Kirjoittaja Aihe: Kirjat & kirjasarjat #3  (Luettu 52854 kertaa)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 364
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #240 : 25.08.2021 11:58:06 »
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.
Minä! Tykkäsin eniten siitä Harry Quebertin tapauksesta :D Muutkin ovat olleet kyllä hyviä ja tämä Huone 622 on kuuntelulistalla. Joten mukava olisi kuulla mitä tykkäät siitä kunhan pääset kunnolla tarinan kimppuun :)

Ava©flawless | Bannu©Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Clearwater

  • Sudentuoja
  • ***
  • Viestejä: 307
  • chaos born in candlelight
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #241 : 29.08.2021 12:18:16 »
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

Et usko, miten iloiseksi mä tulin tämän lukemisesta! Kuten Vendela jo totesi, Totuus Harry Quebertin tapauksesta on minunkin suosikkini. Se on järkäle, muttei tunnu siltä, kun sen sisään pääsee kunnolla. Ostinpa sen lukioaikana jopa ruotsiksi, että olisin sen avulla harjoitellut ylppäreihin, mutta arvatkaa teinkö näin yhtään koskaan... Baltimoren sukuhaaran tragedia on nimensä mukaisesti tragedia, eikä varmaan tästä syystä yltänyt edeltäjänsä tasolle. En ollut edes tietoinen, että häneltä on tulossa uusi suomennos ja hyvä, ettei siinä Prisman kirjaosastolla itku tullut, kun tuon uusimman huomasin. Ostin sen heti, kun eihän sitä nyt voinut sinne jättää ja myös täällä odotellaan kuumeisesti sen pariin pääsyä. Miten edellinen, Stephanie Mailerin katoaminen? Oletteko jo sen lukeneet?
Kotimaani on Mikä-Mikä-Maa.

leofurioso

  • ***
  • Viestejä: 1 099
  • Kiitos Koiranruusulle avasta aikoinaan. <3
    • Versova_matkalaukku
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #242 : 03.09.2021 22:13:08 »
En tiedä, kuinka paljon kirjaa lukiessa voi vaikuttaa se, että hahmot on kaukaisia esivanhempia tai oikeastaan kaukaisia esisukulaisia. Sillä Anu Lahtisen Ebba, kuningattaren sisar, oli kirja, joka sai kyllä miettimään millaisessa maailmassa esivanhemmatkin saattaneet elää n. 400-500 vuotta sitten. Olen viimeisen vuoden aikana tutkinut sukuani todella paljon ja siitä johtuen lapsuudenkodissani on jo isohko taulu suoria sukulinjoja mummistani aina Klaus Kurkeen saakka. Se taas teki juuri tuon Ebban lukemisen kiehtovaksi, koska Klaus Kurjen vaimo kuului niin ikään Stenbockien sukuun. Ja on yhteyksiä valitettavasti sukututkimuksen mukaan myös hänen mieheensä eli "rautamarski" Klaus Flemingiin. Kuitenkin kirja avasi taas lisää tuota 1500-1600-lukua, vaikka onhan itselle se aikakausi kirjoissa viime aikoina muutenkin tuttu ollut. On meinaan tämän toisen harrastuksen takia tullut luettua mm. Kristiina Vuoren historiallisia romaaneita, joista mm. Filippa-kirja  liittyy läheisestikin Klaus Kurkeen myöskin. Ja toisaalta kaukaiseen esivanhempaan myös jossain mielessä liittyy se Vuoren Elinan surma -kirjakin, vaikkei tapahtumien todenmukaisuudesta oikeastaan ole selkeitä faktoja historian saatosta säilynyt.

Eikä pelkästään kaunokirjallisiin teoksiin ole minun tämä aikakauden kiinnostus edennyt, sillä eihän Ebba, kuningattaren sisar-kirjakaan fiktiota ole, mutta toisenlaista tietokirjallisuuttakin tullut luetuksi. Tai ainakin sellaista kirjallisuutta, joka saanut sukulaiseni ihmetteleen, että kuinka voin lukea mm. Mikko Moilasen kirjoittaman Kohtalona mestauslava; Kuolemanrangaistus Suomessa 1500-1825 tai vastaavasti Janne Haikarin, Anu Lahtisen, Marko Hakasen ja Alex Snellmanin tekemän Aatelin historia Suomessa. Ehkä mulla on syynä vaan se, että haluan tutkia erilaisia asioita kyseiseltä aikakaudelta, kun se kuitenkin toimii jonkinlaisena väylänä myös oman suvun historiaan.

Lainaus
Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus :) varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

Mun on pitänyt pitkän aikaa saada luetuksi Dickerin kirjoista osa, mutta aina tuntuu menevän kirjaston kymmenet ja taas kymmenet varaukset ja uutuudet edelle. Oon tykännyt kyl niistä, mitkä oon lukenut ja minua muutenkin miellyttää se, että kirjailija on samaa ikäluokkaa kuin mitä itse on. Olen toki nähnyt varsinkin Facebookin puolella, kuinka ehkä "vanhemmat" lukijat ei niinkään ymmärrä Joël Dickerin hyvyyttä tai edes sitä, miksi mm. eräs on valikoitunut Keltaiseen kirjastoon. Itse tykkään siitä, että on myös Suomessa julkaistu teoksia, jotka ehkä toimivat myöskin nuorempien lukijoiden mielestä, ei vaan varttuneempien ihmisten osalta. Ehkä se tyyli ei iske kaikkiin, mut lopultahan se on jokaisen oma maku, joka määrittelee, millaisesta kirjallisuudesta tykkää.

Kuinka moni meinaa ensi keskiviikkona, 8.9.2021, lukea kirjoja tai kirjaa Read Hourin kunniaksi? Itse taidan lukea silloinkin, koska kuitenkin ei oo montaa päivää elämässäni, jolloin en lukisi. Ja mielestäni kuitenkin on tärkeää se, että kehitettäisiin keinoja, jolla kaikenikäiset ihmiset tarttuisivat mieluusti edelleen kirjoihin. On meinaan ollut aika surullista seurata uutisissa, kuinka mm. suomalaisten lukutaito mittareilla mitattuna mm. Pisa-tutkimuksen osalta laskenut kuin lehmän häntä tai samahan on monessa muussakin aineessa käynyt. Kuitenkin en pysty välttämättä itse ainakaan syyttämään lapsia tai nuoria siitä kokonaan, koska ehkä aikuisetkin voisi ottaa pientä vastuuta siitä. Oon meinaan avautunut eräissä keskusteluissa siitä, että kyllä Suomessa arvostetaan lukemista, jos se tehdään vaan eräiden mukaan oikein.

Lainaus
Sillä, että oikeasti hyödynnettäisiin älylaitteita ja ei myöskään väheksyttäisi lukemista, jos se tapahtuukin äänikirjojen tai e-kirjojen avulla. Ja suositeltaisiin lukemista joka on lähempänä nykyajan someaikakauden lapsia kuin 40-50-lukua ja sitä maailmankatsomusta. Ja toisaalta koulussa voisi kyllä vaatia lapsilta enemmän eikä vaan tehdä "kivoja asioita", koska valitettavan usein näkee senkin, että kun ei edes vaadita tarpeeksi tiukkana, niin ainakin fiksuimmat muksut osaa mennä rimaa hipoen vaan tarvittavalla tasolla. Ja toisaalta jo pelkästään sarjakuviin innostuminenkin saattaa ruokkia lukuintoa myöhemmässä vaiheessa, joten ei niitäkään pitäisi väheksyä. Mielestäni olisi järkevää osoittaa lapsille ja nuorille, että on aivan yksi hailee mitä luet, kunhan lukee. Oli se sit sarjakuva tai vaikka pelimaailmaan sijoittuva teos tai joku tietokirja kiinnostuksen kohteesta, ilman vanhempien morkkausintoa. Valitettavan usein kirjastossa myös kuulee näitä, että isä/äiti/isovanhempi lähinnä kommentoi, että "miksi nyt tuollaisen otat, kun pitäisi lukea fiksumpia teoksia yms..." Ei se ainakaan lukemisen intoa kasvata, jos kuulee lukevansa väärin tai vääristä aiheista tai ei niin "oikeita" kirjoja. Jostain kai sen lukemisen on kuitenkin alettava. Ja myös se kieli ei saa olla vanhempien kynnyskysymys, koska joskus se lapsi voi innostua eri kielestä kuin aikuinen lukiessaan.


Kyseinen lainaus on omaa tekstiäni keskusteluun, jossa todellakin kysyttiin arvostetaanko lukemista enää ja miten sitä saisi ehkä nuorille "vetävämpää" ja kiinnostavampaa. Ja muutoinkin keskustelussa monesta muustakin näytti siltä, että tultaisiin nykyaikaan. On meinaan aika monesti sivusta seurannut mm. kirjasuosituksia ja kummallisesti aina vähän lukevalle nuorellekin saatetaan Waltaria, Härköstä, Linnaa tai sitten ihan sarjatasoina Viisikoita tai Tarzaneita. Ei niissä vikaa ole, mutta toisaalta nykyään on niin paljon hyviä nuortenkirjoja, että melkein harmittaa aina noi vanhat suositukset, kun nykyään vois esim. suositella Angie Thomasia, Salla Simukkaa, Elina Rouhiaista, Leigh Bardugoa, Mintie Dasia, Emiko Jeania, Anniina Mikamaa ja muita hyviä kirjailijoita. Vähän toki riippuen aina siitä, mikä ihmistä ja nuorta kiinnostaa. Jos esim. urheilu, niin onhan sieltäkin hyviä kirjoja viime vuosina tehty tai jos fantasiaa niin löytyy tai vaikka näitä ns. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja käsitteleviä kirjoja yms. Itseä melkein harmittaa, ettei enää välttämättä kohdeyleisön ikäluokkaa, mitä YA-kirjallisuudella on, mutta toisaalta eipä se mua siltikään estä niitäkään lukemasta. Ja joskus tuntuu, että parhaita kirjoja löydän young adult tai new adult-puolelta. Kuten ehkä yksi tämän vuoden helmistä tähän mennessä, joka oli niin ikään Angie Thomasin uusin suomennos eli Betoniruusu. Se tosin on vielä ehkä luettava myös englanniksi, niin pystyy vertailemaan käännöksen tasokkuutta.
endless rain,fall on my heart, kokoro no kizu,let me forget, all of the hate, all of the sadness....by X- Japan

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 703
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #243 : 03.09.2021 22:38:21 »
Andrzej Sapkowskin kirjat Narrenturm ja Herran soturit ovatkin yhtä ja samaa kokonaisuutta. Onpa sotkuisesti numeroitu täällä Suomessa nämä hänen kirjansa. Tulin aivan sattumalta nyt napanneeksi kirjastosta aivan oikeat kirjat.

Olen lukenut aikaisemmin kirjat Narrenturm 1 ja Narrenturm 2. Koska koko ajan on puhuttu trilogiasta, päättelin köyhästi että seuraava ja viimeinen kirja on Narrenturm 3.

Mutta ei. Narrenturm 1 ja 2 ovatkin trilogian ensimmäinen osa.
Nyt minulla on kirjastosta lainassa Herran soturit 1 ja Herran soturit 2. Nämä ovat siis trilogian toinen osa. Nythän tämä homma alkaa selkiämään.

Sain noutaa viimein myös yhden John Grishamin kirjan, joka on ollut varauksessa viime vuoden lokakuusta saakka. Jostain syystä tuota kirjaa on ostettu koko alueelle vain muutama kappale ja jono kirjaan on ollut 16 henkilön mittainen. Mietin tässä jo viime viikolla meneekö varaukseni kohta ohi, koska se on voimassa vain vuoden.

Abarat

  • ***
  • Viestejä: 604
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #244 : 04.09.2021 04:25:34 »
Mulla on tällä hetkellä kirjaston kirjoja lainassa, mm. Ommelten välinen aika. Tosi paksu kirja... Kiinnostuin hiukan fantasiakirjoista ja lainasin lähikirjastosta 2 eri kirjasarjan avausosat. En oo jaksanu vielä uppoutua niihin. Tuntuu että kirjat on menettäny merkityksensä mun elämässä. Esim. Pappila keskellä elämää-sarjan eka osa on hyvä mutta 2.osan lukeminen on ollu jotenkin hidasta. Onko joku nyt lukenu sarjaa, varsinkin tuon 2.osan joka oli muistaakseni Postia pappilasta? Entinen innostus on nyt jotenkin kadoksissa...

Varmaan mun elämäntilanteessa on tapahtunu mullistus! Ehkä kirjojen aika on käymässä vähiin mun elämässä. Tutkin tilannetta vieläkö luen jotain kunnolla. Onko täällä joku muukin, jolla lukeminen tökkii?
« Viimeksi muokattu: 04.09.2021 04:29:26 kirjoittanut Abarat »
Smiling as she walked, she headed on past the hotel and on down Lincoln Street toward the cloud. The wavy lines in her head began to fade now, as though they had done their job by getting her out wondering until she came in sight of this blossom-cloud. She'd seen it; she had her destination.

Clive Barker-ABARAT

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 703
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #245 : 04.09.2021 09:51:40 »
Mä olen lukenut useita vuosia sitten tuon Pappila-sarjan. Tykkäsin kovasti, joskin kirjoissa alkoi lopulta toistua samat teemat vaikka tietysti uusiakin tapahtumia oli. Lämminhenkinen sarja. Toisaalta minulla on aina ollut se, että minun täytyy olla ikään kuin oikealla taajuudella vähän kaikessa mitä teen, jotta jokin asia kolahtaa eikä tunnut tylsältä. Kirjoissakin sama homma. Välillä jokin toisen tyylinen kirja puree paremmin. Huomaan että alan hermostumaan jos ensimmäisen 80 sivun aikana ei oikein tapahdu mitään ja käännekohtaa tai huipentumaa joutuu odottamaan. Yleensä kun tunnelma kirjan juonessa alkaa tiivistyä, lukeminenkin helpottuu.

mursuhilleri

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 339
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #246 : 04.12.2021 10:31:16 »
Mulla on etsinnässä yksi kirja! Kyseessä siis poikaystäväni lapsuudesta tuttu kirja, jonka nimeä hän ei muista. Muistikuvat hänellä muutenkin hieman hatarat.

Eli tässä kirjassa oli joku mies, joka vihelteli ja kulki jossain kaupungissa. Ihmiset ympärillä tappeli tai riehui tai jotain, mutta rauhoittuivat kun kuulivat tämän viheltelyn. Kyseessä kuulemma tosi lyhyt kirja, jossa on paljon isoja kuvia, mahdollisesti mustavalkoisia. Poikaystävä siis lukenut/hänelle on luettu tätä 90-luvulla.

Ollaan etsitty useaan otteeseen netistä tätä kirjaa, mutta ei olla löydetty! Ajattelin kysyä, josko täällä joku tietäisi tämän kirjan.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 6 364
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #247 : 15.03.2022 19:41:09 »
Kuuntelin juuri Heather Morrisin Kolme sisarta kirjan enkä oikein tiedä mitä ajattelisin siitä. Kirjalija on aikaisemmin kirjoittanut teokset Auschwitzin tatuoija ja Cilkan tarina joista on ollut täälläkin keskustelua :) Itsekin olen noihin molempiin tutustunut ja siksi odotukset olivat tämän uusimman kohdalla korkealla. Mutta sitten jotenkin petyin tähän. Toki tuo aihe ei ole mitenkään iloinen ja Auschwitzin tapahtumat ovat muutenkin niin kauheita että niitä on vaikea käsittää. Mutta jotenkin tuntui, että tähän ei ollut saatu enää mitään uutta vaan tarina oli yksinkertaisesti pitkitetty kertomus näiden ihmisten elämästä. Enkä sano etteikö tätä olisi pitänyt kertoa, ehdottomasti kyllä! Mutta jotenkin tästä jäi sellainen rahastuksen maku suuhun. Onko kukaan muu tätä lukenut?

Ava©flawless | Bannu©Ingrid

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Abarat

  • ***
  • Viestejä: 604
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #248 : 13.08.2022 04:50:38 »
Tietääkö joku Kathryn Nicolain kirjan Unisatuja rauhattomille aikuisille? Tyynnyttäviä tarinoita, jotka auttavat laskemaan kierroksia ja nukkumaan paremmin. Alunperin löysin tän verkkokirjastosta sattumalta, sitten lainasin sen. Löysin yllättäen Citymarketista tän kirjan ja ostin sen omaksi, kun oli viimeinen kappale. En oo lukenu kirjaa läheskään kokonaan, kun luen huolella ja pienissä paloissa. Suloisia ja lyhyitä tarinoita, oikeita tunnelmapaloja! Suosittelen jo nyt.  :)
Smiling as she walked, she headed on past the hotel and on down Lincoln Street toward the cloud. The wavy lines in her head began to fade now, as though they had done their job by getting her out wondering until she came in sight of this blossom-cloud. She'd seen it; she had her destination.

Clive Barker-ABARAT

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 134
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #249 : 13.08.2022 08:06:38 »
Abarat, minä olen kuunnellut noita äänikirjana ja ovat kyllä ihania! Lukijana on Vuokko Hovatta, joka lukee tarinat ihanan rauhallisesti. Lähes joka kerta nukahdan, ennen kuin satu loppuu. Voin siis minäkin suositella!

Vendela, en ole tuota Kolme sisarta -kirjaa lukenut, mutta ymmärrän kyllä tuon tunteen, että samat aiheet alkavat jo kyllästyttää. Luin Auschwitzin tatuoijan joskus viime tai toissa vuonna ja sen jälkeen aloin lukea kirjaa Auschwitzin kirjastinhoitaja, jonka on kirjoittanut Antonio Iturbe. Mutta tuo kirja jäi minulla kesken, kun en vaan jaksanut sitä Auschwitzin tunnelmaa enää eikä se sitten muutenkaan ollut niin erikoinen.

Itse olen nyt kesällä innostunut lukemaan dekkareita (dekkarit ja mysteerit on kiehtoneet aiempinakin kesinä, kun huomasin alla olevan viestini. Joël Dickerin uusin kirja oli kyllä hyvä!). Näissäkin on kyllä ollut hyviä ja huonoja: Nainen junassa (Paula Hawkins) oli sellainen, että teki mieli lukea kerralla loppuun, mutta sen sijaan ruotsalaisen Emelie Scheppin kirja Kadonnut poika oli ihan surkea. Kirja oli sarjan neljäs osa, mitä ei kerrottu missään kohtaa kannessa, vaan vasta sisäkannessa. Päätin kumminkin lukea, kun arvelin ettei tuo haittaa, kun kerran ei erityisesti korostettu, että kirja kuuluu sarjaan. Lisäksi kannessa mainittiin kirjailijan olevan joku ”vuoden dekkaristi” tai vastaava jo kolmatta kertaa peräkkäin, joten ajattelin kirjan olevan hyvä. Osin voi kyllä syyttää käännöstäkin siitä, että lukukokemus oli huono (ihan äärettömän kökköjä suomennoksia tuli vastaan monessa kohtaa) mutta ei kirja ollut mitenkään erityisen jännittävä, päähenkilön menneisyys oli outo, eikä muutkaan henkilöt oikein herättäneet mitään erityisiä tunteita paitsi yksi pöljä vanginvartijanainen, joka välittömästi ihastuu ensimmäiseen kuumaan vankiin, joka tuodaan sisään :D Minun kohdalla siis Emelie Scheppit saa jäädä hyllyyn, onko joku muu tykännyt?
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Elfmaiden

  • ***
  • Viestejä: 1 167
  • haaveilija
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #250 : 29.08.2022 20:26:27 »
Oletteko törmänneet todella sympaattiseen 2 kirjan sarjaan: What If It's Us (2018) ja sen jatko-osaan Here's To Us (2021)?
Becky Albertalli ja Adam Silvera ovat kirjoittaneet ne yhdessä (kumpikin on käsittääkseni varsin suosittu ja menestynyt kirjailija USA:ssa). Kirjat ovat YA eli young adults-kohderyhmälle, koska ensimmäisessä osassa nuorukaiset Arthur ja Ben ovat 16v., mutta aika paljon heitä vanhempana tykästyin silti kirjoihin todella paljon. :D Tarina alkaa siitä, kun Arthur ja Ben tapaavat postitoimistossa New Yorkin vilinässä, ja eivät saa toisiaan mielestään, joten he yrittävät löytää toisensa uudestaan... Tarina on romanttista komediaa/draamaa. Albertalli on ennen kirjailijaksi ryhtymistä työskennellyt nuorisopsykologina, ja minusta se näkyy hahmojen syvyydessä ja inhimillisyydessä. Silveran tyyliä tai taustaa en tunne, mutta hän on itse New Yorkista, ja on varmasti tuonut tarinaan paikallisnäkökulmaa (sekä mainitsi eräässä haastattelussa, että hän on saanut tarinan myötä kuvitella, millaista olisi ollut olla jo nuorena ulkona kaapista). Arthur fanittaa Broadway-musikaaleja, Ben kirjoittaa fantasiakirjaa velhoista, joten tarinassa on paljon kulttuuriviitteitä ym, joihin oli hauska uppoutua etenkin 2. lukukerralla :) Myös 2.kirjan ahmaisin ensin ja sitten luin sen nautiskelleen uudestaan. Näitä ei ole tietääkseni vielä suomennettu. Itse luin nämä Libby-ekirjaston kautta, mutta osin myös kirjastosta lainattuna fyysisenä kirjana, kun 2.osan sattui saamaan sitä kautta ensin saataville.

Becky Albertallin muista kirjoista olen osittain lukenut myös Love, Simon -sarjaa (4 osaa). Aloituskirja, Simon vs. The Homo Sapiens Agenda (2015) on todella symppis myös! Se näyttää löytyvän kirjastoista sekä suomeksi että ruotsiksikin. Kirjassa 17v. Simon käy anonyymisti sähköpostikirjeenvaihtoa toisen homopojan kanssa ja kirjeenvaihto on hänelle todella tärkeää. Kun eräs saman koulun oppilas sattumalta näkee kirjeenvaihdon, tämä alkaa kiristää Simonia kutsumaan hänet mukaan ystäväporukkansa seuraan, jotta kiristäjätyyppi pääsisi Simonin ystävän Abbyn läheisyyteen, tai muuten hän paljastaisi Simonin salatun identiteetin, jota hän ei ehkä vielä olisi valmis julkistamaan. Kirjasta on tehty myös elokuva (Minä, Simon / Love, Simon) jonka näin aivan ensimmäisenä, mutta myöhemmin huomasin, että siihen on tehty aika monia juonimuutoksia, jotta tarinasta tuli "elokuvamaisempi" ja dramaattisempi. Tykkäsin kuitenkin kirjasta erittäin paljon enemmän, sillä siinä oltiin enemmän jalat maassa. Luin myös 4.osan, ja sen myötä olen päässyt jo vähän kurkistamaan tulevaisuuteen. Nyt odottelen vielä kirjastosta siihen väliin tulevia osia, jotta saan tietää enemmän mitä siinä välillä oikein tapahtuikaan :)


USKO, TOIVO JA (POIKA)RAKKAUS

Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 101
  • ava + bannu: Ingrid
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #251 : 22.10.2022 23:11:13 »
En heti huomannut keskustelua aiheesta, mutta missä kohtaa jätätte kirjan kesken?

Olen ollut pitkään se ihminen, joka jumittaa kirjan kanssa vaikka vuoden, koska jostain syystä vaan on pakko saada se luettua. Vaikka kirja ei koskaan vastaisi mitään mun odotuksia, vaikka se olisi oikeastaan aika tylsä ja ajanhukkaa, niin on ollut tosi vaikeaa jättää kesken. Toisaalta taas samaan aikaan jätän huolettomasti kesken tv-sarjoja, joihin en koskaan palaa.

Nyt kuitenkin satuin lukemaan kirjaa, jossa tajusin sadan sivun jälkeen, että oikeastaan nämä hahmot ei kiinnosta mua ei sitten yhtään. Ja jätin kesken. Ja se tuntui oudolta, mutta samalla helpolta. Jätättekö usein kirjat kesken? Tai tuntuuko kesken jättäminen kirjoissa jotenkin oudolta? Missä kohtaa kirjan pitäisi vaan antaa mennä, jos se ei innosta?

Kai itselläni on ollut taustalla ajatus siitä, että jos kuitenkin se kirja jotenkin parantuisi, vaikka toisaalta se on välillä epätodennäköistä, että jos puoleen väliin mennessä ei ole kiinnostunut, tuskin kirja tekee ihmeparannusta toisella puoliskollakaan.
Hyppää lehtikasaan!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 703
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #252 : 24.10.2022 09:30:00 »
Missä kohtaa jätätte kirjan kesken?

Jätän kirjan kesken yleensä melko alussa, jos huomaan, että juoni alkaa heti jostain sellaisesta, joka ei miellytä. Näin kävi viime vuonna yhden aika ohuen kirjan kanssa. Alku oli kyllä sellainen, että se olisi jossain tapauksessa vanginnut lukemaan lisää. Minulla kävi niin, että "jaahas tämmöinen" ja alku oikeastaan paljasti jo, mitä koko kirja tulee olemaan.

Joillekin paksuille kirjoille olen antanut armoa 80 jopa 100 sivun verran ja jättänyt sitten kesken. Nämä ovat niitä, joissa jauhetaan ja jauhetaan ja esitellään uusia jonninjoutavia hahmoja, vaikka annetaan ymmärtää että päähenkilö jatkaa kohta matkaansa. Näissä juoni ei ole edes alkanut tai sitten sitä ei ole tai voi olettaa, että juoni on niin tylsä ja arkipäiväinen, että sitä käännekohtaa ei jaksa odottaa.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 424
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #253 : 24.10.2022 15:42:45 »
Missä kohtaa jätätte kirjan kesken?

Riippuu täysin syystä, miksi jätän kirjan kesken. Jos tekstin kieliasu, tyyli tai kerrontatapa oikeasti tökkii heti alussa, se loppui siihen saman tien. Jos taas juoni kulkee hitaasti eikä ihan nappaa, saatan lukea jonkin matkaa ja sitten vähän selata, onko se siitä muuttumassa kiinnostavammaksi ja jos näyttää lupaavalta, niin ei kun eteenpäin. Voin lukea myös vähän "pikakelauksella" loppuun tai ainakin jonkin matkaa ja sitten tarkemmin, jos alkaakin kiinnostaa.

Ennen luin aika tunnollisesti melkein joka kirjan loppuun, jos aloitin. Jossain vaiheessa oivalsin, että mitä sitä suotta, jos kuitenkin on maailma täynnä hyviä kirjoja, eikä muutenkaan ehdi lukea niistä jokaista. Ainahan voi lainata sen kirjan vaikka kirjastosta myöhemmin ja lukea joskus uudelleen, jos jäikin vaivaamaan.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Violetu

  • Tarinankertoja
  • ***
  • Viestejä: 5 277
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #254 : 24.10.2022 16:45:56 »
Missä kohtaa jätätte kirjan kesken?

Yleensä, vaikka alku ei ihan nappaisi, haluan antaa kirjalle mahdollisuuden parantua/lähteä käyntiin, joten pyrin lukemaan ainakin pari lukua tai parikymmentä sivua.
Joskus jää kesken ihan siksikin, että tajuan, ettei sillä hetkellä tunnu yksinkertaisesti hyvältä lukea jotain genreä (vaikkapa kauhua), tai siksi, että kirjassa on joku aihe/teema, josta en vaan pidä, toteutettuna tavalla josta en pidä (esim. pettäminen).
Joissain tapauksissa sitä huomaa myös jo vähän pidemmälle luettuaan, ettei yksinkertaisesti kiinnosta, mitä hahmoille tapahtuu seuraavaksi, eikä huvita edes arvailla > automattinen keskeytys.
Sitten on niitäkin, joiden kielellisen kökköyden tai kertakaikkisen tylsyyden on huomannut vasta, kun on tajunnut lukemisen vaikuttavan negatiivisesti omaan kirjoittamiseen, ja siinä kohtaa pitäisi ymmärtää keskeyttää heti🆘.

Tuollaiset "tämä on vaan väärä hetki tälle kirjalle" -kirjat saatan ottaa joskus myöhemmin lukuun "uudestaan", jos hetki vaikka olisi oikea.

 Kesken jättäminen on kyllä vaatinut opettelua, joskus nuorempana sitä puursi väkisin kirjan loppuun, vaikka olisi ollut miten huono.
Nyt olen yrittänyt vähentää siitä tulevaa epäonnistumisen tunnetta ja listaan siksi kesken jääneet kirjat myös finin lukulistaukseen perusteluineen tai ilman. (En kyllä muista nähneeni muilla kesken jääneitä listauksissa🤔).


Parhaillaan luen Kelly Quindlen - She drives me crazy, ja tää on kyllä ylittänyt odotukset. Tropeina mm. Enemies to lovers ja fake relationship. Lisäks erittäin samaistuttavaa tyttörakkautta, toksinen eksä ja mitä näitä nyt on. Lämmin suositus tälle, vaikka olen ehkä puolivälissä💕

O' valley of plenty

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 5 290
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #255 : 24.10.2022 21:42:41 »
Missä kohtaa jätätte kirjan kesken?

Jäin pohtimaan tätä kysymystä ja tulin siihen tulokseen, etten osaa kunnolla edes vastata :D Kirjoja tulee kyllä jätettyä kesken, mutta mulla ei ole mitään tiettyä kohtaa tm. jossa kohtaa lopettaisin. Riippuu ihan kirjasta. Yleensä sitten vain käy vähän niin kuin salakavalasti silleen, että kirja jää johonkin kohtaan kesken eikä vain enää innosta ottaa sitä uudestaan käteen ja lukea. Se kohta voi olla missä tahansa, joskus ihan alussa, joskus vasta monen sadan sivun jälkeen. Ja sitten käy niin, että kirjaston laina-aika loppuu, uusin ja uusimismahdollisuudetkin loppuu, enkä siltikään ole saanut luettua kirjaa loppuun eikä edes kiinnostakaan, niin siinä vaiheessa voin viimeistään todeta et joo, jää lukemattakin XD Ainakin siltä erää.
"Kylpyhuoneessa on sus, ses ja sas. Ja kylpyhuone."

Abarat

  • ***
  • Viestejä: 604
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #256 : 05.11.2022 15:10:56 »
Mitä mieltä ootte Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjasta? Mun mielestä se on kieroutuneen viihdyttävä vaikkakin itseään toistava kokonaisuus, kirjailijan tyyli on ihan omaa luokkaansa. Yritän metsästää suomennettua kirjasarjaa omaksi. Toisaalta Adlibris myy sarjaa ihan alkuperäiskielellä. Ajattelin muutenkin hieman treenata englantia.  :) Mikä kirjasarja teihin on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen?
Smiling as she walked, she headed on past the hotel and on down Lincoln Street toward the cloud. The wavy lines in her head began to fade now, as though they had done their job by getting her out wondering until she came in sight of this blossom-cloud. She'd seen it; she had her destination.

Clive Barker-ABARAT

Hilbert

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 162
  • eräänlainen runotäti
Vs: Kirjat & kirjasarjat #3
« Vastaus #257 : 05.11.2022 15:31:50 »
Mitä mieltä ootte Lemony Snicketin Surkeiden sattumusten sarjasta? Mun mielestä se on kieroutuneen viihdyttävä vaikkakin itseään toistava kokonaisuus, kirjailijan tyyli on ihan omaa luokkaansa.
Ensimmäiset osat iskivät kovin, sitten se toisto alkoi vähän puuduttaa, mutta mielenkiinto säilyi. Sarjan lopusta en kyllä pitänyt. Olisin kaivannut enemmän vastauksia ja Surkeita sattumuksia siihenkin:D Lemony Snicketin kertojanääni on ihana! Ja kun lapsille/nuorille suunnatusta kirjasarjasta löytyy viittaus mm Tukholma syndroomaan niin se onnistuu kutkuttamaan omaa pimeää huumoriani varsin hyvin.

Mikä kirjasarja teihin on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen?
Vaahteranmäen Eemeli on ollut mulle tosi tärkeä sarja, samoin Melukylän lapset värittivät ihanasti lapsuuttani. Muumeilla (alkuperäiset sarjakuvat ja kirjat!) on iso paikka sydämessäni myös, vaikka niitä luin vähän vanhempana. Terry Pratchettin Kiekkomaailma on paikka, jonne on ihana palata. En ole törmännyt moiseen fantasian, huumorin, humaaniuden ja sujuvuuden yhdistelmään muualla. Pienet Runotytöt pitäisi lukea joskus uudestaan, ja Pikku naisia maailmaankin pohdin palaavani vuosikausien jälkeen (kirjana, leffoja on tullut katottua). Susan Coolidgen Katy-sarjan oon lukenut useimmiten kirjoista, mutta tähän saaaattoi vaikuttaa, että se löytyi omasta hyllystäni :D