Kirjoittaja Aihe: Elo pelkkää sepitettä | K-11 | Hermione/Severus | raapalesarja 69/x 5.5.2021  (Luettu 16791 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
hiddenben: Kiitos kauniista kommentista! Kiva, jos juoni on päässyt yllättämäänkin. Hermione tosiaan pärjää paremmin keskittyessään vain opiskeluun ja on kiva kuulla, että se näkyy tekstissä! Severus sokkotreffeillä olisi kyllä melkoisen huumorificin arvoinen.

FractaAnima: Nytpä pääset vaihteeksi näkemään vähän Severuksen pään sisään. Ehkäpä se selventää hänen ajatteluun hiukan. Ja Severus nyt toki on fiksuista fiksuin, joten nopean yhteenvedon hän tekee leikiten.  ;)

Nevilla: Kiva, että tartuit tähän kommenttikampanjassa! Kiitos kovasti kehuistasi, mukavaa, että olet viihtynyt tarinan parissa. Sotatraumoja halusin päästä tutkimaan tekstin avulla, joten se on kyllä ehdottomasti yksi niistä jutuista, jotka itseä eniten kiinnostaa. Ja ehkäpä Roninkin uutta rakasta vielä nähdään!

Thelina: Hauskaa, että sinullekin löytyy yllätyksiä tarinasta. Aina välillä itse kirjoittaessa tuntuu, että menen juuri sinne mihin voisi arvatakin, mutta kiva että se ei kaikille lukijoille ole niin itsestään selvää. Severus on fiksu tyyppi ja osaa tarttua hyvään diiliin kun sellainen tulee eteen.  ;)

A/N: Nyt pääsemme toisen osan alkuun ja juoni tihenee. Toivottavasti pysytte mukana!

***

Osa 2: Puolitiessä tuomioon

1

Severus katsoo hiukan liian pitkään tyrmän ovesta häviävän rohkelikon perään. Tyttö on kasvanut sodan aikana naiseksi, mutta on yhtä ärsyttävä kuin ennenkin. Grangerin ehdotus oli tullut hänelle yllätyksenä, mutta samalla se oli ollut pelastus, jota hän ei ollut osannut ajatella.

Parisuhteen teeskentely on jotain sellaista, mitä Severus ei ole ajatellut koskaan päätyvänsä tekemään. Hän on ollut rakastunut vain kerran, mutta sen jälkeen hänellä on tietysti ollut naisia. Parisuhdetta hän ei ole kuitenkaan kaivannut tai edes halunnut.

Vaikka Severus ei sitä koskaan myöntäisi tytölle itselleen, on Grangerissa sellaista kipakkuutta, josta hän viehättyy. Tyttö tietää mitä haluaa ja tekee kaikkensa sen eteen.


2

Kun tyttö on lähtenyt, Severus harppoo työpöytänsä ääreen ja tarttuu sulkakynään. Hän ruksii hitaasti parisuhdekaavakkeen kohdat. Uusi suhde. Puoliso noita. Ei tarvetta parisuhdeneuvontaan.

Severus melkein hymähtää katsoessaan kirjettä, jolla on niin suuri vaikutus hänen elämäänsä. Hän oli toivonut voivansa välttää tämän kaiken. Mitä ministeriö lopulta voisi tehdä, jos hän ei tekisi yhteistyötä? Joka tapauksessa siinä vaihtoehdossa hän joutuisi näkemään paljon vaivaa vältelläkseen ministeriön haahkoja, ja se mitä Severus haluaa, on välttää kaikenlaista vaivannäköä. Itselleen hän uskaltaa myöntää olevansa vieläkin heikko edellisen syksyn jäljiltä.

Tämä juttu Grangerin kanssa hoituu varmaan tytön omalla tarmokkuudella. Tuskin ministeriöllä on aikaa kotikäynnille jokaisen pariskunnan luokse.


3

Severuksen pieni kammari on askeettinen: kapea sänky, puinen vaatekaappi ja tukeva tuoli. Mies riisuu kaapunsa ripeästi, kaataa pöydällä olevasta vajaasta pullosta neljä tippaa siniharmaata nestettä lasissa olevan tuliviskitilkan joukkoon ja kulauttaa juoman yhdellä kulauksella.

Päivä on ollut raskas, ja Severus kiroaa ääneen huomattuaan auki jääneen lampun päästyään jo vuoteeseen. Hän nousee kankeasti ylös ja kävelee sammuttamaan punaisena hohtavan lyhdyn seinällä. Jos asiat olisivat ennallaan, hänen ei tarvitsisi tuntea itseään tällaiseksi invalidiksi.

Jossittelu on kuitenkin turhaa. Sen Severus tietää. Hän ehtii sängylle sopivasti siiheksi, kun liemen huumaannuttava mustuus alkaa vallata tilaa hänen päästään. Hän sulkee silmänsä ja odottaa tyhjyyden tuomaa vapautta.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 4 503
  • inFINIty
    • Listaukseni
Terveisiä kommiksesta. Olen vilkuillut tätä vähän aikaisemminkin, mutta aika on ollut tiukilla viime aikoina, joten olipas kiva nyt pureutua tähän kunnolla. Pidän tässä Hermionen ja Ronin suhteesta. Se on tuollainen omituinen, jonka voi olettaa kahdelle henkilölle, jotka kiirehtivät suhteeseen se ajatus mielessä, että pakko kokeilla, koska saatetaan kuolla. Nyt kun sota on päättynyt he huomaavat, että suhde ei oikeasti toimi, se on niin sanotusti pelkkää sepitettä :D Tykkäsin myös siitä, että molemmat olivat siitä samaa mieltä, eikä Ron jäänyt roikkumaan Hermionen perään, mikä on aika yleistä ficeissä, joissa Hermione paritetaan muille. Ei siinäkään mitään huonoa ole, mutta tämä yhteinen päätös on virkistävää.

Sota näkyy muutenkin tosi hyvin Hermionen elämässä, kuten unilääkkeinä ja tykästyin varsinkin tähän:
Lainaus
”Mutta mitä sinulle oikeasti kuuluu?” Ginny toistaa ja näyttää kovin paljon äidiltään.

Hermione tuijottaa seinällä olevia tauluja, joulukuusen koristeita ja toisessa nurkassa veljiensä kanssa nauravaa Ronia.

”En tiedä.”

Tykkään tästä tekstistä sen takia erityisesti, että tuohon feikkisuhteeseen ei ole kiirehditty. Se ei ole alkuasetelma, vaan tuo laki on tullut pikku hiljaa esiin vihjailuina ja nyt viimein kunnolla käsittelyyn vasta kakkososassa. Hermionen ja Severuksen suhdekin vaikuttaa hyvin uskottavalta ja etenee sopivalla tahdilla. Hermionessa on Severuksen mielestä ihailtavia piirteitä, vaikka tämä ei sitä ehkä kovin mielellään itselleen myönnä. Ja kenties myös toisinpäin :D On myös kiva, että kakkososassa päästään viimein Severuksen ajatuksiin! Tosin mitä mahtavat muut koulussa tuumia opettajan ja oppilaan välisestä (feikki)suhteesta :D Jäänpäs odottelemaan jatkoa!

Never underestimate the power of fanfiction

tellie

  • ***
  • Viestejä: 1 384
Lainaus
Tuskin ministeriöllä on aikaa kotikäynnille jokaisen pariskunnan luokse.

Severus, Severus... Ehkä joitakuita pidetään vähän tarkemmalla silmällä kuin toisia ;)
I am experiencing an unfamiliar sense of motivation.
- Kai, last of the Brunnen-G

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Crysted: Kiitos ihanasta kommentista! Kiva, että pidät Ronin ja Hermionen suhteesta. Olen aina miettinyt, että heidän seurusteluaan on ollut pakko leimata jonkinlaisen sanomasi kaltaisen "pakko kokeilla, jos kuollaan"-ajatuksen. Eikä se välttämättä ole huono alku, muttei välttämättä myöskään hyvä. Kiva myös että tekstin rakenne, jossa suhde ei tosiaan ole alkupiste, toimii sinusta! En osannut aloittaa keskeltä, vaan halusin kertoa ensin miten tilanteeseen päädyttiin. Voin paljastaa, että ainakaan kaikille tämä suhde ei ole mikään helpoin pala purtavaksi.  :D

tellie: Severus osaa toisinaan olla yllättävän naiivi. Tässäpä jatkoa!

A/N: Tällä kertaa vain kaksi raapaletta, yritän edistää tarinaakin, ettei mene pelkäksi Severuksen masenteluksi.

***

4

“Severus, mukavaa että tulit näin nopeasti”, Minervan ääni on tiukka, “Olen saanut ministeriöltä huolestuttavan kirjeen, jonka mukaan sinä ja neiti Granger seurustelette. Oletan, että se on jonkinlainen väärinkäsitys.”

Severus haluaisi kieltää kaiken, mutta huijaus ei onnistu, jos puolet Tylypahkahkasta tietää sen olevan sitä.

“Olet saanut aivan oikeaa tietoa”, Severus tuijottaa Minervaa, jonka kulmakarvat kohoavat.

“Miten sinä kehtaat!” noita sihahtaa huulet väpättäen, “Neiti Granger on pelkkä lapsi. Vaikka  ministeriön lain takia, en voi vaatia sinua lopettamaan suhdetta, pyydän sinua todella harkitsemaan sitä.”

“Hermione on täysi-ikäinen ja vastuussa omista teoistaan, Minerva”, Severus hymyilee kolkosti, “Toivon, että annat meidän pitää suhteemme omana asianamme.”


5

Tytön kiukkuista selitystä on Severuksen mielestä huvittavaa seurata. Se tuntuu sopivalta taustamelulta, kun hän kerää loppuja ainesosia pöydältä kaappiin.

“Sinä et kuuntele”, Granger tuijottaa häntä kädet lanteilla, “Tämä ei ole leikin asia. Me rikomme lakia, enkä halua jäädä kiinni.”

“Mitä sinä sitten ehdotat?” Severuksen ääni on huvittunut, mikä tuntuu ärsyttävän tyttöä entisestään.

“Meidän pitää näyttäytyä kahdestaan, mennä treffeille, keskustella”, tytön ääni kovenee jälleen, “Merlin, edes kutsua toisiamme etunimillä!”

Severus katsoo edessään olevaa tyttöä, jonka rinta kohoilee kiivaasti koulukaavun alla ja kädet ovat edelleen nyrkissä lantiolla.

“Tule linnan itäportille kuudelta huomenna. Vien sinut ulos”, Severus lukitsee katseensa tytön ruskeisiin silmiin, “Hermione.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ohhoh, tässä tosiaan hypättiin tohinalla eteenpäin. Hauskaa lukea välillä näinkin topakasta Hermionesta. Hän ei juuri pelkää Severusta näemmä, vaikka Severus on yhä auktoriteettiasemassa. Ymmärsinkö siis oikein, että laki antaa luvan oppilaan ja opettajan väliseen suhteeseen, kunhan on suhde ja kunhan molemmat ovat täysi-ikäisiä?

Odotan kyllä innolla näiden kahden treffejä. Jännä nähdä, mihin Severus Hermionen vie. ::)

Kivaa, kun osia ei koskaan tarvitse odottaa erityisen pitkään. :)

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Hihii, treffeille! En ollutkaan ajatellut tuota puolta, että joku ministeriöstä kaiketi sitten valvoo suhteita, jos kerran pitää oikeasti näyttäytyä yhdessä yms, eikä vaan riitä, että täyttää kaavakkeet ja väittää olevansa suhteessa. Ajattelikohan Severus tätä ollenkaan, kun hyväksyi Hermionen ehdotuksen? Mutta aah, kutkuttavaa lukea, miten Severus huvittuu Hermionen kiukkuisuudesta ja suostuu kutsumaan etunimillä <3 Odotan innolla seuraavaa osaa ja treffejä! Tämä tarina paranee koko ajan :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Fracta: Ymmärsit oikein lakijutun. Omassa ajatuksessani siis lain takia ei voida tälläisiä rajoitteita pitää, jos henkilöt kuitenkin ovat täysi-ikäisiä. Kiva, että tykkäät topakasta Hermionesta, koska häntä vaaditaan, jotta saadaan asioita etenemään.  :D Tässäpä jatkoa, kiitos kommentistasi!

Thelina: Severus ei tainnut loppujen lopuksi ajatella asiaa ihan loppuun asti, mutta ehkäpä se tästä realisoituu hänellekin. Tässäpä hiukan treffejä!

A/N: Treffiaika, olkaapa hyvä!

***

6

Yö on vasta kääntymässä aamuun, kun Severus herää hikoillen pimeässä. Peitto tuntuu paksulta kuristavalta köydeltä hänen ympärillään. Huoneen ilma seisoo paikallaan raskaana ja turruttavana.

Miehen hengitys on vaikeaa hänen raahautuessaan hitaasti pöydän ääreen. Kulaus tummaa lientä saa hänen huohotuksensa tasaantumaan ja sydämen hakkaamaan hieman hitaammin. Severus katsoo täriseviä käsiään ja huoneen pimeää.

Jos se typerä Potter ei olisi pakottanut häntä lupaamaan yrittää, hän olisi luovuttanut. Viime syksyn hoidot olivat olleet rankempia kuin hän oli koskaan arvannut, mutta niiden seuraukset olivat vielä rankempia.

Severus kiroaa huoneen hiljaisuudessa, kun jo toinen tulitikku sammuu ennen kuin lyhdyn sydän syttyy. Pimeys tuntuu ilkkuvan häntä.


7

Tänään tyttö on ihmeellisen hiljainen. He ovat kävelleet linnalta Tylyahoon ja vaihtaneet vain muutaman sanan sinä aikana. Ei se Severusta haittaa, ja oikeastaan hiljaisuus tuntuu rauhoittavalta.

Ilta on valoisa, ja Kolmessa luudanvarressa ei ole tungosta. He saavat pöydän huoneen reunalta ja tilaavat juotavaa. Severus ei voi olla huomaamatta katseita, joita hän saa osakseen. Vaikka sota on ohi, on Severus silti monien silmissä enemmän murhaaja kuin sankari. Potter on nähnyt paljon vaivaa hänen maineensa parantamiseksi, mutta ei se todella auta.

Severus yrittää keksiä jotain puhuttavaa. Tyttö on oikeassa siinä, ettei heidän suhteensa tule menemään läpi, jos he eivät edes puhu toisilleen.


8

“Oletko varma tästä”, Severus lopulta kysyy.

“Olen”, Hermionen ääni on varma vaikka silmät tuijottavatkin kermakaljakolpakkoa epäilevinä.

“Hyvä on”, Severus sanoo ja siirtää kätensä tytön pöydällä olevan käden päälle.

Tytön iho on lämmin ja pehmeä, eikä Severus muista milloin hän on viimeksi koskenut jotakuta. Hermione ei vedä kättään pois vaan hymyilee. Vaikka Severus tietää sen olevan teatteria, hänen rinnassaan läikähtää hiukan. Hän ei varsinaisesti ole ihminen, jolle yleensä hymyiltäisiin.

“No Severus, kerro minulle päivästäsi”, tyttö sanoo tuijottaen häntä intensiivisesti.

Severus yrittää pitää keskustelua yllä, mikä osoittautuu helpoksi tehtäväksi. Tyttö nauraa hänen kömpelöille vitseilleen ja ohittaa ivan lauseissa. Tähän voisi lähes tottua.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Aloin hieman huolestua, kun Severus on noin sairas! Että mikä sillä on ja paraneeko tuosta koskaan :( Tästä valottui pikkuisen lisää tietoa siitä, miksi Severus vietti syksyn poissa, mutta mystistä tämä vielä on! Treffeissä oli söpöä kömpelyyttä, mutta Hermionen intensiivinen katse kiinnitti huomioni, että onkohan siellä oikeaa intensiivisyyttä jo taustalla ;D Pidin jälleen kovasti, kiitos näistä!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Kiitos Thelina jälleen kommentistasi. Tässä pätkässä taas jälleen hiukan lisää tietoa Severuksen tilanteesta.

A/N: Opiskelujen alkaminen vie kauhealla tavalla voimat ja iltaisin ei tunnu olevan aikaa edes ajatella. Tässä kuitenkin jälleen hiukan jatkoa.

***

9

He ottavat tavaksi nähdä kerran viikossa ihmisten ilmoilla. Illat kuluvat yllättävän helposti. Severuksen on vaikea ymmärtää, mitä tytön päässä liikkuu, koska Hermione näyttää jopa nauttivan näistä hetkistä Tylyahossa muiden arvostelevien silmien alla.

Lisäksi kuin itsestään Hermione alkaa opiskelemaan tyrmissä. Kun Severus ensimmäisen kerran löytää tytön illalla liemiluokasta kirjat avoinaisina useammalla pöydällä, hän kiukustuu ja uhkaa heittää tytön ulos. Hermione ei kuitenkaan lähde, ja vähitellen Severus tottuu häneen.

Severus ei halua myöntää, että tytön läsnäolo tekee hänen työnteostaan vaikeampaa vain siksi, että hän huomaa liian usein jäävänsä katsomaan Hermionen sormea, joka kietoo kiharaa ympärilleen tai huulia, jotka liikkuvat pienesti sivujen kääntyessä.


10

Kun koekausi alkaa, Severuksella on täysi työ niiden valvomisessa, oppilaiden töiden arvioinnissa ja tuskallisen moniin kysymyksiin vastaamisessa. Hermione ei esitä niistä yhtäkään. Hän vain tulee S.U.P.E.R.-kokeeseensa, valmistaa lähes täydellisen hävinneiden unelmien liemen ja hymyilee aavistuksen Severukselle palauttaessaan pullon ja muistiinpanot pöydälle.

Kokeiden arvioinnin ohessa Severus ei edes huomaa, että Hermione tulee yhä iltaisin tyrmiin vaikka kokeet ovat jo hänen osaltaan ohi. Miehen ajatukset ovat typerien ensiluokkalaisten valmistamissa unhoitus-juomissa ja viidesluokkalaisten tietämättömyydessä.

Vaikka Severus haluaisi uskoa, että työnteko auttaa, se tuntuu aiheuttavan enemmän painajaisia ja hengenahdistusta. Joskus öisin Severus antaa kyynelten valua, kun kivut ovat pahimmillaan.


11

“Miten voit, Severus?” parantajan ääni on myötätuntoinen.

“Siten miten voi velho, jolla ei ole taikaa”, mies sihahtaa hampaidensa välistä antaessaan naisen kuljettaa käsiään paljaalla rintakehällään.

“Fyysisesti tunnut olevan kunnossa. Myrkyn aiheuttamat haavat ovat parantuneet hyvin”, nainen sanoo tavoitellen positiivisuutta ääneensä, “Näetkö yhä  painajaisia?”

“Painajaisrohto vie ne pois jotenkuten, mutta olen jo joutunut tuplaamaan annoksen”, Severus sanoo, “Unet ja  kipu alkavat päästä siitäkin ohi.”

Parantaja näyttää huolestuneelta kirjatessaan Severuksen vastauksia ylös.

“Vaikka olet fyysisesti kunnossa, mielesi ei ole parantunut. Ja mieli voi olla vaikeampi parantaa kuin mikään muu. Sinun pitää löytää iloa elämääsi, Severus. Oikeaa iloa, joka saa mielesi haluamaan parantua.”
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Häh, miten niin ”velho, jolla ei ole taikaa”? Olen onnistunut aiemmin missaamaan tällaisen asian ihan kokonaan, mikäli sitä edes oli mainittu. Jäin miettimään, onko Severus siis taikonut ollenkaan tässä tarinassa - enpä ainakaan äkkiseltään löytänyt taikomista, sen sijaan löysin sen kohdan, jossa Severuksen on noustava sammuttamaan lamppu, sen sijaan että lausuisi ”pimi”. Tämähän on mielenkiintoista ja aika kammottavaa samalla. Mutta oli näissä osissa jotain ihanaakin, nimittäin se, kun Severus niin häiriintyy Hermionen läsnäolosta <3 kiintoisaa nähdä, mitä tämä pariskunta meinaa koulujen loputtua - vaatiiko ministeriö heitä asumaan yhdessä? Jatkoa odotellen ja kiittäen, Thelina.
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Thelina: Tämä Severuksen taiattomuus on tosiaan hiukan tullut tekstissä ilmi jo aiemmin ja siihen pureudutaan vielä. Severus tosiaan ei helposti myönnä, mikä Hermionen kanssa olemisessa on vaikeaa. Kiitos kommentistasi!

A/N: Lukuvuosi alkaa lähestyä loppuaan, mikä tietysti tarkoittaa päätösten tekoa.

***

12

“Sinua ei ole näkynyt pariin päivään”, Hermione toteaa kuin ohimennen.

“Minun piti hoitaa joitain asioita”, Severus tuntee halua selittää poissaoloaan ja jatkaa, “Nyt kun kokeet ovat ohi ja edessä on pelkkä loppujuhla oli sopiva aika.”

“Mm”, tyttö ei vieläkään nosta katsettaan kirjasta, jota on lukemassa, “Minä olen miettinyt tulevaa kesää.”

Severus kohottaa kulmiaan ja lisää valmisteilla olevaan liemeensä kolme lusikallista peikon räkää.

“Tarkoitan, että haluatko sinä jatkaa tätä vielä, kun lähden pois?” tällä kertaa tyttö kääntyy katsomaan Severusta.

Mies ei vastaa. Hän kuvittelee itsensä ministeriön sokkotreffeillä ja ajatuskin puistattaa. Tytön läsnäolo taas ei ole ollut niin vastenmielistä kuin hän ajatteli.


13

Tulevan pohdinta jää auki, kun Hermione uppoaa jälleen kirjan maailmaan. Severuksella oli omat syynsä suostua tytön ehdotukseen reilu kuukausi sitten, mutta hän ei vieläkään täysin ymmärrä, miksi tyttö teki sen. Hermione on hyvännäköinen ja ilmeisen fiksu noita. Severuksen on vaikea uskoa, ettei hän olisi löytänyt parisuhdetta, jos olisi sitä etsinyt.

Jostain syystä tyttö oli kuitenkin kääntynyt hänen puoleensa. Itseään puolet vanhemman miehen, jota saattaa ystävällisestikin kuvailla korkeintaan kelvolliseksi ulkonäöltään. Toki Severus ymmärtää, ettei tyttö etsi oikeaa suhdetta, mutta jokin tämän tavassa heittäytyä tähän huijaukseen, herättää silti epämääräisiä kysymyksiä.

Eikö Hermione samalla vaivalla olisi saanut kunnollisen suhteen toisin kuin Severus?


14

Lukuvuoden päätösjuhla on riehakas. Severus istuu opettajien pöydässä katsellen ilakoivia nuoria, jotka nauravat, hyppivät penkeillä ja halailevat. On vaikea uskoa, että sodan päättymisestä on vasta vuosi. Että edellisenä vuonna ilo oli niin hailakkaa ja menetysten latistamaa.

Pian mies huomaa, että kaikki eivät naura ja iloitse. Hermione istuu Rohkelikkojen pöydän päässä nakertaen vaaleanpunaisella kuorrutteella koristeltua kakkua. Välillä tyttö hymyilee, mutta Severus voisi vannoa, ettei hymy yllä hänen silmiinsä.

Severus lähtee juhlista ensimmäisten joukossa ja kävelee raskain askelin tyrmiin. Liemiluokan hiljaisuudessa hän kaataa itselleen lasin tuliviskiä ja sulkee silmänsä. Silmäluomien takana on välähdyksiä ja kirkunaa. Mies hätkähtää, kun lasi hajoaa hänen kädessään.


15

“Juhlat tuntuvat pilkalta”, tytön hiljainen ääni yllättää Severuksen, joka yrittää nyppiä lasinsirpaleita irvistellen ja kiroten kämmenestään.

Severus ei vastaa, mutta tyttö tulee silti, ottaa sauvansa, lausuu muutaman sanan ja haavat miehen kädessä umpeutuvat. Pian Hermione on myös siivonnut loput lasinsirut pöydältä ja lattialta ja leiuttanut kaapista kaksi ehjää lasia tuliviskipullon viereen.

“Luulen, että me olemme molemmat nyt paukun tarpeessa, Severus”, tyttö sanoo ja kaataa laseihin tummaa nestettä.

Severus ei puhu vaan valuttaa juoman yhdellä kulauksella kurkkuunsa, kaataa itselleen toisen lasillisen tai oikeammin kolmannen ja jää sitten tuijottamaan tytön punertavia huulia, jotka raottuvat tämän siemaistessa juomastaan. Miltä tuntuisi suudella tuollaisia huulia?
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Voihan nyt jännitys! Luin nyt yhtä soittoa tuon ensimmäisen osan ja ehkä tähän väliin on hyvä tulla kommentoimaan.  :)
Ihanan paljon olet saanut mahtumaan tapahtumia, kuvailua ja asiaa pieniin pätkiin. Tuo Hermionen jonkinasteinen stressi on niin hyvin kuvattu, univaikeudet, lääkkeet siihen ja pienoinen päämäärättömyys muille asioille paitsi tämä kouluvuoden suorittamiselle. Samaistuin kovin.

Hermione keskushenkilönä ja tämmöisessä tapahtumakontekstissa on kutkuttava. Erityisesti kun Kalkaros on kiinteästi toisena osapuolena. Kalkaroksen "hyvä on" tuli nopeasti, mutta tuskin hänellä oli parempaa suunnitelmaa hihassaan. Muutkin ovat näköjään pohtineen tuota Kalkaroksen Kotikolojoulua. Olikohan hän siellä Harryn kutsumana ja miksi hän oli niiiiin ärtsynä. Kalkaros on muuten tässä hyvin kireällä kuin viulunkieli. Eikä tuo ministeriön parisuhdeniskaanhengittely takuulla ole parantanut asioita.

Jatkan lukemista myöhemmin tuosta kakkososasta. Mukavaa kun olet kirjoitellut.  :)
« Viimeksi muokattu: 27.09.2019 11:53:11 kirjoittanut Fairy tale »

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Fairy tale, onpa kivaa, että tulit kommentoimaan! Tykkään itse raapaleiden pituuden asettamasta haasteesta. Välillä joutuu karsimaan asioita, joita olisi pidemmässä tekstissä pitänyt, mutta toisaalta tykkään myös tietynlaisesta minimalistisuudesta ja siitä, että raapaleet ovat aina tilannekuvauksia. Hermione ei tässä tosiaan oikein tiedä mitä elämältään haluaa ja se näkyy stressinä ja pelkona. Severus taas toisen osan myötä toivottavasti tulee sinulle tutummaksi.

A/N: Jatkoa jälleen. Vielä on jonkin verran tätä osaa jäljellä. Toivottavasti viihdytte edelleen mukana.

***

16

Juhlien jälkeisenä aamuna Severus herää päänsärkyyn. Silti hänellä on levännyt olo, sillä alkoholi ja lääkeliemi ovat yhdessä vieneet painajaiset ja kivut pois. Mies kampeaa itsensä ylös sängystä, petaa sen ja haroo jälleen olkapäille yltäviä hiuksiaan. Viime syksynä hän oli  hetken mielijohteesta leikannut ne lyhyeksi. Ehkä tavoitellakseen jonkinlaista kontrollia. Ehkä vain saadakseen muutosta elämäänsä.

Mies hätkähtää huomatessaan Hermionen käsialalla kirjoitetun lappusen pöydällä.

Kiitos illasta Severus. Kirjoita minulle, kun olet päättänyt miten haluat jatkaa. Lähden kesäkurssille Bulgariaan. Palaan heinäkuun 14. päivä.

Ystävällisesti, Hermione


Severus kiroaa ja muistaa sumeasti tytön saattaneen hänet huoneeseensa. Severus oli juonut enemmän kuin tarpeeksi tytön katsoessa ilman syyllistämistä.


17

Neiti Granger,

Toivon, että voimme jatkaa sopimustamme. Vietän kesän asunnossani Kehrääjäkujalla. Lähetä pöllö, kun olet takaisin Lontoossa, niin voimme sopia tapaamisesta.

Severus


Severus murahtaa katsellessaan kirjeen tynkää. Hän ei ymmärrä, miten voi olla niin vaikeaa kirjoittaa yksinkertainen kirje. Lopulta Severus sulloo kirjeen kuoreen ja kutsuu pöllön luokseen. Tuskin Hermione sen lyhyyttä jää pohtimaan, joten Severuksen on turha tuhlata enemmän aikaansa muotoiluihin.

Vaikka mitä muuta hänellä olisi kuin aikaa, ääni miehen päässä muistuttaa. Kun Tylypahka on kiinni, Severus viettää päivänsä Kehrääjäkujan suljettujen verhojen takana pääosin selaillen kirjojaan ja tarkistaen liemivarastojaan.

Hänellä on pelkkää aikaa, joka muistuttaa menneestä jokaisella silmäyksellä vanhassa asunnossa.


18

Heinäkuun helteet pakottavat Severuksen ostamaan jästien paristoilla toimivan viilennyslaitteen, joka löyhyttää asunnon kuumasta raskasta ilmaa edestakaisin. Hän voisi tietysti myös pyytää jotakuta loitsimaan asunnon viileäksi, mutta sellaista loitsua pitäisi pitää yllä, mikä tekisi Severuksesta riippuvaisen jostakusta toisesta. Ja hänellä on sentään vielä kunniansa jäljellä.

Mies on avannut kauluspaitansa ylänapit ja taittanut hihat lyhyemmiksi. Severus ei muista edes omistavansa muita vaatteita kuin näitä mustia kauluspaitoja, mustia housuja ja mustia kaapuja. Tässä helteessä mikään hänen vaatekaapistaan ei tunnu säähän sopivalta.

Hän on merkinnyt kalenteriinsa Hermionen paluupäivän. Siihen on vain kaksi vuorokautta ja Severus huomaa olevansa hermostunut. Hermostunut siitä, että näkee tytön jälleen.
« Viimeksi muokattu: 08.10.2019 21:14:52 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Hupsista, näköjään unohdin kokonaan kommentoida edellisiä palasia, mutta täällä ollaan edelleen!

Tunnistan hyvin tuon hiusten leikkaamisen yhdistymisen muutoksen- tai kontrollintarpeeseen, olen itse tehnyt saman ja palannut kampaamosta radikaalisti lyhentyneen letin kanssa, silti yhä tyytymättömänä sen hetkiseen elämään... joka tapauksessa, kutkuttavaa, että Hermionen ja Severuksen suhde jatkuu! Odotan tapaamista innolla ja mietin jo, että huomaakohan Hermione jotain kummallista siinä, että Severus ei ole viilentänyt asuntoaan vaan joutuu turvautumaan pieneen tuulettimeen?

17. osassa muuten Severus toteaa, että ”mitä muuta hänellä olisi kuin taikaa” -> tästä vähän hämmennyin, pitikö siinä olla taian sijaan ”aikaa”?

Kiitos taasen näistä raapaleista, tätä tarinaa on ilo lukea!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Olen taas täällä kommentoimassa pitkän tauon jälkeen! Tämä on muotoutumassa jotenkin todella mielenkiintoiseksi ja kutkuttavaksi, tykkään ihan mielettömästi näiden raapaleiden tunnelmasta :) Vaikka sekä Hermione että Severus molemmat kärsivät sodan jälkeisessä ajassa, molemmat tavallaan, heidän yhteiselossaan on jotain sympaattista ja lohdullista. Varsinkin tuo Severus oli juonut enemmän kuin tarpeeksi tytön katsoessa ilman syyllistämistä – ilman syyllistämistä, siinä oli jotain hienoa.

Minullakin oli jostain syystä mennyt ohi Severuksen taiattomuus, mutta nyt kun se kävi minullekin selväksi, se on hurjan mielenkiintoinen muutos varsinkin Severuksen hahmolle! Tuossa lopussa erityisesti, kun hän joutuu ostamaan viilennyslaitteen (tuulettimen?), vaikka asunnon viilennys onnistuisi yksinkertaisella taialla. Kertoisipa Severus asiasta jossain vaiheessa Hermionelle! Olen utelias tietämään, miten Hermione suhtautuisi asiaan.

Huomaan muuten kaipaavani Hermionen näkökulmaa ja ajatuksia näihin tapahtumiin! Osa tulee tietenkin esiin dialogin ja Severuksen oman tulkinnan kautta, mutta välillä jään miettimään, että olisi mukava kuulla myös vähän Hermionen ajatuksia. Niin ja tietää, mitä Bulgariassa tulee tapahtumaan. Tapaako Hermione Viktor Krumiin siellä ja onko kaksikolla vielä kemiaa? Mutta niinhän se on, että yksi näkökulma kertoo vain tietyn verran muiden näkökulmien jäädessä kokonaan pois – minun pitää vain lukijana hyväksyä tämä :D

Tykkään muuten siitä, miten tässä feikkisuhde konseptina jää jotenkin taaemmas eikä dominoi koko tarinaa, vaikka se lähtöasetelmana olikin. Se vain antoi alun, joka lähti sitten omille teilleen, mutta hyvällä tavalla.

Täällä siis ollaan edelleen ja luen mielelläni, miten tarina jatkuu! Kiitos näistä raapaleista :)
« Viimeksi muokattu: 09.10.2019 02:24:26 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Thelina: Hyvä, että huomasit tuon näppäilyvirheen! Hiuksien leikkaaminen on tosiaan aika tuttu yritys pitää jonkinlaista kontrollia, hyvä että se tuntui ymmärrettävältä. Kiitos kommentistasi ja tässäpä vähän jatkoa!

hiddenben: Ihana, että seuraat edelleen! Eiköhän Severuksen taiattomuus jossain välissä Hermionelle selviä, sen piilottelu ikuisesti olisi aika vaikeaa. Hauska, että satuit kaipaaamaan Hermionen näkökulmaa, koska kohta sitä saadaan jälleen. Sen verran voin paljastaa, että Bulgariastakin puhutaan vielä vähän myöhemmin. Kiva, että tarina tuntuu sinusta kiinnostavalta, sen suurempaa kehua ei olekaan! Kiitos!

A/N: Tässäpä viimeiset kaksi osaa Severuksen näkökulmasta. Seuraavassa osassa palataan Hermionen pään sisään.

***

19

Koputus ovelta havahduttaa Severuksen kirjansa äärestä. Miehen otsa rypistyy, sillä yleensä kukaan ei koputtele Kehrääjäkujan ovilla. Hän kävelee eteiseen nopeasti ja kääntää kahvaa epäillen.

Mies ehtii huomata oven takana seisovan Hermionen liioitellun hymyn ennen kuin tyttö on painanut huulensa hänen huulilleen ja kietonut kätensä hänen kaulaansa. Eikä Severus kerkeä vetäytyä pois ennen kuin tyttö jo irrottaa otteensa.

“Ihana nähdä taas rakas”, Hermionen ääni on korkeampi kuin koskaan, “Saanko esitellä Dorothea Charltonin Ministeriöstä.”

“Hauska tavata herra Kalkaros”, laiha, tummahipiäinen noita hymyilee pehmeästi, “Tapasin ihastuttavan tyttöystäväsi sattumalta jo matkalla.”

“Rouva Charlton on täällä ministeriön tarkistuskäynnillä. Hän jää viikoksi”, Hermionen silmät huutavat apua.


20

Severus kiroaa mielessään pedatessaan vierashuoneen sänkyä. Pöydällä on paksu kerros pölyä ja ilma on tunkkaisen kuuma, mutta paljon paremmaksi hän ei huonetta saa. Ilman taikaa pelkkien lakanoiden laittaminen paikalleen tuntuu vievän ikuisuuden.

Hermione on jäänyt alas viihdyttämään heidän vierastaan. Tytön nauru kuuluu yläkertaan asti, ja  Severus tuntee edelleen pehmeiden huulten kosketuksen omilla huulillaan.

Mies pyyhkii hihallaan pöydän ja avaa pikkuruisen ikkunan raolleen. Sitten hän hengittää syvään ja valmistautuu näytökseen. Heidän on onnistuttava tässä. Hermione on näyttänyt olevansa tosissaan, joten Severuksen ei sovi perääntyä.

Ei nyt.

Ei vaikka hänen rintansa tuntuu lämpiävän, kun hän näkee sohvalla istuvan tytön, jonka silmät tuikkivat.
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Kauheaa mikä tarkastuskäynti, kun viikoksi pitää tulla toisten luo asumaan! Aika erikoista sinänsä, vaatiiko ministeriö siis pareja kuitenkin asumaan keskenään (en muista oliko tätä mainittu, käsitin että riittää kunhan seurustellaan) vai onko ”vierailun” tarkoitus vain vahtia, että pari todella viettää aikaa yhdessä ja eritoten romanttisissa merkeissä... huh huh, nyt kyllä tahdon äkkiä tietää, miten tuo vierailu sujuu varsinkin kun Severuksella ei ole taikaa! Kiitos uusista osista, tämä on edelleen tosi hyvä ja hauska päästä kurkkaamaan Hermionen näkökulmia seuraavissa osissa :)
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Aah, eikä! Mikä juonenkäänne! Miten kamalaa :D Mutta hauskaa! Yhtäkkiä onkin hankala päättää, kenen näkökulmasta haluaisin näitä tapahtumia lukea. Ehkä kuitenkin on hyvä saada kuulla Hermionen ajatuksia välillä, miten hän näkee Severuksen, erityisesti vierailun aikana.

Mietin samaa kuin Thelina – vahtiiko ministeriö tosiaan suhteen todentuntuisuutta? Mutta vaikka konsepti onkin kamala ja aivan epäreilu, olen kyllä sitä mieltä, että tästä saattaa seurata jotain hyvää Hermionen ja Severuksen suhteelle ;) Ehkä se toimii ikään kuin katalysaattorina tunteiden kehitykselle, kuten jo kävikin ensisuudelman suhteen. Tai sitten vierailulla onkin huono vaikutus kaksikon suhteeseen, koska he joutuvat esittämään jotain, mitä eivät ole ainakaan vielä. Toivottavasti ei, mutta...

Hmm, saa nähdä, mitä jatkossa tapahtuu ;)
« Viimeksi muokattu: 28.10.2019 04:41:06 kirjoittanut hiddenben »

between the sea
and the dream of the sea

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 998
Thelina: Tässäpä selviää hiukan vastauksia kysymyksiisi. Kiitos tuhannesti kommentistasi.

hiddenben: Onneksi Hermionen ajatuksissa Severus on melko suuressa roolissa, joten molemmista kuullaan edelleen.  :D Saa nähdä miten ministeriön vahtiminen lopulta vaikuttaa. Kiitos kommentistasi ja tässä vihdoin jatkoa!

A/N: Syksy oli loppua kohdin kaaosmaisen kiireinen, joten kirjoittamisesta oli pakko joustaa. Nyt kuitenkin pääsin vihdoin palaamaan tähän tarinaan ja aion varmasti sen vielä saattaa loppuun asti. Toivottavasti lukijat olette edelleen mukana!

Eka raaple Spurttiraapele V:hen, inspissanana sininen.

***

Osa 3: Saapuuko auvo?

1

Hermione hengittää ensimmäisen kerran tunteihin kunnolla vasta sitten, kun rouva Charlton on vetäytynyt vierashuoneeseen. Severuksen ilmeestä on vaikea lukea mitään, mutta mies on tavalliseen tapaansa jännittynyt kuin odottaisi ongelmia.

“Minun täytyy jäädä yöksi”, Hermione sanoo tuntien itsensä hermostuneeksi.

Severus ainoastaan murahtaa vastaukseksi.

“Rouva Charlton voisi kuulla ilmiintymiseni ja…” nainen jatkaa.

Severus nostaa siniset teemukit tiskipöydälle.

“Ei ministeriö vaadi meitä asumaan yhdessä”, miehen silmissä on kummallinen, hiukan liian pehmeä katse.

“Minä tavallaan”, Hermione empii, “tavallaan kerroin, että asun sinun luonasi koulujen alkuun saakka. Kunnes palaat Tylypahkaan.”

Mies kohottaa kulmiaan ja toinen suupieli värähtää hiukan.

“Luulin, että hän sitten jättäisi meidät rauhaan.”


2

Pimeä huone on hiljainen. Hermione yrittää turhaan rentouttaa jännittynyttä vartaloaan. Severuksen keho tuntuu patjan epätasapainona ja miehen hengitys liian kovana pään sisällä.

Miehen makuuhuone on pikkuruinen. Niin pieni että ainoa mahdollisuus heille molemmille nukkua siellä, on jakaa parivuode, jonka mustat satiinilakanat uppoavat yöhön. Hermione ristii kädet rinnalleen ja varoo visusti liikuttamasta mitään. Hän ei halua Severuksen heräävän.

Kiinni puristettujen silmäluomien takana hän voi kuvitella itsensä yksin, Ronin kanssa, Viktorin kanssa, yksin. Mutta mikään ei muuta sitä, että vierellä on mies, jonka kasvot nukkuessa näyttävät paljon nuoremmilta, jopa haavoittuvilta.

Hermione kiroaa, ettei ottanut jotakin, mikä olisi pakottanut hänet uneen. Kuten Severus.
« Viimeksi muokattu: 22.01.2020 02:01:19 kirjoittanut Alice Katarina »
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Olipa ihana huomata, että tähän oli tullut jatkoa! Kiva, että haluat jatkaa tämän kirjoittamista kiireistä huolimatta :) Täällä siis ollaan!

Näissä uusissa osissa oli juuri sopivaa jännitettä kaksikon välillä, ja tykkäsin siitä, miten olit nämä kirjoittanut! Varsinkin tuo toinen raapale oli todella hyvä, siihen mahtui monta tunnetta ja ajatusta sataan sanaan. Erityisesti tuo, että Severuksen kasvot näyttävät nuoremmilta tämän nukkuessa, pidin siitä. Saa nähdä, ehkä yöt ehtivät muuttua mukavimmiksi ministerivierailun loppupuolella :) Kiitos uusista osista ja toivottavasti ehdit kirjoittamaan lisää!

between the sea
and the dream of the sea