Kirjoittaja Aihe: Koiranheisipuu, Sirius/Remus (fluff, hurt/comfort), raapaleet 5/5, sallittu  (Luettu 3084 kertaa)

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Nimi: Koiranheisipuu
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Siskoni
Tyylilaji: fluff, hurt/comfort
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Aika kului ja aurinko sulatti huurretta koiranheisipuun punaisilta marjoilta.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Viimeinkin jotain valmistuu pöytälaatikosta tänne asti, jee! Tämä ei alun perin ollut mikään raapalesarja, vaan oneshot, johon oli yön pimeinä tunteina tullut ahdettua sellainen määrä kliseistä höttöä, että oli pakko tehdä jotain. Suoritin karsintaa, poistin ja lisäsin, kääntelin ja vääntelin ja tällainen tuli. Höttöä varmasti jäi, mutta kuulunee asiaan, jos tarkoituksena oli kirjoitella fluffyista täysikuun jälkeistä hurt/comfortia. Julkaisen nämä nyt kaikki kerralla, kun näitä tuli vain viisi, sata sanaa kukin.

Koiranheisipuu

1.

Remus heräsi aamun sarastaessa kylmältä ja pölyiseltä lattialta. Yhtä aikaa hänen tajuntaansa iskivät helpotus (se oli ohi) ja sekavat muistot yöllisestä muodonmuutoksesta. Uudet naarmut ja ruhjeet löivät häntä kivulla, heikotuksen aaltojen keinuttaessa samalla lattiaa. Remusta oksetti ja hänen oli suljettava silmänsä, jotta pyöriminen lakkaisi. Hetki vielä tässä, hän päätti, eikä olisi muuta voinutkaan.

Remus hengitti kylmää ilmaa ja pölyä, uloshengitys melkein huurusi ja kun hän hetken kuluttua tunsi olonsa vähän paremmaksi, hän uskalsi nousta istumaan. Hieman entistä arpisempana (ja valtavan nälkäisenä, hän tajusi kuullessaan mahansa murisevan) hän noukki repaleisen kaapunsa lattialta, pukeutui ja valmistautui lähtemään.

Mutta hän ei ollutkaan yksin.

2.

Remus huomasi tuijottavansa suurta mustaa koiraa, joka tunki päänsä sisään ovenraosta. Koira alkoi astella häntä kohti, mutta Remuksen hämmästykseksi se yhtäkkiä kasvoi pituutta, sen turkki ja häntä katosivat ja samassa hän huomasi katselevansa koiran sijasta pitkänhuiskeaa mustatukkaista nuorukaista.

”Sirius!” Remus huudahti, ääni pölystä käheänä.
”Kuutamo”, Sirius vastasi virnistäen, mutta vakavoitui huomatessaan, ettei Remus voinut hyvin. ”Oletko kunnossa? Näytät nimittäin aika kamalalta.”
”Olen”, Remus henkäisi, hän melkein pystyi ällistykseltään unohtamaan kivun – kuukausien, jopa vuosien työ näytti tulleen Siriuksen kohdalla päätökseen, hän oli –

”Animaagi”, Remus sanoi. ”Sinä olet animaagi – sinä onnistuit!”
”Niin”, Sirius sanoi, hymyillen leveästi. ”Tulin hakemaan sinua.”

Remus hymyili takaisin.

3.

”Näytä, miten se tapahtuu.”

Sirius joutui keskittymään kovasti (aloittelevalta animaagilta muuttuminen vaati selvästi voimia) mutta pian hän hyppeli koirana Remuksen ympärillä, nostattaen tomupilviä ilmaan. Remus yski ja nauroi, kun Sirius muuttui takaisin, riemukkaana onnistumisestaan, vaikka kello oli tuskin kuusi aamulla. 

Sirius joutui tukemaan häntä, kun he lähtivät portaita alas kohti tunnelia. Remusta nolotti, mutta häntä huimasi edelleen ja salaa hän nautti tilanteen tuomasta läheisyydestä: Sirius oli lämmin häntä vasten ja tuoksui sateenraikkaalta havumetsältä, johon oli sekoittunut ripaus uutta, koiramaista hajua.

”Pomfrey kyllä ihmettelee, miten jaksoin raahautua omin voimineni takaisin”, Remus mutisi. Siriuksen käsi liikahti hänen vyötäröllään.
”Antaa ihmetellä”, Sirius sanoi.

4.

Tunnelin suulla Sirius läimäytti puunjuuren kohoumaa ja tällipajun raivoisa huiskiminen lakkasi. Sirius tarttui Remuksen käteen ja veti hänet ylös. He raahautuivat kauemmas tällipajusta kohti linnalle johtavaa polkua. Sen reunassa kasvoi koiranheisipuu, muutama talven yli säilynyt punainen marja edelleen oksissaan.

”Seis”, Remus sanoi yhtäkkiä ja nojasi käsillään polviinsa, riiputtaen päätään alaspäin. ”Pakko pysähtyä hetkeksi.” Nälkä ja heikotus pistivät hänen näkönsä sumenemaan, ja pitkäjalkainen Sirius kulki liian nopeasti ahtaasta tunnelista päästyään. Remus hengitti varhaisen kevään raikkautta ja antoi kalpeiden auringonsäteiden lämmittää. Hän olisi tarvinnut vahvistavan lääkkeensä tai edes palan suklaata, mutta kumpaakaan ei ollut.

Oli vain Siriuksen käsi, joka silitti hänen selkäänsä.

5.

Remus unohti hengittää. Hänellä oli aavistuksia, mutta uskalsiko niihin luottaa? Ei täysikuun jälkeen, ei heikkona ja kipeänä, kun häntä pyörrytti jo valmiiksi, ilman Siriustakin.

Käden liike pysähtyi.

”Jaksatko?” Sirius kysyi huolestuneena. ”Pitäisikö minun hakea joku?”
”Ei”, Remus sanoi ja nousi, hitaasti, jottei pahoinvointi palaisi. Häntä inhotti olla tällainen Siriuksen edessä, vaikka toinen oli nähnyt hänet sairaana monta kertaa. Remus pelkäsi katsoa Siriusta silmiin, mutta katsoi kuitenkin, hymyillen rohkaisevasti, yhtä paljon itselleen kuin Siriukselle. ”Mennäänkö?”

Sirius veti hänet lähelleen, halasi lempeästi. Rakastavasti, Remus tajusi.

”Kohta”, Sirius sanoi. Aika kului ja aurinko sulatti huurretta koiranheisipuun punaisilta marjoilta.

Remuksellakaan ei ollut enää kiire.

Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 814
Ai että, tämä oli mukavaa luettavaa. Minulle tämä parivaljakko ei ole kliseinen, koska en ole tullut lukeneeksi heistä paljoakaan. Nyt olen tyytyväinen että tulin lukeneeksi juuri tämän. En ole tainnut koskaan lukea siitä, kuinka Sirius ensimmäisiä kertoja onnistuu omassa muodonmuutoksessaan ja hetkestä, jolloin Remus on ensimmäistä kertaa todistamassa tällaista hetkeä. Iso musta koira oli varmaan hyvinkin ystävällinen kun Remus ei ehtinyt säikähtää.

Paljon olet saanut mahtumaan hienoa kuvailua näihin lyhyisiin pätkiin. Ja kaikki ne täydentävät kerrottua.
Lainaus
Uudet naarmut ja ruhjeet löivät häntä kivulla...


ja
Lainaus
hengitti kylmää ilmaa ja pölyä...

Tunneli (Rääkyvään röttelöön), Tylypahka, Tällipaju, Pomrey. Kaiken olet saanut mahtumaan tänne joka kertoo missä ollaan ja milloin ollaan, eli nuoret ovat koululla. Pidin kovasti myös otsikosta "Koiranheisipuu" ja olipa tosiaan päässyt tämäkin puu fikkiin. Siellä se kasvaa. Ja palaat siihen tuossa lopussakin vielä uudelleen.

Tätä oli kiva lukea, kun tämä oli sellainen "tasapainoinen ja kokonainen paketti." Miten kummassa voisin sen paremmin sanoa. Tämä vain oli näin hyvä, en kaivannut mitään muuta. Tässä oli kaikki oleellinen.  :)

Mukavaa syksyn alkua.
« Viimeksi muokattu: 10.09.2019 10:26:59 kirjoittanut Fairy tale »

Avaruuspiraatti

  • varattua puraisi
  • ***
  • Viestejä: 2 249
En nyt oikein osaa kommentoida mitään järkevää, mutta halusin kuitenkin käydä huikkaamassa, että luin tämä ja pidin tästä kovasti ♥ Muodonmuutos-H/C on aina makoisaa luettavaa ja tuo Siriuksen (ja Remuksenkin) onni tuosta muodonmuutoksen onnistumisesta tasapainoitti ihanasti muuten aika kurjaa tilannetta. Kiitos lukupalasta! ^-^

"I am as constant as a northern star."
"Constantly in the darkness, where's that at?"

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 351
Huomasin tämän eilen illalla, mutta olin niin väsynyt että päätin säästää tämän virkeimpiin silmiin. Tämä oli oikein ihana! Minulle tuo täydenkuun jälkeinen torpe on ehkä yksi suosikeista ja voisin lukea näitä tämmöisiä ficcejä vaikka kuinka, sillä h/c näiden kahden välillä on ♥ :)

Olit pilkkonut tämän kivasti rapsuiksi, mikä toimi oikein hyvin. Jokainen rapsu oli sopiva, napakka kokonaisuus mutta kuitenkin samaan aikaan tarina eteni jouhevasti. Tuolla oli paljon kauniita lauseita ja ajatuksia joista tykkäsin, kuten: Oli vain Siriuksen käsi, joka silitti hänen selkäänsä. ja lopetus Remuksellakaan ei ollut enää kiire. Suloisen toiveikas loppu josta jokainen voi itse lähteä rakentamaan näiden kahden tulevaisuutta. Todella onnistunutta!

Kiitos näistä, oli ilo lukea :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Yhteisesti: kiitos hurjan paljon kommenteista, ette uskokaan, miten paljon ilahduin niistä (varsinkin, kun tosiaan itsellä on tähän asti jäänyt kaikki tekstit sinne pöytälaatikkoon ja vähän jännittää julkaista mitään, kun pelkään, ettei ne ole tarpeeksi hyviä). Ja eritoten ilahdutti saada kommentteja juuri teiltä, kun pidän kaikkien teidän kirjoituksista niin kovasti ♥

Fairy tale: Enpä muista itsekään lukeneeni Siriuksen (tai muidenkaan) ensimmäisestä muodonmuutoksesta. Jostain tuli idea tähän ja tietysti ideaan kuului myös Remuksen hakeminen Röttelöstä, koska myöhemminhän animaagikaverukset olivat hänen mukanaan siellä aina täysikuuöinä. Hienoa, jos tarina vaikutti tasapainoiselta: raapalemittaisissa pätkissä ei pysty selittämään ihan kaikkea auki, mutta luotin siihen, että lukijat kyllä ymmärtää. Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa syksyä sinulle myös ♥

Avaruuspiraatti: Voih, kaikenlaiset kommentit ilahduttaa ja on ihanaa kuulla, että pidit ♥ Olen samaa mieltä muodonmuutos-H/C:sta, parasta!

Vendela: Minäkin voisin lukea vaikka kuinka paljon Sirius/Remusta, se on ehkä kaikkien aikojen suosikkiparitukseni, vaikka monista muistakin toki pidän. Ihanaa, että pidit tästä ja nuo poimimasi kohdat olivat omatkin lempparini. Ja hyvä asia on myös se, että raapaleiksi jakaminen toimi, huomasin nimittäin kirjoittaessa, että se auttoi hyvin tiivistämään ja jättämään jäljelle vain olennaisen, kun sataan sanaan per osa ei kerta kaikkiaan mahdu mitään ylimääräistä. Kiitos kommentistasi, se todella lämmitti sydäntä ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Pura

  • demjin
  • ***
  • Viestejä: 1 183
  • brick by brick
Terveisiä kommenttikampanjasta! <3

Minulla oli vaikeuksia valita, ja lopulta tartuin listauksestasi vaan ekaan kivannäköiseen ficciin, ja valinta osui kyllä nappiin! <3 Rakastan tätä paria mutta jotenkin olen lukenut heistä loppujenlopuksi tosi vähän. Tällä ficillä on hyvä aloittaa asian korjaus!

Tykkään kovasti siitä, että tämä koostuu samanpituisista pienistä pätkistä, se jotekin rytmittää mukavasti ja sopii tunnelmaan. Teksti vaikuttaa muutenkin hiotulta ja hienosti rakennetulta, onnistut sanomaan hyvin pienellä sanamäärällä hyvin paljon. Maalaat kuvan pölyisestä talosta ja vaikeasta matkasta takaisin linnaan tosi elävästi, ja myös poikien varovaiset tunteet pääsevät loistamaan yksinkertaisen kauniisti kuvattuina. <3 Hurt/comfort on muutenkin ihan suosikkigenreni ja se tuntuu sopivan siulle kirjoittajana tosi hyvin, kirjoitat sitä aivan ihanasti.

Lainaus
Remus pelkäsi katsoa Siriusta silmiin, mutta katsoi kuitenkin, hymyillen rohkaisevasti, yhtä paljon itselleen kuin Siriukselle. ”Mennäänkö?”
Tämä oli suosikkikohtani, niin ihana rohkea Remus <3 Ja heti perään hellä halaus Siriukselta, voi itku :'( <3<3

Pidin tästä tosi paljon, kiitos kun kirjoitit! <3
look at the birds. even flying
is born
out of nothing
                            -- li-young lee

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Pura, ihanaa ja samaan aikaan jännittävää, kun tulit tarttuneeksi tähän ensimmäiseen Finissä koskaan julkaisemaani ficciin :D sittemmin pöytälaatikosta on tullut laitettua tänne paljon muutakin ja olen kyllä tosi iloinen, että uskalsin laittaa tämän (ja ne muut) tänne ja aktivoida kirjoitusharrastuksen :) ihana kuulla, että nämä toimivat hyvin niin rakenteeltaan kuin tunnelmaltaan ja kiva kuulla myös suosikkiyksityiskohtiasi! Hurt/comfort on kyllä yksi minunkin suosikkigenreistäni ja minusta se sopii Sirius/Remukseen vielä aivan erikoisen hyvin. Kiitos ihanasta kommentista ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 6 797
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Mulla oli näitä lukiessa kyllä joku pahemman luokan lukihärö :D Otsikon luin varmaan sata kertaa Koiranreisiluuksi ja muuksi vastaavaksi, ja sitten minun lukutaitoni oli sitä mieltä, että Sirius nostattaeli tuomiopäiviä ilmaan ja tuoksui sateenkaarilta 😂😂 Mulla olikin näiden lukeminen alkuun aikamoista säätöä ja omille mokilleni tuli naureskeltua, mutta se ei estänyt mua huomaamasta tämän pehmeyttä. On se hyvä, ettei Remuksen tarvitse olla yksin vaan hänellä on Sirius rinnallaan. Oli ilo lukea heidän yhteisestä hetkestään (väkisinkin herää myös pieni uteliaisuus, että mitä höttöä oletkaan siivonnut väleistä pois :D).

En myöskään muista aiemmin lukeneeni ficiä, jossa joku olisi onnistunut eläimeksi muuttumisessa ensimmäistä kertaan (jostain syystä se on jo aina vähän niin kuin "vanha juttu", että tietty osataan ja onnistutaan), ja tuli hymy huulille tuossa, kun Sirius siinä onnistui ja sitten esitteli taitoaan Remukselle. Taisi saada Remuskin vähän paremman olon voidessaan keskittyä siihen ja iloita Siriuksen kanssa, ettei tarvitse vain miettiä omaa kurjaa oloaan.

Lainaus
Oli vain Siriuksen käsi, joka silitti hänen selkäänsä.
Tämä kuulosti samaan aikaan sekä niin ihanalta ja lohdulliselta että surkealta ja lohduttomalta, että äää mun sydän menee ihan myttyyn. Uskallan kuitenkin ajatella, että vaikka Remus olisikin kaivannut lääkettään tai suklaapalaa, kyllä Siriuksen silittävä käsi tuo varmasti sekin helpotusta oloon omalla tavallaan.

Lainaus
Remuksellakaan ei ollut enää kiire.
Tää loppu oli aivan ihana ♥ Yksinkertaista, ja siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan niin täydellisen kaunista ja suloista. Päälle päätteeksi jää tyyni ja pehmeä olo näiden lukemisesta :3

セサミ思い出して
 麗しの意志を
セサミ踏み入って
 刻んでその意志を

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Larjus, voi apua noita lukihäiriöitäsi, nauroin ääneen :D onneksi tämä nyt ei ihan liian kryptinen ollut kuitenkaan, vaan sanat löysivät oikean merkityksen! Se alkuperäinen höttöpitoisempi versio taisi sisältää vähän enemmän halailua ja pussailua, mutta totesin sitten, että lyhyempi parempi ja säästin suuteloinnit muihin tarinoihin ;) Ihanaa kuulla noita lempparikohtiasi ja että ne onnistuivat vähän rusentamaan sydäntä, sehän on tarinoissa kaikkein parasta ainakin minun mielestäni. Kiitos ihanasta kommentista, et uskokaan, miten paljon se piristi raskasta viikkoa ♥
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 848
  • 🇺🇦
Kommenttijunailussa kehotettiin lukemaan hurt/comfortia. Jostain syystä ajattelin, että Thelinalla on varmaan sitä genreä -- ja näköjään olin oikeassa, sillä heti listauksen ensimmäinen ficci täytti määritelmän. :) Ja kun se sattui olemaan Sirius/Remusta tokihan minun piti lukea! Onko tämä ehkä aivan ensimmäinen julkaisemasi ficci?

Hymyilin kun tajusin, että ficin nimi on Koiranheisipuu ja että tarina kertoo, miten Sirius on oppinut muuttumaan koiraksi! Se että tällipajun lähettyvillä kasvoi koiranheisi loi lempeästi kohtalonomaista tunnelmaa, kun pihalla kasvoi sekä Siriuksen että Remuksen salaisuudet paljastavat puut. Tarinaa oli mukava lukea: pidin erityisesti siitä, miten sulkujen ja kursiivin avulla toit esille Remuksen huteraa ja haparoivaa oloa ja mielentilaa. Ilmaus hieman entistä arpisempana kuvaa hienosti ja ytimekkäästi Remuksen täysikuukokemusta. Pidin myös huomiosta, että aloittelevalta animagilta muodonmuutos vie enemmän voimia. :)

Lainaus
Remusta nolotti, mutta häntä huimasi edelleen ja salaa hän nautti tilanteen tuomasta läheisyydestä: Sirius oli lämmin häntä vasten ja tuoksui sateenraikkaalta havumetsältä, johon oli sekoittunut ripaus uutta, koiramaista hajua.

Tämä on kenties lempikohtani! Tuo on kiinnostavaa, miten Siriukseen jää ripaus koiraa ihmishahmossakin. Pidin myös siitä, miten Siriuksen muodonmuutos syvensi hänen suhdettaan Remukseen niin, että suhdekin muutti muotoaan.

Kiitokset tästä!

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
marieophelia, kiva että eksyit kommenttijunan kautta tutkimaan listaustani :) hurt/comfort on kyllä yksi suosikkigenreistäni! Tämä tosiaan on ensimmäinen julkaisemani ficci, vaikka ei ehkä ihan ensimmäinen, joita pitkä tauon jälkeen kirjoitin. Haudoin monia pöytälaatikossani, kunnes rohkaistuin julkaisemaan lopulta :D Ihanaa kuulla, että pidit tästä ja olipa osuva ja ihana huomio, että pihalla kasvoi sekä Siriuksen että Remuksen salaisuudet paljastavat puut ♥ Kiitos kovasti kommentista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 580
  • ava by Ingrid
Kommenttiarpajaisista hei!

Kauniit raapaleet olivat nämä. Jotenkin hellyttävää, kun Sirius oli halunnut heti muodonmuutoksen opittuaan mennä Remuksen luo (oletan, että James ei vielä ihan ollut oppinut omaa muotoaan). Tykkään aina siitä, kun tulee esille, että Pomfrey ja Dumbledore tiesivät, että Remus käyttää Rääkyvää Röttelöä ihmissusi muutoksiinsa. Se jotenkin liittää koko homman vahvemmin todellisuuteen, en osaa oikein selittää. Ihana, kun kaikki on vielä kevyttä ja kokeilevaa, onneksi molemmilla näyttää olevan tunteita toisiaan kohtaan.

Kiva, kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)                       
                            

                

                    
      
          

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 642
Kelsier, kuvittelin tässä Siriusta kuin innokkaaksi koiraksi, joka hän tietysti onkin :D totta kai hän haluaa heti kertoa Remukselle ja ajattelin myös, että ehkä James ei vielä ollut onnistunut, muuten olisi ehkä ollut vaikea olla ottamatta häntä mukaan Remuksen luo :D minustakin on kivaa, jos tarinaa sidotaan canoniin pienillä yksityiskohdilla. Kiitos kommentista!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥