Kirjoittaja Aihe: Itkee täyttä kuuta | K-11 | Sirius/Remus | hurt/comfort | raapalesarja, 7/7  (Luettu 7990 kertaa)

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Remus itkee aina täydenkuun jälkeen.



Nimi: Itkee täyttä kuuta
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Harry Potter
Paritus: Sirius/Remus

Ikäraja: K-11
Tyylilaji: hurt/comfort, jonkinmoinen AU(?)

Haasteet: Spurttiraapale V (15. kierros), Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat J.K. Rowlingille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Hyvää synttäriä Melodie! ♥ Toivoit hurt/comfortia ja spurtin sanat oikein henkivät sirremusviboja - ja nehän on enemmän kuin oiva yhdistelmä! Toivottavasti pidät tästä pienestä lukupalasta! ^-^





I T K E E   T Ä Y T T Ä   K U U T A




1.

Remus itkee aina täydenkuun jälkeen. Hän istuu kevätpakkasten jäädyttämällä maalla alasti ja heijaa itseään, vaikka liike tekee niin kipeää, että vesi kihoaa silmiin. Ehkä hän toruu sillä tavalla itseään, Sirius huomaa miettivänsä ja haluaisi itsekin itkeä.

Sirius ei koskaan tiedä, mitä sanoisi täydenkuun jälkeen. Hän seisoo kuusen juuressa ja hengittelee syvään ostaakseen itselleen lisää aikaa. Lämmin uloshengitys jäähtyy pakkasilmassa ja tiivistyy vaaleaksi harsoksi. Remus lakkaa nyyhkyttämästä ja sulkeutuu kuoreensa, kun Sirius astuu ratiseville kuusenneulasille ja kävelee lähemmäs. Remuksen iholla on tuoreita mustelmia ja haavoja vanhojen vierellä, päällä.

– Satutinko minä sinua? Remus aina kysyy.

– Et, Sirius vastaa, vaikka joutuukin joskus valehtelemaan.



2.

Remus on kaunis, kun hän kääntää kasvonsa taivasta kohti ja antaa illan kultaisen valon lämmittää piirteitään. Se on ensimmäinen kerta viikkoon, kun Remus uskaltaa ulos. Siriuksen katse lepää Remuksen tyynessä hymyssä, eikä hän välitä siitä, että auringonlasku jää häneltä tällä kertaa näkemättä.

– Mitä me teemme seuraavaksi? Remus kysyy, kun aurinko on melkein horisontin alla.

– Mitä sinä haluaisit tehdä?

Remus kohauttaa olkiaan. Liike on kankea, hänen jäseniään taitaa vielä särkeä.

– Voisimme lähteä pohjoiseen, Sirius jatkaa. – Vuorille.

Remuksen ilmettä on mahdoton lukea.

– Tai sitten me voimme jäädä vielä vähäksi aikaa tänne, Sirius lisää. – Ehkä seuraavaksi talveksi.

Remus hengittää syvään ja sulkee silmänsä.


« Viimeksi muokattu: 22.08.2023 20:14:04 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 355
  • Banneri @ Crysted
Voi kiitos lahjasta! <3

Remus-ressu! Itkeskelee vain, ja hiljaa kärsii. :( Onneksi Sirius on tässä ymmärtäväinen ja hoivaa Remusta! Kylmäkin varmaan on! Jännittävää että jäävätkö he nyt vai lähtevät vuorille! No, ainakin he pysyvät yhdessä. <3

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Voi Remusta. Ei sitä kyllä voi käsittää kuinka paljon tuollainen joka kuukausi tapahtuva pakollinen muodonmuuttuminen voikaan kuluttaa.

Lainaus
– Satutinko minä sinua? Remus aina kysyy.
– Et, Sirius vastaa, vaikka joutuukin joskus valehtelemaan.

Koskettavaa sananvaihtoa. Vaatii Siriukselta paljon pysyä lujana.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Voi, näen jo nyt, että tämä seitsemän raapaleen kokonaisuus tulee olemaan ihana <3. Luulen, etten osaa näistä kahdesta vielä sanoa mitään erityistä, mutta tunnelma on jo nyt ihana, kipeyttä ja kauneutta samassa <3. Lupaan lukea seuraavatkin!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Voi Remus parka! Tulee niin surku hänen puolestaan, kun hän ei tämän tekstin puitteissa tunnu olevan oikein sujut oman suteutensa kanssa; liekö tämä sitten jostain hänen nuorilta aikuisvuosiltaan. Yksityiskohdat kevätpakkasten jäädyttämästä maasta ratiseviin havunneulasiin luovat tähän jokseenkin lohduttoman tunnelman, vaikka onneksi toisessa rapsussa auringonlaskun kulta vähän pehmittääkin jo jääkylmää miljöötä. Onneksi Sirius on ymmärtäväinen, välittää ja yrittää helpottaa Remuksen oloa - vaikka sitten valehtelemalla, mikä ei pitkässä juoksussa välttämättä olekaan hirveän hyvä ratkaisu. Mutta ainakin näiden raapaleiden tilannekuvassa kaikki on yllättävän okei, toivottavasti genren perusteella loppurapsuissakin! Kiitos <3

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
A/N: Kiitos Melodie, Fairy tale, Thelina ja Ronen tosi paljon kommenteistanne ♥ Minulla meni spurtti ihan penkin alle, mutta haluan silti kirjoittaa tämän raapalesarjan loppuun spurtin sanat inspiraationani!




3.

Ruska on lokakuussa kauneimmillaan. Metsä hehkuu punaisen, oranssin ja keltaisen väreissä, ja se vapisee kuin liekki, kun tuuli pyyhkii vuorenseinää alas. He eivät lähde vielä sinä syksynä. Sirius hakkaa halkoja kylmää talvea varten, tyhjentää rännit lehdistä ja puhdistaa savupiipun, vaikkei niin tarvitsisi tehdä.

Remus istuu suurimman osan ajasta sisällä: täysikuu on vain muutaman yön päässä. Ilma heidän metsämökissään väräjää levottomana. Sirius kysyy, haluaako Remus lähteä poimimaan sieniä. Hänellä on kaksi koria, yksi molemmassa kädessä. Remus katsoo ikkunasta ulos. Hänen alahuulensa vapisee samalla tavalla kuin lehdet puissa. Remus ei vastaa, ja kun Sirius palaa takaisin illansuussa, tämä ei ole liikkunut paikaltaan.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Tämä voisi tapahtua juuri parhaillaan, koska on lokakuu. Piti oikein käydä kalenterista katsomassa milloin täysikuu on. No, reilun viikon päästä. Remus on ihan rikki. Ja Sirius pitää yllä arkea. Onneksi toinen heistä jaksaa - kahden on parempi kuin yksin.
Kiva kun jatkoit tätä.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Mitäpä siitä vaikka spurtti meni penkin alle, ihana saada jatkoa joka tapauksessa. Tosiaan tämä sopi niin hyvin tähän vuodenaikaan ja hetkeen, pidän tuosta kirpeän syksyisestä tunnelmasta ja Siriuksen syyspuuhista valtavasti, vaikka Remuksella ei olekaan kaikki hyvin. Kiitos <3
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Onneksi tähän tuli jatkoa, ja samalla tämä nousi sillä olin kyllä lukenut tuo ekat rapsut mutta kommentointi jäi :D Nyt kuitenkin tässä ja olen ihan silmät sydäminä tästä!

Harmi, että spurtti ei onnistunut, mutta kivaa että kirjoittelet silti inspissanoista :) Tämä on ihanaa h/c:tä, juuri yhtä lemppariani! Syksyinen tunnelma tässä rapsussa oli ihana ja aivan kuten Fairy tale tuossa sanoi, tämä olisi voisnut tapahtua juuri nyt.

Näiden kahden välinen suhde kuulostaa tietyllä tavalla raskaalta. Remus on uppoutunut itseensä, omaan oloonsa ja Sirius yrittää hengittää heidän kummankin puolesta. Toivon, että tässä käy lopulta hyvin!

Kiitos kun kirjoitat,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos paljon kommenteistanne Fairy tale, Thelina ja Vendela ♥ Jatko hieman venähti NaNon takia, mutta täällä taas olen! Yritän saada tämän miniraapalesarjan valmiiksi ennen vuoden vaihtumista ;D




4.

Siriuksen kädet liikkuvat Remuksen keholla yhtä epävarmoina ja arastellen kuin heidän ensimmäisen yhteisen täydenkuunsa jälkeen. Remus ottaa Siriuksen kasvot käsiinsä ja suutelee tämän poskipäitä ja yhteen puristuneita huulia ja yrittää sillä tavalla ehkä vakuuttaa, että kaikki on hyvin. Mutta yhä Siriuksen sormet vapisevat ja pyyhkivät vain nopeasti Remuksen herkimpien kohtien yli.

Remus on tottunut olemaan Siriuksen vietävänä. Se on turvallista ja tuttua, siihen on ollut aina helppo antautua. Nyt hän kuitenkin ottaa Siriuksen kädet omiinsa ja ohjaa ne varmoin ottein sinne, missä kaipaa kosketusta kipeiten. Siriuksen harmaissa silmissä näkyy helpotus.

Remus huokaa Siriuksen solisluille ja vavahtaa tämän lämmintä nyrkkiä vasten.



"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Olipa hienosti kirjoitettu seksikohtaus tämän ikärajan puitteissa, en voi muuta sanoa kuin wau! Asiat sanottiin suoraan, mutta sellaisia ilmaisuja käyttäen, että en voi kuin ihailla tämmöistä taitoa :D Sanattomaksi vetää!

Kivaa, ettei tämä ole unohtunut vaikka oli NaNo :) Eikä tästä tosiaan enää montaa puutu, saat tämän kyllä loppuun!

Kiitos,
Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Tämä on kyllä ehdottomasti hienoin osa tähän mennessä! Vau. Taas onnistut sanomaan niin vähällä niin paljon. Epävarmuus ja varovaiset kosketukset, Remuksen yllättävä rohkeus ja tuo viimeinen lause, täyttä kultaa. Ihanaa, kiitos kun jatkoit.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
A/N: Kiitos kommenteistanne Vendela ja Thelina ♥ Seksikohtauksia on kyllä vaikea kirjoittaa näin pieneen sanamäärään, mutta joskus niinkin on vain tehtävä ;D Tässä nätissä paketissa viimeiset osat!




5.

Kuluu viisi viikkoa ja ensilumi sataa maahan. Remus värisee ikkunan ääressä, edellisöinen täysikuu ei ollut hänelle armollinen, ja hänen olisi ehkä parempi palata sänkyyn, mutta hän haluaa katsoa, miten pulleat hiutaleet laskevat levolle jäisen maan peitoksi. Sirius istuu hänen lähellään ja on valmis ottamaan kiinni, jos Remus nukahtaakin. Remus nojaa hänen rintaansa vasten, kun hän kietoo kätensä tämän ympärille.

– Tiedätkö, Remus aloittaa karhealla äänellä. Jokin Siriuksen sisällä hankaa vastaan, vihloo viimaa kylmemmin.

– Joskus minä toivon, että tappaisit minut.

Sirius tuskin hengittää. Remus naurahtaa ilottomasti ja pudistaa päätään.

– Jestas, en minä sitä sinulta ikinä voisi pyytää.

Sirius tuntee syyllisyyttä, vaikkei haluaisi.



6.

Täysikuu paistaa irvaillen ikkunasta sisään.

Sirius värisee valonkajossa häntä koipiensa välissä ja korvat luimussa ja toivoo, ettei hänen tarvitsisi kuunnella Remuksen itkua. Se ei ole ihmisen itkua: se on surullista uikutusta, vääränlaista vingutusta, eläimellistä ja raakaa ja täynnä kipua ja itseinhoa ja miksi minun PITÄÄ olla tällainen. Siriuksen lonkassa on verinen haava, joka yltää lihakseen asti. Verta ei voi erottaa mustasta turkista.

Remuksen suupieletkin ovat veressä. Hän ei näytä eläimeltä, enemmän Luojan luomalta virheeltä, irvokkaalla tavalla silti kaiken sen alla ihmiseltä.

Sirius uikuttaa. Kun Remus kuulee sen, hän nostaa päätään ja ulvoo. Savupiipusta kuuluu, kuinka sudet vuorilla ulvovat hänelle takaisin.



7.

Kuten jokaisen täydenkuun jälkeen koittaa auringonnousu, niin koittaa kevätkin. Sirius hoivaa Remuksen kuntoon ja rakentaa itselleen kainalosauvat.

He makaavat kosteassa maassa likellä rantaa. Siinä on kylmä olla, mutta Remus haluaa aurinkoa arpisille kasvoilleen, eikä Siriuksella ole sydäntä jättää tätä omilleen.

– Tämän pitää loppua, Remus sanoo määrätietoisena. Sirius ajattelee kettinkejä, jotka Remus kävi ostamassa eilen kaupungista. Hän ei aio käyttää niitä.

– Et sinä ole minulle vaaraksi, Sirius sanoo.

– Katso nyt jalkaasikin…

– Se oli oma vikani. Et sinä tee mitään, jos en tule liian lähelle. Itket vain kuuta kuin sudenpentu.

Hän ojentaa sormensa ja tarttuu Remuksen käteen. Hetkeksi Remuksen surusilmät vangitsevat auringon.



A/N: Kiitos, että luit! ♥


« Viimeksi muokattu: 09.01.2020 21:48:18 kirjoittanut Avaruuspiraatti »

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Aika hyvä ajoitus näiden julkaisuun, kun huomenna on täysikuu. Minun sydän kyllä särkyy, kun Remuksella on noin paha olla :'( mutta Remus nojaamassa vasten Siriuksen rintaa on ❤ ja kuudennessa osassa oli hienoja, voimakkaita lauseita, kuten ”Täysikuu paistaa irvaillen ikkunasta sisään.” ja ” Savupiipusta kuuluu, kuinka sudet vuorilla ulvovat hänelle takaisin.” (siinä oli muuten pikku typo jos haluat korjata, susista puuttui t).

Viimeiseen osaan olit tuonut valoa ja toiveikkuutta, se onkin ihana tapa päättää tällainen sarja. Viimeinen lause on niin kaunis! Kiitos näistä, oli aivan ihanaa h/c:a ja tuo 4. osa on kyllä edelleen niin ❤
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 201
Koskettavat viimeiset rapsut tähän tarinaan. Remuksen muutokset ovat raskaita ja vaikuttavat näiden kahden suhteeseen. Onneksi on kuitenkin toivoa, sillä se lupaa hyvää.

Pahoittelut tällaisesta lyhyestä kommentista, mutta tahdoin vain sanoa että luin nämä viimeiset osat ja pidin valtavasti! Hieno kokonaisuus!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Nyyhti

  • ***
  • Viestejä: 3 899
Olen vähän kuikuillut sitä sun pidempää tarinaa, mutta siinä on liikaa epämieluisia parituksia, jotta olisin toistaiseksi uskaltanut tarttua siihen :D Niinpä tämä on hyvä tähän väliin!

Otsikko kiinnitti huomioni. Jotenkin tällaiset verbin kolmannen persoonan otsikot ovat todella näyttäviä ja huomiota herättäviä. Tosi mielenkiintoinen!

Näissä on todella synkkä ja herkkä tunnelma, ja tosi lyhyillä kuvauksilla olet saanut luotua sen hirmu vahvaksi. Raapalemuotoon näköjään myös sopii erityisen hyvin nuo vuorosanaviivat, vaikka usein pidän niitä tekstissä tosi epäselvinä!

Sirius on aivan oma itsensä, levoton ikiliikkuja :D Remus on kovin reppana! Sekin tosin tietyllä tapaa sopii hänelle. En ole ihan vakuuttunut lopun comfortista, minusta se oli ennen kaikkea surullinen ja sellainen "kaikki jatkuu samaan malliin", mutta toivottavasti hahmot olivat kuitenkin vähän iloisempia ;D Tämä oli aiiivan ihana kohta:

Lainaus
Itket vain kuuta kuin sudenpentu.

Nununuu <3
Never regret something that once made you smile.

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos Thelina, Vendela ja nomps ihanista kommenteistanne <3 Kivaa, että luitte koko tarinan ja jätitte puumerkkiä ^-^ Tässä tosiaan comfort jäi turhankin vähäiseen osaan (luulisi, että kirjoittajana olisin saanut heidät pussailemaan enemmän!!), mutta joskus haikeat tarinat kaipaavat myös tilansa. Kiitos teille <3

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Huuuuh, onpa kaunista tekstiä ja kuvailua. Tähän jäi oikein koukkuun, ja fiilistelemään. Halusi jatkaa ja pysähtyä samaan aikaan. Niin surumielinen, että vatsassa tuntuu epämukavalta, mutta niin kaunis että mieli hyrisee. Ja olihan siellä sellaisia lempeitä pieniä hetkiä, jotka lämmitti kuin ne auringonsäteet.

Kiitos tästä <3

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 240
Kiitos FractaAnima kommentista, ihana kuulla että pidit <3 ^^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Skorpioni

  • ***
  • Viestejä: 297
  • Ava&banner by Ingrid
Olipa kaunis raapalekokonaisuus, vau! Olen tässä muutenkin tykästynyt kovasti raapaleisiin, ja erityisesti pidin tästä kokonaisuudesta. Pieneen sanamäärään ja lyhyisiin kohtauksiin oli saatu rakennettua tosi paljon tunnetta ja nää tuntui melkein elokuvakohtauksilta, kun jokainen raapale oli kaunis kokonaisuus, jossa jokaisessa oli jonkinlainen merkittävä välähdys. Näiden pohjalta välittyi hyvinkin kaunis ja kipeä rakkaus.

Lainaus
Se ei ole ihmisen itkua: se on surullista uikutusta, vääränlaista vingutusta, eläimellistä ja raakaa ja täynnä kipua ja itseinhoa ja miksi minun PITÄÄ olla tällainen.
Tässä tiivistyi jotenkin hyvin konkreettisesti tuo Remuksen tuska siitä, ettei voi itselleen mitään, sellainen kipu joka hänen hahmostaan usein muutenkin välittyy, mutta tässä jotenkin erityisen kipeästi. Pidin myös siitä, että Sirius oli koirana, se on mielestäni aina kiehtova näkökulma.

Ylipäänsä pidin hirveästi haikeasta, mutta kuitenkin lempeästä tunnelmasta, kiitos!
Just some things to say,
things that looked good yesterday