Kirjoittaja Aihe: Mies ja takki || S, paritukseton  (Luettu 1408 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 397
Mies ja takki || S, paritukseton
« : 15.03.2016 20:39:16 »
Nimi: Mies ja takki
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Tyyli: draama, paritukseton, lapsen näkökulma
Varoitukset: viittauksia pedofiliaan
Yhteenveto: Takki oli kiehtova, ei ainoastaan minun mielestäni vaan jokaisen muunkin lapsen, joka sen näki.

Osallistuu: Kirjoita & kommentoi, Kirjoitusterttu (originaali)

A/N Ajatus lähti valtavasta takista, jonka sisältä saattoi löytää vaikka mitä kivaa.


Mies ja takki

Sillä miehellä oli valtaisa takki. Se ylettyi polviin asti, oli musta ja villainen. Se oli hartioista vähän liian iso ja hihoista vähän liian pitkä, mutta mies olikin todella hontelo. Hänellä oli veikeä musta hattu päässään ja lyhyt ruskea pukinparta, jota hän siveli hymyillessään ystävällisesti kulmakunnan lapsille.

Takki oli kiehtova, ei ainoastaan minun mielestäni vaan jokaisen muunkin lapsen, joka sen näki. Se kohoili ja pullisteli erikoisista kohdista, ja siitä kuului välillä erikoisia äännähdyksiä ja näkyi epätavallista liikehdintää. Se oli taiottu, olimme kaikki varmoja siitä. Ja ystävällinen mies aukaisi sen mielellään ja näytti meille sen lukuisia taskuja, työnsi satunnaisesti kätensä jostain sisään ja sen palatessa taas silmiemme eteen sormet puristivat pehmeänmakuisia tikkukaramelleja.

Kyllähän äidit olivat kieltäneet meitä juttelemasta vieraiden setien kanssa, mutta tämä setä oli niin ystävällinen, kiltti ja hauska, ettei hänestä ollut mitään vaaraa. Ja kyllä me hänestä äideillemmekin kerroimme, ja he tulivat yhdessä katsomaan ja tervehtimään miestä ja toteamaan, että tämä tosiaan oli kunnollinen tapaus eikä mikään lampaaksi pukeutunut susihukka. Niin äiti sanoi, vaikken oikein ymmärtänytkään, miten susi voisi olla lammas, kun susi oli susi ja lammas vain lammas.

Mies istui usein katumme pienessä puistikossa, jossa oli suuria tammipuita ja pari vanhaa kiikkukeinua, joissa otimme aina kilpaa vauhtia ja heitimme kenkää. Hänen asuttamansa penkki oli raihnainen ja sen vanha vihreä maali halkeili, mutta puulaudat olivat vielä ehjät ja kannattelivat hänen hentoa painoaan hyvin – ja meidän lasten, sillä ensirohkaisun jälkeen emme malttaneet koskaan jättää häntä rauhaan.

Takki oli se, joka kutsui meitä luokseen. Se kuiskaili hiljaa jokaisen korvassa ja hymyili iloisesti, heilautti helmaansa ja nostatti kaulustaan. Se hurisi ja kurisi, naksahteli ja käklätti. Ja joka kerta mies avasi sen, työnsi kätensä johonkin taskuun ja kaivoi jotain jännittävää ulos. Ei koskaan samanlaisia, ei, asiat ja esineet olivat aina erilaisia ja vaihtelevia. Ja yhtä hyvin ne saattoivat olla myös elollisia olentoja, kuten kerran, kun takki maukui ja naukui ja mies laski eteemme hiekalle kolme kirjavaa kissanpentua. Ne tapittivat meitä nappisilmillään ja menivät innosta sekaisin, kun mies ojensi meille kissanhuiskia, joita heiluttelimme niiden vaaleanpunaisten kuonojen edessä ja joita ne pienillä tassuillaan koettivat saada kiinni. Tuona iltana jokainen meistä mankui ruokapöydässä omaa karvapalloa.

Meidän piti aina lähteä kotiin ennen kuin olimme saaneet takista tarpeeksemme. Jokaisella kerralla, kun äitimme huusivat meitä kotiin syömään, vitkuttelimme hieman kauemmin ja maleksimme yhä hitaammin kotiportaille. Tahdoimme aina jäädä, sillä takissa oli niin paljon kumpuja ja liikahduksia, ettei niistä voinut saada kylliksi. Pelkäsimme, ettei mies enää seuraavana päivänä olisikaan puistossa emmekä enää näkisi takkia.

Lopulta meidän oli niin vaikeaa lähteä takin luota, että mies alkoi oma-aloitteisesti paimentaa meitä kotiin ja tehdä itsekin lähtöä. ”Ei!” me huusimme ja roikuimme takin hihoissa ja helmoissa. Mies kuitenkin vain nauroi ja lupasi tulla uudelleen seuraavana päivänä. ”Ja takki myös?” halusimme varmistaa. ”Takki myös”, hän vakuutti, ja vastahakoisesti, yksi kerrallaan, päästimme takista irti. Hän lähti astelemaan vastakkaiseen suuntaan kuin missä tie oli, kohti metsää, ja me jäimme tapittamaan hänen jälkeensä. Hän kääntyi vielä katsomaan takaisin ja takki hymyili meille tutulla iloisella tavallaan, ja me tunsimme kaikki suurta halua seurata miestä ja oppia vielä vähän lisää takista. Kun jotkut meistä ottivat askeleen kohti miestä, tämän kasvot saivat kovemman vivahteen ja hän kielsi meitä vakavalla äänellä koskaan seuraamasta häntä. Jäimme hämmentyneinä ja kummastuneina katselemaan, kuinka hän saavutti metsän ja katosi puiden varjoon.

Mutta hän ja takki tulivat aina seuraavana päivänä uudestaan, ja olimme helpottuneita. Saimme lennätellä leijoja, jotka takki meille antoi, ja hoitaa kissanpentuja, jotka joka kerta olivat vähän erilaisia ja kasvaneempia. Yhden kerran leikimme suurennuslaseilla salapoliiseja ja tutkimme muurahaisten elämää. Eräs pieni tyttö, Lilli, säikähti kovasti ja purskahti itkuun, kun sattui katsomaan pitkäjalkaista hämähäkkiä liian läheltä. Silloin mies otti hänet syliinsä, kietoi takkinsa suojaan ja kuiskutti jonkin aikaa korvaan niin hiljaa, ettei meistä kukaan kuullut, vaikka kuinka yritimme. Lilli nauroi heleästi ja puristi kädessään pullukkaa toffeekarkkia, kun hän hyppäsi takaisin leikkeihimme. Olimme kaikki kateellisia ja tahdoimme hänen paikalleen, sillä mikä olisikaan ollut loistavampaa kuin istua tuon takin hellässä suojelussa!

Sinä iltana Lilli lähti miehen mukaan. Jäimme tapamme mukaan kaikki katselemaan, kun mies asteli kohti metsää, mutta tämän ehdittyä vain vähän matkan päähän Lilli irtosi rivistämme ja lähti talsimaan tämän perään. Eikä mies kääntynyt takaisin ja käskenyt lasta pysähtymään niin kuin hän oli ennen tehnyt. Yksi meistä uskalsi tehdä saman, ja toinenkin, mutta he eivät ehtineet kuin muutaman askeleen päähän, kun mies ja takki kääntyivät katsomaan taakseen ja hymyilivät, sanoivat taas tutut sanat: ”Älkää seuratko”. Mutta Lilli sai taapertaa eteenpäin, lapsi otti muutaman nopeamman juoksuaskeleen ja oli miehen rinnalla. Ja tämä ojensi kätensä ja Lilli tarttui takin hihasta kiinni, puristi sitä oikein tiukasti ja kipitti pienillä lapsenjaloillaan eteenpäin, yhä lähemmäs ja lähemmäs tumman iltametsän reunaa. Ja he katosivat.


Seuraavana päivänä mies ei enää tullut. Eikä takki. Puupenkki oli tyhjä, kun saavuimme puistoon. Eikä Lilliä näkynyt missään. Sen jälkeen emme enää saaneet leikkiä keskenämme puistossa.

« Viimeksi muokattu: 15.03.2016 20:50:58 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Sokerisiipi

  • Teekeisarinna
  • ***
  • Viestejä: 4 823
Vs: Mies ja takki || S, paritukseton
« Vastaus #1 : 16.03.2016 00:17:17 »
Hui. Tämä oli hyytävä. Alusta loppuun sellainen "jotain pahaa tapahtuu, kohta se tulee, juoskaa KARKUUN!" -fiilis, mikä hyvin piti otteessaan. Hyvin olit onnistunut luomaan sellaisen pahaenteisen tunnelma, joka pysyi maltillisena eikä sortunut ylidramaattisuuteen. Luulen, että se johtuu osalti myös lapsen näkökulmasta, sillä tämä kertoja ei tainnut missään vaiheessa ymmärtää vaaraa, ei edes sen jälkeen, kun Lilli katosi.

Ajattelin antaa palautetta kappalejaosta, mutta korjasitkin sen melkein saman tien (oman kirjoitusohjelman oletusasetus on ylimääräinen väli jokaisen enterin jälkeen, ellei sitä tietoisesti vaihda, joten aattelin, ettei se ehkä ollut tahallista) joten ei sanottavaa siitä. Tekstiä on vain huomattavasti miellyttävämpää lukea koneelta/tabletilta/kännykästä tällä tavoin :)

Todella hieno ja yllättäväkin rooli tuolla mysteerisellä takilla, jolla mies houkutteli lapsia ympärilleen. Hyvin uskottavaa tekstiä lapsen näkökulmasta. Ne kun löytää kiehtovina milloin mitäkin ja aikuisen on välillä vaikeaa ymmärtää, että mitäs kummaa ja hienoa tässä mahtaa olla. Tietysti tässä, kun pääsi kertojan pään sisään, pystyi hyvin kuvittelemaan, että mies voisi olla (kertovan lapsen mielestä) taikuri, joka ottaa taskuistaan kyyhkyjä (tai kissanpentuja), katoavia kolikoita ja muuta ihmeellistä ja taianomaista. Oikein ahdisti tuo, miten lapset olivat niin haltioissaan tuosta takista ja itse tiesi, ettei tässä hyvin käy. Miehen motiivit eivät nimittäin jääneet epäselviksi, vaikka tämä näennäisesti (ja jopa vanhempien silmissä!) vaikutti viattomalta. Jos hän olisi ollut hyvä, hän olisi pysynyt poissa lasten luota, koska pedofiili ei voi mielihaluilleen mitään. Miksi siis hengata sellaisessa ympäristössä ja ihan väkisin stimuloida näitä mielikuvia/tarpeita, ellei hän tahtoisi jonkun lapsista todella seuraavan häntä kaikista kielloista huolimatta? Hyi, puistattaa.

Vähän mietin noita vanhempia, että mitä vittua. Tai siis, kyllähän tyhmempikin tajuaa pitää yllä esitystä, että on ihan jees, oli kyse kenestä tahansa. Aika huoletonta antaa lasten roikkua jonkun tuntemattoman kanssa.  Tavallaan aikuisena hänet laitetaan vastuuseen kaikista noista naperoista, vaikka he ilmeisesti olivat lähellä kotia, mutta aikuisella on silti tuossa tilanteessa ylin valta ja tällaista voi tapahtua. Tästä tuli vähän sellainen vanhanaikainen lähiöfiilis, ehkei just mitään 90- tai 2000-lukua vaan vanhempaa.

Mulla oikein muljahti vatsassa, kun Lilli otettiin syliin ja lohdutettiin ja se lopulta lähti miehen mukaan. Ei yllätys, mutta tuskin tässä sellaiseen pyrittiinkään.

Huh, oli kyllä hyvä teksti kaikessa karmivuudessaan! Kiitos :)

Arte

  • Puuskupuh
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 5 397
Vs: Mies ja takki || S, paritukseton
« Vastaus #2 : 16.03.2016 07:55:28 »
Sokerisiipi, vau, kiitos kommentista! Olen ihan hämmentynyt, että tällä tekstillä on ollut noin voimakas vaikutus. Ajattelin, että aihe olisi paljon keveämpi ja helpommin lähestyttävä lapsen näkökulman kautta, mutta ilmeisesti fiilis on kuitenkin ollut sitten todella painostava. Lapset kun juuri ovat sellaisia, etteivät he osaa ajatella asioita monelta kantilta vaan tulkitsevat vain sen, minkä itse näkevät: mies on kiva taikuri ja se siitä! Mielenkiintoista kuulla, että olet orientoitunut todella paljon miehen olemuksen tulkintaan, kun itse keskityin ja fiilistelin tässä lähinnä lapsi-kertojan mukana. Minä ehkä juuri tämän näkökulmaan keskittymisen takia ajattelin miestä enemmän kiinnostavana taikurina, koska tässä ei lapsen silmin tapahtunut mitään kummallista.

Itse kuvittelin, että lapset olivat kirjaimellisesti vanhempiensa nokkien alla, sillä tapahtumapaikka puisto sijaitsee aivan kadu toisella puolen eli siis käytännössä kotitalojen etupihalla. Tästä syystä outokin mies on ihan ok, varsinkin kun häneen on käyty monta kertaa tutustumassa. Mutta olet kyllä oikeassa, tuskin tällainen miljöö sopii ylihuolehtivaiselle 2010-luvulle, vaan tapahtumat sijoittuvat vähän vanhanaikaisempaan asetelmaan.

Yritin laittaa tekstiin sisennyksiä, siitä oudohkon näköinen kappalejako aluksi. (: Mutta tämä foorumipohja ei koskaan tykkää tabs-napin käytöstä, joten muutin sen sitten tällaiseksi.

Kiitos kommentista! Se oli niin ihanan moniuloitteinen, että aloin itsekin katsoa tekstiä uusista näkövinkkeleistä.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Lauchuo

  • Prince of Thrones
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 055
  • Try me.
Vs: Mies ja takki || S, paritukseton
« Vastaus #3 : 21.03.2016 14:28:01 »
Oho, tämä oli tosiaan hyvin yllättävä teksti. Tästä tuli jollain tapaa tunnelma, että tämän olisi tavallaan puhujana joku nyt jo vanhempi henkilö, joka kuitenkin on koittanut jäljitellä sitä lapsuuden tunnetta ja muistoa. Joitain sellaisia sanavalintoja ja jotenkin tämä tyyli ylipäätään sai tuntumaan siltä. Jollain tavalla hyytävää, jos niin tosiaan on. Tai no, on myös hyytävää se, ettei lapsi itse ole tajunnut tuota tilannetta, että takki on vain ollut mielenkiintoinen eikä välttämättä siinäkään vaiheessa, kun yksi kaveri on kadonnut, ole asiaa ajateltu sen enempää. On vain jotenkin ollut tylsää, ettei takki enää ole tullut puistoon ja ettei enää ole saanut leikkiä keskenään ilman vanhempien valvontaa.

Pidin myös siitä, miten olit tähän tekstiin sekoittanut noita lapsen ajatuksia niin hyvin. Lapsi ei voi ymmärtää, miten susi voi olla lammas, lapsen mielestä takissa on taikaa (no, ehkä siinä olikin?), lapsi ei voi käsittää, että mies saattaisi olla vaaraksi. Ja lapsi myös ajattelee takkia ikäänkuin omana henkilönä, koska takkikaan ei tullut enää seuraavana päivänä paikalle. Ja olen myös samaa mieltä Sokerisiiven kanssa siitä, että alusta loppuun asti tässä oli vähän sellainen fiilis, että koska tapahtuu jotain, milloin se mies tulee ja vie jonkun lapsista mukanaan? Ja lopulta se kävi kuitenkin niin, että Lilli itse lähti miehen perään, eikä miehen tarvinnut edes suostutella häntä tai houkutella millään. Tai no, mistäs sitä tietää, mitä tämä mies Lillin korvaan kuiskutti...

Komppaan Sokerisiipeä, että tää oli kaikessa karmivuudessaan hyvä ja mielenkiintoinen teksti, kun oli näin lapsen näkökulmasta kirjoitettu! Kiitos!

Vain sinä voit vaikuttaa tulevaisuuteesi

Ava ja bannu Fractalta <3

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 895
Vs: Mies ja takki || S, paritukseton
« Vastaus #4 : 14.10.2019 14:41:39 »
Etsiskelin luettavaa hakusanalla mies ja tämä tuli vastaan. Tämä oli sellainen, josta ei lainkaan voinut matkan varrella arvata tai päätellä, mitä lopulta tulisi tapahtumaan. Ensin oli aikuisten varoitteleva sävy, kun lapset tästä miehestä ja hänen takistaan kertoivat. Sitten aikuiset itse ottivat selvää ja päättivät että lasten on ihan turvallista olla tämän miehen seurassa. Sitä huomasi itsessäkin sellaista pientä rauhoittumista tuon alun jälkeen. Kun vielä sai lukea mitä ihmeellistä ja hienoa tuossa takissa olikaan.

Siltin koko ajan ilmassa väreili sellainen outo jännitys. Tuo takki vain oli liian outo ja mies käyttäytyi kuitenkin ehkä hieman liian oudosti, jotta kaikki olisi voinut aina vain jatkua hyvin ja kauniisti. Ja sitten lukija sai kylmää vettä niskaansa, auts! Olet kyllä taitavasti punonut tätä jännitettä tähän, vaikka tämä tosiaan on ikärajaltaan sallittu, olet onnistunut jossain määrin huijaamaan lukijaa. Pienet suloiset kissanpennut ja muita yllätyksiä. Kukapa ei alkaisi luottaa juuri tähän mieheen, vaikka hän tiukasti varoittaakin seuraamasta. Mies tiesi itsensä, aikeensa ja tuon takkinsa vetovoiman ja halusi varmaan jollain tasolla pitää lapset pois kimpustaan.

Koska tämän vuoden keväällä oli yleistä ruodintaa Michael Jacsonista ja häneen kohdistuvista epäilyistä hänestä tehdyn dokkarin myötä, en voinut välttää sitä kuinka ajatukset palasivat dokkariiin ja sen herättämiin hieman vastaaviin tunteisiin.

Kiitos mieltä sävähdyttävästä tekstistä. Herätti ajatuksia ja pohditaa.