Kirjoittaja Aihe: Väsytysvoitto H/D S (ficlet)  (Luettu 1640 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 837
Väsytysvoitto H/D S (ficlet)
« : 16.02.2019 22:23:19 »
Nimi: Väsytysvoitto
Hahmot: Harry/Draco
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylijaji: Draama, arkista flunssafluffya, ficlet
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäsi hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Yhteenveto: Pitkäaikainen kädenvääntö saa päätöksensä ja päättyy odotettuun luovutusvoittoon


~Väsytysvoitto~


Draco niisti äänekkäästi vuotavaa nenäänsä kirjailtuun nenäliinaansa ja tunki sitten räästä märän liinan viittansa povitaskuun. Vaikka hän oli flunssan kourissa ja hänen nenänsä iho oli kärsinyt ja riekaleilla monta päivää kestäneestä jatkuvasta rään roikkumisesta, oli hän laittautunut vain siksi, että hänellä oli tärkeä asia hoidettavana ministeriössä. Hänen oli toimittava juuri nyt, kun hän viimein oli jaksanut kammeta itsensä sängyn pohjalta ylös.

Yksi tunti riittäisi tämän tärkeän asian hoitamiseen – sen oli yksinkertaisesti pakko riittää. Sen jälkeen hän voisi sallia itselleen luvan lysähtää takaisin vuoteeseensa ja hautautua niin monen vällyn ja viltin alle kuin oli tarpeen. Yksi syy tähän tarkoin valittuun ajankohtaan oli se, että Harry Potter, hänen kumppaninsa oli parhaillaan potemassa erittäin ärhäkkää flunssaa sen samaisen sängyn pohjalla ja olisi näin ollen täysin puolustuskyvytön väittämään vastaan yhtään mihinkään.

Draco oli vääntänyt Harryn kanssa asiasta kättä jo monta kertaa ja joka kerta Draco oli kinan päätteeksi vain hymyillyt ja sanonut että sehän nähdään. Ja Harry oli yhtä usein todennut siihen että yritähän vaan. Molemmat olivat olleet aivan yhtä varmoja asiastaan, vaikka Draco olikin luullut nähneensä viimeisen vuoden aikana Harryssa jotain pientä pehmenemistä ja periksi antamista asian suhteen. Mutta eihän Harry sellaista voinut ääneen myöntää, hänhän oli pelastaja-Potter, joka ei myöntäisi olleensa väärässä.

Kun Draco oli aamulla saanut ministeriöstä pöllön, sen viesti ei olisi voinut saapua parempaan aikaan. Tai no – olisihan se voinut. Draco oli kaikkea muuta kuin edustavannäköinen maattuaan monta päivää kuumeisena ja tokkuraisena vuoteessaan. Eikä hän sitäpaitsi ollut lainkaan voimissaan. Kesti hyvän tovin että hän oli saanut itsensä edustuskelpoisen näköiseksi. Mutta Potter oli jäänyt sänkyyn niin voimattomana ja vetelänä, että Draco ei ollut voinut kuin hymyillä vähän. Hän saisi toden totta tahtonsa läpi, jälleen kerran.


Hyvä herra Draco Malfoy

Taikaolentojen osastolle on eilen toimitettu tehtävistään erotettu kotitonttu, joka ei lakkaa rankaisemasta itseään ennenkuin sille on osoitettu paikka, jossa se voi hyvittää tekonsa. Tarkennamme vielä, että tonttu ei ole taikalakien tai säädösten mukaan toiminut väärin eikä tehnyt mitään laitonta. Sillä on ollut lain antama lupa etsiä kumppani jonka kanssa lisääntyä. Isäntäväen mielestä tonttu on rikkonut sääntöjä palaamalla heidän palvelukseensa vasta tontturaskauden ollessa jo neljännellä kuulla ja täten tonttu erotettiin viikko sitten tehtävästään.

Olemme vastaanottaneet hakemuksenne ottaa vastaan kotitonttu. Painotitte hakemuksessanne, että mitä surkeammassa jamassa kotitonttu on, sen parempi teidän kannaltanne, (vaikka ministeriössä ei tätä seikkaa voida täysin käsittää) ja voitte tarjota sellaiselle tontulle uuden mahdollisuuden palvella hyvin. Täten ilmoitamme, että kyseinen kotitonttu siis synnyttää seuraavan neljän viikon sisään ja on sen jälkeen sidottu tonttulapseensa seuraavan 13 vuoden ajaksi, jolloin sen vastaanottava isäntäperhe sitoutuu kotitonttuun, joka ei ole täysin kykenevä täysipainoiseen palvelukseen ensimmäisinä palvelusvuosinaan. Kotitonttu on noudettavissa seuraavien kolmen päivän aikana taikaolentojen osastolta.

Taikaolentojen osaston päällikkö
Luna Scamander


~*~

”Lopeta tuo”, Draco joutui komentamaan nuorelta vaikuttavaa kotitonttua, joka kalautti päätään muutaman metrin välein seinään heidän kävellessään hormiverkostolle. Tonttu luimisti korviaan ja laahusti surkean näköisenä Dracon perässä. ”En halua nähdä kuhmuja pollassasi yhtään enempää mitä niitä on nyt”, Draco lisäsi vielä kun hän saavutti hormit.
”Hyvä on herra Malfoy. Aivan kuten käskette sir”, kotitonttu sanoi painellen yhtä sinertävää kuhmua päässään. Tonttu oli kietoutunut vaaleanpunaiseen keittiöpyyheeseen, jossa oli ohut pitsireunus. Sen vatsa erottui suurena kumpuna keittiöpyyhkeen alta.

”Vielä yksi asia”, Draco sanoi kotitontulle. ”Sinun toinen isäntäsi on Harry Potter ja sinun tulee totella häntä aivan kuten minuakin. Sitä paitsi hän on parhaillaan sairaana ja tarvitsee palveluksiasi”, Draco jatkoi saaden sitten yskänpuuskan ja joutui turvautumaan jälleen kerran nenäliinaansa. ”Potter! Sanoiko isäntä Harry Potterin nimen? Hänkö on toinen isäntäni, sir?” kotitonttu vingahti silmät laajeten ja tuntui tärisevän pelosta.
”Kyllä, juuri hän”, Draco sanoi ääni kadoten flunssankäheyteen. Draco ei tottavie ollut vielä läheskään kunnossa. Toivottavasti tontusta olisi apua, sillä heidän kotinsa oli totisesti kotitontun taikojen tarpeessa heidän molempien maattua monta päivää toimintakyvyttöminä vuoteen omana.

Draco tupsahti takkahuoneeseen tonttu kintereillään. Tonttu yski hetken takan pöllyävän tuhkan takia ja Draco aivasti kolmasti pyyhkien samalla tuhkaa kaavultaan. Draco vei tontun keittiölle näyttäen mikä olisi sen vapaata toimialuetta ja sen lepokomeron.
”Kun olet asettunut taloksi toimita minulle ja herra Potterille kuumaa juotavaa. Löydät meidät toisen kerroksen huoneesta, jonka oven jätän raolleen”, Draco ohjeisti ääni kadoten.
”Kyllä herra Malfoy”, tonttu sanoi.

Draco kiipesi uupumuksesta notkahtavin polvin narisevat portaat ylös toiseen kerrokseen, kuoriutui päällysvaatteistaan ja kaivautui peittojen alle kiinni Harryn kylkeen. Harry oli kuumeessa ja mutisi jotain epämääräistä Dracon tullessa viereen. Pienen levollisen hetken jälkeen Harry sai kaamean yskänpuuskan, jonka seurauksena hänen silmänsä vuotivat vettä ja nenänsä meni tukkoon ties monennenko kerran.
”Minä en kestä tätä Draco”, Harry mutisi voimattomana ja irvisti kipeän kurkkunsa tähden.
”Tiedän”, Draco sanoi. ”Tähän ei kuitenkaan ole kehitetty mitään taikakeinoja, kuten hyvin tiedät. On ainoastaan ne tavalliset flunssarohdot jotka helpottavat hetken”, hän jatkoi ja antoi suukon Harryn kuumalle otsalle.
Draco auttoi Harryn vähän istuvaan asentoon asetellen tyynyjä mukavasti selän taakse. Hän näki miten lattialle sängyn vierelle oli kerääntynyt pienen kasan verran käytettyjä nenäliinoja. Harryn nenänympärystä näytti aivan yhtä kärsineeltä, mitä hänen omansakin.

Kohta huoneen ovenraosta putkahti kotitonttu tarjotin kädessään.
”Herra Malfoy, herra Potter. Kuumat juomanne”, kotitonttu sanoi laskien tarjottimen Dracon yöpöydälle katse lattiaan luotuna.
”Kutsun jos tarvitsemme jotain muuta. Siihen asti olet vapaa olemaan keittiöllä”, Draco sanoi kiittämättä tonttua sen kummemmin. Harryn suu oli loksahtanut auki ja hänen tukkansa hapsotti sotkuisena joka suuntaan. Pelkästään se olisi näyttänyt hullunkuriselta, mutta Harry aivasti juuri kun kotitonttu poistui huoneesta ja kaikki näytti siltä, kuin tonttu olisi kadonnut aivastuksen myötä.

Draco ojensi Harrylle höyryävän juoman, josta tulvahti inkiväärin ja hunajan tuoksut. Draco saattoi tunnistaa etäisesti tuoksun tukkoisen nenänsä läpi, mutta Harry ei haistanut yhtään mitään. Sen lisäksi Harry epäili hetken silmiään. Oliko huoneessa käynyt isovatsainen kotitonttu, jonka päässä oli purppurankirjavia kuhmuja. Hän hörppi irvistäen juomaansa, sillä se sattui hänen kipeään kurkkuunsa eikä maistunut miltään. Hän oli aivan liian väsynyt kysyäkseen kotitontusta taikka sanoakseen siitä mitään. Juotuaan hän vajosi tyynyineen takaisin makuulle.

”Tarvitsetko sinä jotakin?” Draco kysyi huolehtien.
”En nyt kun sinä olet siinä”, Harry vastasi ja nukahti kohta tuntiessaan Dracon sormien hyväilyn hiuksissaan. Draco upposi mietteisiinsä. Kun Harryn vanha kotitonttu Oljo oli kuollut, Harry oli vastustanut jyrkästi uuden kotitontun hankkimista. Heidän kotinsa Kalmanhanaukiolla oli kuitenkin alkanut olla vuoden kuluessa koko ajan vain siivottomammassa kunnossa, sillä kumpikaan heistä ei ehtinyt siistiä paikkoja, eikä kumpikaan ollut järin kiinnostunut kotitaloustaioista.

He olivat käyneet useita väittelyitä kotitonttuihin liittyen, kinastelleet ja käyneet muutaman rajun riidankin kotitöiden tekemisestä, niiden oikeudenmukaisesta jakamisesta ja niiden välttämättömyydestä. Draco halusi kodin olevan aina siisti ja puhdas. Harrya eivät lika ja pöly vaivanneet aivan niin pahasti, mutta yhtä kaikki he olivat samaa mieltä siitä, että asiasta kinastelu ei johtanut mihinkään. Sanailu päättyi joka kerta ilman mitään konkreettista ratkaisua ja odotti vain sitä seuraavaa kertaa, jolloin aihe jälleen roihahti tapetille.

~*~

Paljon myöhemmin Harry heräsi siihen, että Draco istui sängyn laidalla ja pakotti hänet taas juomaan ja syömään edes vähän jotain lämmintä. Harry nousi istumaan ja katseli hölmistyneenä ympärilleen.
”Missä se on?” Harry ihmetteli ja lusikoi muutaman lusikallisen keittoa suuhunsa.
”Ai mikä?” Draco kysyi koska ei saanut kiinni Harryn ajatusten juoksusta.
”No se kotitonttu”, Harry sanoi ja katseli huoneen nurkkiin aivan kuin tonttu olisi piileskellyt jossain makuuhuoneen nurkassa. ”Luulin nähneeni kotitontun, jolla on iso vatsa ja jolla oli kamalia kuhmuja päässään.”

”Näit aivan oikein”, Draco sanoi ja kertoi lyhyesti kotitontun surullisen tarinan. Hän arvioi, että juuri nyt olisi oikea hetki kertoa tontun taustat. ”Sen nimi on Unna ja se on tullut jäädäkseen”, Draco lopetti tarinan katsoen Harrya syvälle silmiin. Hän ei selitellyt eikä perustellut kotitontun hakemista mitenkään, sillä hänen ei tarvinnut. Harry laski katseensa keittolautaselleen ja tökki perunanpalaa. Hän niisti nenänsä vain huomatakseen, että Draco siveli sen jälkeen hänen rohtuneisiin huuliinsa ja nenänympärille hoitavaa voidetta hellin ottein. Harry näki myös kuinka Draco poimi lattialta joka ikisen räkäisen nenäliinan hänen jäljiltään siivoten ne pois.

”Kiitos Draco”, Harry sanoi hiljaisuuden jälkeen. Draco ei sanonut mitään vaan kömpi jälleen kerran Harryn vierelle. Olisi taas aika nukkua ja antaa keholle aikaa parantua ja toipua. Hän tunsi Harryn ajatuksen juoksun ja mielenliikkeet parin vuoden jälkeen niin hyvin, että tiesi pelanneensa korttinsa oikein. Niin paljon hän oli kunnioittanut Harry päätöstä olla hankkimatta uutta kotitonttua, että hän ei ollut sitä tehnyt ilman, että oli viimein ollut aivan varma siitä, että Harry oli hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Harry oli ollut heidän viimeisten kotitonttuja koskevien riitojen aikana ja sen jälkeen hieman outo ja anteeksipyytelevä.
”Draco, minä tarkoitan sitä todella”, Harry sanoi nuhasta tukkoisella äänellä. ”Kiitos että hait Unnan.” Harry laski keittokulhonsa yöpöydälle ja laski päänsä tyynyyn. Hän katseli vain parinkymmenen sentin päässä lepäävää Dracoa, joka katseli häntä flunssasta vetisillä silmillään.
”En olisi hakenut sitä, jos et olisi oikeasti halunnut”, Draco vastasi etsien peiton alla Harryn käden omaansa. ”Se tonttu tarvitsee sinunkaltaisesi lempeän isännän. Ja me tarvitsemme sen taloudenpitoa.”

Harry hymyili. Draco oli niin oikeassa, oli ollut jo pidemmän aikaa. Hän oli ollut jääräpäinen kieltäessään heidän tarvettaan uuteen kotitonttuun Oljon jälkeen. Vaikka Oljo oli ollut viimeisinä vuosinaan vanha ja vähän hidas, se oli ollut sitkeä kuin kataja ja oli hoitanut heidän taloudenpitonsa kunnialla viimeiseen saakka. Kaikki oleellinen oli hoitunut heidän kodissaan ja kaikkialla oli ollut puhdasta ja siistiä. Tontun puuttuminen oli näkynyt heidän kodissaan hyvin pian. Pahin tilanne oli kun he sattuivat sairastamaan yhtä aikaa. Harry oli sallinut Dracolle pitkän väsytystaktiikan jälkeisen luovutusvoiton ja flunssan raskaasta painosta huolimatta hän tunsi itsenä kevyeksi kuin perhonen.


Kirjoittajan huomautus: kotitonttutietous on lainattu nettiosoitteesta (lienee sitten oikeaa tietoa tai jotain sinnepäin) https://varjojenriimu.net/pahkaropetus/olennot/
« Viimeksi muokattu: 20.07.2019 10:59:15 kirjoittanut Fairy tale »

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 516
  • Maistuisiko kupponen teetä?
Vs: Väsytysvoitto H/D -S- (ficlet)
« Vastaus #1 : 20.02.2019 18:26:14 »
Olipa jälleen ihana tarina sinulta :D Tykkään kun nostat näitä ei niin tuttuja ja yleisiä hahmoja teksteihisi (kuten esim se haisku). Tietenkin tässä oli ihanaa se, että Harry ja Draco olivat jo vakipari ja heillä tuntui menevätn hyvin. Tarinan keskiössä olikin sitten tuo Unna-kotitonttu ja tiedätkö, tahtoisin aivan valtavasti kuulla lisää Unnasta ja tontturaskaudesta. [Tässä saattaa olla vähän oma lehmä ojassa, sillä perustin joku aika sitten Raskaus -haasteen, sillä olen kiinnostunut lukemaan kaikenlaisista raskauksista ja synnytyksistä.] Joten jos vain suinkin innostut, niin minä ainakin lukisin mielelläni lisää!

Flunssa on ikävä ja kurja sairaus, mutta täytyy sanoa että tällä kertaa olin tyytyväinen että nämä kaksi sairastivat sitä yhtäaikaa. Muuten Dracolla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta hakea Unnaa heille. Pidin muutenkin siitä, että asiat paljastuivat vähitellen ja lukija joutui vähän odottamaan ja jännittämään, että mitä Dracolla on mielessään.

Ihanaa, kun olit tehnyt Lunasta taikaolento-osaston päällikön ja että hän on mennyt naimisiin :)

Pidin tästä todella paljon, ja kuten jo sanoin, toivoisin saavani lukea lisää!

Kiittäen,
Vendela

« Viimeksi muokattu: 20.02.2019 21:06:16 kirjoittanut Vendela »

©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 837
Vs: Väsytysvoitto H/D -S- (ficlet)
« Vastaus #2 : 27.02.2019 13:44:24 »
Kiitos kommentistasi Vendela. Näillä näkymin Unnasta ei ole tulossa uutta. Mutta en hautaa ajatusta kokonaan, kun ei sitä koskaan tiedä mikä tarina alkaa mielessä pyöriä.  :) Muistin toki raskautumishaasteen, mutta tämän fikin näkökulma ei nyt aivan ollut tontturaskauden keskiössä. Mutta pakko tämä oli silti kirjoittaa kun tämä juonikin on jo tovin pyörinyt mielessä. Dracollahan oli tässä itsekäs draco/luihuismainen ajatus, että kohta heillä olisi kaksi kotitonttua ja Harryn kärsivällisyys riittäisi siihen että kotitöitä harjoittelevan tontun mahdollista säheltämistäkin jaksaa (edes toinen heistä?) perästä katsoa. Mutta kyllä - tässä näillä kahdella menee hyvin ja osaavat lukea toisiaan jo rivien välistäkin.

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 031
    • H.E.R. – Things In Focus
Vs: Väsytysvoitto H/D -S- (ficlet)
« Vastaus #3 : 16.07.2019 10:13:30 »
Olipa tämä mielenkiintoinen katsaus Potter-maailman kotitonttuihin liittyviin asioihin! :D Jostain syystä en saanut avattua tuota loppuun laitettua linkkiä, joten en tiedä, miten paljon tässä on itse keksimääsi ja kuinka paljon ei, mutta joka tapauksessa tässä oli paljon uutta kotitonttu-asiaa, jota jäin miettimään. Tietenkin tässä on Dracon ja Harryn suhde myös suuressa roolissa, mutta minun huomioni meni jostain syystä täysin kotitonttuihin :D

Tykkäsin siitä, miten tuossa alussa rakensit tekstiä Unna-kotitontun hakemista kohti ilman, että kerroit, miksi Draco pakottaa itsensä ylös sängystä (myös otsikko ja yhteenveto lisäävät tätä mysteerin tuntua). Se toimi todella hyvin, koska Lunan kirjeen lukiessa palaset loksahtavat yhteen. Olen samaa mieltä Vendelan kanssa – ihanaa, että Lunasta on tehty taikaolentojen osaston päällikkö! Harmi vain, että hänestä on tullut niin virallinen – mutta ehkä se on vain Lunan virastokieltä ja vapaa-ajalla hän on yhtä hullunkurinen puheissaan kuin kouluaikoinakin?

Tuossa lopussa puolestaan mielestäni hienoa oli se, miten Harrykin hyväksyi uuden kotitontun Kalmanhanaukiolle (ja ylipäätänsä kivaa, että Harry ja Draco asuvat siellä). Talo on niin suuri, että sinne tarvitaan kotitonttu enkä edes jotenkin osaa kuvitella, että Harry tai Draco olisivat kovinkaan innokkaita siivoamaan :D Koko tarinan kruunasi minulle tämä lause:

Lainaus
”Se tonttu tarvitsee sinunkaltaisesi lempeän isännän. Ja me tarvitsemme sen taloudenpitoa.”

Tämä jotenkin kiteytti paljon sekä Harryn ja Dracon suhteessa että molempien arvostuksessa kotitonttua kohtaan. Kiitos tästä! :)

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 837
Vs: Väsytysvoitto H/D S (ficlet)
« Vastaus #4 : 20.07.2019 11:05:43 »
Kiitos kommentistasi hiddenben. Tuossa linkin alla paljastuu että tontturaskaus kestää 5kk ja nuorella tontulla on oikeus lähteä etsimään kumppania, joskin tontut eivät jää parisuhteeseen vaan äititontut kasvattavat pikkutonttujaan. Mukava kuulla että olin onnistunut rakentamaan tuota tekstin alkua niin, että siinä on pientä mysteerin/arvoituksen tuntua. Sellaisia tekstejä on oikeastaan aika kiva kirjoittaa, ettei heti kerro ihan kaikkea vaan lukija joutuu hetken arvailemaan mistä mahtaisi olla kyse.  :)

Luna - on hän sitten rivityöntekijä tai osaston päällikkö, uskoisin että hänellä on mahdollisuuksia luoda omaa toimenkuvaansa ja tilaisuus osallistua tutkivaan kenttätyöhönkin. Tässä voi ajatella niin että on kevät tai kevättalvi ja flunssakausi pahimillaan, jolloin ministeriössäkin monet työt painottuvat sisälle.