Kirjoittaja Aihe: Vapaus | S | maailmanlopun jälkeinen dystopia  (Luettu 367 kertaa)

Aurinkolapsi

  • saatanan tonttu
  • ***
  • Viestejä: 337
  • mä sotken sut suohon
Nimi: Vapaus
Kirjoittaja: Aurinkolapsi
Ikäraja: S
Oma sana: Tästä ideasta piti joskus tulla jotain pitkää, mutta ehkä tämä on ihan tarpeeksi nyt.




Vapaus


Seena tietää, että satoja vuosia sitten ihmiset eivät eläneet maan alla holvissa. Halutuimmat asuinpaikat eivät olleet mahdollisimman syvällä maan sisässä, vaan korkeimmilla huipuilla pilvenpiirtäjiksi kutsutuissa rakennelmissa. Ihmiset elivät vapaasti ympäri maailmaa, joka oli loputtomasti suurempi kuin Viimeinen satama. Mutta pilvenpiirtäjiä ei ollut kaikkialla, vain isoissa asutuskeskuksissa joita sanottiin kaupungeiksi. Viimeisessä satamassa on vain sektoreita, joihin ihmiset on jaettu sen mukaan, kuinka tärkeitä he ovat yhteiskunnalle. Opettaja Aina kertoi, että näin ei ollut ennen holvia. Kaupunkien ulkopuolella oli metsää, täynnä valtavia kasveja joita sanottiin puiksi. Niistä Seena on eniten kiinnostunut.

“Mitä ulkona on nyt?” Seena jaksoi kysyä Ainalta joka kerta sen jälkeen, kun he olivat puhuneet.

“Kuolema,” oli hänen vastauksensa, mutta nainen sanoi sen lempeällä äänellä, hymyillen.

Siitä on aikaa, kun Seena näki Ainaa viimeksi. Hänen äitinsä sai viran Valtuustosta ja he muuttivat A -sektoriin. Uudet opettajat eivät pitäneet Seenan kyselyistä ulkomaailmasta. Hänen äitinsä sanoo, ettei ulkomaailmalla ole mitään väliä, ettei siellä ole mitään.

“Miten voit tietää, jos kukaan ei ole mennyt sinne satoihin vuosiin?” Seena kysyi kerran. Äiti ei osannut vastata. Silloin Seena päätti, että menisi vielä joskus itse katsomaan.

Valtuuston lapsilla on erioikeudet, Seena huomasi nopeasti, kun osoitti kiinnostusta Sataman käytännönjärjestelyihin. Mihin tahansa hänen kysymyksiinsä vastattiin, joten hän aloitti kyselemällä ruoantuotannosta. Sitten eri sektoreista ja miten niiden välillä voi liikkua. Vuosien ajan Seena tutki kaikkea, mikä liittyi Satamaan.

Alimpana maan sisässä on korkeakattoisten salien täyttämät Valtuuston tilat, täynnä vesiputouksia ja koristepuita. Yleisötilojen alla on ylelliset asuintilat kaikille 25 valtuuston jäsenelle ja heidän sukulaisilleen. Myös entisille jäsenille on tilaa, jos he haluavat jäädä. Seenan tutkimusten mukaan yllättävän monet muuttavat sektoriin B, joka on heti A -sektorin yläpuolella. B -sektorissa asuvat lääkärit, opettajat, lainvalvojat, ne joilla on korkea-arvoinen virka. Sen jälkeen tulee sektori C, jossa asuvat mekaanikot, ne jotka pitävät huolta Sataman toimivuudesta. Sektori D on maanviljelijöille, niille jotka vastaavat Sataman ruoantuotannosta. Viimeisenä on sektori, jota merkitään numerolla 0. Se on paikka, johon lähetetään rikolliset, joiden rikokset eivät ole kuolemaantuomittavia. Seena on löytänyt merkintöjä siitä, että 0 -sektorin yläpuolella olisi vielä jotakin ennen maanpintaa, mutta asukastietoja sinne ei ainakaan ole merkitty.

Hän tutki myös Sataman turvallisuusmenetelmiä ja tietoliikennettä. Opettajilleen hän sanoi olevansa huolissaan äitinsä turvallisuudesta — Valtuuston jäsenillä kun on tunnetusti vihamiehiä. He kertoivat kaiken minkä osasivat ja sitten kutsuivat turvallisuuspäällikön Seenan haastateltavaksi. Hän sai tietää tietokoneohjelmista, niin sanotuista turvalukoista, ja kameravalvonnasta, joka valvoo kulkua sektorien välillä.

Viimeiseksi Seena tiedusteli, voisiko jokin ulkopuolinen uhka päästä sisälle Satamaan. Turvallisuuspäällikkö kertoi kaiken holvin ovista, kuinka ne on mahdotonta avata ilman tiettyä koodia, joka asetettiin silloin, kun Viimeinen satama suljettiin.

Seenan on pakko saada tuo koodi. Se on hänen mahdollisuutensa päästä vapauteen, tai syöksyä kuolemaansa, jos kaikki opetukset ovatkin totta. Tapahtui mitä tapahtui, hänen on saatava tietää. Seena etsii ensin Valtuuston kirjastosta — hän löytää kyllä mainintoja holvin suurista ovista, jotka pitävät ulkomaailman uhkat loitolla, mutta ei itse koodia. Hän murtautuu Valtuuston tietojärjestelmään ja löytää tuhansia ja tuhansia pöytäkirjoja, mutta ei koodia. Lopulta Seena päättää kysyä Valtuuston johtajalta. Antter on läheinen perhetuttu ajoilta ennen äidin liittymistä Valtuustoon. Hän tietää, että Seena on utelias lapsi. (Koska lapsena häntä edelleen pidetään, vaikka hänen ikäisensä ovat jo opiskelemassa ammattia.)

Antter nauraa lämpimästi, ja Seena hymyilee. “Koodi kerrotaan jokaiselle Valtuuston johtajalle — annetaan päämieheltä seuraavalle.”

Seena huokaisee. Hänellä ei siis ole mitään mahdollisuutta päästä ulos.

“Mutta,” Antter jatkaa, ja Seena katsoo häntä toiveikkaana, “minusta menetelmä on vähän vanhanaikainen, ja kuka tietää — ehkä sinusta vielä tulee Valtuuston johtaja.”

Hän luettelee pitkän litanian numeroita, jotka Seena painaa mieleensä. Hän on niin onnellinen, että halaa Antteria tiukasti sen jälkeen. Antter nauraa taas ja tällä kertaa Seena yhtyy hänen nauruunsa.

Sinä iltana Seena pakkaa laukkunsa täyteen kaikkea mahdollista, mitä luulee voivansa tarvita. Hän jättää jälkeensä vain lyhyen viestin. Äiti, rakastan sinua, mutta minun on pakko saada tietää mitä ulkona on. Seena nostaa repun selkäänsä ja lähtee.

Matka maan pinnalle on pitkä. Hän pääsee kolmen alimman sektorin läpi yhdellä hissillä, mutta sitten hänen on kuljettava vesiviljelysalien ja tuotantolaitosten läpi huoltotunneliin, josta hän pääsee kiipeämään 0 -sektoriin. Jos Seena ei olisi opetellut sektorin piirustuksia ulkoa, hän eksyisi sen sokkeloihin. Onnekseen hän ei törmää kehenkään matkallaan sen läpi ja lopulta pääsee käytävään, jossa on ensimmäinen ohjauspaneeli. Hän painelee koodin ja näyttö pimenee hetkeksi, kunnes siihen ilmestyy teksti

ADMINISTRATOR
ACCESS GRANTED


Ensimmäinen ovi aukeaa ja Seena juoksee siitä läpi. Hän löytää suuren pyöreän tasanteen ja toisen ohjauspaneelin sen edestä. Ilmeisesti se on hissi, vaikka se ei näytä yhtään miltään muulta Sataman hissiltä. Suurimpiin tavarahisseihin mahtuisi kymmeniä ihmisiä, mutta tämä on monta kertaa niitä isompi. Seena valitsee näytöltä komennon ja astelee alustan keskelle. Kun hissi lähtee liikkeelle, ääni on valtava. Se nousee hitaasti ylöspäin ja Seena näkee yläpuolellaan, kymmenien metrien päässä, suuren metallisen luukun. Kun hissi nousee yhä lähemmäs sitä, hän miettii mitä jos luukku ei aukea. Mitä jos hän ei edes ehdi tavata ulkomaailman vaaroja, vaan kuolee ennen sitä hissin toimintahäiriöön. Seena nauraa hermostuneesti, kun luukku on ihan hänen päällään, mutta sitten se alkaa avautua kirskuen. Hissitasanne nousee suureen halliin ja pysähtyy.

Kaukana vastakkaisella seinällä on hämmästyttävän suuri ovi, pyöreä ja metallinen, ja Seena näkee koneiston jo kaukaa. Hän juoksee holvin oven luo ja tuijottaa hetken ylöspäin, yrittää nähdä sen yläreunan näin läheltä. Seena tietää, ettei se ole mahdollista, mutta hänestä silti tuntuu ihan kuin hän voisi tuntea ulkomaailman suunnattoman avaruuden tuon oven toisella puolen.

Seena löytää viimeisen ohjauspaneelin ja syöttää koodin ohjelmaan. Ensin mitään ei taas tapahdu, sitten kova ääni pelästyttää Seenan, kun koneisto alkaa pyöriä ja ovi avautuu. Kokemus on henkeäsalpaava, ulkomaailma on täysin erilainen kuin Satama. Hän astuu ensimmäiset askeleet ulos hatarasti, katsoo alas laaksoon joka avautuu holvin oven alla.

Puut ovat korkeampia kuin Seena olisi ikinä voinut kuvitella. Aurinko paistaa kirkkaasti kaukana, kaukana jossain hänen yläpuolellaan.

Seena vetää syvään henkeä. Kuolema ei vie häntä, ainakaan vielä.

"ja yritän aatella et mieluummin olemassa epätäydellisenä ku olemattomana täydellisii"
- Orca, 2018

mursuhilleri

  • ***
  • Viestejä: 739
Vs: Vapaus | S | maailmanlopun jälkeinen dystopia
« Vastaus #1 : 10.11.2019 23:00:38 »
Pakkohan se nyt on vielä nopsa kännykkäkommentti naputella. Tää oli tosi kiva! Tuli sellaiset Fallout+Siilo -vibat tästä.

Musta oli hauska yksityiskohta, että noi kerrokset menee niin päin, että korkea-arvoisimmat asuu alimpana, ja rikolliset ylimpänä. Jotenkin tuntuu että se nykymaailmassa menee ihan toisinpäin.

Voin jotenkin fiilata tota Seenan kiinnostusta maanpäällistä maailmaa kohtaan. Saat sen tosi hyvin esiin tässä. Kyllä tätä tarinaa vois lisääkin lukea ;) Haluan tietää, millaista siellä maan päällä onkaan!

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 017
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Vapaus | S | maailmanlopun jälkeinen dystopia
« Vastaus #2 : 11.11.2019 00:51:25 »
Tässä oli jotakin kovin kiehtovaa ja jännitys tuntui vahvana, vaikkakin tarina eteni kovin nopeasti. Minustakin oli kiinnostavaa, että mitä syvemmällä oltiin, sitä paremmassa suojassa ja turvatumpana, se oli omaperäisesti ajateltu.

Seenan uteliaisuus oli niin kaikennielevää, että hän malttoi valmistella pakoaan turvapaikasta vuosien ajan. Kun lähdön aika sitten koitti, kaikki kävi yllättävän helposti, ei ainoakaan vastoinkäyminen estänyt hänen matkaansa vapauteen. Lopetus jäi juuri siihen, mistä uusi tarina voisi alkaa. :)

Lainaus
Tästä ideasta piti joskus tulla jotain pitkää, mutta ehkä tämä on ihan tarpeeksi nyt.
Oli ehdottomasti hyvä julkaista tämä sen sijaan, että se olisi jäänyt pöytälaatikon uumeniin, mutta huomaan tässä paljon potentiaalia pidempäänkin tarinaan - ehkäpä joskus jatkatkin. Jos olisi aikaa ja innostusta kirjoittaa tätä laajemmin, voisi pureutua noihin valmistelujen vuosiin tarkemmin ja kuvailla Seenan tuntemuksia ja ympäröivän maanalaisen maailman olemusta pidemminkin. :) Nyt kaikki kävi kovin yksinkertaisesti ja helposti, aina salaista koodia myöten, joten tätä voisi pitää kuin kirjan lyhennelmänä.

Vaikka vastaavan kaltaisia dystopia-tarinoita on julkaistu paljonkin, lukisin silti mielelläni tämän vaikka kokonaisena kirjana. Ja pidin tästä kyllä tällaisenakin versiona. :D Kiitokset siis mukavasta pikku "iltapalasta" ennen nukkumaanmenoa. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~