinäisyyttä?"
"En."
"Verta?"
"En."
Kysymykset seuraavat toisiaan. Enimmäkseen Malenka uskoo suoriutuvansa ihan hyvin, joskin hän joutuu myöntämään, että hyönteiset ja parantumattomat sairaudet kammottavat häntä. Pelkokysymyksiä seuraa lista moraalisia valintoja. Vaikka Malenka onkin opiskellut käytännöllistä filosofiaa, ne saavat hänet silti epäröimään useaan otteeseen. Tyttö puree huultaan ja näyttää ilmeisesti niin epävarmalta, että Onwu laskee lomakkeen hetkeksi kädestään.
"Älä huoli", poika lohduttaa. "Me kartoitamme alkutilannetta, ja vaikka tässä tehdäänkin soveltuvuustestejä samalla, tärkeintä on kerätä tietoa siitä, millainen kuolema olisit. Meillä kaikilla on omat asiakkaamme ja erikoistumisalamme, ja esimerkiksi hukkumista pelkääviä ei yleensä laiteta työskentelemään rannikkoalueille."
"Mikä sinun erikoistumisalasi on?" Malenka kysyy. Onwu pudistaa päätään.
"Kerron ehkä sitten, jos sinusta tulee yksi meistä. Mutta hoidetaan nyt tämä loppuun, aikaa ei ole loputtomasti."
Malenka nyökkää ja siemaisee kahviaan, mutta huomaa sen jo jäähtyneen.
Onwu kysyy, Malenka vastaa. Jossakin vaiheessa tyttö saa luvan venytellä ja jaloitella hieman, mutta sitten prosessi jatkuu.
Ja jatkuu.
Ja jatkuu.
Kun kuolema saa viimeisen lomakkeen täytettyä, Malenka vilkaisee kelloa ja hätkähtää. Se on jo kolme yöllä.
"Vien nämä nyt toimikunnalle, joka tekee valinnat. He käsittelevät ne parissa päivässä. Siihen asti joudut valitettavasti pysymään asunnossasi, koska et ole teknisesti ottaen elävien kirjoissa, mutta et kuollutkaan."
"Mutta -" Malenka aloittaa.
"Tuon sinulle ruokaa kerran päivässä. Tiedän kyllä, että jääkaappisi on melkein tyhjä", poika hymähtää. "Jos tarvitset jotain muuta, voit laittaa viestiä."
"Miten?"
"Kai sinulla nyt puhelin on?" Onwu kohottaa kulmaansa.
"Aiotko muka antaa minulle puhelinnumerosi?"
"Se on kätevin tapa kommunikoida. On meillä kaikenlaisia ulottuvuusportaaleja ja riimurannekkeitakin, mutta niiden käyttö vaatii oman ohjeistuksensa, enkä oikein usko, että ne olisivat sen kätevämpiä", Onwu ojentaa Malenkalle puhelimensa - se näyttää aivan tavalliselta älypuhelimelta, mutta malli ei ole tytölle tuttu - ja kehottaa tätä näppäilemään numeronsa.
Malenka puree huultaan ja yrittää olla kikattamatta hermostuneesti.
"Viestittelen sinulle myöhemmin", Onwu lupaa ja hymyilee taas. Malenka nyökkää vastaukseksi. Kun kuolema on kadonnut, tyttö lysähtää lattialle ja nauraa, kunnes kyyneleet alkavat virrata.