Kirjoittaja Aihe: Seleeni (kaikki muuttuu harmaaksi), K-11, Severus/Hermione, 9/30  (Luettu 2134 kertaa)

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 836
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Ahahaha, ihanaa, että tämä jatkuu taas. Olen ihan pähkinöinä. <3 Minä en luottaisi Liniin. Jokin tyypissä haiskahtaa. Severuksen sisääntulo oli tosiaan viihdyttävä. En malta taaskaan odottaa jatkoa, etenkin kun edessä on varmastikin omituiset oltavat. ;D

Oot yhä best :-*

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 780
Hienoa saada tähän taas jatkoa. :) Olit kuvannut Hunajaomenan tuossa alussa ihanan tunnelmalliseksi paikaksi, ja kuten aiemmat kommentoijat ovat jo maininneet, Severuksen sisääntulo oli aivan mahtava, varsinkin kun mukana oli vielä Hermionen mukahämmästys. Kutkuttavaa päästä näkemään, millaiseksi tunnelma tästä vielä kääntyy.
sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 225
  • Banneri @ Crysted
Hahahah voi Kalkaros! Toivottavasti hän nyt ratkaisee tämän karmean arvoituksen. .-. No, olen varma että hänen tietämyksellään ratkaistaan visa, onhan se varmasti liemiaiheinen. ;) Lin taas vähän vastenmielisenä! Miten kaikki Hermionen toverit ovatkin noin epäilyttäviä.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 424
Nytpä pääsin kiinni tähän jatkotekstiin. Lämmin omenasiideri, pubivisa, Hunajaomena-niminen taverna, ai että. Ihanaa tunnelmaa tuovia yksityiskohtia. Pidin myös Kalkaroksesta ja hänen ah niin omanlaisesta tyylistään tässä viimeisessä luvussa, jossa hän osallistuu tuohon pubivisaan. Laittoi nauramaan hyvällä tavalla koko tilanne.

Minä en tiedä mitä ajattelisin Vanessasta. Epäilyni kohdistuvat ehkä sittenkin myrkytysasiassa tuohon kiinalaiseen tyyppiin. Kiinassa kun on voitu oppia ties mitä hämäryyksiä? Oli mukava kuulla myös Ronista, Harrysta ja Lunasta.
« Viimeksi muokattu: 20.08.2019 18:14:06 kirjoittanut Fairy tale »

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 247
  • Phantom Thief of Hearts
Kelsier: Mahtavaa, että pätkä sai sinut hihittelemään. ^_^ Minullakin oli hauskaa professoriamme miettiessä. Kiitos kommentista!

FractaAnima: JEAH, pystyin tähän jo toisen päivän putkeen, tästä se rutiini taas lähtee. :D Ihanaa, että oot mukana, koska sinullepa minä tätä pääasiassa kirjoittelen. ♥ Mutta oi että, omituisia oltavia on kyllä tulossa...

Okakettu: Heh, meinasin eilen laittaa sinulle hirveän sähköpostivuodatuksen Hadestownista, mutta en sitten laittanut. Onneksi olkoon, säästyit siltä! :D Mutta kivaa, että luet tätä edelleen, ja että pidit. Seuraava luku on taas vähän sellaista slow burn -menoa, joten ehkä pidät siitäkin!

Melodie: Ei kannata koskaan luottaa taikayliopiston opiskelijoihin, ovat varmasti kaikki renttuja ja silmänkääntäjiä! >: (

Fairy tale: Tervetuloa myös tämän tekstin pariin. ♥ Ihanaa, että olet tykännyt, ja että kuvailu on mieleistä. Kivaa myös, että Harry, Ron ja Luna ilahduttivat, koskapa tykkään kirjoittaa heistä, mutta se on aina vähän haastavaa.

K/H: Krhm, toisen tekstini yhteydessä tässä eilen päivittelinkin sitä, että telepatia on heikkouteni. Olenko maininnut asiasta aiemmin tämän saagan yhteydessä? No, jos en, niin mainitsenpa nyt. :D Ja lisäksi siitä, että slow burnia on näemmä luvassa, mikä yllätys.  ::)


*

6.

Pubivisa lähti käyntiin ja muut tuntuivat tottuvan Severuksen läsnäoloon yllättävän nopeasti. Liemimestari istui paikoillaan ja seurasi tilannetta kyllästynyt ilme kasvoillaan, mutta hänen silmänsä olivat terävät ja keskittyneet, ja silloin tällöin Hermione kohtasi ne pöydän yli. Kysymykset olivat aluksi helppoja, mutta vaikeutuivat ensimmäisen puoliajan lähestyessä. Caleb vastasi nopeasti laskennallisiin tehtäviin, eikä Maryamilla ollut ongelmia yrttitiedossa. Lin tuntui tuntevan hyvin velhojen olutmerkit, sillä kermakaljan kolmanneksi suosituimman valmistajankin nimi irtosi häneltä helposti.

"Mistä Orionin tähtisumu on saanut nimensä?" Viimeinen kysymys sai opiskelijat kurtistelemaan kulmiaan. Siitäkin huolimatta, että kolme heistä opiskeli astronomiaa, tähtisumujen nimet eivät varsinaisesti olleet kuuluneet opetussuunnitelmaan. Hermione vilkaisi professoria, joka hetken mietittyään avasi suunsa.

"Antiikin tarujen metsästäjä, jonka Zeus asetti tähtitaivaalle", Severuksen ääni oli matala. Vanessa väläytti miehelle hymyn ja kirjoitti vastauksen ylös.

Kun lomake oli palautettu tarkastamista varten, Hermione nousi ylös. "Haen jotakin juotavaa. Tulin sen verran myöhään, että en ehtinyt ostaa mitään tullessani."

Severuskin kohottautui seisomaan. "Saako täältä teetä ja onko se mistään kotoisin?" mies kysyi. Maryam tyrskähti, mutta professorin viileä katse sai naisen pian vakavoitumaan.

"Eiköhän teetäkin saa, vaikka se ei olekaan yleensä pubien vahvin puoli", Vanessa vastasi. Severus nyökkäsi ja seurasi sitten Hermionea tiskille.

"Millainen metsästäjä Orion oli?" Hermione kysyi jonottaessaan vuoroaan.

"Sitäkö sinä jäit miettimään?" Severuksen suupieli kohosi vain aavistuksen. "Antiikin taruja?"

"Niitäkin", Hermione painotti sanan loppua.

"Ehkä kerron myöhemmin", Severus hymähti. Hermione ajatteli syysyötä ja miehen äänen pehmeämpää sävyä tämän kertoessa Cassiopeiasta, eikä voinut olla toivomatta, että mies pitäisi joskus puolittaisen lupauksensa. Sitten tyttö pudisti päätään.

Hän on täällä selvittämässä, kuka myrkytti juomasi, ja sinä olet kiinnostuneempi taruista.

"Minustakin se on varsin mielenkiintoista", Severus sanoi hiljaa vastauksena Hermionen ajatuksiin. Hänen tummissa silmissään oli mietteliäs katse.

parsley, sage, rosemary and thyme

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 780
Voi ei, minulle saa kyllä aina laittaa Hadestown-sähköpostivuodatuksia!! Mitä vain vuodatuksia oikeastaan, mutta ehdottomasti ja nimenomaan kaikkea Hadestowniin liittyvä myös, jos vain siltä tuntuu. Olisi mukavaa. <3

Sitten Seleeniin - tämä osa oli ehdottomasti suosikkini tähän mennessä, tuo loppu! Juurikin erinomaista slow burnia, pinnan alla väreilee jo niiin paljon hirmu hienovaraisesti, ja ylipäätään se ajatus, että Severuksella ja Hermionella on tällainen yhteinen, henkilökohtainen kiintopiste Antiikin taruihin aiemman syysyön kautta. Aa. <3 Ja tuo viittaus mahdolliseen telepatiaan! Meneepäs tämä entistä mielenkiintoisemmaksi. Kiitos paljon jatkosta, odotan innolla seuraavaa osaa. :) // Ai niin, Severuksen järkähtämättömyys siinä, että hän halusi juoda nimenomaan teetä, oli ihana, heh.
« Viimeksi muokattu: 20.08.2019 18:37:14 kirjoittanut Okakettu »
sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 836
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Oihan voihan. Minusta tuntuu kovasti siltä, että Severus nauttii Hermionen seurasta. Seurasi tätä tiskille ja kaikkea. ::) Severuksen kommentti teestä ja sen laadusta sai minut hymisemään. ;D Jäin kovasti pohtimaan viittaustasi telepatiaan ja sitä, oliko sitä siis jo havaittavissa tässä lopussa vai viittasiko Severuksen kommentti vain niihin taruihin. Tähän ehkä saan vastauksen jo seuraavassa osassa. Hmmhmm.

Ihan huippua, että sait jatkettua jo heti tänään. Voin kertoa, että päiväni parani hetkessä kovin paljon. <3

Toivottavasti tapaamme taas huomenna näissä samoissa merkeissä. ;)

- Frac

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 367
  • ava by Ingrid
Tämä osa ilahdutti, koska olen suuri antiikin tarujen ja antiikin ystävä yleensäkin.  Mukavaa, että Severus haluaa teetä, tuleepahan todettua saako pubista alkoholittomiakin vaihtoehtoja ;)
Iik, miten söpöä, että Seve lähti seuraamaan Hermionea tiskille. Ihania vihjailuja ja vaivihkaisia katseita kummankin tunteista.

Seuraavaa osaa odotellen  8)
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                
               

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 247
  • Phantom Thief of Hearts
Okakettu: Kaikki hyvät miehet juovat teetä! :D Tai no, Severus on ehkä vähän turhan harmaa ollakseen suoranaisesti hyvä, mutta teenjuonnista pisteitä!

FractaAnima: Tänään kirjoitin jopa kaksi osaa! Olisin voinut säästää toisen huomiselle, mutta ajattelin, että tulee sitten varmemmin kirjoitettua huomenna lisää, jos ei anna itselleen sellaista turvarengasta, joten tässäpä ovat molemmat. ♥ Ole hyvä!

Kelsier: JES! Antiikin tarut bestest. ♥ Ja kyllä, tarut yleensäkin. :D Mukavaa, että tykkäsit!

K/H: Tylsästi nyt totean, että lukitilis on siis telepatialoitsu - kinda, ei ihan, Rowling tjsp on sanonut että sillä ei voi suoraan lukea ajatuksia mutta melkein ja mitä näitä nyt on. (Itse kirjoitan silleen että Severus voi luvan saadessaan oikeasti tonkia yksityiskohtaisesti muistojakin, koska se on tässä tapauksessa tärkeää.) Ilmeisesti Potterwikin mukaan lukitilista voi käyttää sanattomastikin muihin ihmisiin, mutta se vaatii aika mad skillzejä, joita toki Severuksella on. :P (Tsekatkaa vaikka sen ja Harryn kaksintaistelu, jossa Severus ennakoi kaikki Harryn taiat ja osaa siksi vastata niihin.)

*

7.

Visa läheni loppuaan. Kahden kierroksen jälkeen Kirokarjut - keski-ikäisistä miesvelhoista koostuva joukkue - johti visaa kolmella pisteellä. Lin ja Maryam olivat tukevat humalassa ja Vanessakin matkalla sitä kohti. Hermione sen sijaan oli pidättäytynyt juomasta yhtä lasillista enempää, eikä Caleb tuntunut humaltuvan lainkaan, vaikka olikin juonut viisi tuopillista. Severus pitäytyi teessä. Mies oli vastannut illan aikana vain kahteen kysymykseen ja molemmilla kerroilla sellaisiin, joihin kukaan muu ei ollut uskaltautunut laittamaan mitään. Hermione oli melko varma siitä, että muutaman kerran professori oli tiennyt heidän vastauksensa olleen virheellinen, muttei silti ollut nähnyt aiheelliseksi korjata sitä.

Toisiksi viimeinen kysymys käsitteli viittä babylonialaista sidosriimua. Hermione nappasi kynän Vanessalta ja alkoi kirjoittaa niitä ilahtuneena siitä, että tiesi jotakin sellaista, mitä muut eivät, mutta kolmannen riimun jälkeen hän pysähtyi kuin seinään. Jostakin hänen oli mahdoton palauttaa mieleensä kahta viimeistä riimua, vaikka juuri niitä tyttö oli tankannut Lepernin sidoksia opetellessaan ja tutkiessaan.

Hermione kohotti katseensa paperista. Severuskatsoi häntä pöydän yli ja kohotti toista kulmaansa.

"Täytä sinä loput", Hermione ojensi paperin professorille, joka otti sen vastaan tympääntyneen näköisenä. "Minun täytyy käväistä naistenhuoneessa."

Hermione pakeni pöydästä. Naistenhuoneeseen päästyään hän huuhteli kasvonsa viileällä vedellä ja tuijotti pitkään peilikuvaansa.

"Joskus riimuja vain unohtuu. Ei se ole niin iso juttu", tyttö kuiskasi itselleen, mutta jostakin syystä sanat eivät onnistuneet karkottamaan kaihertavaa tunnetta siitä, että jokin oli pahasti vialla.

*

8.

"Neiti Granger."

Hermione oli jo astunut ulos Hunajaomenasta ja seuraamassa Vanessaa illan päätöslasillisille tämän kotiin, kun Severuksen yskähdys ja sanat pysäyttivät hänet. Jatko-opiskelijat ja Hermione kääntyivät katsomaan professoria.

"Jos sallitte, haluaisin vaihtaa kanssanne muutaman sanan huomisiin kokeisiin liittyen."

"Entä minä?" Vanessa kuulosti aavistuksen loukkaantuneelta.

"Sinulle hornanherhiläisen myrkyn käsittely on jo tuttua. En välttämättä ehdi heti aamulla paikalle, joten haluan vielä kerrata neiti Grangerin kanssa turvatoimet. En pidättele häntä pitkään."

Vanessa nyökkäsi, mutta näytti edelleen hieman epäilevältä. Muihin selitys tuntui uppoavan, sillä kaikki tiesivät, miten tarkka liemimestari oli turvallisuudesta laboratoriossaan.
"Nähdään pian! Pidämme hehkuviinisi lämpimänä", Lin lupasi, ja sitten joukko jatkoi matkaansa. Hermione jäi seisomaan kadulle kahden professorin kanssa.

Severus kääntyi kannoillaan ja lähti harppomaan puiston suuntaan. Hermione seurasi tätä kyselemättä. Pakkanen nipisteli kasvojen ihoa ja sai hengityksen höyryämään. Ilta oli jo ehtinyt pitkälle.

"Saitko mitään selville?" Hermione kysyi, kun he astuivat puiston hiekkatielle. Kuunvalo piirsi oksien varjoista maahan sokkelon, joka polveili ja haarautui loputtomasti.

Severus puristi päätään. Miehen huulet olivat puristuneet tiukaksi viivaksi. "En. Lin pitää sinua viehättävänä ja aikoo todennäköisesti tehdä suhteesi aloitteen ennemmin tai myöhemmin, mutta hänen tuntemuksissaan ei ollut mitään pahantahtoista. Maryam on vain hupakko, joka tuskin tekisi pahaa kärpäsellekään. Vanessaan voimme luottaa. Caleb on... hankalampi", Severus pusersi sanan huultensa välistä. Ilmeisesti se, että miestä oli muita hankalampi lukea, ärsytti professoria. "Hän on viileä ja analyyttinen ja selvästi kiinnostuneempi itse visasta kuin seurasta. Mutta en usko, että hänelläkään olisi mitään syytä käyttää sinuun afrodisiakkia."

Hermione huokaisi. "No, se oli sitten tyhjä oljenkorsi."

"En usko", Severus kurtisti kulmiaan mietteliäänä. "Ensinnäkin vaihtoehtojen eliminointi on tärkeä osa tutkimustyötä, ja toisekseen... Sinun muistisi. Ne riimut."

"Mitä niistä? Kaikki unohtavat asioita joskus."

"Et sinä. Et tuollaisia", Severus kuulosti äärimmäisen varmalta. "Olet oppinut ne riimut vastikään ja analysoinut niitä niin tarkasti, että osasit osoittaa eron alephin ja dalethin välillä hankalassa asiayhteydessä. Ja silti juuri daleth oli se sidosriimu, jota et saanut paperille."

"Ehkä olin vain juonut -"

"Älä viitsi", Severus keskeytti terävästi. "Joit yhden lasillisen. Sinä unohdit. Ja olen hyvin varma siitä, että jos nyt tutkisin muistojasi, törmäisin siihen samaan harmaaseen usvaan."

"Mutta miksi joku olisi halunnut samalla kertaa saada minut unohtamaan myös riimuja? Ei siinä ole mitään järkeä. Babylonialaiset sidosriimut ovat pelkkä kuriositeetti riimutaikuuden historiassa. Juuri siksi Lepernikin on hyötynyt niiden käyttämisestä - kukaan ei ole osannut odottaa, että joku yhdistäisi niin vanhaa ja tomuista taikuutta liemitutkimukseen."

Severus ei sanonut hetkeen mitään, katseli vain varjoja mietteliäänä. Sitten mies kysyi hitaasti ja lempeästi, kuin säikähtänyttä eläintä rauhoitellen:

"Kerrohan, Hermione - oletko unohtanut jotain muutakin?"

*


K/H: Pahoittelen, pubivisa jäi kyllä nyt vain vähän juonivälineeksi, mutta jos haluatte nauttia erinomaisesta tietovisamenosta Hermionella ja Severuksella höystettynä, Fracta on kirjoittanut upean ficin nimeltä Paras velho voittakoon, S. Suosittelen sitä lämpimästi! ♥

parsley, sage, rosemary and thyme

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 836
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Mitäs tämä on? Ilmaista mainostilaa? :D :D Nauroin ääneen, kiitos vain. ;D

Mutta voihan jukupliu! Ensinnäkin hypin riemusta, kun näin että osia on tullut kaksi! Näissä oli hurjan paljon asioita joista taas nautin. Kirokarjut on hauska joukkueen nimi ja niin sopiva sen omistajillekin. Calebin humaltumattomuus ja myöhemmin vaikealukuisuus nostatti tuntosarviani. Jotain hämärää on tässäkin. Aavistuksen sait nyt kyllä nostettua Liniä pois epäilyttävien listalta Severuksen tutkimusten myötä. Olispa jännä tietää, mitä Severus itse ajatteli siitä, että Linillä on aikomuksia Hermionea kohtaan. Hmmhmm. ::)

Hermionen unohtaminen sitten. Voihan voihan. Leviääkö se sumu-usva asia sen muistissa vai onko tämä muisto menetetty jo aiemmin ja tuli vasta nyt huomatuksi?

Nautin ihan suunnattomasti siitä, kun kuvailit oksien varjoja ja niiden polveilevaa sokkeloa. Rakastan seurata tuollaisia varjoja itsekin, joten huuuh, tuli liki. :) Tykkään siitä, miten jämpti Severus on ja miten edelleenkin hän hakeutuu Hermionen seuraan välittämättä hirveämmin siitä, että se voi nostattaa kysymyksiä muissa. Ja sitten tuo lopun lempeys. Oh my.

On tämä kyllä. Huhhuh. Jännä nähdä miten aiot päästä pakkasen pureskelemasta Marrasvirrasta keskelle monsuunisadetta vain 22 osassa. Ehkäpä Severus ja Hermione tarvitsevat sieltä jotain jonkinlaiseen vastalääkkeeseen. ::)

Tukevasti koukussa,
sinun,
Frac

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 780
Lainaus
Severus ei sanonut hetkeen mitään, katseli vain varjoja mietteliäänä. Sitten mies kysyi hitaasti ja lempeästi, kuin säikähtänyttä eläintä rauhoitellen:
"Kerrohan, Hermione - oletko unohtanut jotain muutakin?"
Nyyh, tällaiset kohdat ovat aina heikkouteni, ja Severuksen kaltaisista hahmoissa kaikenmoinen yllättävä lempeys korostuu aina entisestään. Plus ylipäätään hänen päättäväisyytensä tämän arvoituksen ratkaisemiseen suhteen ja kuinka sumeilematta hän Hermionen seuraan hakeutuu, on jotakin mistä pidän yhä hurjasti. Hermione-parka, tilanne on hänen kannaltaan tosi ahdistava. :( Riimujen katoaminen muistista oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen uusi yksityiskohta, odotan innolla taas uusia osia!

(Ja tosiaan, tokihan lukitilis on telepialoitsu, en tullut ajatelleeksi asiaa :D)
sentimentaalista löpinää.

avan kuva © heikala

Melodie

  • ***
  • Viestejä: 1 225
  • Banneri @ Crysted
Oi voi, ei kai Kalkaros jättänyt Vanessaa tutkintojensa ulkopuolelle inhimillisten tunteiden vuoksi?! Mikä pettymys ettei hän pätenyt visassa. :( Voi riimu-unohdusta! Toivottavasti ei hankaloita tutkimusprosessia.

Mietin vaan että entä jos ei muista että on unohtanut!

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Miten minulta oli mennyt ihan ohi, että tämä ihanuus oli saanut jatkoa?! No, sainpahan lukea monta osaa kerralla <3 ja nyt kommentoin viimein edes jotain, ensimmäistä neljää osaa en näköjään saanut kommentoitua. Voisin melkein kirjoittaa samat sanat, mitä kommentoin Ksenoniin: joku tässä velhoyliopisto/mysteeri/Snarmione -kuviossa iskee ihan älyttömän kovaa ja luulen, että tää tarina on ihan miun ykköslemppari täällä tällä hetkellä <3 Severus on ihana, niin älykäs ja kaikki keskustelut, mitä sen kanssa käydään, on nautittavaa luettavaa. Pidin kyllä myös siitä, kun Harry, Ron ja Luna oli käymässä, toimivaa dialogia sielläkin ja hauskaa kuittailua Hermionen luennoinnista :D Visailuluvut oli jännää luettavaa. Ei noista kavereista kyllä voi ihan varma olla, kenellä on likaiset jauhot pussissa. Ja mitä kummaa Hermionelle on tapahtunut, kun muisti pätkii? Pidät tehokkaasti jännitystä yllä ja siinä samalla kun vielä saa seurata, miten Hermionen ja Severuksen suhde etenee, niin avot<3 Kovasti tykkään ja jatkoa odotan, kiitos tähän astisesta lukumatkasta <3 (nyt tuli kyl aika monta sydäntä kommenttiin, mutta olet ansainnut jokaisen <3 t. uusi fanisi)

Nevilla

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 247
  • Phantom Thief of Hearts
FractaAnima: Pitäähän sitä jakaa hyvät snarmioneficit fanien kanssa, sehän on vain solidaarisuutta. ;) Hyviä arvauksia, myös! Ja mitä tulee noihin 22 osaan ja siirtymään Marrasvirrasta rauniotemppelille, niin sitä kyllä mietin kovasti itsekin. No, aika näyttää. (Heheh.) Oot edelleen best!

Okakettu: Lempeys ja karheat, julmatkin hahmot siihen yhdistettynä ovat minunkin heikkouteni, joten minkäpä sitä itselleen mahtaa. :P Kiitos taas kerran kommentista!

Melodie: Siinäpä ongelma, unohtamisen unohtaminen siis! Ja onneksi pätemistä on Fractan ficissä, niin et jää ilman. (Ja ehkä myöhemmin tässäkin...) ♥

Thelina: Oi, häkellyin kyllä nyt kehuista. ^^; Velhoyliopisto on kyllä minustakin best, ja mysteeriä on hauska kirjoittaa, kun en ole tainnut vastaavaa aiemmin. Tässä on näemmä myös samalla vähän sellaisen whodunit-tarinan makua, ja on hauska lukea näitä arvailuja siitä, kuka mahtaa olla syyllinen. Iloitsen siitä, että olet tykännyt tästäkin ficistä, toivottavasti se lunastaa odotukset sitten kokonaisuutenakin. :)

K/H: Unohdin näemmä julkaista eilen tämän osan, joten julkaisenpa sen nyt ja painun kirjoittamaan sitten tämän päivän varsinaista lukua, kunhan olen saanut vähän aamupalaa syötyä. Iloista huomenta!

*

9.


Sinä iltana Hermione ei koskaan päässyt jatkoille asti. Sen sijaan hän istui Severuksen työhuoneen nojatuolissa ja puristi teekuppia tärisevin käsin, kun professori asteli hitaasti ympäri huonetta kulmat kurtussa ja ajatuksiinsa vajonneena.

"Hmm", Severus murahti lopulta ja istui Hermionea vastapäätä. "Aika lausua ääneen tosiasiat. Aloittaisitteko, neiti Granger?"

"Voisitko sanoa Hermione?" nainen puuskahti. "Kaiken tämän jälkeen."

Severus nyökkäsi hitaasti. "Hyvä on, Hermione. Kertoisitko, miten itse hahmotat tilanteen?"

Hermione sulki silmänsä ja yritti pitää äänensä mahdollisimman vakaana. "Kaikki alkoi pikkujouluista ja kuparimyrtistä. En ole itse havainnut, että unohtelisin asioita tavallista enemmän, mutta tammikuussa minulta jäi kyllä yksi luento väliin, ja sitten palautin kerran kirjaston kirjat myöhässä. Selitin ne unohdukset vain väsymyksellä, koska miten minä olisin muka voinut tietää?"

"Et voinutkaan", Severus keskeytti. "Mutta se ei silti ollut sinun tapaistasi. Jatka."

"En tiedä mitä muuta sanoisin. Ilmeisesti usva mielessäni leviää, mutta se ei ole säännönmukaista. Unohdan uusia ja vanhoja asioita, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä. Niillä ei tunnu olevan mitään yhteistä keskenään."

Severus nyökkäsi. "En usko, että onkaan. Luulen, että se, joka unohdustaian alun perin langetti, ei todella ymmärtänyt sitä. Taikuus, joka mielessäsi elää ja liikkuu, on hyvin vanhaa, kylmää ja voimakasta. Pelkäänpä, että se on meidän englantilaiselle taikamaailmallamme vierasta."

"Emmekö me sitten voi tehdä yhtään mitään?"

"Neiti Gra-", Severus aloitti ja keskeytti sitten itsensä. "Hermione. En sanonut niin, koska tietenkin voimme. Älä anna tunteidesi -"

"Tässä on kyse minun muistoistani ja minun mielestäni", Hermione kivahti. "Miten sinä voit suhtautua siihen kuin mihin tahansa akateemiseen ongelmaan?"

"En suhtaudu", Severus vastasi tyynesti. "Haluaisin, että voisin - mutta en voi. Jos suhtautuisin, tuskin olisin keittänyt sinulle teetä keskellä yötä. Joten toivoisin, että vetäisit nyt syvään henkeä ja antaisit minun puhua loppuun, koska kello on paljon ja jos kaipaat halauksia tai sympatiaa, niitä et minulta kuitenkaan saa. Sen sijaan olen valmis kertomaan, mitä voin ja jopa lupaan tehdä."

Hermione sulki suunsa ja tuijotti mukiinsa.

"Ensinnäkin meidän on selvitettävä se, kuinka nopeasti taikuus leviää. Toiseksi meidän on selvitettävä, onko sinun mahdollista oppia uudelleen unohtamiasi asioita. Kolmanneksi me tietenkin jatkamme myrkyttäjäsi etsimistä. Minä laitan sanan kollegoilleni Intiaan, Kiinaan ja Turkkiin ja kyselen, tuntevatko he mitään sellaista loitsua, joka vastaisi sinun oireitasi. Ja viidenneksi", nyt Severus epäröi. "Sinun olisi ehkä hyvä ryhtyä tallentamaan tärkeimpiä muistojasi ajatuseulaan. Kaiken varalta."

"Mitä jos unohdan täysin sen, kuka olen?" Hermione räpytteli kiivaasti silmiään ja Severus pelkäsi, että tyttö alkaisi pian itkeä. Tähän asti tämä oli ollut äärimmäisen urhea, aivan kuten rohkelikolta saattoi odottaakin, mutta tietenkin ajatus oman itsensä kadottamisesta...

"Niin ei käy", mies vastasi. "Me ratkaisemme tämän ongelman. Mutta emme nyt, ja tarvitset unta."

Hermione nyökkäsi voipuneesti. Severus oli hetken hiljaa ja vilkaisi mukia, jota tyttö pyöritteli käsissään.

"Mutta sitä ennen... Haluaisitko kuulla Orionista?"

Hermionen silmät laajenivat ja hän tuijotti Severusta selvästi häkeltyneenä. Mies kääntyi selin ja loitsi vielä kaksi kupillista teetä. Sitten hän istui tyttöä vastapäätä ja aloitti kertomuksensa. Hermione sulki silmänsä ja antoi Severuksen tumman äänen ja sanojen sulkea itsensä hetkeksi taikapiiriin, jossa hän saattoi unohtaa mieltään jäytävän loitsun.

Kun Hermione oli viimein lähtenyt, Severus istui vielä pitkään työhuoneessaan ja uskotteli itselleen, että ajatteli muistiloitsua ja sen purkamista, vaikka todellisuudessa hänen ajatuksensa vaelsivat yhä uudelleen sen kohteeseen ja siihen, miten vahvasti Hermione tuntui reagoivan hänen ääneensä. Hänen terävä mielensä ja jääräpäinen luonteensa ja kaikkien niiden vuosien paino, joina kohtelit häntä niin kylmästi ja ilkeästi, ja silti hän hakee turvaa juuri minusta. Jos haluaisin -

Vaarallisia ajatuksia, Severus varoitti itseään ja sulki ne sitten päättäväisesti jonnekin mielensä perukoille.

parsley, sage, rosemary and thyme

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • ***
  • Viestejä: 367
  • ava by Ingrid
Sinä iltana Hermione ei koskaan päässyt jatkoille asti. Sen sijaan hän istui Severuksen työhuoneen nojatuolissa ja puristi teekuppia tärisevin käsin, kun professori asteli hitaasti ympäri huonetta kulmat kurtussa ja ajatuksiinsa vajonneena.
Luin tämän alkupätkän jostain syystä ensin kontekstista irrallisena ja hui, miten kylmäävältä se tuntui. Ehdin jo ajatella kaikenlaista, mutta sanonpa vain, että oli vaikutuksen tekvä alku.

Minua ehkä hieman ihmetytti, että Hermione pelkää jo unohtavansa itsensä. Onhan se tietysti kauheana tulevaisuuden kuvana kai realistinen, mutta ei se nyt lähi aikoina ole tapahtumassa. Jännä loitsu kuitenkin, tykkää tavastasi kuvailla sitä sumuna Hermyn mielessä.

Olipas Severus taas ihana <3 Keittelee teet keskellä yötä ja lohduttelee Hermionea omalla jäykällä tavallaan :)

Kiitos taas, mitähän seuraavassa osassa tapahtuu?
Now I will say one thing only:
               where any man is needed, I am there.

                             - Odysseus-

                 (Philoctetes by Sophocles, lines 1054-55)

                
               

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 836
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
JAAAAAAAAAAAAAAAAAAAS! Vaarallisia ajatuksia, indeed, ja vihdoin!

Oh ja voih. Severus on kaulaa myöten suossa nimeltä Hermione Granger ja vaikuttaa siltä, että hän on myös valmiina sukeltamaan syvemmälle, koska on joko a) huolissaan tytöstä tai b) puhtaasti kiinnostunut haasteesta tai c) IN LÖÖÖÖÖÖÖÖÖV. Eiku. Sanoisin että c. Mitä mieltä sinä olet? ::)

Haha, oon vähän hassulla mielellä ja oon myös vähän huolissani, koska näyttää siltä, että aamiaisesi on venähtänyt kohtalaisesti? :o

Joka tapauksessa, ihana uusi osa. Severus, ja Hermione ja severusjahermione ja teetä ja taruja ja vähän hurtcomfortia ja ja ja. Okei, parempi varmaan päättää tämä kommentti tähän. :D

Hymisen ja hyrisen. Hurrturrr. <3

- Frac

Thelina

  • ***
  • Viestejä: 122
  • Anna sen sattua - ja sitten anna sen mennä.
Ooh, tämä oli jännittävä osa. Severus on ihanan rauhoittava, tarjoilee teetä, tarinoita ja selkeän toimintasuunnitelman, miten edetään (olisi toki voinut tarjota halauksiakin, mutta jaksanemme vielä odottaa niitä ;)). Vai on Severuksella vaarallisia ajatuksia, niistä tulikin mieleen, että haluaisin lukea lisää Hermionen vaarallisista ajatuksista, miltä hänestä tuntuu olla Severuksen lähellä, onko ihastus syventynyt yms. mitä Hermionen mielessä pyörii (kaikkien noiden muistoasioiden ja -ongelmien lisäksi). P.S. Virnistelin ja tyrskähtelin perjantaina typerästi itselleni, kun oltiin työkavereiden kanssa istumassa iltaa, ja muiden tilatessa ties mitä oluita ynnä muita, minä löydän itseni tiskiltä tilaamasta teetä. Tuli tehtyä Severukset.

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 1 424
No mutta, no mutta... muutamakin osa tullut tänne sillä aikaa kun hiukan kääntää selkää ja tekee muuta.  :)

No minäpä hiukan aavistelin, että jotain ulkolaista taikuutta tässä nyt taitaa olla takana. On kyllä kamalaa myrkkyä tuollainen, kun muistiakin alkaa syömään. Kamala sentään. Mutta pubivisasta on selvitty jo kaksikon kahdenväliseen keskusteluun.

Ja mitä teitkään?
Lainaus
Jos haluaisin -
Vaarallisia ajatuksia, Severus varoitti itseään ja sulki ne sitten päättäväisesti jonnekin mielensä perukoille.

Jätit tämmöiseen kohtaan, eikä lukijaparka saa tietää mitähän se Severus tahtoo, tintan tantan tallalei. Kröh.

Mutta hei. Tätä on todella mukava seurata, sillä juoni on mukaansatempaava. Koko ajan edetään hiukan eteenpäin.
Kiitos kun jaksat kirjoitella.  ;)