Kirjoittaja Aihe: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama  (Luettu 245 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 796
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Nimi: Kierteellä
Kirjoittaja: Fiorella
Tyylilaji: Synkähkö draama
Fandom: Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset -elokuva
Hahmot: Vinda Rosier & Nagini
Ikäsuositus: K-11
Vastuuvapautus: Rowling omistaa kirjat henkilöineen, minä vain vilkkaan mielikuvituksen ja joutilasta aikaa kirjoittaa. :)
Haasteet:
Finfanfun 1000 Sana 96. Käärme (Alkuperäisenä inspiraationa tähän toimi sana Hallitsijatar, mutta se ehti mennä ennen tämän valmistumista.)
Kielellisesti sivistävä kesähaaste: Ryömiä kiven alta ja Ei kukko käskien laula
Juhannustaikoja -haaste: Tämä aihe sopi kahdellekin, joten omistan tämän teille, flawless ja Kosmik! :) Inspiraationa toimineet toiveenne alla:
flawless:
Lainaus
Pottereista rare olisi muksaa, mitä erikoisempaa niin sitä kiinnostuneempi olen. Olen kaikkiruokainen, mutta mielenkiintoni herää erikoisista parituksista ja/tai asetelmista. Keksi jotain vähän just sopivan hullua ja saa se myytyä mulle järkevänä ja uskottavana, niin mä saavun paikalle varmasti lähes pakahtuen uteliaisuuteen!
Kosmik:
Lainaus
Erityisesti tykkäisin tarinasta, jossa esiintyisi käärme/käärmeitä. Tunnetuista käärmeistä voi myös kirjoittaa, kuten vaikka Naginista.
Lukijalle: Tämä ficcinen liikuskelee jossakin elokuvan canonin ja oman mielikuvituksen välimaastossa. Siitä on hetki aikaa, kun katsoin elokuvan, joten ei mene ehkä ihan täsmälleen yksi yhteen, mutta varmaankin riittävästi sinne päin kuitenkin.



Kierteellä


Pariisin kadut olivat täynnä piilopaikkoja. Tätä tehtävää Grindelwald ei olisi uskonut kenellekään muulle, mutta Vinda Rosier olikin erityistapaus. Hienovaraisen itsetyytyväinen hymy hiipi naisen suupieleen, kun hän ajattelikin asiaa.

Nainen luotasi ympäristöään taialla. Maledictus oli arka olento, ja sitä oli lähestyttävä varoen. Gellert oli houkutellut pojan matkaansa, mutta hänen vastuulleen oli jäänyt tytön etsiminen. Mestari tarvitsi molemmat, ja kumpaisenkin hän tulisi saamaan. Siitä hän pitäisi huolen.

Korkokengät saivat katukiveyksen napsahtelemaan kevyesti. Taikasauva piiloutui väljän hihan laskoksiin naisen hidastaessa askeltensa tahtia. Äsken suojaan kiirehtinyt väki oli nyt sulkenut sateenvarjonsa, eikä mikään erota häntä muista kaupunkilaisista. Vain yksi hillityn viehättävä, aistikkaasti pukeutunut nainen, joka kulki kenenkään huomiota kiinnittämättä omia polkujaan. Pariisi oli täynnä hänenlaisiaan.

Illan viileys sai sateen kostuttamat kadut henkimään usvaa. Vindalla oli kykynsä aistia hätää, ahdistusta ja paniikkia. Kaikkea sitä sykähteli nyt hänen sauvankärjessään, kun hän kääntyi sokkeloiselle kujalle korkeiden talojen välissä. Tyttö oli lähellä.

Maledictus oli ihmishahmossaankin kylliksi käärme etsiytyäkseen ahtaaseen paikkaan. Paikannusloitsun sykkeen kiihtyessä Vinda hymyili jälleen itsekseen. Tyttö piileksi peloissaan pienessä ovisyvennyksessä, johon oli hakeutunut suojaan sateelta. Kuin satunnainen ohikulkija, Vinda seisahti hänen lähelleen, kysyi lempeästi, onko kaikki hyvin. Ei tietenkään ollut. Jokainen saattoi nähdä sen silmien ahdistuneesta katseesta, asiaankuulumattoman ihonmyötäisestä asusta, tuulen pörrölleen ajamista hiuksista.

Mutta hänen hahmonsa on niin rauhoittava, äänensä rohkaiseva, että tyttö totteli, astui kuin lumottuna lähemmäs, kun Vinda kutsui häntä luokseen, turvaan. Hän tarjosi viittaansa hytiseville harteille, suostutteli koko olemuksellaan luottamaan.

”Nimeni on Vinda”, nainen rupatteli ystävällisesti.
”Nagini”, esittäytyi tyttö arasti. Hänen piirteensä olivat vierasmaalaisen eksoottiset. Oli selvää, ettei hän kuulunut tähän maisemaan.

”Näen, että olet joutunut pulaan”, Vinda arvioi huolestunut sävy äänessään. ”Voinko auttaa sinua?”
”Minun piti tavata ystäväni, mutta jouduimme eroon toisistamme. En tiedä, miksi en löydä häntä”, uskoutui nuori nainen silmät jo aikaa sitten kuivaneista kyynelistä painavina. Vinda tarttui hänen käsivarteensa rauhoittaen. Hänen katseensa henki lempeyttä ja luottamuksellisuutta.
”Hän on turvassa, vien sinut hänen luokseen. Mutta huomenna. Tulehan, on parasta levätä ensin. Asun aivan lähellä.”

Nagini tunsi koleuden vaihtolämpöisessä ihossaan. Hän liikkui kankeasti kuin reumatismi nivelissään painaen, ja lupaukset takkatulesta ja kodin lämmöstä saivat hänet suostumaan. Tuntui muutenkin helpolta luottaa tähän ystävälliseen naiseen, joka talutti häntä kuin rakasta siskoa, saattaen hänet lämpimään rappukäytävään. Taakse jäi viima ja vilu, ja helpotus valtasi hänet, kun Vinda avasi pariovet kauniisti sisustettuun asuntoonsa.

Kuinka lämmintä ja raukaisevaa olikaan tee, jota nainen tarjosi, mietti Nagini käpertyessään pehmoisen huovan alle ja siemaillessaan kupistaan autuaana. Tulisijan liekit tekivät huoneesta kotoisan, vaikka hämärä jo laskeutui ja peitti ikkunat pimeyteen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hänen oli hyvä olla.

”Toin sinulle illallista.”

Vinda astui huoneeseen kantaen siroa hopeatarjotinta. Naginin sieraimet värähtivät hienoisesti hänen tuntiessaan herkullisen tuoksun; hän oli pakoretkensä jäljiltä paitsi viluissaan, myös kovin nälkäinen. Nainen asetti kantamuksensa pienelle pöydälle sohvan vierellä.

”Viinissä haudutettua kania kasvishöystöllä”, esitteli Vinda, ja loihti karahvin valuttamaan viiniä myös jalalliseen kristallilasiin. ”Syö toki, jos maistuu.”

Nagini oli liian nälissään kursaillakseen.

”Se on herkullista”, hän totesi kiitollisena, mutta huolestui hieman. ”Ethän vain jäänyt itse ilman?”
”En suinkaan”, Vinda sanoi heläyttäen kevyen naurun. ”Se jäi illalliselta, söin aiemmin.”

Hän katseli tyytyväisin silmin, kuinka käärmenainen nautti ateriansa ja nojautui sitten raukeasti tyynyihin. Oli aika paljastaa salaisuuksia.

”Mistä oikein pakenit?” hän kysyi lempeästi. Hetkellinen säikähdys vilahti tytön silmissä, mutta tyyntyi pian. Vinda oli tässä taitava. Sanattomasti Naginikin ymmärsi, kuinka ilmeistä olikaan, että hän oli paossa. Olipa ihastuttavaa, että tämä ystävällinen nainen tulkitsi häntä niin hyvin.
”Sirkuksesta”, hän kertoili. Jokin häiritsevä, pieni ääni jossakin syvällä tuntui pistävän vastaan, mutta Nagini työnsi sen mielensä pohjalle. Tälle naiselle oli niin hyvä kertoa kaikki. Aivan kaikki.

”Työskentelitkö tosiaan käärmenaisena”, Vinda hämmästeli kiinnostuneena hänen kertomastaan, ja Nagini tunsi, kuinka turvallista hänen olikaan näyttää, kuinka se tapahtui. Hän nousi seisoalleen ja antoi kirouksen kulkea kierteenä ylitseen. Ja siinä, missä oli vasta ollut nainen, kohosi nyt valtava matelija, värähdyksen käydessä läpi nahan, kun se asettui paikalleen.

”Sehän kävi sinulta kuin itsestään”, ihasteli Vinda, katsellen jättiläiskäärmettä, joka valtasi nyt sohvan laskostuen sirosti viltin suojiin, kääntäen hännänpäänsäkin lämpimään.

Käärme kohotti päätään ja nyökkäsi ylpeänä itsestään.

”Kuinka viehättävä olento oletkaan”, Vinda kehräsi, sivellen sen kuviollista nahkaa. Käärme tuntui lämpimältä ja sileältä koskettaa, sen lihakset erottuivat vahvoina nahan alta. Nagini myötäili hänen kätensä liikettä ja näytti mieltyneeltä saamaansa kohteluun.

”Lepää aamuun, kaunotar”, kuiski lumoojatar. ”Takkatuli pitää sinut lämpimänä. Jos olet nälkäinen, tuon sinulle muutaman kaninpoikasen.”

Nagini kohottautui kiitollisena koskettamaan Vindan kasvoja. Hän hymyili tummaa, tyyntä hymyään tuntiessaan jättiläiskäärmeen suudelman poskellaan.

”Huomenna saat tavata mestarini. Vien sinut Grindelwaldin luo.”

Käärme kiertyi kysyvästi itsensä yli ja kallisti päätään. Vinda astui uudelleen lähemmäs ja hyväili tyynnytellen kaunista eläintä.

”Kyllä. Poika on jo hänen luonaan. Huomenna näet hänet jälleen.”

Nagini tunsi syvää rauhaa käärmeenmielessään, laskeutui suomut rahisten sohvalle, sulki silmänsä ja rentoutui. Vinda katseli näkyä ovelta ja myhäili mielessään. Maledictus oli kauhistuttava peto, mutta hän oli kesyttänyt sen aivan vaivattomasti. Koristekehyksinen peili heijasti itsetyytyväisen hymyn salaperäisen velhottaren kasvoilta. Oi kyllä, mietti Vinda. Hän oli paras kaikista, ja Gellert tiesi sen myös. Ja kun uusi aika pian koittaisi, jokainen näkisi, kuka mestarin rinnalla seisoi.

* * *
« Viimeksi muokattu: 12.08.2019 00:41:39 kirjoittanut Fiorella »

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 690
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #1 : 13.08.2019 15:40:15 »
Voi kurjuus, minähän sen Hallitsijattaren vein! Tuli heti huono omatunto, vaikken sitä tietenkään voinut tietää :D Mutta se ehkä tekikin minut vielä uteliaammaksi lukemaan tämän tekstin (rare-parituksen lisäksi), koska on hauska tietää, miten muut tulkitsevat tiettyjä sanoja.

Rehellisesti sanottuna en muista kyseisestä Ihmeotus-elokuvasta paljoakaan, mutta onneksi tämä ficci palautti mieleen tuon jännittävän juonitwistin maledictuksesta. En tosin ihan osaa sijoittaa, mihin kohtaan elokuvaa tämä ficci osuu – mutta se ei onneksi haittaa tämän lukemista, kunhan jäin vain itse miettimään :)

Tässä ficissä molemmat hahmot tulevat hetkessä todella tutuksi, mikä on todella mukavaa. Tykkään Vindan laskelmoivasta tyylistä puhua, kävellä, pukeutua, kuinka hän niin helposti osaa vetää Naginia perässään kuin pientä muovivenettä. Hallitsijatar todella! Sana olisi sopinut tähän ficciin täydellisesti. Samalla Vinda ei ole kuitenkaan ilkeä, ei ainakaan selkeästi vaan perustelee tekonsa kylmästi ja tunteettomasti, samalla hyvin neutraalisti, mikä tekee hänestä heti monimutkaisemman hahmon. Ehkä tämä kuvastaa ajatustani parhaiten:

Lainaus
Vinda katseli näkyä ovelta ja myhäili mielessään. Maledictus oli kauhistuttava peto, mutta hän oli kesyttänyt sen aivan vaivattomasti.

Nagini puolestaan on herkkä ja heikossa asemassa, mutta avautuu helposti löydettyään jonkun, joka tuntuu ottavan hänet avoimesti ja lämmöllä vastaan – ja vaikka lukija tietääkin sen olevan kamala virhe, Naginin laskelmointi tuntuu niin ymmärrettävältä, että on vain pakko jatkaa lukemista ja toivoa hahmolle parasta. Tykkäsin myös siitä, millaisia käärme-yksityiskohtia olit ujuttanut tekstiin mukaan:

Lainaus
Nagini tunsi koleuden vaihtolämpöisessä ihossaan. Hän liikkui kankeasti kuin reumatismi nivelissään painaen, ja lupaukset takkatulesta ja kodin lämmöstä saivat hänet suostumaan.

Olen lapsuudessa onnistunut kehittämään itselleni käärmekammon enkä yleensä tykkää lukea käärmeistä, mutta tässä tekstissä Naginin herkkä mieli ja haavoittuvaisuus maledictus-muotoon yhdistettynä tekivät tekstistä todella mielenkiintoisen, koska käärmeestä tulikin yhtäkkiä vähän... inhimillisempi.

Kiitos tästä ficistä, tämä oli monella tapaa jännittävä ja ennen kaikkea monipuolinen luettava! :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 3 796
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #2 : 13.08.2019 20:18:16 »
Voi hiddenben, eihän se mitään haittaa! :) Inspiraatio oli tärkein ja sana teki tehtävänsä, ja sitä paitsi sait itsekin siitä kirjoitetuksi, joten ei mennyt millään tapaa huonosti. :)

Ja kiitos ihanasti pohdiskelevasta kommentistasi. :) Minäkään en ole nähnyt elokuvaa uudestaan vielä sen jälkeen, kun kävin katsomassa sen elokuvissa, mutta ficci sijoittuu mielikuvissani sen jälkeen, kun nuori kaksikko pakenee sirkuksesta, haahuilee korkeilla katoilla ja käy katsomassa palvelijatar-mummelia. Muistaakseni heihin palataan vasta siinä vaiheessa, kun ovat jo liittyneet Grindelwaldin seuraan, josta myöhemmin taistelun jälkeen Nagini liittyy Liskon ja kumppaneiden seuraan, Valio taas jää Grindelwaldille.

Vinda kiehtoi minua kovasti elokuvassa, koska minusta vaikutti ilmeiseltä, että hänellä oli tällainen lumoojattaren kyky, jota saattoi käyttää manipulaatioon. Minulle jäi mielikuva, että hän oli vähän kuten Bellatrix Voldemortille, mutta ei niin vinksahtanut, vaan älykäs ja laskelmoiva. Tulkitsin niin, että Vinda ei hahmona niinkään ole ilkeä, kuten sanoitkin, vaan tunnekylmä ja tavoitekeskeinen. Ja varsin itsevarmakin. ;)

Ja Nagini... Minusta oli outoa tehdä elokuvan herkästä muodonmuuttajattaresta sama käärme, jonka tunnemme Voldemortin tottelevaisena ja hyökkäävänä palvelijana. Mitä ilmeisemmin entinen ihminen tosiaan katoaa kirouksen edetessä ja lopulta Nagini on todella enää käärme, jota Voldermort hallitsee ja jossa on osa hänen sieluaan. Kuinka epäreilu kohtalo.


I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 690
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Kierteellä (K-11), Vinda Rosier & Nagini. Draama
« Vastaus #3 : 19.08.2019 06:18:25 »
Lainaus
Muistaakseni heihin palataan vasta siinä vaiheessa, kun ovat jo liittyneet Grindelwaldin seuraan, josta myöhemmin taistelun jälkeen Nagini liittyy Liskon ja kumppaneiden seuraan, Valio taas jää Grindelwaldille.

Ahaa! Tässähän on mitä mainioin tapahtuma-aukko, jota voi täyttää spekuloinneilla siitä, mitä tuossa välissä oikein tapahtuikaan ;) Heh, hauskaa, että itsekin yhdistät Vindan Bellatrixiin – mietin nimittäin aivan samaa tätä ficciä lukiessani! Kovin samanlaisia hahmoja, mutta Vindalta puuttuu Bellatrixille tyypillinen tunteeton raakuus.

Ja totta, kuinka Nagini luultavasti ajan kuluessa kadottaa itsensä... Todella epäreilu kohtalo, kuten itsekin sanoit. Onpa mukavaa pohdiskella tätä ficciä ja sen hahmoja enemmänkin :)
And it feels like his new life can start
And it feels like heaven.