Kirjoittaja Aihe: Star Wars: Vakaita askeleita (valtakunnan raunioilla), k-11, Rey/Ben, ficlet  (Luettu 1229 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 083
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Vakaita askeleita (valtakunnan raunioilla)
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Star Wars
Ikäraja: k-11
Paritus: Rey/Ben
Genre: Darkfic

Summary: Ole se, joka sinusta on aina ollut tarkoitus tulla.

A/N: Kirjoitin vihdoin ja viimein ensimmäisen Star Wars-ficcini, ja siitäkin sitten muotoutui eräänlainen henkinen keskisormi uudelle trilogialle. Ei tätä kyllä fix-itiksi voi sanoa, mutta mitä jos -skenaario is strong with this one... ;D

HUOM: Spoilaa jokseenkin Rise of Skywalkeria, joten varokaa tarvittaessa.

***



Hiljaisuus tukahduttaa aistien kirjon kuin liekin sammuttavat pisarat. Rey kelluu pimeydessä vailla alkua tai loppua, eikä ajattele enää mitään, elämää tai kuolemaa, mustaa tai punaista. Hän ei kuule kenenkään ääntä, ei korota omaansa tavoittaakseen jotakuta.

Jäljellä on vain tyhjyys.

Olkaa kanssani, te kaikki...

Jäljellä on vain tyhjyys.

Kunnes äkkiä, varoittamatta, hiljaisuus hänen ympärillään alkaa kohista ja pimeyteen sekoittuu utuisuudessa leijuvia valonpilkahduksia. Rey tuntee selittämättömän läsnäolon, huomaa jälleen hengittävänsä ja tuntee miten voimat palaavat hiljalleen hänen ruumiiseensa.

Rey vetää keuhkonsa täyteen Exegolin hyytävyyttä ja on vähällä huudahtaa elämän saadessa hänestä jälleen otteen. Hän tuntee vahvat, kannattelevat kädet ja rauhoittuu, sillä joku auttaa häntä kestämään sen kaiken. Hänen ei tarvitse olla yksin.

Rey koskettaa arasti tutun nuorukaisen kasvoja ja kohtaa tämän tummat silmät. Ben Skywalker auttaa hänet pystympään ja hymyilee alakulon läpi kuin pyytäen anteeksi kaikkea, mitä heidän välillään on tapahtunut. Rey aistii muutoksen ja tiedostaa nyt todella, miten Kylo Ren on kuollut ja antanut Ben Skywalkerin nousta ansaitsemaansa kunniaan. Miten kaunista sitä onkaan katsella.

"Ben..."

Rey nojautuu nuorukaista kohti ja painaa huulensa tämän huulia vasten. Ben vastaa suudelmaan rauhallisesti kuin hilliten itseään, ja Rey kietoo kätensä tämän niskaan houkutellen tätä päästämään irti kaikesta, mikä on heidän kahden ulkopuolella. Vain heillä on merkitystä.

Päästä irti menneestä.

Rey aistii joka solullaan Benin elämänvoiman sykkivän, lepattavan kuin tuulessa väräjävä tulenliekki. Hän tavoittelee sen valoa ja lämpöä ja aistii Benin vastustelevan. Hän kallistaa päätään, syventää suudelmaa heidän välillään ja kairaa sormenkynsiään nuorukaisen hartiaan. Ben hengähtää hänen huulilleen kuin hukkuva happea tavoitellen, eikä taisteluista uupuneena saata kuin antautua hänen tahdolleen. Tämä on uhmannut kohtalon tahtoa jo monesti, mutta ei sillä kertaa.

Rey tuntee voimiensa kasvavan sydämensä sykähdyksissä. Samanaikaisesti Ben Skywalker hiipuu hänen syleilyssään.

Päästä irti kaikesta.

Ben hengittää viimeisen kerran, katsoo häntä kasvonsa epätoivon kalvamina ja vajoaa liikkumattomaksi kylmälle tantereelle. Rey silittää tämän tummia hiuksia ja sulkee silmänsä kuunnellen energiaa sisällään. Myrsky ei ole taantunut, vaan saanut uutta vimmaa raivota.

Anna menneen kuolla.

Tuuli ujeltaa aukealla saaden hiekan ja pikkukivet lennähtämään. Rey katsoo hämärää, sodan riivaamaa ympäristöään ja ottaa vakaita askeleita valtakuntansa raunioilla.

Ole se, joka sinusta on aina ollut tarkoitus tulla.

Reyn silmät hohkaavat verenpunaa.

« Viimeksi muokattu: 02.01.2020 19:27:59 kirjoittanut Maissinaksu »
"Harakka."
"Oi kyllä! Krää krää."