Kirjoittaja Aihe: Kiirastuli, K-11, 5/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita  (Luettu 743 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 541
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: Kiirastuli
Fandom: originaali
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: kyberpunkia ja herrasmiesvarkaita
Yhteenveto:

K/H: Nyt kun marraskuu alkaa olla ohi, laitan taas hetkeksi Kellopelisydämen hyllylle ja keskityn kirjoittelemaan kaikkea muuta. (Pääsyynä se, että yritän - hiddenbenin avustuksella, kiitos! ♥ - keriä auki muutamaa keskeistä juonisolmua siinä.) Lokakuussa sain valmiiksi Kompassisydämen (K-11), joka oli spinoff-versio Kellopelisydämen hahmoista, ja nyt ajattelin tarttua samaan verseen uudelleen testatakseni taas vähän hahmodynamiikkaa ja sen sellaista. (Äh, tuntuu, että olen tosi ärsyttävä kirjoittaja, kun tuotan tällä hetkellä niin hirveitä määriä tekstiä, mutta no, täytyy takoa silloin kun rauta on kuumaa ja sitä rataa.) Tavoitteena on kirjoittaa tämä teksti valmiiksi joulukuun aikana ja sitten taas tammikuussa keskittyä lähinnä Kellopelisydämeen.

*

Kiirastuli

Siis yksitellen avonaista reunaa
ol' astuttava; tuolla puolen mua
peloitti tuli, tällä puolen syvyys.

Oppaani lausui: "Silmät ohjaksissa
paikalla täll' on tarkkaan pidettävä,
voi pienin askel täällä syöstä harhaan."

- Dante, Kiirastuli


Esinäytös

"Joten", Marras yskähtää ja hänen äänensä kantautuu implanttien kautta kaikkien korviin. "Eeben, kertaa meille vielä kerran suunnitelma."

"Haaksi on hankkinut meille avainkoodit ja lisännyt meidät henkilökunnan tietokantaan, jottei kukaan epäile, että olemme työtehtävissä. Orfeus ja Marras menevät sisään pääovesta pitopalvelun väeksi naamioituneina. Minä luonnollisesti loistan illan tähtenä ja esiinnyn rikkaan sijoittajan hemmoteltuna kakarana, joka on tullut kuuntelemaan Denverin tarjouksen. Adele on hurmaava seuralaiseni."

"Älä ryhdy liian koppavaksi", Marras murahtaa.

"En ymmärrä, miksei Marras hoida sitä roolia", Orfeus toteaa jälleen kerran. "Hänen erikoiskykynsähän on siihen kuin omiaan."

"Koska Marras vetäisi kaiken huomion itseensä sillä sekunnilla kun kääntäisi sen päälle", Haaksi muistuttaa ja hänen äänessään on kärsimättömyyttä. "Emmekä me halua sitä. Haluamme hoitaa tehtävän mahdollisimman huomaamattomasti, niin vähillä uhreilla kuin mahdollista."

"Denverin keksinnön yksityiskohdat ja kaaviot ovat vain krypatulla datatikulla, jota hän säilyttää kassakaapissaan. Hän ei ole siirtänyt niitä pilvipalveluihin hakkereiden pelossa, ja siinä Denver on kyllä oikeassa - ne eivät kauan pysyisi kätkössä. Kassakaappi on tarkasti vartioitu ja kerros, jossa se on, on suojattu lukemattomin turvajärjestelmin. Yritämme siis pysyä sieltä pois. Tikku tuodaan kerroksesta Denverin esittelyn ajaksi ja toimitetaan sinne sitten takaisin. Oletettavasti hänellä on juhlasalissa ainakin parikymmentä vartijaa. Orfeuksen on ajoitettava harhansa juuri oikein, jotta saamme tikun vaihdettua toiseen."

"Ja Adelen tarkkailtava tilannetta. Jos jokin tulevaisuuksista vaikuttaa uhkaavalta, kerro siitä heti minulle", Marras muistuttaa. Adele tuhahtaa.

"Pahoin pelkään, että uhkaavia tulevaisuuksia riittää enemmän kuin niitä, joissa onnistumme", tyttö mutisee.

"Kuulehan, nurmilintu, sinun pessimismisi ei varsinaisesti nosta taisteilumielialaa", Eeben huomauttaa. Hän ja Adele seisovat jo Lazulin talon edessä. Adelen punainen mekko hehkuu illan pimeyttä vasten ja sen korkea kiinalainen kaulus kätkee Lazulin kaulapannan. Eebenillä panta on niin ikään hänen kaulaansa kiertävän rusettinauhan alla. Valkea kauluspaita korostaa pojan tummaa ihoa ja puku istuu hänelle niin hyvin, että jopa Adelen on vaikea kääntää katsettaan seuralaisestaan.

"Minun karismani hoitaa meidät kyllä ulos ehjinä ja Denverin aarre mukanamme. Ja sinä olet henkeäsalpaavan upea tuossa leningissä. Olen varma, että siitä ei ole tehtävällemme ainakaan haittaa", poika iskee silmää. Siitäkin huolimatta, että Adele tietää Eebenin todella välittävän vain Orfeuksesta, tämän hymy saa tytön sydämen pamppailemaan.

"Eeben, lopeta flirttailu", Marras kehottaa kuivasti.

"Minä vain verryttelen", Eeben vastaa viattomasti. Adele kuulee implanttinsa kilahtavan saapuneen viestin merkiksi ja vilkaisee datarannekettaan.

Viesti on Eebeniltä, mutta hän on lähettänyt sen vain Adelelle. Kas vain, Marras taitaa olla mustasukkainen.

Adele mulkaisee Eebeniä, mutta myrkynkeittäjä vain virnistää. Pian heidän tilaamansa taksi pysähtyy Lazulin talon eteen. Eeben avaa oven kuten herrasmiehen kuuluukin ja Adele kiipeää sisään helmojaan varoen. Hän tuntee kämmentensä hikoavan ja sydämensä lyövän epätahtiin. Tyttö ei ole tottunut kalliisiin mekkoihin ja monimutkaisiin kampauksiin, joten koko tilanne saa hänen olonsa hyvin epämukavaksi. Siitä huolimatta hän puristaa huulensa ohueksi viivaksi ja naksauttaa päättäväisesti kykyään hillitsevän ohjelman pois päältä. Kun tulevaisuudet aukeavat loputtomana verkostona tytön mielessä, hän sulkee silmänsä ja vetää syvään henkeä.
« Viimeksi muokattu: 09.12.2019 10:06:35 kirjoittanut Nevilla »
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 850
  • ©raitakarkki
Vs: Kiirastuli, K-11, 1/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #1 : 29.11.2019 20:01:45 »
Oi, ihanaa, että palasit tämän AU:n pariin ! <3 Hyvä kuulla myös Kellopelisydämen tilanteesta, niin voi asennoitua siten, että jatkoa ei tule marraskuun tahdilla - mikä on siis täydellisen ok, tauko on ehdottomasti ymmärrettävää. :) Hienoa silti, että Adelesta ja muista pääsee lukemaan myös tauon aikana.

Kompassisydämen tapahtumat luovat tälle jatkolle tosi mielenkiintoisen alkuasetelman, ja ylipäätään mahtavaa päästä nyt varsinaiseen herrasmiesvarkailuun. Ihan oman lisänsä siihen tuovat toki Orfeuksen ja muiden kyvyt, ja kaiken taustalla Azulin varjo: maininta kaulapannoista oli siitä etenkin kolkko muistutus. Tykkään siitä miten tästä tekstistä välittyy selkeästi, että pelissä on paljon - ja tokihan voi odottaa, että Eeben on moisessa tilanteessa kadonnut rennon ja itsevarmansa hurmurinmaskinsa taakse. :D 'Minun karismani hoitaa meidät kyllä ulos ehjinä ja Denverin aarre mukanamme.' ja kaikki tällainen hymyilytti paljon, heh. Ja ai niin, tämä:

Lainaus
Viesti on Eebeniltä, mutta hän on lähettänyt sen vain Adelelle. Kas vain, Marras taitaa olla mustasukkainen.
!!! Minähän siis toivottamana fanityttönä ajattelin aivan samaa, joten olin luonnollisesti onnessani kun Eeben mainitsi tämän. Kiitos Eeben! :D Olipa se totta tai ei, mutta hänhän on nimenomaan hyvin tarkkanäköinen muiden suhteen, hmm hmm.

Erittäin hyvä aloitus siis, kiitos tästä! <3 Ja höh, sehän on vain upea juttu, että kirjoitat paljon ja eri aiheista! Älä missään nimessä murehdi moista, pitää kirjoittaa sitä mikä milloinkin inspiroi ja tuntuu hyvältä. :)
« Viimeksi muokattu: 29.11.2019 20:21:30 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 541
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Kiirastuli, K-11, 1/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #2 : 02.12.2019 12:35:52 »
Okakettu: Eeben on kyllä tarkkasilmäinen kuin mikä. :D Minusta on hauskaa, että hänestä on muotoutunut hahmoista kaikkein terävin, vaikka en aluksi sitä itsekään tajunnut. Ja jee, itsekin olen kyllä iloinen siitä, että suunnitelma saadaan nyt täytäntöön - vielä kun tietäisin itse, että mikä se tarkalleen on. :D Tai mitä sillä muistitikulla on. Tai... No, ylipäätään mitään mistään. :P Mutta ehkä kaikki tässä vielä selviää! Kiitos kommentista. ♥

*

Marras I

Marras pudistaa kevyesti päätään hälventääkseen ärtymystään ja keskittyäkseen tehtävään. Eebenin kevyt sanailu ei saisi ärsyttää häntä niin paljon, mutta siitä huolimatta poika ei voi mitään sille, että on huolissaan. Tehtävä on vaarallinen, ja vaikka Marras tietää, että myrkynkeittäjän huolettoman olemuksen ja kauniiden kasvojen takana raksuttavat terävät aivot - ehkä koko heidän joukkionsa terävimmät - se ei silti lievennä hänen pelkojaan.

Marras kävelee edeltä ja Orfeus seuraa aivan hänen kintereillään. Harhankutojan kasvot ovat pingottuneet ja silmissä on pelokas katse. Marras harkitsee hetken ja pysäyttää Orfeuksen korttelin päässä Denverin kartanolta. Hän viittaa tämän mukanaan pienemmälle kujalle ja vetää syvään henkeä.

"Kuulehan", Marras sanoo pehmeästi ja katsoo Orfeusta suoraan silmiin. "Kaikki menee hyvin."

Orfeus rentoutuu ja huolenrypyt silenevät pois hänen suupielistään. Harhankutoja nyökkää melkeinpä liian helpottuneesti ja Marraksen sydäntä vihlaisee - tai vihlaisisi, jos hänellä olisi sydän. Poika ajattelee vakuutustaan ja sitä, miten helposti Orfeus tarttuu siihen ja luottaa, vaikka se on järjetöntä. Marras ei ole tuntenut syyllisyyttä kyvystään vuosiin, hänhän tekee kaiken vain yhden päämäärän vuoksi, mutta tällä kertaa hän joutuu manipuloimaan oman ryhmänsä jäsentä, ja se tuntuu väärältä. Siitäkin huolimatta, että niin on ehkä parempi.

"Mennään", Marras kehottaa ja yrittää olla välittämättä siitä, miten innokkaasti Orfeus häntä seuraa.

*

Denverin kartanon ovella seisoo vartijoita, mutta he pääsevät silti sisään vaivattomasti ilman tarkastuksia Marraksen valoisan hymyn ja vaarattoman olemuksen vuoksi. Siksi Orfeuksen käsivartta kiertävä, tavallista suurempi dataranneke - harhankutojan työkalu - jää heiltä huomaamatta.

Aseita heillä kummallakaan ei muutoin ole, sillä niitä on liian vaikea kätkeä tarjoilijan yksinkertaisten asusteiden alle, ja Marras tietää, että vaikka he ovatkin hioneet kykynsä huippuunsa, Denverin vartijoita vastaan ei tavallisilla aseilla pärjätä. Heidän on pysyttävä suunnitelmassa tai kaikki menee vääjäämättä pieleen.

Orfeus kannattelee tarjotinta kömpelösti, mutta musta liivi ja valkoinen kauluspaita (ja tietenkin kaulaa kiertävä rusettinauha) tuovat silti tarpeeksi vahvan vaikutelman ammattimaisuudesta, joten Marras ei usko juhlijoiden huomaavan mitään. Suuri sali on täynnä hillittyä puheensorinaa, näyttäviä juhlaleninkejä, vaurauden tunnistettavaa tuoksua. Marras kaataa viiniä, hymyilee hillitysti ja etsii katseellaan Eebeniä ja Adelea. He istuvat huoneen reunamilla ja Eeben on syventynyt keskusteluun jonkun keski-ikäisen, hienostuneesti pukeutuneen naisen kanssa. Adele näykkii pasteijaa ja näyttää siltä, että haluaisi olla missä tahansa muualla. Marras tukahduttaa huokauksen, mutta lohduttautuu sillä, että ilmeisesti ainakin toistaiseksi kaikki on hyvin.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei pitäisi tapahtua mitään. Muutama puhe, alkuruoka, tyhjänpäiväistä seurustelua muiden vieraiden kanssa. Heillä on riittävästi aikaa perehtyä vartijoiden sijainteihin ja antaa Haaksen tarkkailla tilaa piilolinssikameroiden välityksellä. Ja - jos kaikki menee niin kuin pitää - Orfeuksella pitäisi olla riittävästi aikaa suunnitella valmiiksi harhansa.

"Hellas on myös salissa. Vasen laita, aivan suihkulähteen takana", Haaksi sanoo implatin kautta. Marras pitää kasvonsa tyyninä ja vilkaisee vain silmäkulmastaan varmistuakseen asiasta, vaikka se onkin turhaa: heidän Juorunsa on oikeassa. Tietenkin.

Hellas näyttää lauhkealta ja rennolta nauraessaan jollekin hänen vierustoverinsa sutkautukselle. Hänen kiharat hiuksensa heiluvat vallattomasti ja silmissä tuikkii lämpö. Marras ei silti anna ulkokuoren hämätä itseään hetkeäkään. Hän on nähnyt kilpailijansa viiltävän kurkkuja auki samainen hymy huulillaan.

"Entä Varjot?" Marras kysyy hyvin hiljaa. Hän on poistunut salista hakemaan lisää viiniä.

"Tekevät selvää takaoven vartijoista", Haaksi vastaa. "En ole nähnyt kumpaakaan aiemmin, mutta vaikuttavat taitavilta."

"Ja kolmas ryhmä?"

"Samaiset Varjot tekivät heistä selvää jo aiemmin", Haaksin äänessä on aavistus hymyä, vaikka se onkin täysin järjetöntä. Tyttö rakastaa haasteita. "Kätkivät ruumiit siivouskomeroon. Heillä täytyy olla oma hakkeri, koska valvontakameroiden tallenteet poistettiin vain muutama sekunti myöhemmin."

"Ja?"

"Ei yhtä hyvä kuin minä", Haaksi vastaa tyynesti. "Jättää jälkiä, eikä ole huomannut meitä."

"Hellas on varmasti", Marraksen äänensävy on kuiva. "Hän tuntee kyllä minut."

"Mutta ei välttämättä Hallaa", Haaksi huomauttaa. Toivottavasti ei, Marras ajattelee, mutta työntää sitten ajatuksen pois kulmiaan kurtistaen. Sellaisiin ei ole nyt varaa.
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 541
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Kiirastuli, K-11, 2/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #3 : 04.12.2019 13:33:47 »
Orfeus I

Orfeus tietää, mitä Marras teki, ja se ärsyttää häntä. Siitäkin huolimatta, että hän tietää, seuraaminen ja luottaminen on liian helppoa. Tilanteen vakavuudesta huolimatta Orfeus on täynnä itsevarmuutta ja optimismia, eikä kumpikaan niistä tunteista ole hänelle luontainen.

Poika kantaa tarjotinta, jolle on lastattu pikkuruisista kristallikulhoista tarjottavaa alkukeittoa, ja hymyilee vieraille ujosti. Samalla hän katsoo vaivihkaa huoneen rakenteita: punaisia marmoripilareita, seinien kauniita puukaiverruksia, valtavia mosaiikki-ikkunoita. Mosaiikki-ikkunoissa toistuvat kuva-aiheina villipedot: leijonat, mustat pantterit, kultaiset tiikerit joilla on akvamariininsiniset raidat. Orfeus kuvittelee, miltä huone näyttäisi tulessa: lasien särkymisen ja satavat sirpaleet, hiiltyvät puukaiverrukset. Sellaista harhaa heidän ei ole tarkoitus tarvita, mutta aina on parempi valmistautua.

Kun Orfeus laskee kulhon Eebenin eteen, tumman pojan ilme ei värähdäkään. Tämä näyttelee roolinsa täydellisesti: tietenkin hemmotellulle ja rikkaalle nuorelle miehelle tarjoilijat ovat pelkkää ilmaa. Sen sijaan Adele vilkaisee Orfeusta lyhyesti, mutta harhankutoja pitää katseensa alkukeitossa.

Lavalle nousee soittajia valkoisissa vaatteissa: sellisti, oboisti ja laulaja. Oboen ääni kaikuu pehmeänä ja surullisena salissa ja hetkeksi vieraat pysähtyvät kaikki kuuntelemaan sitä. Orfeuksen silmissään pilkahtaa arvostus. Oboistikin on todennäköisesti harhankutoja, sillä sävelet kantavat mukanaan mielikuvia: hiljainen, luminen metsä ja tummana virtaava joki sen keskellä.

"Eittämättä vaikuttavaa", poika kuulee Eebenin toteavan vieressään istuvalle miehelle. "Illuusiot ja musiikki ovat haastava laji yhdessä. Täytyy olla aika taitava, että kykenee punomaan yhteen nuotit ja mielikuvat."

Tällä kertaa Eebenin tummat silmät käväisevät Orfeuksessa. Poika tuntee punan kohoavan poskilleen. Hän muistaa edelleen luomansa tanssisalin ja sen lattian tummana pyörteilevän meren, joka myrskysi tai aaltoili kevyemmin musiikin tahdissa, joten Eebenin viittaus on selvä.

Orfeus kääntyy ja kattaa loput tarjottimensa keitot kenties hieman liian nopeasti. Typerä Eeben, hän ajattelee, muttei kykene täysin hillitsemään hymyä, joka kiskoo suupieliä ylöspäin.

*

"Tanssia?" Marras sihahtaa lähes äänettömästi. He seisovat Orfeuksen kanssa palveluskunnan käytävässä, joka on sillä hetkellä hiljainen. Haaksi on juuri kertonut, että illan aikatauluun on tullut muutos: Denver tekeekin julistuksensa vasta jälkiruoan ja kahden tanssin jälkeen.

"Hänen kihlattunsa on ilmeisesti pyytänyt sitä", Haaksi hymähtää. "Haluaa varmaankin esitellä leninkiään. Se on uusinta teknologiaa: nanokangas jäljittelee jatkuvasti lumimyrskyä. Pakko myöntää, että mekko on aika vaikuttava, vaikka en yleensä sellaisista perustakaan."

"Me emme ole varautuneet tähän", Orfeus mutisee. Marraskin näyttää turhautuneelta.

"Eihän se siirrä iskuhetkeä kuin puolella tunnilla", Haaksi huomauttaa. "Kyllä me selviämme sellaisesta."

"Mutta Eeben herättää varmasti huomiota tanssilattialla", Marras huokaisee. "Ja sitä me haluaisimme välttää."

"Tai sitten voimme käyttää sitä eduksemme", Orfeus suorastaan kuulee virnistyksen Haaksin kasvoilla. "Kun kaikki katsovat Eebeniä, Orfeuksen on paljon helpompaa kutoa harhansa vain Denverin silmille."

"Denver todennäköisesti tanssii kihlattunsa kanssa molemmat tanssit", Marras toteaa kuivasti.

"Paitsi jos sinä viet hänen huomionsa", Haaksi vastaa. "Sinä... ja Orfeus."
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

moodrose

  • tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 196
  • created by fear
    • vlaurelia.blogspot.com
Vs: Kiirastuli, K-11, 3/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #4 : 04.12.2019 18:56:37 »
Voih!! Kompassisydän oli aivan ihana, joten en voisi olla iloisempi, että sille on nyt jatkoa. Tykkäsin siitä (ja tästä) erityisesti siitä syystä, että näissä hahmodynamiikat syvenevät uudella tavalla, kun tarina ei ole niin keskiössä. Nyt kun on Kellopelisydänkin luettu, tässä voi tehdä mukavasti vertailua siihen ja sen hahmoihin. :)

Tuo Esinäytös oli kyllä herkullinen kuin mikä. Marraksen mustasukkaisuus, Eebenin flirttailu ja Adele tyrmäävässä punaisessa mekossaan. Ja olenko sanonut, kuinka paljon rakastan erinäisiä juhlia miljöönä. Tämä on kyllä erityisen mukaansatempaava alku.

En tiedä, mikä siinä on taustalla, mutta jostain syystä pidän Eebenistä tässä ja Kompassisydämessä aivan huisin paljon. Kellopelisydämessä Marras on ehdoton suosikkini, mutta näissä Eeben vetää kyllä pidemmän korren. On hän toki Kellopelisydämessäkin hurmaava, mutta jollain tapaa "miedompi" versio itsestään - ehkä siksi, koska hänen kiintymyksensä Orfeukseen tuodaan esille niin paljon aikaisemmin. Näkisin mieluusti hänessä Kellopelisydämessäkin enemmän tätä hurmaavaa ja huomiotaherättävää puolta. Hänen tähän "villimpään" puoleensa toki viitataan siellä useampaan otteeseen, mutta sitä ei oikein pääse näkemään käytännössä. Näissä Eeben loistaa oikein kunnolla vihjailune ja silmäniskuineen ja saa minut huokailemaan kuin ihastuneen viisitoistavuotiaan. ::) Ehkä jos tätä puolta toisi selkeämmin esille myös Kellopelisydämessä, se korostaisi entisestään sitä, kuinka erityinen Orfeus on hänelle, ja kuinka paljon hän muuttuu tämän seurassa.

Näissä seuraavissa luvuissakaan ei ollut mitään valittamista. Kuvailu on jälleen elävää ja virheetöntä. Luovia ideoita myös jälleen kerran, kuten tuo lumimyrskyä jäljittelevä leninki. Loppu päättyi myös kutkuttavaan kohtaan, odottelen mielenkiinnolla, miten Marraksen ja Orfeuksen harhautus etenee.

Kiitos kun jaksat ilahduttaa näillä teksteilläsi, hahmosi ovat aivan loistavia. <3

© Ingrid

the dark is generous and it is patient and it always wins
but in the heart of its strength lies its weakness -
one lone candle is enough to hold it back.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 850
  • ©raitakarkki
Vs: Kiirastuli, K-11, 3/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #5 : 05.12.2019 11:02:15 »
Uudessa osassa oli tosi hienoja juhlaan liittyviä yksityiskohtia, kuten lumimyrskyä jäljittelevä mekko ja miten harhankutoja-oboistin soitto kantoi mukanaan erilaisia mielikuvia. Alun kuvailusta pidin erityisen paljon, ja siitä miten Orfeus mahdollista harhaa varten kuvitteli myös paikan tuhon: Orfeus kuvittelee, miltä huone näyttäisi tulessa: lasien särkymisen ja satavat sirpaleet, hiiltyvät puukaiverrukset. Sellaista harhaa heidän ei ole tarkoitus tarvita, mutta aina on parempi valmistautua. Eeben ja hänen kommenttinsa hymyilyttivät minuakin, hän on todellakin tässä versessä oikein erityisen hurmaava. :D Minäkin odotan innolla ja jännityksellä, miten Marraksen ja Orfeuksen harhautus sujuu. Tykkään siitä että mukana on paljon arvaattomuutta, esimerkiksi nyt vaikkapa Hellaksen muodossa. Minusta on myös jotenkin hellyyttävää, kuinka selvästi huolissaan Marras kaikista ja kaikesta on - sinänsä tyyni kyllä, mutta hänestä myös huokuu, että hän kantaa suunnitelman onnistumista harteillaan erityisen raskaasti. Olisi toki ihme, jos niin ei olisi, mutta pidän siitä miten se tässä näkyy. Se, että Marras käytti kykyään Orfeukseen jotenkin noin helposti, oli minusta silti yllättävää - mikä kertoo toisaalta taas siitä, että hän ei kaihda mitään keinoja saadakseen tehtävän onnistumaan ja heidät kaikki elossa pois. Kiitos uusista osista! <3
sentimentaalista löpinää.

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 541
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Kiirastuli, K-11, 3/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #6 : 05.12.2019 14:50:38 »
moodrose: Eeben on kyllä. ♥ Häneen ja Kellopelisydämeen liittyen on tosin todettava, että aluksi minulla oli itsellänikin aika isoja vaikeuksia päästä Eebenin pään sisään, ja siksi hän on varmaan siinä tekstissä paljon vaikeammin lähestyttävä. Ainakin alkuun. Sittemmin olen kirjoittanut hänestä enemmän ja yllättynyt itsekin, kun tyyppi on paljon terävämpi kuin luulinkaan. (Kuten sanoin ehkä jossain aiemmin, nykyään uskon, että E on kaikista tiimimme jäsenistä tarkkanäköisin ja huomattavasti muita älykkäämpi, ja onnistui aika pitkään kätkemään sen minultakin. Sen verran hyvä näyttelijä jne. :P ) Juhlat miljöönä ovat minustakin hauska juttu, koska ne tarjoavat kiinnostavan kehyksen, joka asettaa myös paljon rajoitteita. Ja sosiaaliset pelit - niitähän erilaiset muodolliset tilaisuudet ovat täynnä! Kiitos paljon kommentista. ^_^

Okakettu: Jahuu, kiitos kehuista! ♥ Marras on ehkä tässä tilanteessa aika veitsenterällä, koska siitäkin huolimatta, että hänestä on tullut paljon kylmempi ja kovempi, hän myös välittää tiiminsä jäsenistä, ja Orfeus on kyllä tavallaan se heikoin lenkki. (Miksi näin on, no, siitä myöhemmissä osissa lisää - jos joskus vaikka saisin kirjoitettua Selesten ja Orfeuksen menneisyydestäkin vaikka.) Hellaskin pääsee kohta enemmän estradille, joten katsotaan, millaisia ässiä hänellä on taskussaan. Nyt kuitenkin Adelen ja Eebenin pariin.

*


Adele I

Eeben on vähällä saada Adelen järjiltään. Heti heidän kartanolle tultuaan poika oli kietonut käsivartensa Adelen vyötärölle ja kun tyttö oli säpsähtänyt, tämä oli vain kumartunut hänen puoleensa ja kuiskannut: "Tämä on vähän kuin tanssia. Anna minun viedä ja kaikki menee hyvin."

Eeben oli käyttäytynyt kuin täydellinen herrasmies: vetänyt tuolin Adelelle valmiiksi, esitellyt hänet pöytäseuralaisille ylistävin sanoin ja huolehtinut siitä, että tyttö pysyi mukana keskustelussa. Eeben oli laskenut kätensä Adelen kädelle ja silitti keskustellessaankin hänen rystysiään kevyesti, ja vaikka tyttö tiesikin koko eleen olevan laskelmoitu, se sai silti hänen sydämensä pamppailemaan.

Turhauttava, typerä mies, Adele ajatteli, ja huomasi myrkynkeittäjän toisen suupielen kohoavan ikään kuin tämä olisi lukenut hänen ajatuksensa.

Samaan aikaan hän oli kuitenkin kiitollinen. Vaikkei Eeben sitä tiennytkään - tai sitten tiesi, sillä Adele oli kyllä huomannut, miten tarkkasilmäinen ja terävä poika oli - hänen kosketuksensa ankkuroi tytön edes jossain määrin tähän todellisuuteen. Mahdolliset tulevaisuudet soljuvat jatkuvana virtana Adelen mielessä ja niiden seulominen on hyvin raskasta. Suurin osa vaarallisista ja uhkaavista tulevaisuuksista on kuitenkin toistaiseksi helposti vältettävissä.

"Aiotteko investoida?" Eebenin vasemmalla puolella istuva purppurahiuksinen nainen kysyy. Hänen silmiensä iirikset ovat hopeiset - luultavasti jotakin kallista kybernetiikkaa - ja korvat täynnä pieniä jalokivikoruja. Nainen kuulostaa aavistuksen tylsistyneeltä, mutta silmissä on tarkkaavainen katse.

"Ehkä", Eeben vastaa laiskasti ja vilkaisee sitten Adelea hellä hymy huulillaan. "Mitä sinä ajattelet, kultaseni?"

Adele nielaisee ja vastaa epävarmasti: "Ehkä meidän olisi hyvä nähdä esittely ensin?"

"Aivan niin", Eeben nyökkää. "Ei pidä ostaa sikaa säkissä, vaikka sellaiseen olisi varaakin."

"Denverin yhtiön osakkeet ovat olleet laskussa jo kuukausia", nainen jatkaa. "En tiedä, onko tämä ilta oikeasti aikani arvoinen."

"Ehkä hyvä seura auttaa", Eeben vastaa ja iskee röyhkeästi silmää. Nainen nauraa heleästi, mutta hänen hintelä seuralaisensa mulkaisee Eebeniä. Miehellä on kapeat kasvot ja jatkuvasti hermostunut ilme, ja Adelen käy häntä vähän sääliksi. Jo nyt näkemiensä muutamien tulevaisuuksien perusteella hän tietää, että jos hintelä mies lähtisi pöydästä ja jättäisi Eebenin hetkeksi, myrkynkeittäjä olisi jo kahdessa minuutissa kietonut purppuratukan pikkusormensa ympärille.

"Kaikki hyvin?" Marraksen ääni kuuluu Adelen korvissa. Tyttö kohottaa katseensa ja etsii Marrasta ihmisjoukosta. Nuori mies kerää parhaillaan tyhjiä kuohuviinilaseja pöydistä, mutta kohtaa Adelen silmät silti sekunnin ajan ennen kuin jatkaa työskentelyä. Sillä hetkellä Adele nyökkää pienesti: tulevaisuuksissa ei ole vielä mitään erityisen hälyttävää.

Pöydän päässä nuori nainen kaataa viinilasinsa ja punainen tahra leviää valkoiselle pöytäliinalle ja naisen harmaalle leningille. Hänen molemmilla puolillaan ihmiset ponnahtavat ylös kuivaamaan läikkynyttä viiniä ja joukko tarjoilijoita ilmestyy myös paikalle setvimään tilannetta.

Kun muiden huomio on tapahtuneessa, Eeben kumartuu nopeasti Adelen puoleen. "Rentoudu, varpunen. Näytät ihan siltä kuin olisit jatkuvassa kuolemanvaarassa", poika toteaa hiljaa. Hänen hengityksensä kutittaa Adelen korvalehteä.

"Ehkä siksi, että olen", Adele kuiskaa vastaukseksi.

Eeben hymähtää, muttei sano enää mitään, sillä viinisotku on saatu siivottua. Sen sijaan poika uppoutuu kevyeen keskusteluun purppurahiuksisen naisen kanssa ja jättää hetkeksi Adelen rauhaan.

*

Pääruoka tarjoillaan kauniisti lasitetuista, turkooseista kulhoista. Adele kohottaa kulmiaan annoksen nähdessään. Sekin on keittoa, jossa on kirkas liemi ja kummallisia vaaleita suikaleita.

"Pääskynpesäkeittoa", Eeben toteaa hyväksyvästi. Adele vilkaisee häntä kysyvästi.

"Se on valmistettu harvinaisten pääskysten syljestä", poika vastaa ja hymyilee Adelen irvistykselle.

"Älä huoli, kultanen", purppuratukkainen nainen lohduttaa. "Kuulostaa iljettävältä, mutta on herkullista."

"Ja hyvin kallista", hintelä mies huomauttaa. Adele kiroaa mielessään sitä, ettei keskittynyt, kun he esittelivät itsensä. "Maailman kalleimpien ruokalajien joukossa."

Adele puree huultaan, mutta kohottaa sitten lusikallisen huulilleen. Samalla hetkellä hän kuitenkin havahtuu, kun tulevaisuus täyttyy uhkakuvilla. Tyttö pudottaa lusikkansa ja tönäisee Eebeniä kuin vahingossa.

"Minun on käytävä naistenhuoneessa", Adele töksäyttää. "Ja sinun täytyy tulla apuun."

"Kultaseni, se ei taida olla aivan mahdollista. Katsohan, sitä kutsutaan naistenhuoneeksi ihan syystä", Eeben vastaa leikkisästi, mutta nousee kuitenkin ylös. "Voitko huonosti?"

Adele nyökkää ja toivoo, että esitys menee läpi. Kun Eeben tarjoaa käsivartensa, hän tarttuu siihen ja seuraa poikaa ulos salista.

"Keitto on myrkytettyä", tyttö sihahtaa, kun he pääsevät ovista eteisaulaan.

"Vai niin. Millaista rahanhukkaa", Eeben hymähtää, mutta hänen hyväntuulinen naamionsa on viimeinkin karissut pojan kasvoilta.
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 541
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Kiirastuli, K-11, 4/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #7 : 09.12.2019 10:06:25 »
Eeben I

"Keitto on myrkytettyä."

Adelen sanat saavat Eebenin valpastumaan ja sydämen lyömään aavistuksen nopeammin. Poika avaa datarannekkeessaan olevan pienen lokeron ja nappaa siellä olevan valkoisen tabletin, jonka hän asettaa kielelleen. Adrenaliini ja duapsylaatin virkistävä vaikutus kulkevat humahduksena myrkynkeittäjän kehon läpi. Eeben tietää, että maksaa lainaamastaan energiasta ja kirkkaammista ajatuksista myöhemmin, eikä hän ole käyttänyt duapsylaattia vuosiin juuri siksi, että jälkikäteen olo on aina hirveä. Kiirastulessa kaikki keinot on kuitenkin käytettävä, joten hän tarttuu myös Adelen käteen ja painaa siihen toisen pillerin.

"Syö tämä", poika kehottaa.

"Mitä se on?"

"Duapsylaattia. Se terävöittää aisteja ja saa aivosi hyrräämään nopeammin. Meidän täytyy nyt olla terävillämme, jos mielimme selvitä."

Adele katsoo tablettia epäluuloisena, mutta tekee sitten päätöksensä ja nielaisee sen. Eeben näkee, kuinka Adelen pupillit laajentuvat ja kevyt puna kohoaa hänen poskilleen. Tyttö suoristaa välittömästi ryhtinsä ja säpsähtää sitten.

"Minä - minä näen pidemmälle", Adele henkäisee. Eeben kurtistaa kulmiaan.

"Tulevaisuuteenko?"

"Niin. Melkein - melkein kymmenen minuuttia. Tämä on... vähän liikaa."

Adele horjahtaa. Eeben tarttuu hänen olkapäähänsä ja kiroaa puoliääneen. Hänen olisi pitänyt muistaa, että Adelen aivot ovat hyvin erilaiset, ja ennakoida paremmin. Hän lähettää nopean viestin Marrakselle:

Adele on epävakaassa tilassa. On oltava varovainen.

Marraksen vastaus tulee vain pari sekuntia myöhemmin ja saa Eebenin irvistämään.

Mitä sinä teit?

Eeben ei vastaa heti. Sen sijaan hän johdattaa Adelen pois käytävästä ja kiskoo tytön mukanaan siivouskomeroon. Adele lysähtää välittömästi ja ottaa tukea lavuaarista. Hetkeä myöhemmin tyttö oksentaa.

"Mitä sinä teit?" tällä kertaa Marras puhuu ääneen. Hänen äänensä on matala, melkein murinaa.

"Duapsylaattia", Eeben vastaa lyhyesti. "Adele näkee kymmenen minuutin päähän tulevaisuuteen."

"Kymmenen minuutin? Tajuatko, miten monta haarautuvaa polkua -"

"Varmaankin miljoonia", Eeben keskeyttää. "En minä ole tyhmä. Se oli virhe. Mutta -"

"Virhe todellakin. Mutta meillä ei ole varaa huolehtia hänestä nyt", Marraksen äänessä on huolta, eikä Eeben kykene pitämään syyllisyyden ailahdusta loitolla. "On selvittävä tehtävästä. Jätä hänet siivouskomeroon ja palaa paikallesi. Näen sijaintinne, yritän käväistä siellä vähän myöhemmin, kunhan astiat on kerätty pöydistä."

"Selvä", Eeben vastaa. Adelen kasvot ovat kalpeat, eikä tyttö tunnu seuraavan keskustelua.

"Luuletko, että hän selviää?" Marraksen viimeinen kysymys on hyvin hiljainen. Eeben miettii hetken.

"Duapsylaatti ei ole normaalioloissa kovin vaarallista, mutta en tiedä, mitä kuormitus tekee hänen aivoilleen", Eeben vastaa rehellisesti.

"Jos me selviämme tästä, minä -" Marras aloittaa ja hänen äänestään kuultava suuttumus saa Eebeninkin niskakarvat nousemaan pystyyn. Poika ei kuitenkaan päätä lausettaan, vaan katkaisee vain yhteyden. Eeben vetää syvään henkeä ja kääntyy Adelen puoleen. Hän silittää hetken tytön hiuksia ja katsoo tätä poikkeuksellisen lempeästi.

"Minun täytyy mennä", poika sanoo hiljaa. "Olen pahoillani."

"Minä tiedän", Adele puristaa sanat huultensa välistä. "Älä tee mitään typerää. Sinun täytyy... kaataa maljakko ja... ja... kun ikkuna särkyy, älä väistä sirpaleita. Yritä pysyä paikallasi. Muuten Hellas saa sinut."

"Ikkuna särkyy?"

"Niin. Se ammutaan rikki. En ihan ymmärrä, on... liikaa. Mutta kestä sirpaleet. Vaihtoehdot ovat paljon pahempia. Nyt sinun täytyy mennä, olet muuten myöhässä. Hymyile ja ole oma itsesi, äläkä ajattele minua liikaa. En ole kuolemassa seuraavaan kymmeneen minuuttiin." Adele hymyilee ohuesti, vaikka hänen otsallaan helmeileekin hiki.

Eeben nyökkää lyhyesti. Hän vetää syvään henkeä ja avaa sitten taas siivouskomeron oven. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Eeben on aidosti peloissaan.
if I don't follow my heart this time
I'm gonna forget what this life is all about
I'm gonna take that path I'm going in on my own
I'm gonna take that fear and wear it like a crown

moodrose

  • tulesta syntynyt
  • ***
  • Viestejä: 196
  • created by fear
    • vlaurelia.blogspot.com
Vs: Kiirastuli, K-11, 5/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #8 : 09.12.2019 11:15:27 »
Aahh!!!

Tämä oli ehdottomasti suosikkiosani tähän mennessä ♥ Tässä oli niin monta hyvää osaa. Ensinnäkin oli mahtavaa nähdä Eebenistä taas tuo haavoittuvaisempi puoli, joka hänestä tulee aina välillä  esille (etenkin Orfeuksen läsnäollessa). Erityisen hätkähdyttävä tämä muutos oli, kun kyseessä oli (vain) Adele. Mietin vain, miten järkyttynyt Eeben olisi ollut, jos kyseessä olisikin ollut Orfeus? Osa Eebenin järkytyksestä varmasti selittyy myös sillä, miten hän yliarvioi omat kykynsä ja päätyi antamaan Adelelle tuollaisen tabletin, vaikka hänen olisi pitänyt tietää paremmin. On siis kiinnostavaa nähdä, miten Eebenin uusi epävarmuus vaikuttaa heidän tehtävänsä kulkuun. Adelen ennustuksen mukaan hän ei ainakaan tule pääsemään helpolla - käy jo etukäteen häntä vähän sääliksi. :(

Sitten oli Marras! Kiirastulessa hän on tähän mennessä ollut minun makuuni vähän haalea, mutta tässä päästiin näkemään taas hänestä vähän tulisempi puoli. Marraksen ääneen sanomaton uhkaus jäi mukavasti ilmaan leijumaan, ja se itsessään kohotti uhkan tasoa. Taas hieno esimerkki siitä, miten joskus vähemmällä voi sanoa enemmän.

Mielettömän kutkuttava luku, erinomaista työtä.

(Missä jatko???) ;D
« Viimeksi muokattu: 09.12.2019 11:18:15 kirjoittanut moodrose »

© Ingrid

the dark is generous and it is patient and it always wins
but in the heart of its strength lies its weakness -
one lone candle is enough to hold it back.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 850
  • ©raitakarkki
Vs: Kiirastuli, K-11, 5/25, kyberpunkia & herrasmiesvarkaita
« Vastaus #9 : 09.12.2019 13:59:40 »
Mietin paljon samoja asioita kuin mitä moodrose kommentissaan mainitsi, tämä oli tosi hieno luku! En meinannut muistaa hengittää välissä, kun tunnelma oli niin intensiivinen, aa. :D Tykkäsin siitä miten asetelma kääntyi aivan päälaelleen Eebenin arviointivirheen myötä, ja hänen varma naamionsa rikkoutui. Adelen kryptiset varoitukset lisäsivät jännitystä vain entisestään, odotan mielenkiinnolla mitä hän tarkoittaa sillä, ettei Eebenin tule väistää sirpaleita. Duapsylaatin vaikutuksesta lukeminen oli kyllä kamalaa luettavaa - etenkin kun miettii, millaisten olosuhteiden takia Adele Azulin luokse päätyi. Toivottavasti Marras ennättää käymään hänen luonaan, jos vain suinkin mahdollista. :'(

Lainaus
"Mitä sinä teit?" tällä kertaa Marras puhuu ääneen. Hänen äänensä on matala, melkein murinaa.
Marras oli tässä osassa kyllä !!!. Kruunasi tämän luvun ehdottomasti, varsinkin kun olen tämänkin versen tapauksessa toivoton Marras/Adele-fanityttö. Kiitos, jatkoa jään minäkin odottelemaan. <3
sentimentaalista löpinää.