Kirjoittaja Aihe: Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)  (Luettu 702 kertaa)

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 898
Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)
« : 20.07.2019 23:10:34 »
Nimi: Ravunraato varpaiden alla
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Ron
Tyylilaji: Romantiikka
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potterit. En tienaa tällä mitään.
Yhteenveto: Järvivesi on syyskuussa kylmää, ja Ron osoittaa olevansa Harrya rohkeampi.

Alkusanat: Lueskelin sattumalta vanhoja 12+ virkettä -haastetekstejä ja teki mieli kirjoittaa sellainen heti paikalla, joten tarkistin olisiko käynnissä kierrosta juuri nyt, ja hahaa, sieltä se löytyi! Tämä teksti osallistuu siten 12+ virkettä XVI -haasteeseen. Virkkeistä tuli jälleen kerran hyvin erittäin pitkiä, mutta kun sanottavaa on niin ei millään malta lopettaa! Aah, rakkaus.

Ficci sijoittuu vuoden 1998 syksyyn, eli Kuoleman varjelusten viimeisen luvun jälkeiseen aikaan (kuitenkin kauan ennen epilogia). Haluaisin myös selittää ainakin sivun verran hahmojen seurustelukuvioista, mutta koska haaste rajoittaa (niin kuin aina!), en lähde mitään ylimääräistä avaamaan alkusanoissakaan. Niinhän se on paras!



Ravunraato varpaiden alla


Harry hoksaa iltauinnin olleen surkea idea viimeistään siinä vaiheessa, kun järvivesi iskee järkyttävän kylmänä hänen reisiinsä ja Ron käkättää räkäisesti hänen irvistyksen parahdukselleen. Ronin on tietysti helppo nauraa uskaltauduttuaan järveen vasta nilkkojaan myöten, joten Harry käskee Ronia tulemaan syvemmälle ja vähän äkkiä.

Ron heittää kasvonsa kohti hiirenharmaata taivasta, loikkii jalalta toiselle ja hohottaa niin että koko Saukkonummen seutu raikuu, ja hänen ihonsa näyttää harvinaisen valkealta vasten tummaa vettä.

On syyskuu, pian talvi jo, ja he asustavat edelleen Kotikolossa, vaikka heidän olisi pitänyt keksiä aikoja sitten jotain tekemistä, jotain hyödyllistä, Ginny ja Hermionekin ovat palanneet Tylypahkaan, kesä on jäänyt taakse ja enää kukkivat vain pisamat Ronin poskilla – niitä on tietysti kaikkialla muuallakin, Ronin käsivarsissa, kyljissä, vatsassa, mutta ei varmaan – Harry puree kieleensä ja kääntää katseensa Ronin kasvoihin, jotka ovat niin tutut, että Harry voisi haljeta.

Hän ei tahdo suunnitella tulevaisuutta, joten hän tyytyy nostamaan kätensä hyödyttömänä eteensä Ronin rientäessä pirskottamaan hyistä vettä hänen naamaansa, ja he kiljuvat toisilleen kuin teini-ikäiset. Hehän ovat teini-ikäisiä, Harry tajuaa astuessaan johonkin rikkinäisen simpukankuoren tapaiseen, kyse on lähinnä siitä, lasketaanko jästien vai velhojen tavan mukaan. Jossain huutaa fasaani, Ron kalkattaa sille pöljästi takaisin, ja Harry on tikahtua.

Nyt jos koskaan he voisivat viimein tulla onnellisiksi. Harry pelkäsi ensi alkuun, että Ron ei ehkä ikinä enää nauraisi tai nauraisi vain ani harvoin ja silloinkin pakotettua naurua, sillä kuolleet pysyvät kuolleina, Fred myös, eikä Ron ole koskaan kohdannut kuolemaa niin läheltä. Ron kuitenkin nauraa taas tai paremminkin höröttää hillittömästi, mikä saa Harryn miltei sekoamaan halusta kääriytyä siihen ääneen, jotta se olisi hänen aina.

"Hyi, koskin ihan varmasti ravunraatoon!" Ron älähtää, ja Harry ottaa kiinni hänen olkapäistään ja tiedustelee asiallisesti, miltä ravunraato oikein tuntuu kohmeisten varpaiden alla.

Harrylla on ollut päässään hassu visio siitä, kuinka hänestä ja Ronista tulee jotain jonain päivänä, sillä lailla sattumalta ja luontevasti ilman ponnistelua, eikä hän ole saanut manattua tuota huumaavaa ajatusta vuosien varrella menemään. Ravuista Harry ei tiedä, mutta sen hän tietää, että Ronin kalpea olkapää tuntuu kihelmöivältä hänen sormenpäidensä alla, ja hän uskoo väkevämmin: nyt jos koskaan.

"Kuule", Harry aloittaa ja pyrkii sivelemään Ronin olkapäätä höyhenen keveydellä, mutta päätyy hankaamaan peukaloitaan melko raivokkaasti Ronin solisluihin, "tämä on kivaa."

Enempää hän ei saa sanottua, hänen rohkeutensa romahtaa korttitalona kasaan, ja Ron katsoo häntä poikkeuksellisen tiiviisti. Harry haukkoo happea, hänestä olisi oikeastaan mukavaa istua alas, mutta järvessä istuminen näyttäisi sangen typerältä, Ronin solisluut punoittavat aika tavalla, eikä Harry osaa muuta kuin taputtaa Ronia olalle ja kahlata kiireesti kauemmas.

Ron ei hymyile hänelle, ja Harryn on pakko sukeltaa, mikä on virhe, sillä vesi läimähtää päin hänen kasvojaan ja pistelee hänen päänahkaansa ja hän unohti kokonaan, että hänellä on nenällään silmälasit.

Hän pärskii, märät hiukset lätsähtävät kiinni hänen otsaansa, ja hän on kiskaisemassa riivatut lasit päästään, kun Ron sanoo mahdottoman läheltä, mahdottomalla äänensävyllä: "Näytät sateeseen unohtuneelta kotikissalta."

Harryn on määrä lausua sarkastinen kiitos, mutta hän ei ehdi, sillä Ron yllättää hänet ottamalla silmälasit ja asettamalla ne ylös hänen otsalleen. Toisin kuin törkeän pitkäsäärisen Ronin, Harryn jalat eivät yllä enää pohjaan, ja hän joutuu potkimaan pysyäkseen pinnalla, mutta hän huomaa silti, tajuaa vihdoin, että Ron on paljon rohkeampi kuin hän.

Ronin silmät ovat hurjan siniset, sen verran Harry erottaa ilman silmälasejaankin Ronin kurkottaessa kysyvästi kohti, ja Harry antaa Ronille luvan lyhyellä nyökkäyksellä. Ron kietoo kätensä hänen kainaloidensa ali, Harry vetää nenäänsä aimo annoksen järvivettä ja Ron suutelee häntä kuin siemailisi hänen huuliaan.

Harrysta tuntuu kuin ihmissudesta täysikuun aikaan, hänen ihonsa ei voi olla hänen omansa. Hän takertuu yskien Roniin, Ron painaa häntä lähemmäs itseään, ja Harrya kiihottaa enemmän kuin häntä paleltaa, mikä kertoo paljon, aivan kuin sekin, että Ron leikittelee hänen alahuulellaan äärettömän hellästi ja perusteellisesti ja vasta sitten lohkaisee:

"Merlinille kiitos että olet nähnyt minut ennenkin alasti, koska perskule tämä vesi on kylmää!"



Sanalista:
1. vesi
2. helppo
3. valkea
4. talvi
5. hyödytön
6. rikkinäinen
7. jossain
8. tulla
9. ani
10. tai
11. raato
12. visio
13. kalpea
14. höyhen
15. kortti
16. istua
17. hymyillä
18. kissa
19. määrä
20. sininen
21. siemailla
22. täysikuu
23. leikitellä



Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!

Violetu

  • Rohkupuusku
  • ***
  • Viestejä: 2 710
  • You are not alone
Vs: Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)
« Vastaus #1 : 24.07.2019 22:38:18 »
Aaaaaa<3
Tämä oli kerrassaan ihana, siitä on ihan liian kauan kun olen lukenut Harry/Ronia viimeksi.
Tässä välittyi hienosti syksyn viileä tunnelma, ja sodan jälkeensä jättämä tunne siitä, että jokin on muuttunut. Jotain kesäistä leikkisyyttä oli kuitenkin pojilla jäljellä, kun kerran uimaan päättivät lähteä ;D
Rakastan just tällaista dynamiikkaa, jossa Harry tajuaa Ronin olevan itseään rohkeampi tai jotenkin "parempi", ja jossa Ron saa sitten jotenkin (tässä kirjaimellisesti) kannatella Harrya.
Ja kyllähän Ron olikin rohkeampi, kun sai tehtyä sen aloitteen, joka ei Harrylta hyvästä yrityksestä huolimatta irronnut, vaan piti sukeltaa karkuun :'D
Kiitokset tästä syksyisestä makupalasta, sopi erinomaisesti kesähelteen keskelle vähän viilentämään ^^

~ Violet
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 553
Vs: Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)
« Vastaus #2 : 25.07.2019 09:42:17 »
Otsikko veti nyt kovasti puoleensa ja mikä ettei joskus voi lukaista Harry/Ronia.
Voi kuinka olitkaan saanut tästä tällaisen yhden tapahtuman kuvauksen, syksyisen uimahetken joka piti sisällään niin kovin paljon. Mukavan paljon pieniä yksityiskohtia, jotka loivat tätä syyskuista kylmän tunnelmaa tähän. Harryn mietteitä tässä seurattiin enemmän, mutta vahvasti Ron näytti olevan samoilla linjoilla.

Jäin hiukan miettimään mikä sai nämä nuoret miehet jäämään kotiin sen sijaan että olisivat palanneet kouluun. Se jäi tässä auki.
Hienoa, että Ron on toisinaan se rohkeampi. Erityisesti tähän hetkeen se sopi paremmin kuin hyvin.  :)

Kiitos tästä ja mukavaa kesän jatkoa. 

giraffvinu

  • pitkäkaulainen
  • ***
  • Viestejä: 7
  • No bummers!
Vs: Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)
« Vastaus #3 : 27.07.2019 18:34:56 »
Jopas nyt kun tulee uutta mehevää Rarrya ja vielä Sisiljalta <3

Irvistyksen parahdus! Heti alusta lähtien tää sun ihanan rikas sanailu vie mukanaan! Ja voihan pisama, kun Harryn elämänkaipuu on niin suurta ettei luulisi teinipojan (kyllä ne teinejä vielä on, alle kolmikymppiset  8) ) rintaan mahtuvankaan!

Mää tykkään kovasti tästä, sellaisesta pikkasen epätoivoisesta, joskin selkeästi ansaitusta, kiinnipitämisestä viimeiseen asti. Kun haluaa asioiden olevan niin kuin ne on, kun ne kerrankin on hyvin. Ja samalla ehkä haluaa vähän vielä enemmänkin, mutta uskaltaisikohan sitä?

Kasvoja päin läimähtävä vesi <3

Ai vitsi kun oli ihana paketti! Kihelmöintiä ja jännitystä ja sitten vielä loppulohkaisu joka sai nauramaan ääneen, tää on parasta antia, parasta Rarrya, kiitos <33
~

Sisilja

  • ***
  • Viestejä: 898
Vs: Ravunraato varpaiden alla (Harry/Ron, K-11)
« Vastaus #4 : 31.07.2019 10:20:07 »
Violetu: Maailmassa on liian vähän Harry/Ronia! Siksi(kin) sitä ei lue niin usein kuin voisi. Kirjoittaessani oikeastaan ihmettelin, miksi kirjoitan keskellä lämpimintä kesää hyytävän kylmästä järvivedestä, mutta ehkäpä sitä aina kaipaa sellaista, mikä ei juuri tällä hetkellä ole läsnä. Syksyn kirpakkuus on kivaa. Mahtava parianalyysi muuten! Ficeissä on mukava antaa Ronille enemmän tilaa ja enemmän vahvuuksiakin kuin Harrylle. Ron ansaitsee sen. Kiitos paljon kun kommentoit!

Fairy tale: Hauska kuulla, että otsikko veti puoleensa! Pelkäsin, että se on liian outo tai jopa vähän ällö. :D Olin muuten ihan siinä luulossa, että on yleisesti tunnustettua, että kolmikosta vain Hermione palasi Tylypahkaan suorittamaan seitsemännen vuoden loppuun. Taisin olla väärässä. ;D Tosin kyseessä nyt on kaiketi jonkin sortin Rowlingin jälkeenpäin kertoma fakta (toivottavasti, tai sitten olen lukenut sen jostain ficistä ja tykästynyt siihen niin, että olen ottanut sen canoniin verrattavana tosiseikkana!), ja Rowling on viime aikoina paljastanut niin paljon niin hassuja asioita, että minäkin olen lakannut seuraamasta, saati uskomasta. Joten joo, ficci jäi selitysten osalta vajaaksi, pahoittelut! Mukavaa, että tunnelma miellytti, ja ilahduin kovin, että rohkeampi!Ron on myös sun mielestä hieno juttu (koska se on!). Kiitos kovasti kommentistasi!

giraffvinu: Hehe, teiniys on mielentila! Harry muotoutui kyllä kieltämättä aika kaihoisaksi, ehkä liiankin ollakseen Harry. Toisaalta ehkä Harrylla on nyt vihdoin aikaa funtsia ja kaipailla asioita! Ja voi että, yritin tuolla loppulohkaisulla kovasti jäljitellä sellaista canon!Ronia, joka vitsailee tosi terävästi ja on muutenkin hirveän hauska (ja paras!), ihanaa että se nauratti! Oikeastaan olisin halunnut tehdä näistä yhtä siistejä kuin sun Harry ja Ron on, mutta sitäkin on tosi vaikea jäljitellä (varsinkin kun täytän kaiken tilan kauhealla tunnelastilla, mut toki toki, miehetkin tuntee ::)). Kiitos kiitos kommentistasi!
Kirjoittamisen riemusta

Avatarista kiitos aijulle!