Kirjoittaja Aihe: Usvasyntyinen: Kaikki on kunnossa, lopultakin | S | kolme raapaletta | Draama  (Luettu 322 kertaa)

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 429
  • ava by raitakarkki
Ficin nimi: Kaikki on kunnossa, lopultakin
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Usvasyntyinen
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapaus: Usvasyntyinen-trilogia ja sen maailma kuuluvat Brandon Sandersonille, kirjoitan huvikseni, enkä saa tästä rahaa
Haasteet: FinFanFun1000 sana 160. tina

A/N: Tuota... tämä spoilaa jonkin verran trilogian loppua etenkin päähenkilöiden kohtalon osalta. Otsikko on kolmoskirjan viimeinen lause, Kytän vuorosana. Ja, joo, olin Finiin rekisteröityessäni juuri lukemassa kakkososaa eli Ylenemisen kaivoa, joten nappasin nimimerkkini sieltä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


(150 sanaa)
”Sazed siis jätti kaikki nämä kirjat meille?” Breeze kysyi selaten yhtä nahkakantista opusta, joka oli täynnä terrisläisen siroa käsialaa.

Teos näytti käsittelevän insinööritaitoa. Kyttä kohottautui seisomaan kyykystä oman kirjansa äärestä.

”Niin hän kirjoitti, Breeze.”

Breeze tuhahti katselleen kirjapaljouden ympärille kerääntyneitä ihmisiä. Etenkin muut terrisläiset näyttivät hirvittävän kiinnostuneilta tästä aarteesta, vaikka pyrkivätkin pitämään kasvonsa tyyninä. Juuri kenellekään ei oltu vielä paljastettu, että kirjat sisälsivät kaiken sen tiedon, jota Sazed oli metallimielissään kantanut.

”Mutta, poikakulta, mitä rakas ystävämme oikein kuvitteli. Että maailmanlopun jälkeen ensi töiksemme perustamme kirjaston?” hän ihmetteli. 

Kytän vieressä seisova Beldre loi häneen kummallisen katseen. Breeze kohautti harteitaan.

”Mieskulta, siis. Sallithan, että olen hieman sekaisin. Maailmanloppu uuvuttaa.”

Kyttä huitaisi kädellään ja katseli lainehtivaa ruohoniittyä ympärillään. Oli vaikea tottua sellaiseen, heidän kaikkien. Väreihin, taivaan autiuteen. Terrisläiset selasivat jo kirjoja muita uskaliaammin.

”Viekään ne yhteen luolista ja säilökää tarkkaan. Ymmärrätte niiden hoitoa paremmin kuin minä”, Kyttä sanoi ja viittasi lähimpiä entisiä hovimestareita toimimaan.



(100 sanaa)
Kyttä rypisteli paperia, jossa oli kukan kuva. Sitä, johon Sazed oli kirjoittanut viestinsä hänelle. Minä olen usvasytyinen, hän ajatteli. Hän ei polttanut juuri nyt tinaa eikä muutakaan metallia. Hän ei ollut ehtinyt oikeastaan kokeilla usvasyntyisen kykyjä vielä lainkaan. Hän kaipasi tinan polttamisen tuomaa turvaa ja tuttuuden tunnetta, mutta hänen vieressään oli nyt jokin muu luomassa samoja tunteita.
Beldre nukkui syvää unta ja hengitti pehmeästi. Minä olen rakastunut, hän huomioi ajatustensa virrassa. Huomenna hän alkaisi koettaa miltä muiden metallien polttaminen tuntuisi. Ja ne tuntemattomat metallit, joista Sazed oli kirjoittanut. Hän etsisi ne kyllä aikaa myöten. Hän painoi kasvonsa Beldren hiuksiin, nukahtaen.



(150 sanaa)
Aamu valkeni loistavan kirkkaana kuten jo monet uuden maailman aamut ennen sitä. Luolien ympäristö hälisi, kun ihmiset alkoivat herätä päiväänsä, jota rakentajat jo aloittelivat vasaran paukkeella. Kyttä keskusteli Breezen, Hamin, Demouxin ja muutamien rakentajien kanssa kokoussalirakennuksesta. He olivat päättäneet, että selvinneitä johtava, tuleva neuvosto tarvitsi kokoontumispaikan.
Ensimmäisinä viikkoina oli ollut tärkeintä saada kaikille jonkinlaiset viihtyisät nukkumapaikat ilman suurempia riitoja. Henkiinjääneet ei-allomantikko sotilaat olivat olleet tässä suureksi avuksi, samoin kuin ruuan tasaisessa jakelussa. Ham oli hoitanut käskynjakoa, vaikka olikin kääntynyt lopullisissa päätöksissä Kytän puoleen. Sazed oli ollut oikeassa kirjoittaessaan, että urteaulaiset hakisivat Kytältä johtajuutta, mutta oli outoa, että muutkin näyttivät hyväksyvän hänet pomokseen lähes valituksitta.
Puheet levisivät kuitenkin nopeasti, hän oli Liekeistä Selviytyjä ja kuulunut Kelsierin alkuperäiseen koplaan. Kyttä huokasi ja jätti muut antamaan panoksensa kokoussalin yksityiskohtiin. Ihmiset katselivat häntä kunnioittavasti, kun hän kulki ohi. Hän käveli Vinin ja Elendin haudalle sytyttäen tinansa sisällään ystäviensä muistoksi. Lopultakin kaikki oli vasta alussa.
« Viimeksi muokattu: 09.11.2019 17:22:58 kirjoittanut Kelsier »
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)