Kirjoittaja Aihe: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)  (Luettu 2327 kertaa)

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« : 10.07.2019 19:02:40 »
Nimi: Viljaympyröitä
Paritus: Luna/Neville
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Arkiflyffy
Yhteenveto: Luna haluaa näyttää jotain Nevillelle (Lunan 5. ja Nevillen 6. vuosi Tylypahkassa)
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Kirjoittajalta: Tämä on juhannustaika Fredulle, olit esittänyt yhtenä toiveena Nevilleä ja Lunaa.


~Viljaympyröitä~

Luna oli aulassa pukeutuneena vaaleansiniseen sadetakkiin ja keltaisiin kumisaappaisiinsa. Ei niin että olisi luvattu sadetta, mutta sinne minne hän oli menossa, saattaisi olla märkää. Kohta Neville saapui täsmällisesti ja myös sadetakkiin pukeutuneena. Nevillellä oli olivinvihreä sadetakki ja samanväriset kumisaappaat.
”Hienoa, nyt olemme valmiit lähtemään”, Luna sanoi kipittäessään pääovelle.
”Minulle on vielä vähän epäselvää minne me olemme menossa, mutta tein niinkuin pyysit ja pukeuduin näihin”, Neville totesi.

He kävelivät kasvihuoneitten ohitse ja jättivät myös yrttipenkit taakseen. Ilta pimeni koko ajan, mutta kuu oli täysi ja se valaisi kirkkaasti maisemaa. Heidän päänsä yläpuolitse lehahti suuri pöllö, joka oli juuri lähtenyt lentoon pöllötornin suunnalta.
”Tänään on täysikuu ja ainoastaan silloin voi päästä näkemään jotain mielenkiintoista”, Luna sanoi.
”Oletko varma ettet tarkoita ihmissusia?” Neville kysyi. Hänen oli vallannut pienoinen levottomuus, kun käsitti että he olivat täydenkuun aikaan ulkona ja oli jo pimeää.
”Voin vakuuttaa että en tarkoita mitään niin kammottavaa. Tämä on paljon hauskempaa”, Luna selitti heidän kävellessään Tylypahkan tiluksilla viljapellon laidalle.

He hyppäsivät pienen ojan yli pellolle. Kumisaappaat olivat oikea valinta, sillä maa oli paikoittain upottava ja mutainen. He kävelivät vähän matkaa keskemmälle peltoa ja jäivät siihen. Myös vilja oli pellolla vähän märkää eikä sadetakki ollut lainkaan huono valinta tälle illalle. Luna katsoi kelloaan, se olisi kohta puoli kahdeksan.
”Nyt kun olemme hetken aivan hiljaa, saatat nähdä täällä pellolla jotain”, Luna kuiskasi ja sitten he olivat hiljaa monta minuuttia.
Neville katseli ympärilleen ja kuunteli.

Ensin ei kuulunut mitään.

Sitten hän oli kuulevinaan sieltä täältä rapinaa, kuin pienten askelten ääniä. Sitten hänen silmänsä alkoivat erottaa pienenpieniä olentoja, jotka liikkuivat ikäänkuin ne olisivat tanssineet. Luna osoitti sormellaan vähän kauemmas ja olentoja oli todentotta siellä täällä pitkin peltoa. Täydenkuun valo paljasti, että tanssijoilla oli selkeä geometrinen kuvio, jota ne toistivat. Ja mikä hämmästyttävämpää, ne jättivät jälkeensä ympyröitä pelloille. Silloin Neville muisti kuulleensa näistä olennoista, mutta ei ollut koskaan ennen päässyt niitä näkemään. Hän havahtui siihen, kun Luna tarttui hänen käteensä ja puristi sitä vähän.

”Kohta ne katoavat”, Luna kuiskasi ja Neville jäi tuijottamaan viljapeltoa, joka kohta hänen suureksi ihmetyksekseen tyhjeni pienistä tanssijoista.
”Mitä ne oikein olivat? Ja mistä tiesit että ne katoavat?” Neville ihmetteli. Luna oli toisinaan vähän pelottava tietäessään yhtä ja toista asioista, joista muut eivät tienneet.
”Näit *kuutamollien tanssin. Niitä voi nähdä ainoastaan täydenkuun aikaan, kuten nyt”, Luna kertoi. ”Katso”, Luna sanoi sitten osoittaen taivaalle. Kuu oli alkanut pimentyä ja oli jo osittain varjossa. ”Tänään on kuunpimennys ja sen takia kuutamollat lopettivat tanssinsa. Kun pimennys on ohi, ne palaavat ehkä vielä takaisin.

Neville katseli kuuta ja puristi Lunan viileältä tuntuvaa kättä. He olivat taas pitkään aivan hiljaa kun varjo peitti hetkeksi kuun kokonaan. Hetken oli aivan säkkipimeää ja luonto tuntui olevan täysin hiljainen, aivan kuin se olisi pidättänyt hengitystään. Kohta varjo alkoi väistää kuun edestä ja valo lisääntyi vähän kerrallaan.
”Tuolla”, Neville kuiskasi aivan hiljaa ja osoitti jonnekin pellolle, jossa näkyi jälleen vilaus tanssimaan palaavista kuutamollista. Luna hymyili.
Kohta he palasivat takaisin, hyppäsivät ojan ylitse ja katselivat mutaisia kumisaappaitaan.
”Nämä on syytä puhdistaa, jotta emme saa Voron vihoja yllemme”, Neville totesi ja siinä samassa molempien saappaat oli loitsittu puhtaiksi.

”Kiitos Luna että otit minut mukaasi. Tuollaista ei pääsekään näkemään ihan jokaisena päivänä.”
”Ei niin. Ehkä kerran pari elämän aikana. Oli mukavaa saada sinut mukaan”, Luna sanoi. ”Tiesitkö muuten, että jos kerää kuutamollan sontaa ennen auringonnousua ja sen levittää taikayrttipenkkeihin ja kukkapenkkeihin, kasvit kasvavat ennätysnopeasti”, Luna kertoi vielä.
”Lasketko leikkiä?” Neville kysyi.
”En, ihan totta. Ajattelin että haluat tietää, kun kerran olet perehtymässä taikakasveihin.”
”No sitten minun täytyy tulla hakemaan sitä talteen ennen aamiaista”, Neville totesi.

”Saat kyllä kertoa lisääkin salaisia kasvitietojasi, en pistä vastaan”, Neville jatkoi.
”Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että saan sinut seurakseni toisellakin kerralla”, Luna sanoi.
Niin he sopivat seuraavan tapaamisen heti ensi viikon perjantaille.

***


* Kuutamollat ovat äärettömän arkoja olentoja, jotka kömpivät koloistaan vain täydenkuun aikaan. Niiden tanssista jää hienoja geometrisia kuvioita viljapeltoihin. (Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, L. Scamander, 38)
* Kun kurkistin kalenteria että milloin oli syksyn ensimmäinen täysikuu syyskuussa vuonna 1996 kun koulu Tylypahkassa oli alkanut, olikin yllätys että silloin oli myös kuunpimennys eli perjantaina 27.9.1996. Sitä en tiedä onko se näkynyt Skotlannissa täytenä pimennyksenä, mutta oletetaan nyt näin. Enkä tiedä onko kaikki vilja jo siihen mennessä puitu, mutta ei sitten ainakaan Tylypahkan tiluksilla.
« Viimeksi muokattu: 28.07.2019 18:30:28 kirjoittanut Fairy tale »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #1 : 10.07.2019 21:41:44 »
Tämä oli suloisen tunnelmallinen tuokiokuvaus, tykkäsin kovasti. :) Luna ja Neville toimivat yhteen hyvin, kuten he tässä totesivat itsekin, ja tällaisen taianomaisen hetken jakaminen oli varmasti molemmille merkittävä hetki, etenkin kun sen sai kokea ystävän seurassa. :)

Olitpa myös löytänyt osuvan faktatiedon ficcisi taustalle! Kuunpimennys vielä korosti tätä kokemusta. Ihana pikku ficcinen! :) Kiitos tästä, se toi ripauksen juhannustaikaa minullekin!  :D

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Paquette

  • ***
  • Viestejä: 359
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #2 : 14.07.2019 23:02:40 »
Voi miten kiva pieni tarina! Luna ja Neville ovat molemmat suosikkihahmojani ja tässä he vaikuttavat oikein omilta itseltään. Pariksikin he sopisivat hyvin. Neville varmaan on juuri sellainen henkilö, jonka kanssa Luna mielellään jakaa tällaisen kiehtovan tapahtuman. Hauskaa, että olet tarkistanut nuo kuufaktat ja saanut ne sopimaan ajallisesti noin hyvin. Toivottavasti Lunan vinkki kuutamollan sonnan käyttötavoista toimii. :D Kiitos tästä!

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 185
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #3 : 22.07.2019 12:10:35 »
Kommenttikampanjasta tervehdys (vähän viivästynyt sellainen, toivottavasti et pahastu)! Luna on yksi suosikkihahmoistani Pottereissa, ja hänen tietämyksensä hieman, hmm, erikoisemmista taikamaailman ilmiöistä sopii hienosti yhteen kaiken maailman taikakasveista kiinnostuneen Nevillen kanssa. Mainio yhdistelmä!

Tykkäsin tässä hurjan paljon siitä, kuinka esittelet lukijalle vähän vieraamman taikaolennon - muistan kyllä itse törmänneeni juuri tuossa taikaotuskirjassa kuutamollaan, mutta kun se ei kirjasarjassa ole esiintynyt, niin on sitten jäänyt vaan nimitason tutuksi. Mutta tuntuu kovin luontevalta, että ympärillään olevan maailman kanssa niin harmonisessa tilassa oleva Luna tietäisikin sitten enemmän kuutamollan elinympäristöstä ja liikkumisajankohdista ja osaisi napata Nevillen mukaansa tarkkailemaan viljaympyröiden muodostumista! Tieto kuutamollan sonnasta korostaa myös Lunan lojaaliutta ja välittämistä, kun hän ymmärtää, kuinka tärkeä tällaisen ilmiön löytäminen olisi yrttitieteilijä-Nevillelle. Kivaa! Nevillessä löysin myös tosi hänelle sopivan piirteen siinä, kuinka ajatukset täysikuusta pomppaavat saman tien ihmissusiin - onneksi Luna ei sentään ihan niin pelottavia otuksia vie häntä katselemaan. ;D

Kielellisesti tykkäsin tässä kovin siitä, miten kuvailet luontoa: mutaista pellonreunaa, hitaasti kasvavaa kuunvaloa ja niin edelleen. On helppo kuvitella itsensä keltaisissa kumisaappaissa Lunan ja Nevillen viereen katselemaan kuutamollien tanssia! Tämä oli muutenkin mukavan helppo ja kivasti eteenpäin soljuva kokonaisuus, jossa yksityiskohdat pöllötornista syöksyvästä pöllöstä taialla puhdistettuihin saappaisiin elävöittivät tilannekuvaa ja juurruttivat tätä canoniin sopivaksi. Ihanaa!

(Yhden pienen typon bongasin:
Lainaus
”Nämä on syytä puhdistaa, jotta emme saa voron vihoja yllemme”, Neville totesi ja siinä samassa molempien saappaat oli loitsittu puhtaiksi.
Ei hän kai mikä tahansa yleisvoro ole vaan The Voro, joten tuon pitäisi olla isolla :D)

Kiitokset, tämä oli oikein kiva teksti! <3

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 5 999
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #4 : 25.07.2019 22:23:48 »
Kommenttikampanjasta heips!

Olipas tämä vallan suloinen hetki Lunan ja Nevillen kesken. Tässä oli todellista lunamaista seesteistä tunnelmaa, ja Nevillen rauhallinen, kunnioittava ja vilpittömän ihmettelevä luonne hyvin läsnä. Oli myös kiva, että teksti rakentui taikaolentojen ympärille, ja Lunan korpinkynsipuoli todentui kivasti sillä, miten hän tiesi yhtä sun toista monesta eri asiasta. Luna on niin ihanan vilpittömän kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja asioista sen sisällä. Hänen tiedonjanoaan ei voi kun ihailla, ja ajattelen Nevillen osittain samanlaisena, joskin hänen kiinnostuksensa on rajatumpaa. Tuli myös kauhean sympaattinen fiilis noista sadetakeista ja kumisaappaista :3

Oli kyllä söpö täysikuuilta näillä kahdella, kiitos, pidin!

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #5 : 28.07.2019 18:28:47 »
Fiorella, kiitos kommentista. Tunnelmakuvaus tai ylipäänsä pienen hetken kirjoittaminen on oikeastaan aika palkitsevaa. On se taianomainen hetki ja kaikki kuvailu pyörii sen ympärillä, eikä tarvitse miettiä asioita kauemmas. Olen viime aikoina myös tykännyt selvittää joitakin faktoja kun kirjoittelen.  :)

Paquette, mukavaa kun jätit kommentin. Luna saa varmasti itselleenkin kun jakaa asioita ja hetkiä toisten kanssa. Pariksi minäkin olen nämä kaksi usein mieltänyt, vaikka he eivät ole sitä vielä tässä kouluvuoden vasta alkaessa.  ;)

Paljon kiitos kommenstista Ronen. Kiva kuulla että tässä on kuvaus ollut onnistunutta. Tässä kuvailu tosiaan auttoi myös päästä oikeaan kirjoittamiseen tunnelmaan. Luna on mielenkiintoinen hahmo ja onneksi jakaa spesiaalia tietämystään myös toisille. Neville on antanut itsestään kuvan, että on aina vähän "tuntosarvet koholla" ja varuillaan, on kyse sitten pelottavista olennoista tai vaikkapa The Vorosta.  :D

Kiitos kommentista Sokerisiipi. Luna osaa mielestäni luoda rauhallisen ja seesteisen tunnelman, vaikka ympärillä kuohuisikin. Hänellä on taito olla hetkessä ja unohtaa hetkeksi kaikki muu. Ja voi kiva, kun olen onnistunut saamaan Lunaan hieman tuota korpinkynsimäisyyttä Pakkohan hänen on lukea paljon, kun tietää paljon ja mielellään jakaa sitä, mitä on lukenut ja oppinut.  :)

Fredu

  • Luihuisnörtti
  • ***
  • Viestejä: 1 009
    • Mieleni on maalaus
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #6 : 18.10.2019 22:31:54 »
Ensimmäiseksi, anteeksi etten ole kommentoinut! Olin ja olen otettu tästä, itse asiassa olen tainnut pariin otteeseen tirauttaa kyyneleenkin. saatan olla hieman pehmo Oli ihanaa saada juhannustaika ja vielä näin suloinen ja kepeä tuokiokuvaus ilman mitään suurempia draamoja. Just tällaisia pikkuisia oneshotteja rakastan, tämmöisiä jotka näyttää pienen spesiaalihetken tavallisen arjen keskellä ilman mitään suurempia tunnemylläköitä. Aivan ihana ficci, jonka oon lukenut jo useampaan kertaan. Isot kiitokset, että kirjoitit tämän ja vielä juhannustaikana minulle. <3
Avatar: Beauty Enchants
hiphei, hurraa, nyt ei surra! pienet on konstit nää: jos joskus täytyy huolia olla, tuntuu pahalta, itkettää, itke kyyneleet sovinnolla,
ei ne silloin sisälle jää
~*~
Hävisin pelin

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 808
Vs: Viljaympyröitä S (Luna/Neville)
« Vastaus #7 : 20.10.2019 15:09:07 »
Kiitos kommentista Fredu. On mukava kuulla että olet tästä tykännyt. Tätä oli nimittäin oikein mukava kirjoittaa ja opin itsekin vähän uutta noista taikaolennoista kun luin tuota Otuskirjaa parhaillani. Itse olen ajatellut että Luna ja Neville tutustuvat vähitellen ja alkavat jossain vaiheessa olemaan yhdessä ihan kunnolla. Heistä on kyllä kiva kirjoittaa sellaista mitä on tapahtunut ennen sitä ja erityisesti Tylypahkassa.