Kirjoittaja Aihe: Seleeni (kaikki muuttuu harmaaksi), K-11, Severus/Hermione, 19/30  (Luettu 6359 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 883
Olipa mukavaa saada tähän jatkoa luettavaksi. Elomuste, mikä hieno keskintö sekin. Kyllä tuolla taikaväen parissa olisi kivaa elellä. Jospas tuo tavallisen muistikirjan täyttäminenkin sujuisi hieman eloisammin, kun elomusteella saa tunnetta mukaan. Jännityksellä odotan mitä seuraavaksi selviää.  :)

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 127
    • H.E.R. – Things In Focus
Huippua saada tähän tarinaan jatkoa! Aina välillä on käynyt mielessä, milloin tämä saa jatkoa, joten kivaa, ettet ole täysin tätä unohtanut :) Prologi pitää nimittäin uteliaisuuden edelleen vahvasti yllä!

Tykkään siitä, miten Hermione ja Severus lyöttäytyvät yhteen salapoliisitiimiksi ja kuinka heidän suhteensa samalla kiinnittyy. Severuksen huolenpito Hermionesta on tässä tarinassa jotenkin niin oikeanlaista: pidättyväistä, mutta aitoa – varsinkin tuo muistikirja sai hymyilemään (ja Hermionen reaktio nauratti)!

Hieno idea tuo elomuste, muistuttaa äidinkielenopettajastani, joka kertoi kirjoittavansa päiväkirjaa eri kynillä riippuen siitä, millä tunteella sitä kirjoitti. Sinisellä, jos tunne oli neutraali, punaisella, jos onnellinen/rakastunut ja mustalla, jos hän oli vihainen :D Olen muutaman kerran sen kuultuani itsekin miettinyt, jos alkaisin samaan, mutta ottaisin paljon mieluummin elomustekynän!

Toivottavasti löydät aikaa ja energiaa tämän jatkamiseen, tämä on hieno ja jännittävä tarina ja haluan tietää, miten sinne Savatrin temppelille lopulta päädytään!
« Viimeksi muokattu: 28.10.2019 04:42:58 kirjoittanut hiddenben »

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Öhöm, koska jostain täysin absurdista syystä olin luvannut Tänä vuonna lupaan -haasteessa, että kirjoitan tämän loppuun tämän vuoden aikana, niin kaipa sitä täytyy palata sorvin ääreen. Joten tässäpä pitkästä aikaa jatkoa! Kiitokset kovasti kommenteistanne, Thelina, Fairy tale ja hiddenben - kyllä ne vaikuttivat paljon siihen, että tämänkin teoksen jatkaminen on pysynyt ajatuksissa. :) Minulla on onneksi jonkinlainen suunnitelma sen suhteen, mitä tässä olisi tarkoitus vielä tapahtua, joten ehkäpä joululoma tarjoaa hyvät puitteet naputella tarinan valmiiksikin.

K/H: Tässä seuraavassa osassa on sitten vähän enemmän Nevilleä, koska mihinpä sitä tiikeri raidoistaan pääsee tai Nevilla lempihahmostaan. :P

*

11.

Hermione löysi Nevillen Marrasvirran juna-asemalta. Poika istui yhdellä harmaantuneista penkeistä aseman odotusaulassa ja luki Päivän Profeettaa. Hänellä oli kaulassaan iloisissa väreissä hehkuva rohkelikon tupahuivi ja yllään pitkä musta kangastakki, joka oli sisätiloissa napitettu auki.

"Olen kauhean pahoillani!" Hermione aloitti. "Minä... Oli niin kiire, että unohdin kokonaan, ja -"

Neville kohotti katseensa lehdestä ja hymyili. Hänen vedensinisissä silmissään ei ollut syytöksen häivääkään.

"Unohduitko jonkin kiinnostavan kirjan ääreen?" poika kohotti kulmaansa. Hän nousi ylös ja levitti käsivartensa. Hermione astui eteenpäin ja halasi ystäväänsä helpottuneena siitä, ettei tämä vaikuttanut suuttuneen, vaikka olikin joutunut odottelemaan melkein tunnin.

"Melkein. Minulla oli - opintotapaaminen Kalkaroksen kanssa", Hermione takelteli hieman. Jos Neville huomasikin sen, hän ei sanonut mitään. Sen sijaan poika tarttui matkalaukkunsa kahvaan.

"Näytähän tietä", hän ehdotti. "Palan halusta nähdä tämän suuren yliopistokaupungin."

Hermione tuhahti. He kävelivät ulos pakkaseen. Nevillen vaaleat hiukset olivat pörrössä ja tämä vaikutti jollakin tapaa vapautuneemmalta kuin silloin, kun Hermione oli hänet viimeksi nähnyt. Ilmeisesti opinnot Uppsalassa olivat tehneet hyvää.

"Miten sinä olet voinut?" Neville kysyi, kun he olivat päässeet Hermionen asunnolle asti. Tyttö ripusti takkinsa ja pohti hetken, kuinka vastaisi kysymykseen liikaa kiertelemättä.

"Ihan hyvin. Opinnot ovat raskaita ja olen ollut vähän väsynyt. Ehkä se on tämä ainainen kylmyys", tyttö vastasi. "Marrasvirta osaa olla talvella aika kolea paikka."

"Mm-hmm", Neville äännähti. Hermione nyökkäsi keittiötä kohti.

"Haluatko teetä? Voimme mennä illalla Hunajaomenaan lämpimälle siiderille ja kulholliselle gulassia, mutta pahoin pelkään, ettei minulla ole täällä juuri nyt mitään muuta tarjottavaa kuin teetä ja suklaakeksejä. En ole hetkeen muistanut täydentää muonavarastoja."

Neville hymähti. "No, onneksi minä toin tuliaisia."

Poika kaivoi laukustaan kassillisen. Hermione purki sen sisällön pöydälle ja häkeltyi hetki hetkeltä enemmän. Kuivattua ruisleipää, suklaata, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä...

"Mitä ihmettä tämä on olevinaan?" tyttö tuijotti ruokakasaa silmät pyöreinä.

Neville kohautti olkiaan. "Kirjeesi ovat lyhentyneet jatkuvasti ja Harrykin mainitsi viimeisimmässä viestissään, että vaikutit aika stressaantuneelta, kun he vierailivat tammikuussa. Ajattelin, että se voi hyvinkin tarkoittaa, ettet syö tarpeeksi, koska ainakin Tylypahkassa sinulla oli toisinaan tapana nukkua liian vähän ja elää pelkällä teellä."

Hermionen silmät kyyneltyivät. Tietenkin Neville oli jo sodan aikana ollut toisinaan kuin kanaemo, mutta ei hän silti ollut olettanut, että poika toimisi edelleen samoin. Tietämättä mitä sanoa tyttö päätyi vain rutistamaan ystäväänsä ja painamaan hetkeksi kasvonsa tämän vihreänharmaata villapaitaa vasten.

"Kiitos", hän mutisi. Neville taputti kömpelösti Hermionen selkää ja karautti kurkkuaan.

"Eihän tuo ollut juuri mitään", poika sanoi kasvot punaisina. "Mutta taisit aiemmin sanoa jotakin teestä?"
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 931
  • ava by raitakarkki
Ihanaa, että tämä jatkuu!
Kiva Hermionen ja Nevillen hetki ja jälleennäkeminen oli tähän kuvattu :-*
« Viimeksi muokattu: 12.12.2019 15:07:55 kirjoittanut Kelsier »
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 893
Oho, on sinulla vielä hommaa, jos tähän tulee yhteensä 30 osaa! Mutta olet kyllä nopea kirjoittaja, joten kivaahan se on, jos saamme loppuvuoden nauttia tästä tarinasta oikein kunnolla :)

Voi miten ihana Neville on! Noin ihanat tuliaiset, ja kärsivällisesti odotti asemalla Hermionea! Taitaa tuntea ystävänsä hyvin, kun ei pahastunut siitä ja tiesi varata hyvää syötävää mukaan :)

Kertookohan Hermione Nevillelle kaikesta, mitä yliopistolla on ollut meneillään? Jään odottamaan, miten käy :) Tämä tarina on edelleen ihana!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 3 682
  • inFINIty
    • Listaukseni
Ooh, Neville on ihanan huolehtivainen, oli vaan pakko tulla sanomaan se :) Tästä tuli nyt lyhyt kommentti mutta kommentoin isommin viimeistään sillon kun kaikki osat on tullu [apinaemojijokapeittääsilmät]

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 883
Voi onpa Neville sitten ihana. Kukapa ei lempihahmoaan kirjoittaisi sellaiseksi jollaiseksi hänet näkee. Hermionen on pakko olla melkoisen stressaantunut, kun sen huomaavat hänet harvoin näkevät miespuolisetkin ystävät, jotka eivät yleensä tällaisia huomioita tee. Onneksi sana on nyt kulkenut ja Nevillellä on tarjota oikea survivalpakkaus Hermionelle. Välillä pitää pysähtyä syömäänkin eikä hukkua sinne kirjojen taakse.  :)
Tämä otsikko muuten kummittelee jatkuvasti hienoisesti mielessäni. Olen nimittäin syönyt purkista suuret annokset seleeniä jo vähän yli vuoden. Tai no, nyt syksyllä otin jo vähemmän, mutta seleeni auttaa silmien terveyteen ja minulle sitä määrättiin joksikin ajaksi aikamoinen annos.

Mukavaa kun jatkoit tätä. Oikein kivaa joulun odotusta sinulle.  :)

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Thelina: No, eipä näemmä valmistunut vuoden loppuun mennessä, lol.  ::) Mutta nytpä sain jatkettua ja oli kivaa palata taas tämänkin tarinan pariin. Toivon, että viimein saisin kirjoitusrytmin kuntoon, mutta parempi varmaan olla lupailematta yhtään mitään.

Crysted: Neville onkin paras! ♥ Ja ei hättää, kommentit ilahduttavat aina, tulivatpa sitten tekstin valmistuttua tai koska tahansa. Eikä tarvitse olla pitkiä. :D

Fairy tale: Niinpä! Jokainen meistä tarvitsisi Nevillen kaltaisen ystävän. ;) Hauskaa myös, että tämä fic tulee tuosta seleenistä mieleen. Toivottavasti silmät voivat hyvin nyt ja jatkossakin. :) Mukavaa uutta vuotta sinne!

K/H: Uusi vuosi, uudet kujeet! Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja jatkettua tätäkin tekstiä, joten suapi nähdä, jos vaikka tämäkin tästä vielä valmistuisi. Jahuu!

*

12.

"Longbottom?" Severus kohotti kulmaansa. "Hänkö on vieraana ja estää sinua osallistumasta laboratoriotyöskentelyyn?" Professori kuulosti närkästyneeltä, mutta hänen katseessaan oli jotakin muutakin, ehkä... Hermione pysäytti itsensä ennen kuin ajatukset ehtivät loppuun saakka.

"En ole nähnyt Nevilleä melkein puoleen vuoteen", Hermione puolustautui. "Ja sitä paitsi hän sanoi, että... Tai siis, kerroin hänelle muistiongelmasta, ja hän sanoi -"

"Kerroit?" Severus keskeytti.

"Hän ei ole opiskelija täällä, eikä varmastikaan levittele asiaa ympäriinsä. Minun oli pakko saada puhua jollekin ystävälle. Luuletko, että tällaista taakkaa on helppo kantaa yksin?"

Severus tuhahti. "En minä nyt sydämetön ole", mies vastasi hyisesti. "Mutta entä jos Longbottom kertoo Potterille ja Weasleylle? Olen varma, että ystäväsi ryntäävät pian tänne 'pelastamaan' sinut ja työntävät pitkät nenänsä kaikkeen, mitä yritämme."

"Entä sitten? Ehkä -"

"Heistä ei varmastikaan olisi apua", Severus keskeytti jälleen. "Kumpikaan ei ole itämaisen taikuuden asiantuntija, eikä hössötys tai liiallinen tunteilu auta mitään. Tarvitsemme kärsivällisyyttä, älyä ja tyyneyttä, jos mielimme saada muistiloitsun purettua. Sinulla niitä on sentään jonkin verran, mutta ystävilläsi tuskin juurikaan."

"Et saisi puhua heistä noin loukkaavasti", Hermionen silmissä läikkyi suuttumus. Severus ei vastannut mitään, vaan istahti sen sijaan työpöytänsä ääreen ja kaivoi laatikostaan nivaskan papereita.

"Minulla on iso määrä esseitä arvioitavana. Tapaan tänään illalla intialaisten rituaalitaikojen asiantuntijan, jolla saattaa olla jotakin sanottavaa muistiloitsustasi. Kerron sitten huomenna, mitä sain selville. Nauti herra Longbottomin seurasta, mutta sano hänelle, että pitää suunsa visusti supussa eikä virka halaistua sanaa Potterille ja Weasleylle muistikirouksestasi. Meillä on ihan tarpeeksi solmuja avattavana tässä sopassa muutenkin."

Hermione avasi suunsa, mutta sulki sen sitten ja nyökkäsi. Hän tiesi, ettei väittely johtaisi mihinkään. Tyttö korjasi olkalaukkunsa asentoa ja poistui työhuoneesta.

Neville odotti käytävän päässä ja tuijotti pistävästi isoa, läikikästä ruukkukasvia. "Täällä ei selvästikään osata hoitaa raakunlehteä", mies mutisi. "Katso nyt noita läikkiä! Ne ovat aivan väärää sävyä, ja sitä paitsi koko kasvi murjottaa. Kuka teillä vastaa näiden kastelusta ja viherloitsinnasta?"

"Minä en tiedä", Hermione vastasi rehellisesti ja puri huultaan peittääkseen hymynsä. Nevillen tuohtumus raakunlehden huonosta kunnosta oli jotenkin hellyyttävää. Hetken tyttö ajatteli, miten jossakin toisessa elämässä he olisivat ehkä voineet avata taikakukkakaupan yhdessä ja hän olisi voinut risteyttää kasveja tai tutkia harvinaisempia lajeja samalla kuin Neville olisi...

Mutta pian Hermione pudisti päätään ja karkotti ajatuksen mielestään. Tässä elämässä Neville oli ystävä, jonka lämpö ja turvallisuus olivat juuri nyt tarpeen, mutta sen enempää heistä ei koskaan tulisi. Ja niin oli hyvä, sillä juuri nyt Hermionella oli raskaampaakin ajateltavaa kuin haaveilu mahdollisista maailmoista, joissa hän ei olisi yksinäinen, professoriinsa mahdottomalla tavalla ihastunut noita.

"Menemmekö sinne Hunajaomenaan?" Neville kysyi ja kallisti päätään. Hermione vilkaisi vielä raakunlehteä ja nyökkäsi sitten.

"Mennään. Tänään on pubivisakin, voidaan osallistua siihen ja voin esitellä sinulle pari opiskelijaystävääni."

"En usko, että olen kovin hyvä pubivisoissa", Neville hymähti.

"Älä höpsi. Voit olla meidän yrttitietomestarimme", Hermione nauroi ja unohti hetkeksi muistikirouksen ja sen raskaan varjon kaiken yllä.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 893
Mitäpä tuosta, vaikkei tämä valmistunut viime vuonna! Kivaa, että tämä jatkui nyt! Hyvää kannattaa odottaa :)

Minua naurattaa, miten Severuksen mielikuva Potterista ja Weasleysta perustuu selvästi heidän kouluaikaisiin toilailuihinsa :D mutta varsinkin Harryn tuntien hän kyllä ryntäisi heti huolestuneena paikalle! Neville on paljon tasaisempi, eikä varmasti turhia hermoile tästä jutusta. Jäin miettimään, oliko aiemmin viitattu sellaiseen mahdollisuuteen, että Hermione olisi ehkä jossain vaiheessa toivonut Nevillestä muutakin kuin ystävää. Jos on, niin en enää muistanut sitä.

Huomaan kyllä lukevani tätä osaa vähän salapoliisisilmälasit päässä, heti rupesin miettimään, että liittyykö tuo huonokuntoinen kasvi nyt johonkin ja jos, niin miten :D Viherloitsinta on muuten kiva termi!

Kiitos tästä, jatka taas sitten kun jatkat :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Thelina: Heh, en varmaan ole tässä tekstissä käsitellyt mitenkään Nevillen ja Hermionen välisiä mahdollisia romanttisia tunteita, mutta koska kyseessä on OTP, se helposti tunkee jollakin tasolla tekstiin kuin tekstiin. :D Ehkä pitäisi kirjoittaa heistä ja velhosodasta tälle joku pieni spinoff, sellaista mutual piningiä. Mutta tässä ei siis tule olemaan sen enempää, Nevillen vierailukin päättyy tässä seuraavassa ficletissä. :) Kiitos kommentista! Katsotaan, miten raakunlehden käy. ;)

K/H: Jahuu, puoliväli lähestyy! Onpa ihanaa, että kirjoittaminen taas sujuu. Ei mulla sen kummempaa, tässäpä taas jatkoa.

*


13.

Neville lähti jo seuraavana päivänä, mutta lupasi palata myöhemmin keväällä. He kirjoittivat yhdessä kirjeen, jossa ehdottivat yhteistä viikonloppua ystävien kesken, ja Hermione kopioi sen loitsulla. He lähettivät saman kirjeen Ronille, Harrylle, Ginnylle ja Lunalle. Hermionen kurkkua kuristi, kun hän ajatteli muistiloitsua, mutta Neville puristi hänen kättään ja hymyili rohkaisevasti.

"Sinä selviät kyllä. Selvisit Tylypahkassa pimeistä kirouksista ja tiedät-kai-kenen juonista joka vuosi. Ei yksi muinaistaika sinuun pysty."

Hermione yritti hymyillä vastaan, mutta se ei tuntunut onnistuvan. Neville halasi häntä pitkään.

"Minä kirjoitan sinulle joka viikko", nuori mies lupasi ja tarttui sitten porttiavaimeen, jonka Uppsalan yliopisto oli hänelle järjestänyt. Vasta kun Neville seisoi tukevasti omassa opiskelijayksiössään, hän päästi rintakehäänsä tiukasti keriytyneen huolen vapaaksi ja istahti työpöytänsä ääreen. Hän puri huultaan ja muotoili taikayliopiston kirjastoa varten aineistohakupyynnön muistiloitsuista ja niiden hoidossa käytettävistä kasveista.

Sen tehtyään Neville venytteli, keitti itselleen kupin teetä ja aloitti asunnossaan kierroksen tervehtiäkseen kasvejaan. Hän jutteli niille, tarkisti unikeräkin solmut, siveli hunajaleinikin lehdille hunajaa ja torui omaa raakunlehteään, joka oli lähtenyt ryömimään ulos ruukustaan Nevillen poissaolon aikana.

Samaan aikaan toisaalla Hermione makasi vuoteessaan ja tuijotti kattoon kädet nyrkkiin puristettuina. Muistiloitsu oli taas edennyt, sillä Hermione ei pystynyt kaikesta yrittämisestään huolimatta muistamaan, miltä Severuksen suuteleminen oli tuntunut.
« Viimeksi muokattu: 10.02.2020 10:26:05 kirjoittanut Nevilla »
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 893
Hermione/Neville -spin-off olis kiva :) Neville on kyl ihana ystävä, olisi se voinut pidempäänkin vierailulla olla, mutta ehkä seuraavissa osissa on sitten taas Severusta enemmän, hehee ;D Tykkään kauheasti noista kasvien nimistä ja siitä, että karkailevaa raakunlehteä pitää torua :D Ja voi ei tuota Hermionen tilannetta, pitää vain toivoa, että tulee pian uusia muistoja tilalle...
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • ***
  • Viestejä: 1 127
    • H.E.R. – Things In Focus
Olipa ihanaa palata tämän pariin pitkän tauon jälkeen! Tuli oikein kotoisa ja melkein nostalginen tunne, vähän kuin jouluisin, kun aloin lukea Severuksen äksyilyä Nevillen vierailusta :D Nämä olivat muutenkin ihania osia tarinaan, Neville on niin mainio ja hyvä ystävä. Minäkin tykkäsin hurjasti kaikista kasvien nimistä, torumisista ja Nevillen analyysistä murjottavasta raakunlehdestä – ihan parasta! Hermionen haaveilu yhteisestä taikakasvikaupasta ilahdutti myös :)

Edelleen mieltä kutkuttaa tietoisuus siitä, että Hermione ja Severus päätyvät mangrovemetsään ja vieläpä pitelemään toisiaan kädestä! Tässä on vielä puolet tarinasta aikaa saada kaksikko sinne – ehkä Severuksen tapaaminen asiantuntijan kanssa sysää heidät oikeaan suuntaan. Tai sitten Nevillen omatoiminen tutkimus! Uteliaana odotan, osuvatko teoriani oikeaan ;)

P.S. Pitää vielä mainita, että minua huvitti Severuksen "Olen varma, että ystäväsi ryntäävät pian tänne 'pelastamaan' sinut ja työntävät pitkät nenänsä kaikkeen, mitä yritämme.", koska Kelmien kartta varoitti miestä samasta tämän yrittäessä kolmannessa kirjassa tutkia karttaa (Mr Moony presents his compliments to Professor Snape and begs him to keep his abnormally large nose out of other people's business.) :D Mainio yhteys canoniin!

© Waulish

lemon trees don't make a sound
'til branches bend and fruit falls to the ground

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Thelina: Hihii, virnistelin tuolle toiveelle uusista muistoista. :D Toivon sitä kyllä minäkin!

hiddenben: Itsekin huomaan, että on jotenkin hassulla tavalla sellainen olo, että elämän täytyy olla taas järjestyksessä, kun Snarmionen kirjoittaminen sujuu. :D Ja hirveän hauskaa, että huomasit tuon pienen viittauksen, koska ajattelin, että se menee varmaan kaikilta ohi.

Kiitokset molemmille kommenteista! ♥

K/H: Tämä tarina on käynnistynyt vähän hitaasti, mutta nyt se lähtee sitten ottamaan enemmän kierroksia! Jahuu, katsotaanpa siis, minne päädytään. :)

*


14.

Severus hieroi ohimoitaan ja yritti säilyttää tyyneytensä. Tohtori Aishwarya Gupta oli alansa johtavia asiantuntijoita, mutta nainen puhui niin nopeasti, että Severuksenkin oli vaikea seurata hänen ajatuksenjuoksuaan. Sitä paitsi Gupta huitoi jatkuvasti käsillään puhettaan elävöittääkseen ja Severus pelkäsi, että ennemmin tai myöhemmin hän huitaisisi jonkin työhuoneen taikajuomaputeleista nurin.

"Tohtori", Severus keskeytti lopulta tyynesti. "Elämäntyönne on todellakin merkittävä ja viettäisin mielelläni useamman päivänkin siitä keskustellen, mutta neiti Grangerin ongelma on tosiaan erityisen vakava. Osaatteko yhtään arvioida hänen kirouksensa lajia ja sen ratkaisumalleja?"

Gupta keskeytti puhetulvansa ja hänen tummilla kasvoillaan käväisi loukkaantunut ilme. Sitten nainen keräsi taas itsensä ja nyökkäsi.

"Kuvauksenne perusteella epäilen, että kyse on tosiaan rituaalitaikuudesta. Luulenpa, että neiti Grangerin mieltä jäytää pieni jumala."

"Jumala?" Severus hätkähti. Reaktio tuntui huvittavan Guptaa, joka huiskautti kultaisten rannerenkaiden koristamaa kättään.

"Niin. Jästien mielestä maailma on täynnä jumalia. Me tiedämme tietenkin, että kyse on enimmäkseen intialaisista taikaolennoista, sellaisista kuten lieskanauru tai kaksinaama. Ne ovat aika harmittomia tapauksia. Mutta sitten on myös sellaisia, jotka liittyvät tavalla tai toisella ikivanhoihin taikavoimiin, ja pelkäänpä, että Grangerin kirous on seurausta yhteistyöstä hirnynheijan kanssa."

Severus kohotti kulmaansa, sillä Gupta oli päättänyt pitää dramaattisen tauon. Nainen siemaisi vahvaa mustaa teetään ja hymyili.

"Ne ovat satoja vuosia vanhoja taikaolentoja, jotka pitkittävät elämäänsä syömällä muistoja. Enimmäkseen hirnynheijat ovat aineettomia - usvamaisia, niin sanoakseni - joten sellainen olisi varmasti ollut helppo sekoittaa neiti Grangerin nauttimaan juomaan. Ne eivät ole kovin älykkäitä, mutta ahneita kyllä. Ja niiden kutsuminen vaatii monimutkaisen rituaalin, jolla ne vapautetaan niitä sitovan muinaisen taikuuden kourista. Hirnynheijoja nähdään ehkä yksi tai kaksi vuosisadassa, joten niitä ei ole tutkittukaan kovin paljon."

"Miten sellaisesta sitten hankkiudutaan eroon?" Severus huomasi nojautuvansa eteenpäin tuolissaan.

Gupta huokasi ja pudisti päätään. "Se on valitettavasti mahdotonta", tohtori vastasi. "Ne eivät lähde vapaaehtoisesti ennen kuin ovat imeneet kaikki muistot uhrinsa mielestä. Tunnettuja lääkkeitä ei ole."

"Täytyyhän sellaisia olla!" Severus puuskahti. "Jos ei ole, miten te sitten pysäytätte ne? Eivätkö ne vain -"

"Yleensä uhrit on ollut tapana... hävittää ennen kuin hirnynheija on päässyt siirtymään seuraavaan isäntään", Gupta näytti häpeilevältä. "Joskin viimeisin tapaus on yli viidenkymmenen vuoden takaa. Intian taikaministeriö ei ole joutunut vastakkain niiden kanssa pitkään, pitkään aikaan."

Loput keskustelusta Severus kävi enimmäkseen automaatiolla. Hän kysyi kysymyksiä, lokeroi saamaansa tietoa mielessään ja yritti hahmottaa kokonaisuutta mahdollisimman hyvin. Samaan aikaan hän tunsi kuitenkin olonsa voimattomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi.

Kun Gupta viimein lähti, mies lysähti tuoliinsa ja sulkee silmänsä. Muutaman minuutin ajan Severus Kalkaros istui paikoillaan ja keskittyi vain hengittämään ja taistelemaan jäytävää pakokauhua vastaan. Sitten hän terästäytyi ja otti kasvoilleen viileän, välinpitämättömän ilmeen, joka oli niin usein toiminut suojakilpenä maailmaa vastaan.

Puolen tunnin päästä hänen pitäisi tavata Hermione ja katsoa tätä silmiin. Jäljellä olikin vain yksi kysymys: pitäisikö valehdella vai kertoa totuus?
« Viimeksi muokattu: 10.02.2020 10:22:21 kirjoittanut Nevilla »
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Crys

  • Taivaanrannanmaalari
  • ***
  • Viestejä: 3 682
  • inFINIty
    • Listaukseni
Kääkk! Oh nooo, whats gonna happen!! Hermione parka! No mutta Severus näppäränä miehenä keksii jotain varmasti! Aika kovasti Severukseenkin iski tuo uutinen, selvästi hän välittää Hermionesta jo :)

-Crys

Never underestimate the power of fanfiction

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Crysted: What's gonna happen indeed, sen kun tietäisi itsekin. :D Mutta ehkä se tässä selviää!

K/H: Puoliväli! Ja otetaan jo ensimmäisiä askeleita Intiaakin kohti, jahuu!

*

15.


Hermione istuu tuolissaan kalpeana ja puristaa kirjaa sylissään kuin pelastusrengasta. Severus päättää siinä hetkessä, ettei aio kertoa totuutta. Hermione on ehkä vahva, mutta hän on aina turvautunut terävään mieleensä ja erinomaiseen muistiinsa, eikä varmastikaan kestäisi tietoa niiden menettämisestä.

"Kuinka muistisi voi?" professori aloittaa kysymyksellä. Hermione puree huultaan ja epäröi. Jokin tuntuu selvästi vaivaavan häntä.

"Olen unohtanut jotakin... Minä -" Hermionen posket hehkuvat eikä hän nosta katsettaan Severuksen työpöydästä.

"Puhu suoraan", Severus murahtaa ärtyisämmin kuin tarkoittaakaan. Päivä on ollut raskas ja se käy hänen hermoilleen. Soutaminen ja huopaaminen neiti Grangerin kanssa ei houkuttele häntä yhtään. Mitä pikemmin tämä vastaa kysymykseen ja antaa täsmällisiä tietoja tilanteesta, sen parempi. (Severus ei myönnä edes itselleen, miten avuttomaksi itsensä sillä hetkellä tuntee.)

Hermione vetää syvään henkeä ja sanoo sitten niin nopeasti, että sanat kompastelevat toisiinsa: "Minäenenäämuistasitäjoulukuistasuudelmaa."

"Anteeksi?" Severus kohottaa kulmiaan.

"En muista sitä suudelmaa", Hermione puuskahtaa. "Sitä, mikä tapahtui sinä kirottuna yönä. Joulukuussa."

"Ah", Severus äännähtää ja pakottautuu edelleen pysyttelemään tyynenä. Jostakin syystä Hermionen tunnustus vihlaisee yllättävän syvältä.

"Pelkään, että unohdan pian kaiken", Hermionen ääni vapisee. "Itseni, ajan Tylypahkassa, opettamasi asiat, lukemani kirjat, vanhempani, sinun ilkeytesi ja ne piinaavat oppituntisi..."

"Et unohda", Severus sanoo ja onnistuu kuulostamaan äärimmäisen varmalta, vaikkei hänellä olekaan mitään perustaa lupaukselleen. Valehtelun jalo taito on näemmä edelleen hallussa. "Tapasin tosiaan professori Guptan tänään. Hän sanoi, että mieltäsi jäytää harvinainen intialainen rituaalitaikuus, mutta sen voi kyllä korjata."

"Miten?" Hermionen silmissä roihahtaa. Hän takertuu Severuksen heittämiin toivonmuruihin niin innokkaasti, että miestä puistattaa.

"Sitä varten on -" Sevrus pitää tauon ja etsii mielestään sopivaa valetta "- meidän on matkustettava Intiaan."

"Intiaan?" Hermione toistaa epäuskoisena, ja yhtä epäuskoiseksi tuntee olonsa myös Severus itse. Mutta sanottu mitä sanottu, ja tuskinpa he ovat ainakaan lähempänä vastausta Marrasvirran loskaisen kevään keskellä kuin siellä, mistä hirnynheijat ovat lähtöisin.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 931
  • ava by raitakarkki
Edessä on nyt sitten Intian matka. Severus tosiaan keksi jotain, saa nähdä auttaako se. Kiinnostuksella odotan mitä jatkossa on luvassa.
I make it a policy not to tell anybody to sit down
               I still encourage everybody else to stand up

                            (Sick of Sittin´ - Christina Aguilera)

                

                
               

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 893
Ooh, nythän tässä lähdetään eteenpäin aimo harppauksin :)

Gupta on hauska hahmo, jotenkin näin hänet silmieni edessä huitomassa rannerenkaat kilisten :D lisäksi olet taas keksinyt hienoja uusia termejä, kuten tuo hirnyheija. Kuulostaa hankalalta tapaukselta, jos aiemmat kokemukset ovat olleet tuota luokkaa! Mutta onneksi meillä on maailman paras kaksikko tapausta ratkomassa :)

Severuksen sydäntä taitaa koskea tämä koko juttu ihan erityisen paljon, ei hänen varmaan muuten tarvitsisi miettiä, kertoako totuus vai valehdella :( Tuolla 14. luvun loppupuolella oli muuten pieni aikamuotosekaannus "Kun Gupta viimein lähti, mies lysähti tuoliinsa ja sulkee silmänsä."

Lainaus
"Pelkään, että unohdan pian kaiken", Hermionen ääni vapisee. "Itseni, ajan Tylypahkassa, opettamasi asiat, lukemani kirjat, vanhempani, sinun ilkeytesi ja ne piinaavat oppituntisi..."

"Et unohda", Severus sanoo--
Hauskasti kuulostaa siltä, että juuri sitä ilkeyttä ja piinaa ei ainakaan voi unohtaa :D

Näinköhän Hermionelle kohta selviää, ettei Severus tiedä (vielä!) miten häntä voi auttaa? Jännäksi menee, siispä toivon äkkiä jatkoa!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 883
Olit ehtinyt postata jo neljä uutta osaa, kun minä vasta herään vähitellen talvihorroksestani. Kiitos ihan hirmuisesti uusista piristävistä osista. Näillä on mukava aloittaa tämä viikonloppu. Mutta voi kamala sentään, ei ole helppo tilanne ei tosiaankaan. Oli mukavaa tavata Neville ja on myös mahtavaa lukea taas tästä tuhahtelevasta Severuksesta, joka samalla on aivan hermona Hermionen puolesta.

Päästit tosiaan fikin nytkähtämään eteenpäin. Nuo keksimäsi kasvit ovat niin loistavia. Olen samaa mieltä Kalkaroksen kanssa, että on varmasti parasta pitää Potter ja Weasley poissa jaloista. Onkohan Severuksella oikeasti jokin suunnitelma tai edes suunnitelmanpoikanen, kun nyt tulikin lähtö Intiaan. Siellähän oltiin aloitusosassa ja nyt sinne mennään oikeasti. Tämä menee jännäksi.

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts
Kelsier: Intia odottaa, totisesti. :D Katsotaan, osaanko kirjoittaa siitä, kun en ole koskaan käynyt.
Thelina: Gupta perustuu kokemuksiini intialaisista tohtoreista, joihin toisinaan törmäsin turvatarkastajana ja yliopiston seminaareissa. :D Ovat usein olleet erittäin puheliaita ja eloisia, mutta myös ihania! Toivotaan, että Severus keksii ratkaisun pian.
Fairy tale: Ihanaa, että tykkäsit! :) Minustakin tätä on jännää kirjoittaa, koska loppuratkaisu on ihan samalla tavalla arvoitus kuin teillekin. :D Toivotaan, että Severus pääsee tarinan mittaan tuhahtelemaan vielä monta kertaa.

K/H: Tätä kirjoittaessani yllätyin itsekin siitä, että Neville päätti (näin pian) tunkea takaisin. Lupaan kuitenkin, että kyseessä on edelleen Snarmione-tarina. :D


*

16.

Päivää ennen heidän lähtöään Severus saa yllättäen kirjeen Neville Longbottomilta. Pöllö nakuttaa hänen ikkunaansa kesken pakkaamisen. Professori kurtistaa kulmiaan - hän ei tunnista pientä viirupöllöä - ja avaa sitten ikkunan. Otus hypähtelee hänen käsivarrellaan kärsimättömästi samalla kuin Severus yrittää irrottaa kirjettä sen jalasta. Kirje on kirjoitettu selvästi kiireessä, koska sen sanat tuntuvat kompuroivan ja rivit ovat epätasaisia. Severus nyrpistää nenäänsä.

Professori Kalkaros,

kirjoitan teille, sillä mitä ilmeisimmin olette tietoinen Hermionen tilasta. Te - äh, hitto vie, teitittely sikseen.

Muistikirous on selvästi vakava. Hermione ilmoitti minulle, että lähdette sen vuoksi Intiaan, koska parannuskeino löytyy kuulemma sieltä. Olen lukenut viimeisen neljän päivän ajan muistikirouksista sen mitä olen ehtinyt, mutta intialaisia sellaisia on hyvin vähän, eikä mikään niistä vastaa suoraan Hermionen oireita.

Sen sijaan on jotakin, mikä vastaa. Vaaralliset taikaolennot eivät ole erikoisalaani, mutta hirnynheijat ovat intialainen laji, ja katsoinpa asiaa sitten miltä kantilta tahansa, oireet tuntuvat täsmäävän liiankin hyvin. Jos kyse on kuitenkin hirnynheijasta, tiedät varmasti myös, että kukaan ei ole vielä keksinyt sille parannuskeinoa.

Joko sinä tiedät jotakin, mitä minä en tiedä, tai sitten pelaat aikaa. Kummin vain, uskon, että Hermione tarvitsee kaiken mahdollisen avun. Siksi pyysinkin lupaa matkustaa Intiaan tutustumaan paremmin sikäläisiin taikakasveihin. Tapaan teidät Delhin taikayliopistossa ylihuomenna kello kuusi.

Ilmoitin jo Hermionelle.

Terveisin,

Neville Longbottom


Severus sulkee silmänsä ja puristaa nenänvarttaan kihisten ärtymyksestä. Paha periköön rohkelikot ja heidän typerän uskollisuutensa.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 6 509
  • Phantom Thief of Hearts

17.

Hermione lähettää kirjeen ystävilleen ja vanhemmilleen. Hän kertoo matkustavansa muutamaksi viikoksi Intiaan taikaliemitutkimuksen kenttäkurssia varten, muttei mainitse halaistua sanaa professori Kalkaroksesta tai Nevillestä, joka on päättänyt tuppautua mukaan. (Hermione ei oikein tiedä, mitä asiasta ajattelisi. Toisaalta hän on helpottunut siitä, ettei joudu matkustamaan kahden Severuksen kanssa, mutta toisaalta Nevillen ylihuolehtivaisuus ja sotkeutuminen asioihin ärsyttää.)

Severus on ollut kummallisen vaitonainen matkaa edeltävinä päivinä. Hermione on yrittänyt kysellä hoidosta tarkemmin, mutta professori on vain sanonut, että liiallinen ennakkotieto voi vähentää rituaalin toimintaa. Ilmeisesti mieli nostaa suojaukset pystyy, jos osaa odottaa loitsua, ja siksi tietämättömyys on parempi. Se saa Hermionen hermostuneeksi: hän ei pidä siitä, että joutuu elämään pimennossa, eikä siitä ilmeestä, joka Severuksen kasvoilla toisinaan välähtää, kun tämä puhuu hoidosta. Ilmeessä on jotakin synkkää ja huolestunutta, eikä Severuksella ole tapana paljastaa huolestustaan.

Kun he viimein seisovat Severuksen työhuoneessa lähtöaamuna, Hermionen silmissä on lähinnä väsymystä ja hän puristaa matkalaukkunsa kahvaa rystyset valkeina. Yllättäen Severus tarttuu tytön käteen ja puristaa sitä rauhoittavasti.

"Me olemme lähdössä murtamaan kiroustasi", mies sanoo. Hänen äänensä on pehmeä ja tumma ja yllättävän lempeä. "Emme mestauslavalle."

Hermione yrittää hymyillä, mutta suupielet eivät tunnu oikein tottelevan. Siitä huolimatta hän puristaa Severuksen kättä kiitollisena ennen kuin irrottaa otteensa. Sitten molemmat ojentavat kätensä kohti yksinkertaista saviruukkua, joka toimii tällä kertaa porttiavaimena. Hermionen sormet hipaisevat sen pintaa ja sitten he ovat jo poissa.
i'm working on a song / it isn't finished yet
but when it's done and when i sing it / spring will come again