Kirjoittaja Aihe: Yuri!!! on Ice: Lainkuuliainen kansalainen, k-11, Otabek/Yuri, oneshot  (Luettu 133 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 010
  • "Montako sahaa tarvitset yhteen runkoon?"
Ficin nimi: Lainkuuliainen kansalainen
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: k-11
Paritus: Otabek/Yuri
Genre: Slice of life, tuhmuuksien suunnittelu

Summary: "Beka hei, nyt valoja päälle. Ei tänne ole mikään kyttä ryntäämässä sinua pidättämään, vaikka vähän touhuilisitkin alaikäisen kanssa."

A/N: Mainiota joulua, Larjus! <3 Mieleni teki pitkästä aikaa näpytellä vähän Otayuria ja lopputulokseksi muotoutui tällainen. :D



***



"Tämä on niin typerää."

Otabek hymähti Yurin nyreälle äänensävylle. "Et olekaan vielä ilmaissut mielipidettäsi kuin suunnilleen kolmesti."

"Eikä sekään näytä tehoavan!" Yuri murahti paksun peiton suojista. "Ties mitä minun pitäisi sinun kanssasi tehdä..."

Otabek vilkaisi kelloa. "Odotella vielä kymmenisen minuuttia."

"Hittoako minä mistään kymmenestä minuutista!"

Otabek oli ärsyttänyt häntä jo ihan tarpeeksi sille illalle, ja sitten tämä vielä meni ja riisui paitansa tarpeettoman hitain elkein suoraan hänen silmiensä edessä. Yurin katse vaelsi Otabekin herkullisella keholla ilman selkeää päämäärää.

"Älä jaksa olla noin raivostuttava... Oikein viimeisen päälle lainkuuliainen kansalainen."

"Kuulostaa siltä kuin se olisi huono asia", Otabek totesi ja viskasi riisumansa paidan sänkyyn hänen ulottuvilleen. Yuri nappasi vaatekappaleen nyrkkiensä puristukseen ja olisi halunnut upottaa kasvonsa Otabekin tuoksuun, mutta keskittyi sen sijaan kyräilemään tätä kulmiensa alta.

"Beka hei, nyt valoja päälle. Ei tänne ole mikään kyttä ryntäämässä sinua pidättämään, vaikka vähän touhuilisitkin alaikäisen kanssa."

"Tuo kuulosti nyt erittäin väärältä", Otabek köhähti avatessaan verryttelyhousujensa narua.

"Käsitit sen kyllä niin kuin tarkoitinkin!" Yuri ärähti takaisin. Hänen kärsivällisyytensä sanoisi itsensä irti tuota pikaa ja lopputulos olisi luvalla sanoen karmea. Hänellä oli ollut mielessä viettää syntymäpäivänsä iltaa ihan toisella tavalla. Päivä oli ollut mitä mainioin Otabekin seurassa, ja ennen kaikkea Yurin ajatukset olivat tuon tuosta vaeltaneet sellaisiin juttuihin, joita heidän oli lupa odottaa ensimmäiseltä kunnon yhteiseltä illalta. Sen oli pitänyt merkitä läheisyyttä ihan uudella tasolla nyt kun hän kerran oli katsottavissa kuudentoista vuoden iässä sakkolihan statuksesta eläköityneeksi. He olisivat olleet lain puitteissa valmiita tekemään mitä lystäsivät toistensa kanssa, mutta Otabekin perhana se halusi tahallaan viilata pilkkua oikein olan takaa ja odottaa hänen todelliseen syntymäaikaansa asti.

Hänen olisi totta vie pitänyt jo aikoja sitten valehdella syntyneensä aamuvarhaisella iltakymmenen sijaan.

"Olethan nyt varmasti ottanut kaiken maailman aikavyöhykkeet ja karkausvuodetkin huomioon, häh? Ettei sitten perästä kuulu mitään!" Yuri tiesi kuulostavansa naurettavalta, mutta sitä oli myös Otabek. Hän näki, miten tämä taisteli hymyä vastaan.

"Jätin ne pois laskuista."

"Niinpä tietysti ja vielä kirkuvan epäedullisesti. Ihan totta, turhaan sinä mistään kolmesta minuutista kostut", Yuri huomautti tuijottaen silmä kovana kelloa ja mustissa boksereissaan käyskentelevää Otabekiä vuoronperään.

"Tuskinpa", Otabek totesi olankohautuksella ja suvaitsi viimein lähestyä huoneen valtavaa sänkyä. Se hotelli ei todellakaan pihtaillut vieraiden mukavuuden kanssa, ja lisää mukavuutta oli luvassa heti, kun viimeinenkin pakollinen helkkarin minuutti olisi kulunut. Tarkemmin sanoen koko päivä oli ollut yhtä halvatun esileikkiä.

"Sinusta on varmaan pirun hauskaa saada minut aivan jäätävään kiimaan ja sitten vain jättää jäähtymään?" Yuri tiukkasi, ja Otabek tyrskähti luoden häneen kysyvän silmäyksen.

"Miten jäätävästä kiimasta voi ylipäätään jäähtyä?"

"Ala tulla nyt jo", Yuri murahti Otabekin pysähtyessä sängyn viereen, ja kumma kyllä hänen käskynsä noteerattiin, vaikkakin väärällä tavalla. Otabekin mokoma nousi sängylle hänen viereensä täkin päälle sen sijaan, että olisi kunnolla sukeltanut sen alle.

"Kelpaako?"

Yuri pyöräytti silmiään ja loihti kasvoilleen ovelan hymyn.

"Ihan vain tiedoksi, minä olen alasti tämän alla."

Vaikkei Otabek sitä erityisesti näyttänytkään, Yuri tiesi tämän rautaisen itsehillinnän kokeneen notkahduksen. Siitäkös hän piti.

"Juuri kuten sanoin", Yuri virkkoi kohottaen käsivartensa päänsä yläpuolelle venytelläkseen raukeasti. "Minä olen ihan nakuna ja valmiina sinulle..."

"Sinä senkin..."

Yurin sydän löi tuhatta ja sataa, kun Otabek kohottautui hänen päälleen ja tarttui hellästi häntä leuasta säilyttääkseen katsekontaktin.

"Mm-hm, tiedätkö, tämän alla tulee kamalan kuuma..." Yuri kohotti lantiotaan Otabekin lantiota vasten ja kuvitteli tuntevansa peiton läpikin, mitä mieltä tämän keho oli kaikesta härnäämisestä. Hän vei kätensä Otabekin tummiin hiuksiin ja veti tämän suudelmaan, joka jätti hänet hieman hengästyneeksi katketessaan terävään piipitykseen.

"Oliko sinulla ihan oikeasti sekuntikello, saamarin tonttu?"

"Hyvää syntymäpäivää, Yura." Otabek virnisti hänen närkästykselleen.

"Juu, miten vain, heitä ne housut nyt hevon kuuseen –"

Muutaman tehokkaan sekunnin jälkeen Otabek pujahti saman peiton alle, ja Yuri veti kiivaasti henkeä painautuessaan ensi kertaa alastomana tätä vasten. Oli kuin hengittäminenkin olisi tuntunut hankalalta.

"B-Beka, tule tänne, Beka..." hän huohotti Otabekin lämpimään kaulaan ja kietoi sääriään tämän selkään. "Että laitoitkin minut odottamaan jotain tällaista, senkin perseapina..."

Otabek hymyili hänen huuliaan vasten.


« Viimeksi muokattu: 20.12.2019 13:49:00 kirjoittanut Ayudara »
"Would you like toxic fries with that?"

Larjus

  • Sir Candy
  • ***
  • Viestejä: 1 720
  • Sytytä kämppäs palaan, se on voimaa.
    • twitter


Siis AAAAAAAAaaaaaaaaaaaaa ♥♥♥♥

Päätin aamulla vilkaista kännykällä finin ennen töitä (mitä teen harvoin), ja oioi mun päivä sai täydellisen alun kun sain sulta yksärin että oot kirjoittanut mulle Otayuria!! En osaa oikein sanoin kuvaillakaan miten onnelliseksi mut teki, mutta oon ollut yhtä hymyä koko päivän. Ja tän ficinkin olen ehtinyt lukea jo kolmesti: ensin aamulla, sitten duunissa tauolla, ja nyt vielä äsken ennen kuin aloin kommentoida. Aamulla tuli jopa kiljuttua ääneen, koska olin niin onnessani.

Oon tykännyt ihan mielettömästi niistä sun vanhoista Otayuri-teksteistä (mikä on toivon mukaan välittynyt kommenteistani), ja rakastan tätä ihan yhtä paljon. Tässä on just se sama ihana tunnelma ja sulavuus. Mä voin ihan tuntea, miten paljon Otabek ja Yuri toisilleen merkkaavat ♥ Sä niin osaat käsitellä näitä hahmoja.

Tää ideakin on niin tyypillistä Otayuria. Oon lukenut kaikenlaista hauskaa ficiä, headcanonia ja läppää siitä, miten Otabek on kunnon poika ja odottaa, että Yuri on soveliaassa iässä ennen kuin edetään yhtään pidemmälle (ja samalla Yuri on kiimanen ja innokas ja valmis tositoimiin koska vaan), mutta sähän vedit sen vielä överimmäksi :D Että oikeen minuuttipeliä... Voi Otabek, vaikka mulla olikin varsin hauskaa, mä tiedän, ettei Yurilla todellakaan ollut :D Mutta jotenkin musta tuntuu, että kaikkein hauskinta tossa tilanteessa oli itse Otabekilla. Se selvästi nauttii Yurin kiusoittelusta ja kärsivällisyyden testaamisesta, mokomakin perseapina... XD (oikeesti, mistä sä revit näitä haukkumanimiä? Ihan mahtavia, ja voin niin kuvitella, että jos Yuri ja Otabek puhuisivat keskenään suomea, ne käyttäis just näitä sun valitsemias nimityksiä.)

Taas kerran mä niin rakastin lukea Yurin ja Otabekin välistä dialogia. Se on sun kirjoittamana aina ihanan rentoa ja luontevaa. Huumoria on sopivasti mukana, samoin vinoilua ja sarkasmia. Ja voi että tota kärsimätöntä pikku-Yuria... (/w\) Ymmärrän kyllä hyvin sen fiiliksiä, ja voin vain kuvitella, miten niiden yhteinen päivä onkaan kulunut, jos on kerta ollut käytännössä yhtä pitkää esileikkiä. Ihanasti kans Yuri siirtyi valittamisesta flirttailuun kun huomasi, että jäkättäminen ei oikein toimi toivotulla tavalla :D

Lainaus
Vaikkei Otabek sitä erityisesti näyttänytkään, Yuri tiesi tämän rautaisen itsehillinnän kokeneen notkahduksen. Siitäkös hän piti.
Tästä kohdasta jotenkin tykkäsin ekstrapaljon. Mä niin nään ton tilanteen mielessäni, miten Otabek yrittää olla kuin Yurin sanoilla ei olis mitään vaikutusta, mutta Yuri tarkkasilmäisenä kyllä huomaa, että jokin osui ja upposi :D Ja totta kai Yuri pitää siitä, mä niin tykkään siitä ajatuksesta, että molemmat tykkäävät kiusoitella toisiaan, kumpikin omalla tavallaan ♥

Lainaus
"Oliko sinulla ihan oikeasti sekuntikello, saamarin tonttu?"
Tässä kohtaa sain joka kerta niin makoisat naurut, että duunissa oli vaikea pysyä edes hiljaa (naama peruslukemilla ei olis ikinä onnistunut). Ja tää vaan vahvistaa sitä tunnetta, että Otabek selkeesti nautti tosta tilanteesta, eikä toimi (pelkästään) periaatteiden perässä :D Aijai sitä saamarin tonttua, todellakin ♥

Toi loppukin oli jotain niin söpöä, sitten kun aika on viimein kulunut umpeen niin Yuri todellakin haluaa kaiken heti kerralla :D Ihana muru. Tosta paistaa niin selvästi läpi, miten paljon Yuri haluaa koskea Otabekia ja tuntea tämän joka solullaan ♥ Ja vaikka Otabek onkin eleillään huomattavasti hienovaraisempi, on sekin päivänselvää, että myös Otabek haluaa Yuria. Ääää nää kaks on kyllä niin luotuja toisilleen ♥ Täydentävät toisiaan täydellisesti.

Oikeesti, suuri kiitos tästä ficistä! Oon ihan in love. Ja jos jossai vaiheessa päädyt kirjottelee näistä apinoista lisää niin äääää oon niin lukemassa.

On the wild and misty hillside
Fear is nature's warning
Hunger here is never far away

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 2 010
  • "Montako sahaa tarvitset yhteen runkoon?"
Apua tuo kuva heti alussa! :''D Kiitos kiitos, Larjus! <3 Kommenttisi ovat aina niin monipuolisia ja huu, tämähän on pitkä! Näin alkuun toistan itseäni yksärin osalta ja tuumaan, että mahtavaa, että tämä piristi päivää!

Idealtaan tämä tosiaan oli hyvinkin tyypillistä Otayuria kaikkine Otabekin kunnon poika -asenteineen ja liittyen siihen dilemmaan, että pitäisikö nyt odotella vähän vai antaisiko vain mennä. Otabek päätti sitten oikein viimeisen päälle näytellä henkistä keskisormea ja sekuntikellon kanssa kiusoitella, mokoma. Tuo sekuntikellokin oli oikeastaan sellainen viime hetken lisäys, jotta varmasti kävisi selväksi, milloin voi huutaa hep ja hypätä sänkyyn. xD Ja niin, huomasipa Yurikin viime hetkellä taktiikan vaihtamisen olevan ihan paikallaan. Jos ei pahalla, niin sitten pahemmalla!

Mitä tulee dialogeihin, niitä on niin kiva kirjoittaa, etenkin jos hahmot tottelevat. :D Otabekin koen edelleen haasteelliseksi, mutta Yuri on sen verran överi sanavalintojensa kanssa, että pääsee vähän leikittelemään ja kaivamaan aivosopukoista kaikkea randomia. Perseapina oli itse asiassa alun perin perseenreikä, mutta koin lopullisen version astetta hauskemmaksi. Tiedä häntä mistä noita merkillisyyksiä tulee revittyä, mutta alakoululaisten parissa heiluminen ei ainakaan tee hallaa. Hiljattain kuulin ohimennen käsitteen töhöpontso ja olen edelleen vähän että mitä. :'D

Yurikin sen sitten sai kokea, että toisinaan odotus palkitaan korkojen kera. Ja kuten sanoit, nämä kaksi täydentävät toisiaan niin somasti etenkin vastakohtaisuuksiensa puolesta. <3 Kiitos vielä kommentista, eiköhän näistä apinoista jatkossakin tekstiä synny! ^^

- Ayu

"Would you like toxic fries with that?"