Kirjoittaja Aihe: Tuulessa kasvavilla puilla, S, Jumaltriptyykki IV  (Luettu 375 kertaa)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 182
  • Phantom Thief of Hearts
Nimi: Tuulessa kasvavilla puilla
Ikäraja: S
Tyylilaji: moderni jumaltaru
Yhteenveto: "Alekseille tanssikin on sotaa. On tanssittava kunnes joku sekoaa askelissa, ja sitten parit putoavat yksitellen pois, kunnes vain viimeinen on jäljellä. Se on aina Aleksei - ja hänen parinsa, kuka sitten kulloinkin."
Haasteet: Otsikoinnin iloja (sananlaskuotsikko), Originaali10, Saagahaaste, Finfanfun1000 (14. Helmikuu), Fantasiahaaste (sodan personifikaatio).

K/H: Hohhoijaa, nää nimet sen kuin paranee. :D Mutta Otsikoinnin iloja velvoittaa, ja koska kahdeksan päivän päästä pitäisi jo olla valmis, niin mennään sitten nyt tällä kiinalaisella sananlaskulla. (Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret.)

*

Tuulessa kasvavilla puilla

Aleksein tanssiaiskutsu saapuu helmikuun alussa. Fubuki tunnistaa sinetin, mutta ilman sitäkin pakkanen, joka täyttää eteisen kirjeen kolahtaessa lattialle, riittäisi kertomaan sen lähettäjän henkilöllisyyden.

"Hmmm", Charles äännähtää mietteliäästi poimiessaan kuoren lattialta. Fubuki seisoo keittiön ovensuussa eikä sano mitään, ei edes hengitä. Kirjekuori on kermanvalkoinen, sinetti yönmusta. Charles kääntelee kirjettä käsissään ja katsoo sitten Fubukia suoraan silmiin.

"Haluatko, että minä hoidan tämän?" mies kysyy. Charles lausuu sanat tyynesti, mutta Fubukin käsivarsien karvat nousevat silti pystyyn. Nainen pudistaa päätään.

"Se on vain tanssiaiskutsu, Charles. Ei vielä suora haaste. Aleksei kutsuu ystävänsä", Fubuki irvistää, "joka vuosi tanssiaisiin syntymäpäivänsä tienoilla. Vaikka jätin syksyn hirvipeijaiset väliin, tällä kertaa en oikein voi enää kieltäytyä. Se olisi kunnianloukkaus."

"Miksi hän kutsuu sinut, jos olette eronneet?"

"Se on... monimutkaista." Fubuki välttelee Charleksen katsetta ja mies huokaisee, mutta ei kysele enempää. Sen sijaan hän kiinnittää kirjekuoren magneetilla jääkaapin oveen odottamaan sitä, että Tobias palaa luennolta, ja vetäytyy huoneeseensa pelaamaan shakkia tietokonetta vastaan.

*

"Ette ole eronneet?" Charles melkein ärähtää. "Mikset ole kertonut?"

Tobias istuu Fubukin vieressä ja pitää naista kädestä. Jumalatar riiputtaa päätään eikä vastaa.

"Tuo ei auta", Tobias huomauttaa hiljaa. "Keitä ennemmin hänelle teetä. Ja voisit hakea kaupasta suklaatakin."

Charles nyökkää - hänen kasvonsa ovat pingottuneet ja silmissä leimuaa - ja harppoo pois huoneesta. Tobias silittää Fubukin kättä ja on hiljaa hänkin.

*

Kolme teekupillista ja puolikas suklaalevyä myöhemmin Fubuki viimein vetää henkeä ja aloittaa:

"Me aloimme seurustella vuosia sitten. Oli kesä, olin Suomessa tutustumassa yrttiteelaatuihin ja eksyin viettämään juhannusta jonnekin maaseudulle. Aleksei haki minua tanssimaan lavatansseissa - olin aikonut vain katsella - ja kantoi minut niiden jälkeen metsään, ja maailma oli elävä ja villi, ja minä -" Fubukin ääni vaimenee kuiskaukseksi. Hän puristaa käsillään villapaitansa helmaa.

"Hmm-mmh", Charles hymisee. "Valta ja vetovoima ja kesäyö. Juhannus on hedelmällisyyden jumalien aikaa, ja uskon, että Aleksei tiesi sen paremmin kuin hyvin. Mutta jatka."

"Ja sitten minä vain jäin. Aleksei piti minusta, posliinikupeista ja jasmiinista ja hiljaisista askeleista, ja koska meillä ei ollut yhteistä kieltä - en osannut englantia vielä silloin - olin hänelle yhtä kuin mykkä. Hänellä oli tapana ajella hiukseni pois jos en käyttäytynyt tarpeeksi hyvin, tai kirjoittaa ihoni täyteen halventavia sanoja venäjäksi, tai - no, kaikkea sellaista. Pehmeää julmuutta. Ei koskaan kipua, ei koskaan uhkailua. Enkä osannut lähteä, tai uskaltanut."

"Mikä sitten sai sinut lopulta lähtemään?" Tobiaksenkin silmissä on nyt sotaa, mutta hän silittää silti Fubukin hiuksia lempeästi.

"En muista", Fubuki vastaa rehellisesti. "Enkä halua. Älkää pakottako minua."

"Emme me", Charles lupaa, mutta jättää sanomatta yhden sanan. Vielä.

*

"Talvitanssiaiset ovat kilpailu. Aleksei rakastaa sellaisia, ja hän uskoo, että tulen paikalle yksin. Ennen teitä minä olin aika yksinäinen jumala, pysyttelin omissa oloissani ja luin ja maalasin ja sen sellaista. Ja silloinkin, kun Aleksei teki minusta morsiamensa, minä yritin pysytellä mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta."

"Millainen kilpailu?" Charles keskittyy heti siihen, minkä uskoo olevan sillä hetkellä tärkeintä.

Fubuki kohauttaa olkiaan ja hymyilee heikosti. "Taistelu. Alekseille tanssikin on sotaa. On tanssittava kunnes joku sekoaa askelissa, ja sitten parit putoavat yksitellen pois, kunnes vain viimeinen on jäljellä. Se on aina Aleksei - ja hänen parinsa, kuka sitten kulloinkin."

"Voititko sinä?" Tobias kysyy.

Fubuki nauraa, eikä äänessä ole ilon häivettäkään. "Aleksei voitti. Mutta ei hän minun kanssani tanssinut, vaan aina jonkun muun, useimmiten jonkun balettitanssijan. Kulutti heidät loppuun vain omaa valtaansa korostaakseen."

"Tällä kertaa hän häviää", Charles sanoo. Ikkunan takana vihmoo räntää.

*

Tobias on lempeä ja vie pehmeästi, käsittelee Fubukia kuin jotakin tavattoman haurasta ja herkästi särkyvää. Parin askeleissa kaikuvat jaetut ja yhdessä valvotut yöt. Tanssisalin varjoissa liikkuu hahmottomia olentoja, joihin Fubuki ei anna katseensa pysähtyä. Aleksein lemmikit, pelot, saavat muotonsa vasta kun niitä ruokkii.

"Me emme voita tällä tavalla", Fubuki puree huultaan. Tobias pudistaa päätään ja hänen silmänsä ovat samaa sinistä kuin syyskuiset illat.

"Emme", mies myöntää. "Mutta minä autankin sinua vain rentoutumaan. Charles on se, joka saa hoitaa loput."

"Charles?" Fubuki tyrskähtää tilanteen vakavuudesta huolimatta. "Luuletko, että tanssimaan oppii Wikipediaa lukemalla?"

Tobias kohottaa kulmaansa, mutta ei vastaa. Kun hän pyöräyttää Fubukia viimeisen kerran ja kumartaa sitten kiitokseksi tanssista, Charles on jo valmiina ottamaan paikkansa jumalattaren kavaljeerina.

Charles hymyilee ohuesti ja tarttuu Fubukin käteen.

"Anna minun viedä", Charleksen ääni on synkkä. Fubuki nielaisee ja nyökkää, ja sitten Charles asettaa kätensä hänen vyötärölleen ja katsoo jumalatarta suoraan silmiin.

"Vielä joskus  opetan sinut tanssimaan lempeämpiä tansseja", jumala lupaa hiljaa ja näyttää pohjattoman surulliselta. Hänen silmänsä ovat tanssisalin hämärässä valossa mustat kuin obsidiaani, kuin keskitalvi, ja ikivanhat.

"Mutta tänään sinä saat olla vain vallan välikappale", Charles huokaisee ja sitten hän vie, eikä Fubuki ajattele enää mitään, ei ole mitään.

*

"Luuletteko, että hän jättää Fubukin nyt rauhaan?" Tobias kysyy ja haukkaa purilaistaan. Charles pudistaa päätään ja tuijottaa ranskalaisiaan synkästi.

"Tuskinpa. Aleksei on typerä jumala. Hän ei osaa myöntää tappiotaan, vaikka se tavattaisiin hänelle hitaasti ja tikkukirjaimin."

"Mutta pakkohan hänen on tietää, ketä vastaan taistelee", Tobias kurtistaa kulmiaan. Fubuki hymähtää.

"Aleksei on ylpeä ja itsepäinen. Hänelle ei merkitse pätkääkään se, onko joku jumalista häntä vanhempi tai voimakkaampi. Hän on tottunut saamaan haluamansa, eikä aio luovuttaa."

"Ehkä seuraavalla kerralla saamme kutsun kaksintaisteluun tanssiaisten sijaan", Tobias irvistää.

"Ihan Aleksein itsensä vuoksi toivon, että emme", Charles pudistaa päätään ja pikaruokaravintolan loisteputkivalojenkin alla hän näyttää sillä hetkellä muinaiselta ja armottomalta. Miehen ranskalaisesta putoaa pisara ketsuppia servetille ja hehkuu valkoista vasten punaisena kuin veri.

Fubuki sulkee silmänsä.
« Viimeksi muokattu: 22.08.2019 15:12:32 kirjoittanut Nevilla »

and no answer will be heard
to the question no one asks

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 714
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Tuulessa kasvavilla puilla, S, Jumaltriptyykki IV
« Vastaus #1 : 25.08.2019 18:07:10 »
Oo, tästä osasta tykkäsin hurjasti! Tässä oli toimintaa, mutta samalla myös pysähtyneitä hetkiä, joita kuvaat hienosti. Odotin, että tässä saataisiin Aleksei mukaan ihan dialogissakin, mutta oikeastaan onkin toimivaa, että mies on siellä jossain taustalla, uhkaavana ja olemassa, mutta kuitenkin vielä turvallisella etäisyydellä Fubukista. Tykkäsin myös siitä, miten Charles ja Tobias molemmat tekivät osansa Fubukia auttaakseen, kertoo paljon kolmikon tiiviistä yhteishengestä, jota ollaan aikaisemmissa osissa jo paljon rakennettukin :)

Toimivien ratkaisujen ja juonikulkujen lisäksi pidin mielettömästi kohtausmaisesta etenemisestä, joka toki on tuttu aikaisimmista Jumaltriptyykin osista, mutta joka korostui tässä jotenkin erityisen paljon. Osasin kuvitella pakkasen eteisessä, muiden tanssilattialla olevien hahmottomuuden ja kolmikon myöhäisillan ruokailun pikaruokalassa loisteputkivalojen alla. Tapahtumien nopea eteneminen toi tarinaan toimintaa, mikä ehkä sopi kuvaamaan Aleksein luonnetta. Eli jollain tapaa tämä teksti onnistuu kuvaamaan "uutta" jumalaa ilman, että kyseinen henkilö koskaan ilmestyy konkreettisesti näkyviin :D Ja se toimii!

Kauniita lauseita ja kohtia tässä oli useita! Tämä, esimerkiksi, oli mieletön:

Lainaus
Hänellä oli tapana ajella hiukseni pois jos en käyttäytynyt tarpeeksi hyvin, tai kirjoittaa ihoni täyteen halventavia sanoja venäjäksi, tai - no, kaikkea sellaista. Pehmeää julmuutta.

ja tämä:

Lainaus
Kulutti heidät loppuun vain omaa valtaansa korostaakseen.

Niin ja tämä, koska tykkään siitä, miten "entinen" Charles herää henkiin ja käyttää vanhaa jumaluuttaan johonkin hyvään:

Lainaus
"Mutta tänään sinä saat olla vain vallan välikappale", Charles huokaisee ja sitten hän vie, eikä Fubuki ajattele enää mitään, ei ole mitään.

Tarinan päättävä lause on mielettömän hyvä ja toimiva, siinä on energiaa, kuin jysäys, joka jättää lukijan janoamaan lisää! Mitä seuraavassa osassa tapahtuu, sen haluan tietää!

(Ainoa, mitä jäin vähän miettimään, oli kohta, jossa Charles ärähtää ette ole eronneet?. Siihen ei koskaan saada vastausta, ei kunnolla ainakaan. Lukija saa vain tietää, että Fubuki on lähtenyt, mutta entä itse eroaminen, miksei sitä ole tapahtunut?)

Mutta tämä oli huippu, tykkäsin. Kiitos :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

nominal

  • ***
  • Viestejä: 3 388
Vs: Tuulessa kasvavilla puilla, S, Jumaltriptyykki IV
« Vastaus #2 : 03.09.2019 15:10:50 »
Nevilla buuu, pitää olla allekirjoituksessa linkki listaukseen :( Muistin bonganneeni, että tähän oli ilmestynyt uusi osa, mutta piti hetken aikaa metsästää ;D
//Aaaaa se olikin tuossa kuvassa! Huono minä :D

Minusta tässä oli vallan ihana otsikko! Pitääpä alkaa tutustua random maiden sananlaskuihin, jos niistä saa näin kivoja otsikoita ;D

Pidin tästä osasta kovasti, ja tuli ihanasti esiin se, miten valtaa voi käyttää myös hyvään. Ja samalla se oli sellainen ihana "iiih meidän porukassa on tää supervahva jumala joka näyttää närhen munat tolle tyhmälle", mitä on aina ihan parasta lukea! Tässä myös toimi tosi hyvin se, että tuota "taistelutilannetta" tai voittoa ei sen enempää paisuteltu, koska lukija osasi jo arvata lopputuloksen.

Mielenkiintoista tässä taas oli se, että vaikka Charles on Wikipedian jumala, hänellä oli vielä vanhaa jumaluutta jäljellä noinkin konkreettisesti. Jännää!
Never regret something that once made you smile.

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 484
Vs: Tuulessa kasvavilla puilla, S, Jumaltriptyykki IV
« Vastaus #3 : 15.09.2019 13:45:41 »
Heissan ja terveisiä kommenttikampanjasta! Olen tätä sarjaa seuraillut tässä kesällä ja pitänyt kovastikin, niin valitsin sitten tämän neljännen osan kommentoitavaksi. Tässä on sellasta ihanaa taiteellisuutta ja herkkyyttä kaikissa osissa ja ajatus siitä, että jokaiselle asialle syntyy oma jumalansa on ihan super hieno! Nämä rakentaa ihanasti samaa tarinaa ja toimivat loistavasti one-shotteina. Fubukilla on muuten aivan ihana nimi!

Pidän näistä, kun nämä tavallaan rakentuvat pienistä kohtauksista, jotka on viimeisen päälle mietitty. Pienet yksityiskohdat pääsevät esille paremmin kuin pitkässä one-shotissa, kun kohtaukset on jaoteltu erikseen. Ensimmäisessä pätkässä pidin kovasti pakkasesta joku tuli kirjeen mukana. Oli myös ihanaa, että he heti tarjosivat Fubukille teetä, kun hän on sentään teenjumalatar! (On muuten varsin ihana asia, jonka jumala olla)

Tässä osassa saatiin tietää lisää Fubukin tarinasta. Oli mukavaa, että vaikka yhdessä kohtaa seliteltiinkin vähän se ei vaikuttanut koko tekstiin, vaan se oli yksi tuollainen osa, joten se upposi hyvin kaiken sekaan. Tässä kerrotaan myös paljon Alekseista ja kuinka hän ei kuitenkaan koskaan tanssinut Fubukin kanssa koska tahtoi voittaa, jotenkin omalaatuinen piirre hänelle ja tulee hyvin ilmi.
 
 Ihana Tobias! <3 Hän on kyllä varsin suloinen ja mahtava kun auttaa Fubukia rentoutumaan. Ja sitten Charles hoitaa voiton kotiin! Näissä kaikissa on jotakin sellaista läheisyyttä joka kuvastaa kaikesta läpi. Heistä on ihana lukea. Ja tämä:
Lainaus
pikaruokaravintolan loisteputkivalojenkin alla hän näyttää sillä hetkellä muinaiselta ja armottomalta
Pitänee varmaan taas lueskella uudestaan noita aiempia osia ja odotella jospa kirjoittaisit näitä lisää! Kiitos kovasti tästä lukukokemuksesta. Ihanan taiteellista ja sopivaa Nevilla tyyliä!