Kirjoittaja Aihe: Koiranheisipuu, Sirius/Remus (fluff, hurt/comfort), raapaleet 5/5, sallittu  (Luettu 498 kertaa)

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Nimi: Koiranheisipuu
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Siskoni
Tyylilaji: fluff, hurt/comfort
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Aika kului ja aurinko sulatti huurretta koiranheisipuun punaisilta marjoilta.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Viimeinkin jotain valmistuu pöytälaatikosta tänne asti, jee! Tämä ei alun perin ollut mikään raapalesarja, vaan oneshot, johon oli yön pimeinä tunteina tullut ahdettua sellainen määrä kliseistä höttöä, että oli pakko tehdä jotain. Suoritin karsintaa, poistin ja lisäsin, kääntelin ja vääntelin ja tällainen tuli. Höttöä varmasti jäi, mutta kuulunee asiaan, jos tarkoituksena oli kirjoitella fluffyista täysikuun jälkeistä hurt/comfortia. Julkaisen nämä nyt kaikki kerralla, kun näitä tuli vain viisi, sata sanaa kukin.

Koiranheisipuu

1.

Remus heräsi aamun sarastaessa kylmältä ja pölyiseltä lattialta. Yhtä aikaa hänen tajuntaansa iskivät helpotus (se oli ohi) ja sekavat muistot yöllisestä muodonmuutoksesta. Uudet naarmut ja ruhjeet löivät häntä kivulla, heikotuksen aaltojen keinuttaessa samalla lattiaa. Remusta oksetti ja hänen oli suljettava silmänsä, jotta pyöriminen lakkaisi. Hetki vielä tässä, hän päätti, eikä olisi muuta voinutkaan.

Remus hengitti kylmää ilmaa ja pölyä, uloshengitys melkein huurusi ja kun hän hetken kuluttua tunsi olonsa vähän paremmaksi, hän uskalsi nousta istumaan. Hieman entistä arpisempana (ja valtavan nälkäisenä, hän tajusi kuullessaan mahansa murisevan) hän noukki repaleisen kaapunsa lattialta, pukeutui ja valmistautui lähtemään.

Mutta hän ei ollutkaan yksin.

2.

Remus huomasi tuijottavansa suurta mustaa koiraa, joka tunki päänsä sisään ovenraosta. Koira alkoi astella häntä kohti, mutta Remuksen hämmästykseksi se yhtäkkiä kasvoi pituutta, sen turkki ja häntä katosivat ja samassa hän huomasi katselevansa koiran sijasta pitkänhuiskeaa mustatukkaista nuorukaista.

”Sirius!” Remus huudahti, ääni pölystä käheänä.
”Kuutamo”, Sirius vastasi virnistäen, mutta vakavoitui huomatessaan, ettei Remus voinut hyvin. ”Oletko kunnossa? Näytät nimittäin aika kamalalta.”
”Olen”, Remus henkäisi, hän melkein pystyi ällistykseltään unohtamaan kivun – kuukausien, jopa vuosien työ näytti tulleen Siriuksen kohdalla päätökseen, hän oli –

”Animaagi”, Remus sanoi. ”Sinä olet animaagi – sinä onnistuit!”
”Niin”, Sirius sanoi, hymyillen leveästi. ”Tulin hakemaan sinua.”

Remus hymyili takaisin.

3.

”Näytä, miten se tapahtuu.”

Sirius joutui keskittymään kovasti (aloittelevalta animaagilta muuttuminen vaati selvästi voimia) mutta pian hän hyppeli koirana Remuksen ympärillä, nostattaen tomupilviä ilmaan. Remus yski ja nauroi, kun Sirius muuttui takaisin, riemukkaana onnistumisestaan, vaikka kello oli tuskin kuusi aamulla. 

Sirius joutui tukemaan häntä, kun he lähtivät portaita alas kohti tunnelia. Remusta nolotti, mutta häntä huimasi edelleen ja salaa hän nautti tilanteen tuomasta läheisyydestä: Sirius oli lämmin häntä vasten ja tuoksui sateenraikkaalta havumetsältä, johon oli sekoittunut ripaus uutta, koiramaista hajua.

”Pomfrey kyllä ihmettelee, miten jaksoin raahautua omin voimineni takaisin”, Remus mutisi. Siriuksen käsi liikahti hänen vyötäröllään.
”Antaa ihmetellä”, Sirius sanoi.

4.

Tunnelin suulla Sirius läimäytti puunjuuren kohoumaa ja tällipajun raivoisa huiskiminen lakkasi. Sirius tarttui Remuksen käteen ja veti hänet ylös. He raahautuivat kauemmas tällipajusta kohti linnalle johtavaa polkua. Sen reunassa kasvoi koiranheisipuu, muutama talven yli säilynyt punainen marja edelleen oksissaan.

”Seis”, Remus sanoi yhtäkkiä ja nojasi käsillään polviinsa, riiputtaen päätään alaspäin. ”Pakko pysähtyä hetkeksi.” Nälkä ja heikotus pistivät hänen näkönsä sumenemaan, ja pitkäjalkainen Sirius kulki liian nopeasti ahtaasta tunnelista päästyään. Remus hengitti varhaisen kevään raikkautta ja antoi kalpeiden auringonsäteiden lämmittää. Hän olisi tarvinnut vahvistavan lääkkeensä tai edes palan suklaata, mutta kumpaakaan ei ollut.

Oli vain Siriuksen käsi, joka silitti hänen selkäänsä.

5.

Remus unohti hengittää. Hänellä oli aavistuksia, mutta uskalsiko niihin luottaa? Ei täysikuun jälkeen, ei heikkona ja kipeänä, kun häntä pyörrytti jo valmiiksi, ilman Siriustakin.

Käden liike pysähtyi.

”Jaksatko?” Sirius kysyi huolestuneena. ”Pitäisikö minun hakea joku?”
”Ei”, Remus sanoi ja nousi, hitaasti, jottei pahoinvointi palaisi. Häntä inhotti olla tällainen Siriuksen edessä, vaikka toinen oli nähnyt hänet sairaana monta kertaa. Remus pelkäsi katsoa Siriusta silmiin, mutta katsoi kuitenkin, hymyillen rohkaisevasti, yhtä paljon itselleen kuin Siriukselle. ”Mennäänkö?”

Sirius veti hänet lähelleen, halasi lempeästi. Rakastavasti, Remus tajusi.

”Kohta”, Sirius sanoi. Aika kului ja aurinko sulatti huurretta koiranheisipuun punaisilta marjoilta.

Remuksellakaan ei ollut enää kiire.


Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 424
Ai että, tämä oli mukavaa luettavaa. Minulle tämä parivaljakko ei ole kliseinen, koska en ole tullut lukeneeksi heistä paljoakaan. Nyt olen tyytyväinen että tulin lukeneeksi juuri tämän. En ole tainnut koskaan lukea siitä, kuinka Sirius ensimmäisiä kertoja onnistuu omassa muodonmuutoksessaan ja hetkestä, jolloin Remus on ensimmäistä kertaa todistamassa tällaista hetkeä. Iso musta koira oli varmaan hyvinkin ystävällinen kun Remus ei ehtinyt säikähtää.

Paljon olet saanut mahtumaan hienoa kuvailua näihin lyhyisiin pätkiin. Ja kaikki ne täydentävät kerrottua.
Lainaus
Uudet naarmut ja ruhjeet löivät häntä kivulla...


ja
Lainaus
hengitti kylmää ilmaa ja pölyä...

Tunneli (Rääkyvään röttelöön), Tylypahka, Tällipaju, Pomrey. Kaiken olet saanut mahtumaan tänne joka kertoo missä ollaan ja milloin ollaan, eli nuoret ovat koululla. Pidin kovasti myös otsikosta "Koiranheisipuu" ja olipa tosiaan päässyt tämäkin puu fikkiin. Siellä se kasvaa. Ja palaat siihen tuossa lopussakin vielä uudelleen.

Tätä oli kiva lukea, kun tämä oli sellainen "tasapainoinen ja kokonainen paketti." Miten kummassa voisin sen paremmin sanoa. Tämä vain oli näin hyvä, en kaivannut mitään muuta. Tässä oli kaikki oleellinen.  :)

Mukavaa syksyn alkua.
« Viimeksi muokattu: 10.09.2019 10:26:59 kirjoittanut Fairy tale »

Avaruuspiraatti

  • ryöväriruhtinas
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 314
En nyt oikein osaa kommentoida mitään järkevää, mutta halusin kuitenkin käydä huikkaamassa, että luin tämä ja pidin tästä kovasti ♥ Muodonmuutos-H/C on aina makoisaa luettavaa ja tuo Siriuksen (ja Remuksenkin) onni tuosta muodonmuutoksen onnistumisesta tasapainoitti ihanasti muuten aika kurjaa tilannetta. Kiitos lukupalasta! ^-^

Vendela

  • Teeholisti
  • ***
  • Viestejä: 1 476
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Huomasin tämän eilen illalla, mutta olin niin väsynyt että päätin säästää tämän virkeimpiin silmiin. Tämä oli oikein ihana! Minulle tuo täydenkuun jälkeinen torpe on ehkä yksi suosikeista ja voisin lukea näitä tämmöisiä ficcejä vaikka kuinka, sillä h/c näiden kahden välillä on ♥ :)

Olit pilkkonut tämän kivasti rapsuiksi, mikä toimi oikein hyvin. Jokainen rapsu oli sopiva, napakka kokonaisuus mutta kuitenkin samaan aikaan tarina eteni jouhevasti. Tuolla oli paljon kauniita lauseita ja ajatuksia joista tykkäsin, kuten: Oli vain Siriuksen käsi, joka silitti hänen selkäänsä. ja lopetus Remuksellakaan ei ollut enää kiire. Suloisen toiveikas loppu josta jokainen voi itse lähteä rakentamaan näiden kahden tulevaisuutta. Todella onnistunutta!

Kiitos näistä, oli ilo lukea :)

Vendela


I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Yhteisesti: kiitos hurjan paljon kommenteista, ette uskokaan, miten paljon ilahduin niistä (varsinkin, kun tosiaan itsellä on tähän asti jäänyt kaikki tekstit sinne pöytälaatikkoon ja vähän jännittää julkaista mitään, kun pelkään, ettei ne ole tarpeeksi hyviä). Ja eritoten ilahdutti saada kommentteja juuri teiltä, kun pidän kaikkien teidän kirjoituksista niin kovasti ♥

Fairy tale: Enpä muista itsekään lukeneeni Siriuksen (tai muidenkaan) ensimmäisestä muodonmuutoksesta. Jostain tuli idea tähän ja tietysti ideaan kuului myös Remuksen hakeminen Röttelöstä, koska myöhemminhän animaagikaverukset olivat hänen mukanaan siellä aina täysikuuöinä. Hienoa, jos tarina vaikutti tasapainoiselta: raapalemittaisissa pätkissä ei pysty selittämään ihan kaikkea auki, mutta luotin siihen, että lukijat kyllä ymmärtää. Kiitos ihanasta kommentista ja mukavaa syksyä sinulle myös ♥

Avaruuspiraatti: Voih, kaikenlaiset kommentit ilahduttaa ja on ihanaa kuulla, että pidit ♥ Olen samaa mieltä muodonmuutos-H/C:sta, parasta!

Vendela: Minäkin voisin lukea vaikka kuinka paljon Sirius/Remusta, se on ehkä kaikkien aikojen suosikkiparitukseni, vaikka monista muistakin toki pidän. Ihanaa, että pidit tästä ja nuo poimimasi kohdat olivat omatkin lempparini. Ja hyvä asia on myös se, että raapaleiksi jakaminen toimi, huomasin nimittäin kirjoittaessa, että se auttoi hyvin tiivistämään ja jättämään jäljelle vain olennaisen, kun sataan sanaan per osa ei kerta kaikkiaan mahdu mitään ylimääräistä. Kiitos kommentistasi, se todella lämmitti sydäntä ♥