Kirjoittaja Aihe: Todellisuuspakolaiset | K-11 | romantiikka | Harry/Ron  (Luettu 493 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 884
Nimi: Todellisuuspakolaiset
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: romantiikka
Paritus: Harry/Ron
Yhteenveto: Harry ei tahdo ajatella kolmivelhoturnajaisia ja seuraavaa koetustaan.
Varoitukset: alle 16-vuotiaat harrastamassa seksiä
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII ja Sana/kuva/lause10 #2 (huomisesta on aina huolta.)

A/N: Luin kesällä Liekehtivän pikarin ja minua turhautti ihan kamalasti se, kuinka Harry lykkäsi, vältteli ja vitkutteli ensimmäisen koetuksensa jälkeen, vaikka ymmärrän, miksi hän niin teki. Vältteleminen on yksi yleisimmistä psykologisista suojautumiskeinoista, kun on kyseessä pelottava ja ahdistava tilanne. No, halusin kuitenkin kehitellä (lisä)syyn sille, mikä vei Harryn ajatukset pois turnajaisista ja niin syntyi tämä ficci.



Todellisuuspakolaiset

Harry ei tahdo miettiä kolmivelhoturnajaisia ja voittamaansa kultamunaa, koska hänellä ei ole aavistustakaan, mitä siitä kirskunnasta edes voi selvittää. Se on vain melua, karmeaa sellaista. Sitä paitsi, aikaahan riittää. Ei hänellä ole kiire. Eikö Harry voi edes hetken hengähtää ja nauttia siitä, että hänellä on taas Ron?

Ron, jolla on ruokatahroja kaavussaan. Ron, joka tuoksuu Kotikololta. Ron, joka nykyisin sekoaa sanoissaan, kun he juttelevat muiden kuullen ja välillä kahdestaankin. He jakavat lukuisia kömpelöitä, mutta innokkaita suudelmia pimeässä makuusalissa ja hyssyttelevät toisiaan, jotta muut eivät heräisi. Hermione takuulla osaisi vaimennusloitsun, mutta he eivät tajua edes kysyä. Heillä riittää kiinnostusta ainoastaan toisiinsa.

Ronkaan ei halua puhua turnajaisista ja siitä mahdollisuudesta, että joku – Voldemort – voisi haluta Harryn hengiltä. Se ajatus on lopullisuudessaan niin dramaattinen, ettei se tunnu edes todelta. Ei, sanovat Sirius ja Hermione mitä tahansa. Olen vielä elossa ja kaikki on ihan hyvin nyt, Harry miettii ja katsoo hellästi Ronin pisamaisia kasvoja oleskeluhuoneen hämärässä. Ron virnistää hänelle, ja Harryn tekisi mieli suudella häntä senkin uhalla, että se Luodikon ämmä retostelisi tapauksesta huomisen Päivän Profeetan etusivulla.

Harry ei huomaa, miten Hermione pyörittelee suurieleisesti silmiään ja ilmoittaa kovaan ääneen menevänsä nukkumaan. Ron jää kinuamaan, että Hermione auttaisi häntä taikajuomien tutkielman kanssa, mutta pyyntö kaikuu kuuroille korville. Liian hitaasti oleskeluhuone tyhjenee, kunnes jäljellä ovat vain he.

Ronin siniset silmät ovat kysyvät, vaikka kysymys on turha. Ron hymyilee hölmösti, kun Harry hivuttautuu muka huomaamattaan lähemmäs sohvan reunaa. He vilkuilevat varmuuden vuoksi ympärilleen, mutta oleskeluhuone todella on tyhjä ja takkatulestakin on jäljellä enää punaisena loimuava hiillos.

Alku on epämukava ja kiusallinen – kädet ovat omituisissa asennoissa ja suuteleminen märkää ja limaista – mutta kun he lakkaavat ajattelemasta liikaa, siitä tulee kivaa, ja sekunneissa viattomuus yltyy raastavaksi kiihkoksi, joka tykyttää ja vaatii. Harryn sisuksissa hohkaa ja kipunoi, kun hän tuntee Ronin jäykistävän. Poika huohottaa raskaasti hänen kaulaansa käsien puristaessa Harrya kiireisinä ja pakonomaisesti. Sormet takertuvat kaavun laskoksiin. Harry tukahduttaa voihkeensa Ronin olkapäähän. He vapisevat ja nytkähtelevät. Ron haukkoo henkeään.

”Merlin!” se on kuiskaus, ei huuto. Harrya hymyilyttää. Hän on tavattoman tyytyväinen ja ylpeä aikaansaannoksestaan eikä nuoren, rakastuneen velhon mieleen yksinkertaisesti mahdu vaarallisia koetuksia tai kuolemanpelkoa. On vain hän ja Ron.


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 191
Vs: Todellisuuspakolaiset | K-11 | romantiikka | Harry/Ron
« Vastaus #1 : 20.10.2019 22:06:20 »
Oi, tulinpa sopivasti piipahtamaan täällä, kun löysin heti tällaisen ihanan iltapalan! Olen ruvennut tykkäämään Harry/Ron -ficeistä todella paljon ja niitä ei liiaksi ole tarjolla, joten ilahduin tästä suunnattomasti! Mietin tässä joku aika sitten Rarry-päissäni sitä, kun kultamunan arvoitukseen liittyen juuri Ron on lopulta se, jota Harry kaipaa aina, niin tällainen romanttinen palahan pohjustaa sitä tosiasiaa ihan mainiosti! Tästä välittyi sellaista nuoruuden kokeilevaa innokkuutta, kun kaikki on vähän haparoivaa, mutta niin kiihkeää ja ihanaa :)

Pidin kovasti, kiitos paljon kun kirjoitit!
Avatar Ingridiltä ♥

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 884
Vs: Todellisuuspakolaiset | K-11 | romantiikka | Harry/Ron
« Vastaus #2 : 26.10.2019 19:39:35 »
Thelina: Ihanaa, että tämä maistui iltapalaksi! ^^ Kivaa, että oot mieltynyt Rarryyn. Rarrya saisi kyllä olla enemmänkin! Joo, se toinen koetus on kyllä oivaa pohjaa kaikille Rarry-fiiliksille, hihii <3 Juuri tuota nuoruutta ja innokkuutta halusinkin välittää. Kiva, että onnistuin. Kiitokset kommentista!!


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan